Lokomon metsäkonevalmistus syntyi todelliseen tarpeeseen, kun metsätöiden koneellistamisen tahti kiihtyi 60-luvun puolivälissä. Aikaisemmin Lokomo oli ollut vahvasti mukana metsänmuokkauksen kehityksessä, yrityshän valmisti tuohon käyttöön oja- ja muokkausauroja. Hakkuutyön koneellistamisen suunta oli menossa pohjoisamerikkalaiseen kokorunkomenetelmään, ja oli siis ymmärrettävää, että Lokomo kehitti siihen sopivan koneen. Juonto-Lokkeri oli ensimmäisen metsäkone, ja se tehtiin yhteistyössä suuren mantereen Beloit Woodlands Divisionin kanssa. Juonto-Lokkeri oli saatavissa vaijerijuontokoneena sekä myöhemmin pihtipankollisena kaatojuontokoneena. Myös pelkkä kaatokone suunniteltiin. Siinä ohjaamo oli takarungon perässä ja nosturi sijaitsi ohjaamon takana, hieman samaan tapaan kuin nykyisin Ponsse Scopionissa.
Samaa kehityksen polkua kulki myös Lokomon kilpailija Valmet. Nämä kaksi tamperelaista yritystä kilpailuttivat toisiaan ja vauhdittivat kehitystä. Samaan aikaan ruotsalaiset kilpailijat olivat hieman etumatkalla varusteltuaan maatalous- ja telatraktoreita kuormaa kantaviksi metsäkoneiksi. Juontotraktoreiden kausi Suomessa jäi kuitenkin erittäin lyhyeksi ja tavaralajimenetelmä muodostui pohjoismaiseksi menetelmäksi.
Kun juontokoneeseen suunniteltiin telillä varustettu takavaunu, syntyi kuormaa kantava Teli-Lokkeri. Vielä käytössä olleeseen kokorunkomenetelmään sitä varustettiin pihtipankolla. Teli-Lokkerin nosturi oli sijoitettu kilpailijoista poiketen eturungon takaosaan, ei ohjaamon katolle tai takavaunuun, johon se seuraavassa 925-kehitysversiossa, sijoitettiin. Samalla alkoi pitkään jatkunut Ösa-kuormainten käyttö. Teli-Lokkeriin perustuvien koneiden (925, 928 ja 929) etuina oli hyvän maastokelpoisuuden saavuttaminen. Koneissa oli korkeat etupyörät ja ajalle käsittämätön 74–104 sentin maavara.
Tämä mallisto kantoi aina 80- luvun alkuun asti. Silloin se yritettiin korvata vuonna 1975 esitellyn erittäin järeän Lokomo 933:n kevennetyllä 6-pyöräisellä versiolla, Lokomo 930:llä. Suosio jäi kuitenkin todella vähäiseksi, ja 933 oli liian järeä Suomeen. Lokomolle tuli pitkä seesteinen kausi järeämmissä kokoluokissa.
Maastoystävälliselle ja edulliselle harvennuskuormatraktorille oli kysyntää 70-luvun alkupuolella ja siihen Lokomo vastasi 1972 MF -teollisuustraktoriin perustuvalla 909 HL -mallilla. Uutuus oli kevyt ja ketterä, kokonaan poikkeava isoveli 925:stä. 909 oli hyvin onnistunut kokonaisuus, sillä pienillä muutoksilla sen mallikaari jatkui hyvin samanlaisena aina vuoteen 1982 asti.
909 oli myös avaus Joensuun tehtaan tuotannon alkamiselle. Joensuun tehdas perustettiin alkuaan Tampereen tehtaan aputehtaaksi, mutta siitä on muodostunut vuosien saatossa maailman suurin tavaralajimenetelmän koneiden tehdas. Nykyisin tehtaan isäntänä on John Deere Forestry.
70–80-lukujen vaihteessa metsien hakkuissa huomiota kiinnitettiin entistä enemmän maaston vaurioitumisen vähentämiseen. Tällöin oli Lokomolla ongelma edessään, sillä tuotannossa olevat konemallit oli suunniteltu kapeille renkaille ja telakäyttöön. Vain Ösa 250 kilpailijaksi 1980 markkinoille tullut Lokomo 919 (joka oli Ösan tavoin saatavissa myös 8-pyöräisenä) oli jonkinlainen vastaus ajan vaatimuksille. Kone oli kuitenkin liian painava markkinoiden muodostamaan kymppitonnikokoluokkaan. Pikaratkaisuna 909 varusteltiin hieman leveämmillä renkailla. Rottne Blondin ja Ösa voitiin varustaa 600 millin levyisillä ”mammuttirenkailla”, mutta Lokomoihin sai vain 500-millin levyisiä renkaita. Jo ennen tätä hankalaa tilannetta Lokomo pohti metsäkonevalmistuksesta luopumista, lisäksi 1982 katkesi markkinointi Hankkijan verkoston kautta. Tuotantoa päätettiin kuitenkin jatkaa ja 1983 perustettiin oma markkinointiorganisaatio, Lokomo Forest Oy.
