Ilmajäähdytteinen Deutz-Fahr DX -traktorimallisto kasvatti Deutz-traktoreiden menekkiä – Deutz-Fahr oli tervetullut vaihtoehto monille Nuffield- ja Leyland-asiakkaille

Deutz-traktoreiden valmistus alkoi ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja merkistä tuli osa 1930-luvulla perustettua KHD-konsernia. Todella monet saksalaiset traktorivalmistajat käyttivät 1950 ja -60 luvulla Deutzin moottoria. Miljoonan valmistetun traktorin rajapyykki saavutettiin jo vuonna 1992.
Deutz-Fahr DX-sarjan ensimmäiset koneet esiteltiin v.1978 ja niitä valmistettiin vuoteen 1990 asti. Mallisto laajeni lopulta kattamaan teholuokat 45–220 hv.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Deutz-Fahr DX -traktorit:

  • Deutz-traktoreita on valmistettu yli miljoona kappaletta
  • Suomen ajoneuvorekisterissä on tällä hetkellä yhteensä 4 525 Deutzia, joista DX-malleja 1 848
  • DX-malleja valmistettiin vuosina 1978–90, Kesko myi niitä Suomeen vuosina 1982–1988

Suomen tieliikennerekisterissä on tällä hetkellä noin 4 500 Deutz- ja Deutz-Fahr-traktoria, minkä lisäksi on tuhansia rekisteröimättömiä piha- ja harrastekoneita.

Deutz-Fahr DX -traktorimallisto oli markkinoille tulleessaan teknisesti edistyksellinen ja laadukas traktori. Ohjaamo oli sen ajan mittapuun mukaan mukava ja hiljainen ja suurin ajonopeus oli 40 km/h. Saksan markan epäedullinen valuuttakurssi ja hyvä varustelu tekivät Deutzista kalliin puoleisen traktorin, mikä rajoitti myyntiä.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Konepeiton alla on melko väljää, eniten tilaa vievät apulaiteet. Ilma- ja öljyjäähdytteinen, ahdettu 4-sylinterinen ja 4.0 litrainen moottori on kompakti kokonaisuus. Konepeitto ei nouse, minkä vuoksi huoltotoimenpiteet on tehtävä sivuilla ja edessä olevien luukkujen kautta. Polttoainesäiliö on sijoitettu vasemmanpuoleisten askelmien alle.
Konepeiton alla on melko väljää, eniten tilaa vievät apulaiteet. Ilma- ja öljyjäähdytteinen, ahdettu 4-sylinterinen ja 4.0 litrainen moottori on kompakti kokonaisuus. Konepeitto ei nouse, minkä vuoksi huoltotoimenpiteet on tehtävä sivuilla ja edessä olevien luukkujen kautta. Polttoainesäiliö on sijoitettu vasemmanpuoleisten askelmien alle. Kuva: Uolevi Oristo
Ohjaamoon on melko hyvä kulkea. DX-mallien ohjaamo oli saksalaisittain melko runsaasti verhoiltu, mutta silti melko karu. Ohjaamo ja sen laadukkaat kumimatot kestävät kuitenkin hyvin kulutusta. Etuikkuna on saksalaiseen tapaan aukeava, silti traktorissa piti olla myös kattoluukku hätäpoistumista varten. Ohjaamon melutaso on valmistusajankohdan ajan mittapuun mukaan kohtuullinen. Ovessa ei ole karmeja, mikä oli tuohon aikaan uutta.
Ohjaamoon on melko hyvä kulkea. DX-mallien ohjaamo oli saksalaisittain melko runsaasti verhoiltu, mutta silti melko karu. Ohjaamo ja sen laadukkaat kumimatot kestävät kuitenkin hyvin kulutusta. Etuikkuna on saksalaiseen tapaan aukeava, silti traktorissa piti olla myös kattoluukku hätäpoistumista varten. Ohjaamon melutaso on valmistusajankohdan ajan mittapuun mukaan kohtuullinen. Ovessa ei ole karmeja, mikä oli tuohon aikaan uutta. Kuva: Uolevi Oristo

DX-mallisto kasvatti menekkiä

Vuonna 1978 esitelty DX-mallisto paransi Deutz-traktoreiden käyttöominaisuuksia merkittävästi. Samalla traktorin nimi muuttui KHD-konsernissa tehtyjen järjestelyjen vuoksi Deutz-Fahriksi.

