BelAgro-2008 -näyttely: Maatalous esittäytyi keskellä miljoonakaupunkia

Belagro-näyttely on järjestetty Minskin messupaviljongissa 18 kertaa, ajankohta on kesäkuun alkupuolella. Tänä vuonna näytteilleasettajia oli nelisensataa ja vieraita vajaa 30 000. Näyttelyalue on pinta-alaltaan 18 080 m², josta omaperäisen näköisen messuhallin osuus on 2800 m². 

Traktoreista parhaiten oli esillä kansallismerkki Belarus, mutta myös kaikilla suuremmilla länsimerkeillä oli laajat ja kattavat osastot. Jokseenkin keskellä Minskiä sijaitseva Belarus-tehdas tekee 24 perusmallia, tehoiltaan 57–300 hv. Viennistä suurin osa menee Venäjälle sekä tiettyihin Aasian maihin. 

Minskin tehtaan lisäksi Belarus-ryhmään kuuluu 12 pienempää tehdasta ympäri Valko-Venäjää. Niissä tehdään mm. pieniä kiinteistöhuolto- ja puutarhatraktoreita, sekä teollisuus- ja metsätraktoreita. Kuvassa pienin Belarus-merkillä markkinoitu kone, 9-hevosvoimaisella Honda-moottorilla varustettu Motoblok 09H, jota tehdään Smorgonin tehtaassa. 

Vladimirin tehtaan valikoimissa on myös 32-hevosvoimainen VTZ-30SŠ-työkoneenkantaja, jonka omapaino on 2500 kg ja kantavuus 1000 kg. Näiden Neuvostoliitossa aikanaan hyvinkin suosittujen koneiden tuotanto aloitettiin Harkovissa 50-luvun puolivälissä, Vladimirin ensimmäinen kantaja valmistui 90-luvun lopulla. 

Vuonna 1998 perustettu Dorelektromaš tekee Belarus-pohjaisia ”lusikka-haarukoita”, kaapeliojakaivureita, asfalttileikkureita, murskaimia, kairoja, lumilinkoja ja nostimia. Ykköstuote on kaapeliojakone, seuraavana kuvan DEM-114 kaivurikuormaaja. Koneet tehdään alusta loppuun Valko-Venäjällä, mutta komponenteista melko suuri osa tulee lännestä. 

Vladimirin tehdas teki 1988 miljoonannen traktorinsa, mutta toinen miljoona saattaa olla tiukassa. Mallistoon kuuluu nyt 10 mallia tehoiltaan 32–48 hv, kuvassa ilmajäähdytteinen 2-sylinterinen 36 hv:n VTZ- T30A, joka on säilynyt 4-vetoa lukuun ottamatta liki muuttumattomana lähes 40 vuotta. 

Niin ikään läntisellä Valko-Venäjällä toimiva Lidagroprommaš tekee puimureita, kylvökoneita, pintalevittimiä ja perävaunuja. Kylvökonepuolella ollaan tiiviissä yhteistyössä Gaspardon ja Lemkenin kanssa. APP-6D -lautasmuokkain-kylvökoneyhdistelmä on työleveydeltään 6 m, siemensäiliöön mahtuu 2300 l ja kylvövantaita on 48 kpl. Tyhjäpainoltaan päälle viisitonninen kone tarvitsee veturikseen vähintään 250 hv:n traktorin. 

Lidselmash-tehtaan PPR-F -pyöröpaalaimia tuotiin takavuosina Suomeenkin. Aika pitkälti Kronen vanhoja malleja muistuttava äärimmäisen yksinkertainen paalain ei ole parissakymmenessä vuodessa muuttunut yhtään. Paikalliset käyttävät pyöröpaalaimia heinän ja oljen korjuussa, säilörehu tehdään lähes poikkeuksetta ajosilppureilla. 

Belaruksen Smorgonin auratehtaalla on paneuduttu ajokertojen vähentämiseen ja päädytty auratyyppiin, jossa osa siivestä on korvattu nestemoottorin pyörittämällä murskaussiivikolla. Propelli hajottaa viilut, tuloksena kylvövalmis alusta. Testioloissa kone on toiminut hyvin, mutta yleisessä jakelussa laite ei vielä ole. 

Valko-Venäjän länsiosissa, Brestin kaupungissa, on vuodesta 1963 saakka toiminut ”Brestskij Elektromehanitšeskij Zavod”, joka viime vuosina on erikoistunut kylvökoneisiin. Bereste APPM-4 -suorakylvökone koostuu lautasmuokkaimesta, kiekkovantaista sekä jälkijyrästä ja -harasta. Nelimetrinen kone painaa tyhjänä 5500 kg, siemensäiliö on 3 m³ ja toimivuus taataan vielä 18 km/h vauhdissa. 

