Testissä 10–12 tonnin metsäperävaunut – vertailu osoitti, että kärryissä on huomattavia eroavaisuuksia

• Farmi 101 -vaunu ja 4066-nosturi
• Kesla 10t -vaunu ja 304-nosturi
• Kire 12t -vaunu ja Kire 83 -nosturi
• Kronos 120 -vaunu ja Kronos 5000 -nosturi
• Nokka 1230 -vaunu ja 5070-nosturi
• Patruuna 10+ -vaunu ja 5771-nosturi

Lähtökohtana Koneviestin metsäperävaunutestille oli se, että perinteisesti eniten myydyt 8 tonnin kantavuusluokan vaunujen tilalle ovat tulossa 10–12 tonnin yhdistelmät. Samalla nostureiden ulottumat ja voimat ovat lisääntymässä. Yhtenä syynä markkinoiden muutokseen on myös tarve käyttää vaunua erilaisilla energiapuukourilla varustettuna hakelämmitykseen tarvittavan energiapuun korjuuseen. Myös maatilojen muut työt vaativat entistä enemmän voimaa: 650 kg suursäkkien nostelu on arkipäivää ja esimerkiksi tuorerehupaalien kokoa ja painoa pyritään kasvattamaan.

Metsäperävaunujen testipaikaksi valikoitui Tampereen Ammattiopiston Metsäopetuksen uusi energiapuukenttä Kurussa. Se tarjosi runsaasti erilaista puutavaraa käsiteltäväksi ja metsäkoneopetukseen tarkoitettu testireitti oli sopiva ajo-ominaisuuksien vertailemiseen.

Testi suoritettiin kolmen viikon aikana, ensimmäisellä viikolla suoritettiin vaunujen sovittamiset vetotraktoreihin ja pääosa mit-tauksista. Koeajoreitin vetotraktorina toimineeseen Valtra N101 forestiin tehtiin puristusliitoksinen palkki erityyppisten vivustojen kiinnittämiseksi nopeasti. Metsäohjaamollinen Case IH PS 105 toimi testikentällä kuormaajien käytössä ja mittausten siirtotraktorina. Valtran varusteluineen 6,5 tonnin paino oli maastoajoon erittäin optimaalinen, kuormattuna järeimmällä vaunulla vetopito jo ajoittain loppui.

Toisella viikolla alkoivat varsinaiset testiajot, joissa vaunuja käyttivät Koneviestin toimittajien lisäksi kaksi testikuljettajaa, joilla oli vuosien kokemus puutavaran metsäkuljetuksesta maataloustraktorilla.

Testiajoviikolla oli samanaikaisesti käytössä kaksi yhdistelmää, toinen nosturinkäyttötestauksessa ja toinen testireitillä.

Kolmannella viikolla suoritettiin vaunujen huollettavuuden ja muiden havaintoihin perustuneiden arvioiden tekemistä.

Arvostelupisteissä käytettiin asteikkoa 1–5, viiden ollessa erinomainen ja 1 vastasi huonoa. Arvosana 3 tarkoittaa normaalitilannetta, eli arvostelun kohde toimii hyvin, mutta ei häikäise.

Mittaukset suoritettiin asfalttikentällä tasaisissa olosuhteissa.

Painot

Tyhjän vaunun pyöräkohtaiset painot mitattiin sekä aisa suorassa että täysin käännettynä. Aisakuorma punnittiin vetovaa’alla aisasta nostamalla. Testireitille lähdettäessä vaunun telikuorma ja aisakuorma mitattiin kuormattuna. Kuormakooksi määriteltiin sermin korkeuden määrittämä maksimikuorma, lastina käytettiin 4,8 metrin pituista järeää energiarankaa.

Voimat mitattiin vakiopaineella

Voimamittauksissa hydrauliikan paine oli säädettynä 175 bariin. Kuljettaja myös tarkkaili painearvoa mittarista mittauksen aikana, saavutettu mittausarvo oli testin arvostelun pohjana. Voimat mitattiin myös rajoittamattomalla maksimipaineella, taulukossa ne näkyvät katkoviivoilla. Voimat arvosteltiin rajoitetun paineen arvoilla.