Ensimmäisessä vaiheessa uudistuivat 80–150 hevosvoimaiset mallit, jotka olivat joko 5- tai 6-sylinterisiä. Viitoskoneet korvautuivat kuitenkin parin vuoden kuluttua neljäsylinterisillä vapaasti hengittävillä moottoreilla. Moottori oli Deutzin perinteiden mukaan ilmajäähdytetty, minkä vuoksi Suomeen tuotavissa malleissa oli dieselkäyttöinen ohjaamon lämmitin.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Mallisto laajeni vuonna 1984 sekä kolmisylinterisiin että suurempiin kuutoskoneisiin. Malliuudistuksen jälkeen DX-mallisto kattoi teholuokat 45–250 hevosvoimaa. Malliston tyyppinumerointi muuttui mallisarjan laajenemisen yhteydessä. Teknisesti esimerkiksi DX 92- ja 4.70-mallit ovat muutamia yksityiskohtia lukuun ottamatta samanlaisia. Ensimmäinen numero kuvaa koneen kokoluokkaa ja jälkimmäinen numero koneen koon kyseisessä luokassa.

Malliston laajuuden vuoksi käytössä oli useita eri voimansiirtoratkaisuja. Pienemmissä malleissa käytettiin Deutzin omaa valmistetta olevia vaihteistoja, joiden helppoa vaihteen vaihtoa kehutaan. Isommissa DX-malleissa käytettiin ZF:n ja Steyrin vaihteistoja, jotka olivat varmatoimisia, mutta kankeampia käyttää.

DX-mallien ohjaamo noudattaa perinteistä saksalaista designia. Ohjaamo on melko karu, mutta hallintalaitteet on sijoitettu hyvin ja melutaso on kohtuullinen. Ohjaamo kestää myös hyvin kulutusta ja säilyy kohtuullisen siistinä koko traktorin aktiivisen käyttöiän.

Taloudellisuus myyntivalttina

Taloudellisuus on vaikuttanut moniin Deutzin teknisiin ratkaisuihin. Jäähdytysilman puhallin muuttui termostaattiohjatuksi, mikä vähensi valmistajan mukaa polttoaineen kulutusta jopa 5–8 %.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Vaihteisto on mekaaninen lukuun ottamatta suurempien mallien lisävarustelistalla ollutta hydraulista pikavaihdetta. Suomessa se oli saatavilla vain 137 hv:n 6.50-malliin, jonka myynti oli kokoluokan – ja varmaankin myös joissakin traktoreissa olleiden pikavaihdeongelmien – vuoksi vähäistä.

Yli 90-hevosvoimaisissa malleissa oli ulkopuoliset kuivat levyjarrut, joiden käyttöä perusteltiin niiden pienellä tehonhäviöillä. Jarrujen toimintaperiaate on sama kuin henkilöauton jarruissa. Kuivissa jarruissa ei jarrulevyn ja palojen välissä ole tehoa vaativaa ja voimansiirtoa lämmittävää öljyfilmiä kuten märissä jarruissa.

