Ford 6610 MK II -traktori siirsi merkin synkrovaihdekauteen – Euroopassa Fordin neljänneksi suurin vientimaa oli Suomi

Ford 6610 MK II -traktoria valmistettiin vuosina 1985–88 Basildonissa, Essexin kreivikunnassa, Englannissa. Kuva: Kimmo Kotta

Hieman myöhemmin saataville tuli 5000:n opeilla tehty Ford 7000 -turbotraktori, ja kohta sen jälkeen molempiin sai valinnaisvarusteena Dual Power -pikavaihteen. Uudet 600- ja 700-sarjat toivat mukanaan paremmat tehdasasennetut ohjaamot ja runsastuottoisemmat hydraulipumput, mikä oli kaiketi odotetuin parannus. Nelisylinteristen Fordien voimansiirto oli varmatoiminen ja kuuluisa kestävyydestään. Fordin kova laatikko toimi, mutta monissa merkeissä oli ollut jo pitkään synkrovaihteistoja, mikä toi muutospaineita tuttuun ja turvalliseen voimansiirtotekniikkaan.

Fordin 10-sarja esiteltiin Genevessä syyskuun puolivälissä 1981. Malliston työstäminen oli aloitettu kuusi vuotta aiemmin. Projektin ensimmäinen osa 284A, joka käsitti pitkäiskuisemmat nelisylinteriset moottorit, oli valmistunut edellisenä vuotena. Uusitut hydrauliikat ja synkrovaihteistot, eli osa 284B otettiin käyttöön kymppisarjassa. Uudistuksiin oli kulunut 100 miljoonaa dollaria ja ne olivat vasta alkusoittoa tuleville muutoksille, joita luvattiin tehdä tiuhaan tahtiin.

Parannettavaa löytyi välittömästi. Rattivaihteita oli nähty traktoreissa ennenkin, mutta uusissa Fordeissa kaavio oli hyvin omituinen. Ykköseltä kakkoselle ja kolmoselta neloselle vaihtaminen onnistui helposti, mutta kakkoselta kolmoselle siirtyminen edellytti monenlaista vinkkeliä. Vaihteiston virallinen nimi oli Synchroshift, mutta brittiviljelijät kutsuivat sitä Rubikin kuutioksi. Malleissa 6710 ja 7710 oli edelleen lattiavaihteet tavallisella kaaviolla. Itävaltalainen Ford-maahantuoja oli kehittänyt muutossarjan, jolla rattivaihteisiin saatiin normaali H-kaavio ja sama systeemi otettiin käyttöön 7610:ssä ja sitä pienemmissä malleissa vuonna 1983. Nelisylinteristen traktoreiden sylinterilohkoissa oli ilmennyt pahoja ongelmia, niinpä saman vuoden kesäkuussa alettiin käyttää vahvistettua blokia.

Uudistussarjan kolmas vaihe 284C, eli "Mark 2" tuli myyntikuntoon vuonna 1985. Uusittu ohjaamo oli verrattoman hiljainen, vaihdekepakot olivat nyt mukavasti istuimen oikealla puolella ja polkimet riipputyyppisiä. Voimansiirtoa oli petrattu, nelisylinterisiin malleihin oli tarjolla hydrauliikan tuplapumppu, joista toinen oli entiseen tapaan peräkotelossa ja toinen moottorin takaosassa, vasemmalla puolella.

Nelivetojen etuakseli vaihtui ZF:stä Carraroksi, jonka tasauspyörästö ja kardaani olivat edeltäjän tapaan keskellä. Nelisylinteristen polttoainesäiliöt olivat nyt ohjaamon alla, mikä oli talviajon ja metsätöiden kannalta huonompi paikka kuin moottorin päällä, mutta niihin oli saatu tilavuutta vajaat 150 litraa, ja matalan sijainnin ansiosta tankkaaminen helpottui.

Samana vuotena Fordin maatalouspuolella toteutettiin merkittäviä muutoksia. USA:n Romeon tehdas teki jatkossa vain 3-sylinterisiä pienempiä malleja omille markkinoilleen. Isot TW-Fordit tehtiin Antwerpenissa ja Basildonissa puolestaan nelisylinteriset sekä muualle kuin Amerikkaan myytävät kolmesylinteriset. Lokakuussa, jolloin Mark 2 -mallisten traktoreiden sarjatuotanto pääsi alkamaan, Ford osti New Holland- yhtymän Sperry-konsernilta.

Seuraavan kerran mallistoa uudistettiin vuonna 1988, jolloin esiteltiin Mark 3 -traktorit. Enimmät muutokset oli tehty polttoainelaitteisiin, nelisylinterisissäkin oli nyt jakajapumput. 6610 jäi pois tuotannosta, se korvattiin mallilla 6410 ja turbotetulla 6810:llä. Viimeiseksi jäänyt Ford-merkkinen mallisto 40-serie tuli saataville 1991.

Vuonna 1982 Suomessa oli tarjolla 13 maatalouteen tarkoitettua traktorimerkkiä ja noin 70 eri mallia. Muutamia suurimpia traktoreita lukuun ottamatta jokaisesta mallista oli tarjolla myös takavetoinen vaihtoehto, mutta olipa vielä sellaisiakin malleja, joita ei saanut nelivetoina. Porukan pienimpiä olivat noin 47-hevosvoimaiset MF 240, David Brown 1190 ja Zetor 5011. Ylivoimaisesti tehokkaimpia olivat 180-hevosvoimaiset Fiat 1880DT ja Ford TW30.

Traktorikauppa kävi vilkkaana, mainittuna vuotena rekisteröitiin 11 571 konetta, eikä joukossa ollut mönkijöitä lukemia kasvattamassa. Ford sai takaisin neljä vuotta MF:llä olleen kakkospaikkansa 1701:llä traktorilla ja vuotta myöhemmin lisäystä oli 248 traktorin verran – synkromallit otettiin hyvin vastaan. Ford oli Pohjoismaiden eniten myyty merkki, mutta ykkösenä se oli vain Tanskassa. Eniten koneita ostettiin Suomeen, joka oli Euroopan neljänneksi suurin vientimaa.

Täällä oltiin Fordeihin enimmäkseen tyytyväisiä. Kun Mark 2 -sarjan traktorit tulivat saataville, piti Fordin Suomen traktoriosaston johtaja uutta ohjaamoa hallintalaitteineen hyvinkin tarpeellisena, mutta moottoreiden ja hydrauliikan muutokset olivat hänen mielestään melko tarpeettomia, asiakkaat olivat tyytyväisiä entisiinkin. Mainoksetkin ruokkivat samaa käsitystä, niiden mukaan Ford oli nyt "enemmän kuin hyvä".