Bojarin (pajari) PUS-15 -rehuvaunun kuorma purkautuu hydraulisen työntölevyn avulla, 35-kuutioisen vaunun omapaino on 5,5 tonnia. Saatavilla on vankkuri- ja telikärryjä. Valmistajatehdas Voronovskaja Selhoztehnika tekee rehuvaunujen lisäksi lietevaunuja sekä rekkojen puoli- ja täysperävaunuja. 

Vanhan järjestelmän aikaan jokainen tehdas erikoistui omalle alalleen ja tuotti tavaraa minkä ennätti, laadusta tai markkinoinnista ei tarvinnut välittää. Uuden ajan koittaessa moni tehdas joutui etsimään hyviä sivubisneksiä, kun entisiä tuotteita ei enää tarvittu (tai huolittu) rajattomasti. Gomelskij Radiozavod tuotti aiemmin pelkästään radiotekniikkaa, kaapelien yms. viestintävälineiden ohella nykyään tehdään mm. sadettimia, perävaunuja ja kuvan riviväliharjoja vihannesmaille. 

Saksalais-valkovenäläinen yhteisyritys MAZ-MAN on vuodesta 1997 lähtien tuottanut kuorma- ja vetoautoja sekä dumppereita. Kahden vuoden ajan on tehty myös BME-1560 -pyöräkuormaajia lähinnä maatilojen ja kiinteistöhuollon tarpeisiin. Moottori on 81 hv:n MMZ, akselistot toimittaa italialainen Carraro. Nostovoima n. 1500 kg, murtovoima kauhan kärjessä n. 3000 kg. 

Chetra on venäläinen jättiyritys, johon kuuluu puolenkymmentä suurta konetehdasta. Länsisiperialainen Kurganmašzavod tekee Chetra MKSM-pienkuormaajia joko Hatz- tai Cummins-moottoreilla varustettuna, joiden tehot ovat 44–50 hv. Koneen työpaino on 2800 kg ja suurin nostovoima moottorityypistä riippuen 800–990 kg. 

Valko-Venäjällä viljellään ja syödään perunaa eniten koko maailmassa väkilukuun suhteutettuna, niinpä naapurivaltiot käyttävät valkovenäläisistä nimitystä bulbashi, mikä tarkoittaa perunansyöjää. Maan neljänneksi suurin teollisuusyritys Gomselmaš tekee sadonkorjuukoneita joka lähtöön, myös perunannostoon. Kuvassa kaksirivinen Polesje PT22 -perunapuimuri, jonka luvataan selviytyvän tunnissa 0,3–1 hehtaarin perunoista. Valmistuksessa on hyödynnetty jonkin verran saksalaisia komponentteja. 

Kuormaajien yms. ohella Amkodor tekee myös viljankuivureita ja lämmittimiä. SZK-15 -kuivurin teho 6 % kosteudenpoistolla on 15 tonnia/h, sähköteho 54 kW, lämpöteho n. 850 kW ja ilmamäärä 48 000 m³ tunnissa. Tilavuus valitaan asiakkaan toiveiden mukaan, samoin lämmönlähde. 

Myös pellava on Valko-Venäjällä yleinen viljelykasvi, mutta sen korjuussa tarvitaan omat erikoiskoneet. Gomselmaš Palesse KLS-3,5 -nyhtökone korjaa kuitupellavan varret säiliöönsä ja tarvittaessa ottaa talteen myös siemenkodat. Tunnissa saadaan korjuuseen n. hehtaarin pellavat, ihmekoneen moottori on 105-hevosvoimainen MMZ. 

Venäläisvalmisteinen Vihr (pyörre) PSM-10M -nousuilmalajittelija on varustettu ”apevaunutyylisellä” lastauslaitteella. Lastauspää työnnetään suoraan viljakasaan, puhtaat jyvät tulevat pitemmästä kierukasta, roskat ja kevyet jyvät lyhemmästä, pöly jää sivulla oleviin säkkeihin. Laitteelle luvataan olosuhteista riippuen 10–20 tonnin tuntiteho, sähköteho on yhteensä 15 kW. 

OAO Gomelagrokomplekt on viimeisen 15 vuoden ajan keskittynyt pelkästään lypsykoneisiin. Valkovenäläiset puhuvat Jolotška (joulukuusi)-lypsyasemasta, millä tarkoitetaan meikäläistä kalanruoto-tyyppiä. Paikalliset karjat ovat suuria, niinpä tarjolla on pelkästään lypsyasemia, pienin Jolotška-asema on 12-paikkainen ja tarkoitettu 200 lehmälle. Suurimmat mallit ovat 32-paikkaisia. 

Veles-eläinvaa’alla voidaan tehdä punnituksia vaikka lastauksen yhteydessä, pienimmän mallin punnituskyky on 500 kg, suurimman 2000 kg. Vaakaan on mahdollista ottaa sähköt verkkovirrasta tai akusta (12 tai 24 V). Laite toimii häiriöttä lämpötiloissa -30...+45. Tekniikalle annetaan 10 vuoden takuu, valmistaja on OAO Brestmaš, Brestin kaupungista. 