Jussi Jokinen ja Jan-Miikkael Rytsälä ovat kunnostaneet palaneen Deutz 6.30 -traktorin. Yhteisomistuksessa olevaa traktoria käytetään muokkaustöissä ja urakoinnissa. Kunnostuksen yhteydessä traktoriin on asennettu etunostolaite. Katolla oleva koroke peittää omaa tekoa olevan tuuletuspuhaltimen.
Jussi Jokinen ja Jan-Miikkael Rytsälä ovat kunnostaneet palaneen Deutz 6.30 -traktorin. Yhteisomistuksessa olevaa traktoria käytetään muokkaustöissä ja urakoinnissa. Kunnostuksen yhteydessä traktoriin on asennettu etunostolaite. Katolla oleva koroke peittää omaa tekoa olevan tuuletuspuhaltimen. Kuva: Uolevi Oristo
Deutz FL 912- ja 913-moottoreiden jäähdytys tapahtuu ilman lisäksi moottoriöljyllä, jonka lauhdutin on sijoitettu moottorin jäähdytysilmakanavaan. Traktoreiden ohjaamossa on toinen öljynlauhdutin, jolla lämmitetään ohjaamoa. Termostaattiohjattu puhallin vähentää kulutusta 6–8 %. Moottoriin öljypohjaan oli asennettu lämmitin, jonka teho oli kuitenkin vaatimaton.
Deutz FL 912- ja 913-moottoreiden jäähdytys tapahtuu ilman lisäksi moottoriöljyllä, jonka lauhdutin on sijoitettu moottorin jäähdytysilmakanavaan. Traktoreiden ohjaamossa on toinen öljynlauhdutin, jolla lämmitetään ohjaamoa. Termostaattiohjattu puhallin vähentää kulutusta 6–8 %. Moottoriin öljypohjaan oli asennettu lämmitin, jonka teho oli kuitenkin vaatimaton. Kuva: Valmistaja
Mittaristossa on tavanomaisten instrumenttien lisäksi myös polttoainekäyttöisen sisätilan lämmittimen ajastinkello. Ohjaamon lämmittäminen etukäteen oli luksusta, joka toimi niin kauan kuin polttoainelämmitin oli kunnossa. Ilmasuuttimien takaa näkyy moottoriöljyn lämmönvaihdin, jonka kautta saadaan lämmintä ilmaa, kunhan moottori on saavuttanut halutun käyntilämpötilan.
Mittaristossa on tavanomaisten instrumenttien lisäksi myös polttoainekäyttöisen sisätilan lämmittimen ajastinkello. Ohjaamon lämmittäminen etukäteen oli luksusta, joka toimi niin kauan kuin polttoainelämmitin oli kunnossa. Ilmasuuttimien takaa näkyy moottoriöljyn lämmönvaihdin, jonka kautta saadaan lämmintä ilmaa, kunhan moottori on saavuttanut halutun käyntilämpötilan. Kuva: Uolevi Oristo
Kuljettajan on istuttava ryhdikkäästi, koska ohjauspyörän etäisyyttä tai kulmaa ei voi säätää. Vaihteiston alue- ja päävaihdevipu on sijoitettu hyvin kuljettajan ulottuville, samalla ne kuitenkin rajoittavat oikean oven käyttöä. Hydrauliikan ja nostolaitteen vivut on sijoitettu ohjaamon lattialle.
Kuljettajan on istuttava ryhdikkäästi, koska ohjauspyörän etäisyyttä tai kulmaa ei voi säätää. Vaihteiston alue- ja päävaihdevipu on sijoitettu hyvin kuljettajan ulottuville, samalla ne kuitenkin rajoittavat oikean oven käyttöä. Hydrauliikan ja nostolaitteen vivut on sijoitettu ohjaamon lattialle. Kuva: Valmistaja

Deutz DX-mallit olivat kohtuullisen suosittuja Suomessa

Valmistaja aktivoitui DX-malliston esittelyn jälkeen myös viennissä, koska aiempaa mukavampi ja hiljaisempi ohjaamo täytti pohjoismaisten käyttäjien toiveet. Kesko oli myynyt KHD-konserniin kuuluvan Fahrin puimureita hyvällä menestyksellä jo 1960-luvulta lähtien. Keskon edustamien Leyland-traktoreiden emoyhtiö British Leyland oli Iso-Britannian koko teollisuussektorin taantumisen vuoksi vaikeuksissa ja lopetusuhan alla. 1980-luku olikin viimeinen, jolla Iso-Britanniassa valmistetuilla traktoreilla oli iso osuus Suomen traktorimarkkinoista.