Samassa kokoluokkaongelmassa paini myös kilpailija Valmet, jonka pienin malli oli Lokomo 919:ää vastannut 862K. Syntyi kilpailutilanne, johon Lokomon vastasi kokonaan uudella, vihreässä värissä 1983 esitellyllä Lokomo 909T -mallilla. Valmet tarjosi samaan käyttöön 832 -mallilla ja Ponsse mallia S15. Lokomo sai kuitenkin hieman etumatkaa ja nappasi ajoittain yli 50 prosentin osuuden metsäkonemarkkinoista, kun se esitteli kehitysversio FMG 910:n (1987). Kymppitonnikokoluokan suosio oli Suomessa valtaisa, ja hetken lähes kaikki myytävät kuormatraktorit olivat tämän kokluokan koneita. Kymppitonnikokoluokan myllerryksen keskellä Neuvostoliiton kaatuminen ja kauppojen takeltelu kotimarkkinoilla aiheuttivat päänvaivaa, suurimmat kaupat itänaapuriin ovat olleet jopa yli sadan koneen kokoisia.
Mallinimen muutos FMG:ksi johtui emokonserni Rauma-Repolan yrityskaupoista. Forest Machine Group piti sisällään jo aikaisemmin hankitut ruotsalaiset Ösan, Kockumsin ja Bruun Systemsin. Kuitenkin Suomessa FMG:n menestyksestä vastasi suurelta osin vain FMG 910 sekä kovan suosion saanut FMG 678 (Brunett Mini) ‒ kilpailijat olivat edelleen takamatkalla. Kyseisten FMG-mallien onnistumisesta kertoo se, että niiden takuukustannusten kerrotaan olleen erittäin vähäiset.
Metsätöiden koneellistaminen oli kovassa nosteessa 70-luvun loppupuolella. Alkujaan runkojuontomenetelmään suunnitelluista karsinta/katkontakoneista oli kehittynyt prosessoreita. Kun sellainen asennettiin maastokelpoisen kuormatraktorin kuormatilaan, pystyttiin koneella työskentelemään palstalla, jolloin runkojen juontovaihe jäi pois. Metsuri tai kaatokasauskone suoritti runkojen kaadon riviin, ja prosessori suoritti karsinnan ja katkonnan. Lokomo hyödynsi yhteistyötään Ösan kanssa ja valmisti 928/705-prosessoreita.
Yhteistyö Metsähallituksen kanssa poiki tavoitteen suunnitella erittäin tehokas ja moderni harvesteri. Projektin tuloksena syntyi vuonna 1974 Lokomo 960S -protomalli ja Lokomo 961 -tuotantomalli, joiden toiminta poikkesi täysin aiemmasta: harvesteri näki päivänvalon. Hallitusti 8 metrin säteeltä maksimissaan 60 sentin tyviläpimitan puut eteensä kaatava kone pystyi käsittelemään jopa kolmea runkoa lomittuvilla työvaiheilla, ja maksimissaan tunnissa olisi pystytty näin käsittelemään peräti 120 runkoa. Lokomolle koneen kehityksen yhteistyön suunniteltiin avaavan laajemmat vientimarkkinat, etenkin silloisen Neuvostoliiton suuntaan. Mammuttimaisesta, Deutzin kymmensylinterisellä moottorilla varustetusta ja 32 tonnia painavasta koneesta, oli kaksi versiota: taskuihin keräävä 961S-tavaralajimenetelmään ja pitkällä runkotuella varustettu 961T-kokorunkomenetelmään (jossa katkonta suoritettiin vasta varastopaikalla). Mutta aika ei ollut valmis näin suurelle koneelle. Sen aikuisella kuljetuskalustoilla ei esimerkiksi päästy lähelle työmaita. Lisäksi jo valtava omapaino rikkoi heikosti perustettuja metsäteitä ja maastokelpoisuus oli varsin kehno. Projekti hautautui vähitellen, valmiita koneita syntyi eri arvioiden mukaan vain 5–6 kappaletta.
Samanlaiseksi kokeiluksi muodostui myöhemmin 90-luvulla kehitetty kävelevä harvesteri, jonka tarkoitusena oli entisestään vähentää maaperään kohdistuvaa kuormitusta. Käveleviä konita valmistettiinlopulta vain kaksi yksilöä. Koneen tasausjärjestelmän kehitystyötä kuitenkin hyödynnettiin myöhemmin esitellyissä harvestereissa.
Lokomon kompastelu hakkuukoneiden kehitystyössä sai kuitenkin onnellisen jatkon. Suomessa 80-luvun alussa Sakari Monosen kehittämää Finko-kouraprosessoria oli asennettu käytettyjen Lokomo Teli-Lokkeri ja 925 -mallien alustoille. Ohjaamo siirrettiin takarungolle, ja prosessorin käyttämiseen lisättiin järeä nosturi sen eteen. Finkon tuoteoikeudet siirtyivät myöhemmin Outokummun Metalli Oy:lle, ja näin syntyi 750H-hakkuupää.