Nosturin voimat

Nosturin voimien mittaus suoritettiin täydeltä ulottumalta maanpinnan tasolta sekä neljän metrin ulottumalta useammalta korkeuksilta 0,5; 2,0 ja 4,0 metriä. Myös nosturin kääntövoima mitattiin neljän metrin etäisyydeltä kääntölaitteesta, taittopuomin voima mitattiin nosturin pääpuomin ollessa täysin pystyssä ja taittopuomi vaakasuorassa. Koura oli kaikissa mittauksissa paikoillaan.

Ulottuma mitattiin kouran lähimmästä osasta vaunun keskilinjalle. Kuva: Tommi Hakala

Aisaohjauksen voima

Vaunujen aisaohjauksen voima mitattiin aisan ollessa täysin käännettynä ja sylintereiden kääntäessä aisaa suoraksi. Jotta mittaus alkaisi täysin ääriasennosta, traktorilla vedettiin vaakaan parinsadan kilon esijännitys.

Nostureiden käytettävyys

Nosturin käytettävyyttä arvioitiin käsittelemällä järeitä tukkeja ja erimittaista kuitupuuta. Liikenopeuksien suhteita arvioitiin siirtelemällä pölkkyjä vakioiduilla paikoilla.

Nosturin käytettävyyttä kokeiltiin myös järeiden pölkkyjen käsittelyssä Kuva: Tommi Hakala

Vaunun vedettävyys

Vaunun käyttäytymistä maastossa testattiin ajamalla sama testireitti tyhjänä ja kuormattuna sermin korkuisella kuormalla. Testireitille oli rakennettu kääntöpaikka peruuttamalla suoritettavaa T-käännöstä varten. Reitillä oli myös kivien ylityksiä sekä tiukkoja käännöksiä vaihtelevin kallistuksin.

Ketteryys

Ketteryyttä verrattiin 90 asteen kulmakäännöksessä, jossa tulouran leveys oli 4 metriä ja käännön vaatiman uran leveys mitattiin. Lisäksi mitattiin maksimi yhdistelmän kokonaiskääntökulma traktorin perään liitettynä. Mittaus tehtiin aisa täysin käännettynä ja raja-arvo saatiin traktorin renkaan ottaessa kiinni vaunuun.

Farmin yksipalkkirunkoinen vaunu on onnistunut kokonaisuus. Karikoiden muotoilusta johtuen painopiste on alhaalla kuormattunakin. Kuva: Tommi Hakala

Yhdellä vai kahdella runkopalkilla?

Testin vaunut jakaantuivat rungon rakenteen mukaan kahteen leiriin. Perinteinen kahden pitkittäisen runkopalkin muodostama tikapuurunko oli Kronoksen, Nokan ja Kiren valinta (12 t vaunut). Kesla, Farmi ja Patruuna (10 t vaunut) puolestaan luottivat yhdestä järeästä palkista valmistetuille rungolle. Kummallakin rakenteella on omat kannattajansa.

Kaksipalkkisen väitetään olevan tukevampi ja paremmin pystyssä pysyvä, kun taas yhden palkin ympärille koottu vaunu on yleensä helpommin muokattavissa erilaisille puutavaramitoille. Nokan kaksipalkkisessa 1230-vaunussa on mahdollisuus sermin siirtoon hydraulisesti (myös 2. pankko on siirrettävissä pituussuunnassa). Tästä syystä nivelaisan ja telin välillä ei ole runkopalkkien välistä kiinteää poikittaispalkkia.

Kaikissa testin yksipalkkisissa vaunuissa oli mahdollisuus useampaan telin sijoituspaikkaan. Siirto vaatii kuitenkin työkalujen käyttöä, siksi sitä tulee harvoin tehtyä. Siirtämällä teliä taaksepäin saadaan lisää aisapainoa (pitkällä puutavaralla) ja telin siiirrolla eteenpäin parannetaan vaunujen ketteryyttä.

Testin aikana teli oli keskimmäisessä asennossa, mikä on paras kompromissi.

Yksipalkkisen vaunun rungolla pankkojen siirtely haluttuun kohtaa onnistuu puristusliitokset löysäämällä, myös telin paikkaa on mahdollista muuttaa. Kuvan punaisessa Farmi Vario 101 -vaunussa telin lukituksena toimiva puristusliitoksen tappi mahdollistaa kolme telin sijoituspaikkaa 18 cm välein, kuvassa teli on keskimmäisessä kohdassa.  Kuva: Koneviestin toimitus

Vihreän Kronoksen kaksipalkkinen runko ei tarjoa muunneltavuutta, mutta mahdollistaa paremmin esim. rehupaalien kuljetuksen. Myös valolaitteet saadaan sijoitettua suojatummin. Kuva: Koneviesti toimitus

Joustava runko on kestävä, mutta vaikeuttaa kuormausta

Ajo epätasaisessa maastossa aiheuttaa runkoon kiertoa. Myös nosturin korkea pylväs tuo lisää kiertävää vääntöä runkopalkeille.

