Argo Avenger 8x8 -amfibioajoneuvo kulkee maalla ja vedessä

Matalassa vedessä Argo kulkee helposti. Alla oleva mutapohja upottaa jalkamiestä. Kuva: Seppo Nykänen

Argo Avenger 8x8 sijoittuu malliston raskaampaan päähän. Malleja on yhteensä kuusi bensiinikäyttöistä ja lisäksi dieselmallit. Mallistossa on 6- ja 8-pyöräisiä ajoneuvoja, joista koeajossa olleessa 8x8 mallissa oli lisävarusteena hankittavat telat.

Voimanlähteenä palvelee Kohlerin 674 cm³ V-2, josta irtoaa tehoa 25 hevosvoimaa. Voimansiirto perustuu variaattorivaihteistoon, jonka jäljessä on kaksinopeuksinen aluevaihteisto, johon kuuluu myös pakki. Aluevaihteiston perässä on tasauspyörästö, josta voima välitetään ketjuilla vetopyörille. Sama ketju vetää aina kahta akselia.

Kohlerin V-2 moottorissa on voimaa riittävästi. Kuva: Seppo Nykänen

Alusta on jousittamaton. Akselien läpiviennit on tiivistetty vedenpitäviksi. Runko on teräsputkea, johon lujitemuovinen kori on kiinnitetty. Moottori on keulakatteen alla kuljettajan etupuolella kuten vaihteistokin. Huippunopeutta kone kerää 35 km/h.

Voimansiirto on hoidettu ketjuilla. Näkyvissä on myös runkorakennetta. Alapuolella on kaksoispohja. Kuva: Seppo Nykänen

Argoa ohjataan ohjaustangosta kääntämällä, jolloin sisäkaarteen pyörät jarruttavat, eli laite on liukuohjattu. Ohjausjarruina palvelevat melko kookkaat levyjarrut, joita hallitaan hydraulisesti. Ne toimivat samalla ajojarruina. Jarrukahvaa painamalla voima välittyy vaijerilla kummallekin ohjausjarrulle yhtä aikaa. Kaasu toimii kuten moottoripyörissä eli kiertämällä kahvaa. Mittaristo käsittää tunti-, lataus- ja moottorin lämpömittarit.

Kaikki ajamiseen liittyvä tehdään käsillä, jalkapolkimia ei ole. Kuva: Seppo Nykänen

Kuljettajan lisäksi kyytiin sopii kuusi matkustajaa maalla ja neljä vesillä. Istuimina on ohuesti pehmustetut suorat tasot. Kuljettajalla ja etumatkustajalla on lisäksi matala selkänoja. Takamatkustajat istuvat nenät vastakkain.

Argon etenemiskyky on tavalliseen mönkijään tottuneelle käsittämätön. Erityisesti teloilla varustettuna se menee paikoista, joissa muuten tarvittaisiin venettä. Ainoa paikka, johon se jää kiinni on jyrkkä rinne tai jyrkkäreunainen oja, jossa keula ottaa kiinni vastapenkkaan. Rinteen täytyy olla todella jyrkkä ennen kuin pito teloista loppuu. Kiinnittämällä teloihin lisävarusteena saatavat teräskynnet pito paranee entisestään. Kynnet on pääasiassa tarkoitettu jäisillä alueilla liikkumiseen.

Leveiden telojen ansiosta kiviraunion ylittäminen ei ole kummoinen temppu. Kuva: Seppo Nykänen

Kiinni Argo toki jää myös pohjastaan, jos onnistuu ajamaan sen keskeltä kannon tai kiven päälle siten, että molemmat puolet nousevat ilmaan. Mikäli jompikumpi tela tavoittaa maahan saa koneen liukumaan pois esteen päältä. Maavara ei ole kovin korkea, mutta tasainen pohja ei takerru helposti kiinni mihinkään. Lumessa teloilla varustettu Argo menee varmasti hyvin. Lunta ei tosin testiaikaan ollut, joten kokeilemaan ei päästy.

Ajaminen on helppoa ja pienen totuttelun jälkeen konetta pystyy kääntämään vauhdissa juohevasti. Tarvittaessa se kääntyy paikallaan, kun liikkeelle lähdettäessä käännetään ohjaustangosta ja annetaan kaasua. Jarrukahva on vasemmalla puolella ohjaustangossa. Koeajossa jarrukahva hajosi – vaijerin tuki katkesi kahvaa voimakkaasti painettaessa.

Takana istuville matkustajille toivoisi kunnollisia käsitukia. Epätasaisessa maastossa istuimella pysyminen on vaikeaa.

Laitteen pintapaine jää alhaiseksi, koska telan kantopinta maata vasten on noin kaksi m² ja omapaino 570 kg. Märällä pellolla ajaessa ei jälkiä jäänyt, vaikka matalissa kengissä ei samoja jälkiä pystynyt kävelemään.

Polttoaineen kulutus on korkeampi kuin nelipyöräisen perusmönkijän eli viisi litraa tunnissa vaihtelevassa ajossa.

Amfibio-ominaisuus syntyy tiiviin venemäisen rungon ja kahdeksan ilmatäytteisen renkaan yhteisvaikutuksesta. Argo on vedessä yllättävän vakaa, koska pohja on tasainen ja sivuilla on renkaiden muodostavat ponttoonit. Ajonopeus vedessä ei päätä huimaa. Valmistaja ilmoittaa ajonopeudeksi vedessä neljä kilometriä tunnissa, mutta telojen kanssa sillä ei pääse niinkään nopeasti. Koeajajalle meinasi käydä höperösti tuulessa. Hyvällä onnella tela tavoitti kuitenkin sen verran pohjaan, että ajokki nousi kuivalle, muuten tuuli olisi vienyt mennessään. Järvenselkä on melko iso ja vastarannalta on maata pitkin matkaa takaisin lähes 30 km.

Argoihin on saatavana lisävarusteena perämoottoriteline. Avengeriin voi kiinnittää jopa 10 hv perämoottorin. Äkkiä ajatellen sähköperämoottori tuntuisi järkevimmältä. Akku on valmiina ja sitä voi tarvittaessa vaikka ladata käyttämällä moottoria.

Perävaunua voi vetää kuten tavallisellakin mönkijällä. Kuva: Seppo Nykänen

Argolla ajettiin kohtuullisen paljon vaihtelevaa ajoa ja sen ominaisuudet tuntuvat olevan omimmillaan juuri suoalueilla, joilla ei ole suuria viemäreitä. Ajaminen vetelällä suolla ei tuota vaikeuksia, eikä se juuri jätä jälkiä herkkään maastoon, ellei ryhdy kääntelemään konetta paikallaan.

Avaa artikkelin PDF