Lokomo havaitsi pian tarpeen varustella jo uutena koneita hakkuukoneiksi, ja yhteistyössä hakkuupäävalmistajan kanssa syntyi Lokomo 919T/750H-harvesteri. Sama yhteistyö jatkuu edelleen. 919T/750H oli yksi ensimmäisiä tehdasvalmisteisia kouraharvestereita. Samaan aikaan Ruotsissa Ösa oli toteuttanut oman versionsa 250-mallin pohjalle, Super Eva -mallissa ohjaamo oli ergonomisemmin nosturin kanssa takarungolla. Koska Lokomo omisti tuolloin jo Ösan, kehitettiin Ruotsissa molemmat konsernin kilpailevat mallit korvaava konemalli. Näin syntyi FMG Lokomo 990 (1987). Tuohon aikaan koko FMG-tuotekattaus oli melkoinen sillisalaatti, jossa yhdistyivät monen tehtaan tuotteet. Raa’at päätökset olivat edessä ja ruotsalaisia tehtaita suljettiin, vain Filipstadin tehdas jäi valmistamaan hakkuukoneita – kuuluisat tuotemerkit Ösa ja Kockums katosivat lopullisesti.
Lokomo 990:n runkorakenne oli jo alusta asti suunniteltu hakkuukoneeksi ja sen myötä koneesta saatiin varsin lyhyt kokonaisuus. Suurin mullistus oli kuitenkin ulkokuoren sisällä ja perustui FMG-ryhmän Ruotsin ja Suomen yritysten kehitystöiden yhdistämiseen. Nimittäin koneen hakkuupään Lokomatic 90 -ohjausjärjestelmä oli kuutioiva, lisäksi se oli mahdollista varustaa tiedonsiirrolla ja etämuokattavalla apteerausjärjestelmällä. Teollisuuden tuotannonohjauksessa käytetty JOT-menetelmä (Just On Time/vapaasti suomennettuna: oikea tuote oikeaan aikaan) tuotiin 90-luvun taitteessa metsään, ja sen myötä puutavaran katkonnan ohjaus puut ostavan sahan tarpeiden mukaan tuli mahdolliseksi. Tiedonsiirrolla mahdollistettiin reaaliaikainen katkotun puutavaran varastoseuranta.
Rauma-Repola oli jo aiemmin ostanut kilpailijoiden enemmistöosuuksia ja solminut yhteistyösopimuksia maailman suurimpien metsäkonevalmistajien kanssa. Niistä tärkeimmäksi muodostui Timberjack, joka ostettiin vuonna 1989. Seuraavana vuonna tuotemerkiksi tulikin FMG Timberjack, joka 1994 lyheni vain Timberjackisi. Tällä aikakaudella tuotevalikoima mullistui 80-luvun alun rajuutta vastaavasti, hakkuukoneet olivat tunnistettavissa mallinumeron 70-päätteistä ja kuormatraktorit 10-päätteestä.
Tuolloin syntyivät erittäin suositut kuormatraktorit Timberjack 1010 ja 1110. 990:n seuraajaksi esiteltiin Timberjack 1270, joka oli edistyksellisesti varustettu liikeratakuormaajalla. Mukaan mahtui myös 810A, jonka piti korvata valmistuksesta poistunut FMG 678. Heikoksi ja liian monimutkaiseksi todettu versio suunniteltiin pikaisesti täysin uusiksi ja syntynyt 810B valtasikin keveiden kuormatraktoreiden markkinat.
Pitkän järeiden kuormatraktoreiden kuivan kauden jälkeen järeämmät mallit Timberjack 1710 ja 1410 laajensivat mallistoa koko maailman tarpeita vastaavaksi. Viimeinen aito Lokomo oli 2000-luvulla vientiin myyty pihtipankkovarusteinen Timberjack 933TC. Tämän jälkeen metsäkonevalmistus siirtyi John Deerelle ja lokomolaisuuden voitaisiin sanoa virallisesti loppuneen. Mutta yrityksessä on edelleen henkilöitä, jotka ovat nähneet Lokomon jyrkät metsäkonetuotannon ala/ylämäet.
1966 Beloit-yhteistyöllä aloitetaan metsäkonevalmistus
1968 Juonto Lokkeri
1969 Teli Lokkeri
1972 Lokomo 925
1973 Lokomo 909
1974 Lokomo 928, Lokomo 960S-harvesteriproto
1975 Lokomo 933
1977 Lokomo 961S/T -harvesteri
1979 Lokomo 929
1980 Lokomo 919
1983 Lokomo 909T, Lokomo 930
1987 Lokomo 990 -harvesteri, FMG 910
1991 FMG 810A, FMG 1010A
1993 Timberjack 1270 -harvesteri
1994 Timberjack 1210
1996 Timberjack 1710
1997 Timberjack 1110
1998 Timberjack 1410
2000 John Deere ostaa Timberjackin
Taustatiedot: Timo Kyttälä/John Deere Forestry ja Metsäkoneiden Maailmanhistoria/Hannu Konttinen & Ken Drushka, kuvat: Metsämuseo Luston kokoelmat