”Aluksi DX-sarjasta puuttuivat Suomen markkinoilla tärkeät alle 80 hevosvoiman mallit. Edellistä mallisarjaa edustavat pienemmät mallit olivat vanhentuneita, minkä vuoksi emme heti olleet valmiita maahantuonnin aloittamiseen”, muistelee Antti-Jussi Jussila Keskolta. ”Päätimme kuitenkin tilata kaksi traktoria kokeiltavaksi, jotta saamme käytännön kokemuksia. Niitä kokeiltiin Keskon Hakkilan koetilan lisäksi Esko Pikin tilalla Hausjärvellä”.

”Kiinnostuksemme kasvoi merkittävästi, kun Leyland-traktoreiden valmistusoikeudet myytiin englantilaiselle telatraktoreistaan tunnetulle Marshallille vuonna 1982”, jatkaa Jussila. ” Deutz oli samaan aikaan laajentanut DX-mallistoaan Suomen kannalta tärkeisiin kolme- ja alle 150 hevosvoimaisiin kuusisylinterisiin traktoreihin, mitkä olivat Suomen markkinoiden kannalta tärkeitä. Maahantuontisopimus allekirjoitettiin 7.10.1982.”

Tervetullut jatkumo Leylandille

Deutz-Fahr oli tervetullut vaihtoehto monille K-ryhmän Nuffield- ja Leyland-asiakkaille, jotka joutuivat joka tapauksessa seuraavaa uutta traktoria hankkiessaan vaihtamaan merkkiä.

DX-mallisto sai asiakkailta melko hyvän vastaanoton, vaikka traktori oli tekniikkansa ja varustelunsa sekä kalliin puoleisen Saksan markan vuoksi hintava. Monet asiakkaista epäilivät ilmajäähdytyksen toimivuutta Suomen oloissa. ”Deutzin moottorin jäähdytys perustui ilman lisäksi öljyn jäähdyttämiseen”, muistuttaa pitkän uran Oulun Konekeskossa tehnyt Aarno Sipola. Hän työskenteli puolet työurastaan kenttähuollossa ja puolet myynnissä. ”Ilmajäähdytys toimi teknisesti hyvin, vaikka kilpailijat pelottelivat sen palovaarallisuudesta varsinkin turvesuolla. Sylintereiden jäähdytysripojen lämpötila jää kovassakin vedossa alhaisemmaksi kuin turboahtimen tai pakosarjan lämpötila”.

Polttoainekäyttöinen lisälämmitin oli hyvä myyntivaltti, mutta valitettavasti se oli toimintaherkkä. ”Moottorin ja hydrauliikan öljyt lämmittävät myös ohjaamoa hyvin silloin, kun moottori tekee kunnolla töitä. Öljyt eivät kuitenkaan lämpene, kun moottoria käy tyhjäkäyntiä. Mikäli polttoaine- lämmitin ei toimi, niin ohjaamon ikkunat vetivät talvikelillä väkisinkin huuruun, kun luminen kuski kiipesi ohjaamoon”, kertoo Aarno Sipola.