Ensimmäinen valkovenäläinen itsekulkeva ja -lastaava apevaunu Kormilets SZRK-22 sai näyttelyssä ensiesittelynsä. Vaunu on tehty italialaisen vaunuvalmistaja Italmix:in lisenssillä. 22 m³ vetoinen apekone liikkuu 175 hv:n Ivecon vauhdittamana, vaihteita on 9 eteen ja taakse. Pituutta on työkunnossa 8,6 metriä, leveyttä 2,5 m ja korkeutta 3,2 m. Koko komeus painaa tyhjänä 13 300 kg. 

Kansallisen tiedeakatemian käytännöllistieteellinen keskus, eli ”Nautšno-praktitšeskij tsentr NAN” on vuonna 1947 perustettu paikallinen tutkimuslaitos, jonka tarkoituksena nykyään on tuoda käytännön viljelyä ja koneteollisuutta lähemmäksi toisiaan. Laitoksella on paneuduttu mm. perunanviljelykalustoon, joista näytteenä pyörivillä piikkivantailla varustettu hara ja lastausjärjestelmä. 

Valko-Venäjä (venäjäksi Belarus) on maapinta-alaltaan vajaan puolikkaan Ruotsin kokoinen, eli 207 600 km², asukasluku 9,7 miljoonaa, joista 72,8 % kaupunkilaisia. Pääkaupunki Minskissä asuu 1,8 miljoonaa henkeä. Maatalousmaata löytyy 8,7 miljoonaa hehtaaria, josta viljeltyä 5,6 miljoonaa hehtaaria.

Kolhoosi- ja sovhoositoimintaa ei ole missään vaiheessa lopetettu, joten pelloista 80 % on valtion omistuksessa. Yksityinen viljely on periaatteessa mahdollista, mutta ei varmasti helppoa. Metsää on 38 % maapinta-alasta ja se on kokonaan valtion omaisuutta. Maatalouden parissa työskentelee 10 % väestöstä, bruttokansantuotteesta maatalouden osuus on 7,5 %. Vielä 15 vuotta sitten vastaava luku oli 37 %.

Maan teollisuuslaitoksista tärkein on Minskin traktoritehdas, joka tuotti viime vuonna 60 000 Belarus-traktoria. Neljänneksi suurin teollisuusyritys on sadonkorjuukoneisiin erikoistunut Gomselmaš. Muita merkittäviä maatalouskonevalmistajia ovat mm. Brestselmaš, Bobruiskselmaš ja Lidagroprommaš.

Valko-Venäjällä on n. 1,5 miljoonaa lypsylehmää ja 3,6 miljoonaa sikaa. Vilja-alasta 70 % on rehuntuotannossa. Kanankasvatus on keskitetty 37 jättikanalalle. Perunaa valkovenäläiset syövät suhteessa eniten koko maailmassa, pottua kasvaa yhteensä 500 000 hehtaarilla, josta suurtilojen osuus on vain 10 %, eli perunamaa on joka mökissä. Yli 50 000 hehtaarilla kasvaa pellavaa, mikä tekee kolmanneksen IVY-maiden yhteistuotannosta ja 16 % Euroopan tuotannosta.

Valko-Venäjän maatalous on tappiollista, mutta mahdollista valtion vahvojen tukitoimien ansiosta. Suurin syy vuolaisiin tukivirtoihin on kaiketi presidentti Lukašenkon lukkarinrakkaus maatalouteen, onhan hän entinen kolhoosinjohtaja.

Minskin messupaviljongissa järjestettiin 18. BelAgro-maatalousnäyttely. Näytteilleasettajia oli 407 yhteensä 16 eri maasta. Suurin osallistujamaa oli tietenkin Valko-Venäjä, jonka osuus oli 74 %, seuraavaksi suurimmat osallistujavaltiot olivat Venäjä ja Saksa yhtä suurilla lukemilla, sekä Italia ja Puola. Olipa mukana viisi suomalaistakin yritystä (Faba, Pellonpaja, Rehuraisio, Suomen Broiler ja konsulttifirma Suomen Rekon). Maajakauma ei anna oikeaa kuvaa tarjonnasta, sillä monella valkovenäläisellä osastolla oli näytillä tuontimerkkejä.

Tapahtumana BelAgro muistuttaa entisajan kesänäyttelyitä; kaikki esillä ollut liittyy tavalla tai toisella maatalouteen, koneiden lisäksi oli mahdollista tutustua kasvin- ja karjanjalostukseen, maatalouskemiaan sekä tietenkin eläinosastoon.

Parhaat esittelypaikat olivat suurilla läntisillä merkeillä, Belarusta ja paria muuta paikallista suurvalmistajaa lukuun ottamatta. Osaston koon ja koneiden lukumäärän perusteella olisi pian luullut, että valkovenäläiset ajelevat enimmäkseen John Deerellä, Claasilla tai New Hollandilla, mutta käytännössä länsimerkit ovat vielä harvinaisia. n

Avaa artikkelin PDF