Polttoainekäyttöinen moottorinlämmitin on sijoitettu istuimen taakse. Eberspächer-lämmitin on turhankin tehokas, minkä vuoksi sen käyntijaksot jäävät ohjaamon lämmettyä lyhyiksi, mikä karstoittaa lämmitintä ja lisää sen huollontarvetta. Polttoaine- lämmitin on erinomainen mukavuusvaruste, mutta se vaatii hyvälaatuista polttoainetta ja runsaasti huoltoa.
Polttoainekäyttöinen moottorinlämmitin on sijoitettu istuimen taakse. Eberspächer-lämmitin on turhankin tehokas, minkä vuoksi sen käyntijaksot jäävät ohjaamon lämmettyä lyhyiksi, mikä karstoittaa lämmitintä ja lisää sen huollontarvetta. Polttoaine- lämmitin on erinomainen mukavuusvaruste, mutta se vaatii hyvälaatuista polttoainetta ja runsaasti huoltoa. Kuva: Uolevi Oristo
Yli 90-hevosvoimaisissa DX-malleissa erikoisuutena on kuivat levyjarrut. Takapyörien jarrulevyt on asennettu vaihteiston yhteyteen. 40 km/h:n nelivetomalleissa on nelipyöräjarrut, jotka on myöhemmin hintasyistä karsittu Suomen varustelistalta. Kuivat levyjarrut toimivat hyvin, kunhan muistaa vaihtaa jarrunesteet säännöllisesti – aivan kuten autoissakin tehdään.
Yli 90-hevosvoimaisissa DX-malleissa erikoisuutena on kuivat levyjarrut. Takapyörien jarrulevyt on asennettu vaihteiston yhteyteen. 40 km/h:n nelivetomalleissa on nelipyöräjarrut, jotka on myöhemmin hintasyistä karsittu Suomen varustelistalta. Kuivat levyjarrut toimivat hyvin, kunhan muistaa vaihtaa jarrunesteet säännöllisesti – aivan kuten autoissakin tehdään. Kuva: Uolevi Oristo
DX-malleissa on vetovarsitunnustelu. Mekaanisesti hallittava nostolaite on mitoitettu kaksois- eli kääntöaurojen nostotarpeen mukaiseksi. Voimanotto on kaksinopeuksinen, 540 ja 1 000 k/min. Muutamissa malleissa kummallekin pyörimisnopeudelle on oma akselinsa, mikä vähentää väärinkäytön riskiä, mutta ei mahdollista nopeaa työkoneen pyörimisnopeuden muuttoa. V.O.A:n kytkin on kuiva. Teleskooppinen vetokoukku on Ylön valmistama.
DX-malleissa on vetovarsitunnustelu. Mekaanisesti hallittava nostolaite on mitoitettu kaksois- eli kääntöaurojen nostotarpeen mukaiseksi. Voimanotto on kaksinopeuksinen, 540 ja 1 000 k/min. Muutamissa malleissa kummallekin pyörimisnopeudelle on oma akselinsa, mikä vähentää väärinkäytön riskiä, mutta ei mahdollista nopeaa työkoneen pyörimisnopeuden muuttoa. V.O.A:n kytkin on kuiva. Teleskooppinen vetokoukku on Ylön valmistama. Kuva: Uolevi Oristo
Etukardaani on ensimmäisiä 6-sylinterisiä DX-malleja lukuun ottamatta traktorin keskellä. Sigen valmistamassa etuakselissa on hammaslukko, joka tuntee markkinointinimen Optitrac. Hammaslukon etuna on, että se toimii myös silloin, kun toinen etupyörä on liukkaalla alustalla tai ilmassa. Haittana on, että käännöksissä vain sisäpuolen pyörä vetää.
Etukardaani on ensimmäisiä 6-sylinterisiä DX-malleja lukuun ottamatta traktorin keskellä. Sigen valmistamassa etuakselissa on hammaslukko, joka tuntee markkinointinimen Optitrac. Hammaslukon etuna on, että se toimii myös silloin, kun toinen etupyörä on liukkaalla alustalla tai ilmassa. Haittana on, että käännöksissä vain sisäpuolen pyörä vetää. Kuva: Uolevi Oristo
Kai Nylundin (ks. sivu 30) Saksan matkalta tallettamaan Deutz Fahr -esitteen takapuolelle on niitattu lappu, johon on kirjoitettu 90- ja 75-hevosvoimaisten mallien hinnat.
Kai Nylundin (ks. sivu 30) Saksan matkalta tallettamaan Deutz Fahr -esitteen takapuolelle on niitattu lappu, johon on kirjoitettu 90- ja 75-hevosvoimaisten mallien hinnat. Kuva: Valmistaja

Hinta rajoitti myyntiä

”Hyvästä kiinnostuksesta huolimatta emme yltäneet niin suuriin myyntimääriin, että Deutzin myynti olisi täyttänyt sille asetetut taloudelliset tavoitteet”, totesi silloin Konekeskon jaostopäällikkönä toiminut Pekka Lahti. ”Suomessa Deutzin kanta oli moniin muihin merkkeihin verrattuna melko pieni, mikä vaikeutti huollon ja jälkimarkkinoinnin kehittämistä”.

Kesko päätti lopettaa Deutz-Fahr-traktoreiden myynnin vuonna 1988, mikä tuli todella monelle yllätyksenä. Case IH oli jäänyt ilman maahantuojaa, koska sen silloinen myyjä S-ryhmä päätti lopettaa maatalouskonekauppansa v.1988. Traktorikaupan rakennemuutoksen seurauksena Case, David Brown ja International yhdistyivät Case IH:ksi, joka oli hyvin kasvuhakuinen. Yhteinen sävel löytyi nopeasti ja Case IH siirtyi Konekeskon myyntiin.

Deutz ajautui kriisiin 1988

Edustuksen vaihdokseen saattoi vaikuttaa Saksan markan korkean kurssin lisäksi KHD-konsernin ajautuminen taloudellisiin vaikeuksiin 1987.

KHD-konserni aloitti 1980-luvulla kasvustrategian, jonka seurauksena yritys teki paljon pääomaa sitovia ja osin riskialttiita sijoituksia. Yritysostoihin oli siinä vaiheessa varaa, koska Klöckner Humbold Deutz eli KHD oli myynyt Magirus kuorma-autoryhmänsä hyvällä hinnalla Ivecolle.

MWM-moottoritehtaan hankinta oli hyvä ostos, koska se toi nestejäähdytteisten moottoreiden osaamista yhtiöön. Sen sijaan Allis-Chalmersin ostos USA:sta oli katastrofi. Alliksen mallistoa olisi pitänyt uudistaa, eikä sitä voinut korvata amerikkalaisittain pienillä nelivedoilla, koska alle 200 hevosvoiman kokoluokan painopiste oli edelleen takavetotraktoreissa.

KHD:n talous kriisiytyi 1988, minkä vuoksi yhtiö joutui voimakkaasti saneeraamaan toimintaansa mm. myymällä Fahrin heinäkoneet hollantilaiselle valmistajien yhteenliittymälle (mm. Vicon, PZ).

KHD-konsernin saneeraus jatkui pitkään. Nykyään KHD on erillinen yhtiö, joka valmistaa betonivalmistuksen laitteitta. Traktoriryhmä myytiin Samelle vuonna 1995. Varsinaiseen emoyhtiöön jäi enää moottorinvalmistus, mikä on yhtiön historian kannalta ymmärrettävää.

Nelitahtisen poltto- eli ottomoottorin kehittäjä Nikolaus August Otto oli mukana perustamassa Gasmotorenfabrik Deutz AG -yhtiötä vuonna 1962. Tehtaan johtaja oli Gottlieb Daimler ja pääsuunnittelija Willehelm Maybach. Yritys valmisti Kölnissä sijaitsevassa tehtaassaan 20 moottoria kuukaudessa. Moottorit ovat alusta asti olleet keskeisin tuote, jonka rinnalle konserni oli hankkinut moottoreita käyttävää teollisuutta.

Deutz-Fahr-traktoreiden valmistus ja myynti jatkuvat

Deutz-traktoreita on myyty Suomessa muutamia katkoja lukuun ottamatta 1950-luvulta lähtien. Konekeskon ja Deutzin yhteistyö jatkui traktorimyynnin päätyttyä, sillä Kesko myi Deutzin puimureita aina Claas-myynnin aloitukseen asti.

Deutz palasi Keskon valikoimaan vuonna 2001, kun Case siirtyi CNH:n omistukseen. Myynti jatkui vuoteen 2007 asti, jolloin Kesko päätti keskittyä maataloustraktoreissa Massey Fergusoniin. Keskon jälkeen Deutzia myi Yrittäjien Maatalous Oy, kunnes Yrma siirtyi Hankkijan omistukseen.

Nykyinen maahantuoja H.C. Petersen Oy aloitti Deutz-Fahr-traktoreiden ja puimureiden myynnin tammikuussa 2015. H.C. Petersen oli myynyt Tanskassa Same Deutz-Fahr yhtiön koneita vuodesta 1998 lähtien. ”Toimitamme varaosia myös vanhempiin Deutz-traktoreihin ja puimureihin. DX-sarjaan osia saa edelleen erittäin hyvin”, kertoo HCP Finland Oy:n Suomen myynnistä vastaava Peter Mattas.