Nokan kaksipalkkinen rakenneratkaisu sallii rungolle melkoisen jouston. Ensimmäisellä kerralla puita sivulta kuormattaessa yllätyimme siitä, kuinka paljon runko pääsi kiertymään. Tätä ominaisuutta lisäsi vielä se, etteivät tukijalat jaksaneet nostaa vetolenkkiä traktorin vetopisteen yläreunaan, jolloin välyksen poistuminen olisi vähentänyt hieman kiertymistä.

Tyhjänä ajettaessa Nokan runko kiertyi silminnähden maaston mukaan. Rungon kiertyminen vaikutti kuormaamisen tarkkuuteen etenkin vajaalla kuormalla, suuremmalla kuormalla vaunu oli vakaa. Toisaalta kiertyminen voi myös parantaa rungon kestävyyttä, koska rasitus jakaantuu pidemmälle matkalle runkoa.

Muut kaksipalkkiset vaunut olivat odotusten mukaisesti tukevia.

Yksipalkkisissa vaunuissa joustavuus näkyi vain käytettäessä nosturia ilman tukijalkoja, ajettavuuteen se ei vaikuttanut.

Musta lammas joukossa

Kapea vai leveä? Siinäpä kysymys. Mitaksessa (leveys 42 cm) kuvion sivupito ei ollut paras mahdollinen. Leveämpi (48 cm) Alliance joustaa paremmin esteiden kohdalla. Korkeuseroa on Mitaksen hyväksi 10 cm. Kuva: Tommi Hakala

Rengastuksen osalta lähes kaikki vaunuvalmistajat olivat päätyneet Alliance 500/55–17 Flotation 328 12 PR – renkaisiin. Vain Patruuna oli poikkeus, siihen oli valittu Mitaksen tuumamitoituksinen 16/70–20 MPT-04 14 PR, joka on kapeampi ja korkeampi kuin Alliance. Lähes poikittaisella rivoituksella varustetun Mitaksen arveltiin olevan paksuilla hangilla mainio ratkaisu, sillä sen vetovastus on pienempi lumessa ja tiellä. Kivisellä testiradalla Mitaksen ominaisuudet eivät kuitenkaan olleet parhaimmillaan. Sen jousto ei riittänyt imemään kivien teräviä iskuja (vaunu ryskytti vetokoukkuun pituussuunnassa) ja heikompi sivupito sai helposti vaunun liukumaan sivuttain. Pintakuvioinnissa yksikin pitkittäinen ripa keskellä olisi parantanut pitoa.

Nokassa järeämpi rengastus puoltaisi paikkaansa. Terävämpien kivien kohdalla 500-17 PR12 -rengas painui vaarallisen paljon kasaan. Tämä johtuu Nokan muita suuremmasta kuormatilasta ja siten suuremmasta telikuormasta. Kuva: Tommi Hakala

Keslassa ehkä kapeampikin rengas voisi toimia ja kaventaa leveää vaunua. Nokkaa lukuun ottamatta renkaat sopivat vaunujen muuhun mitoitukseen hyvin.

Vaikka vaunujen rengastus oli samaa kokoluokkaa, vaihtelivat vaunujen leveydet Patruunan 225 sentistä Keslan 245 senttiin. Keslan leveys tekikin siitä vakaan vedettävän, mutta 196 cm raideleveys on talvikäyttöä ajatellen hankala: vaunu ei sovi kapeampien traktoreiden renkaiden jälkiin. Tällöin vaunu ”haraa vastaan” lumessa. Muissa vaunuissa raideleveys oli 180 cm molemmin puolin.

Kronoksen telin uskomatonta liikevaraa ei saatu rajoittajaan asti maastossa. Kuva: Tommi Hakala

Liikeradat vaikuttavat kallisteluun

Vaikka teli näyttää vain renkaiden ripustimelta, on sen muotoilulla suuri vaikutus vaunun käytökseen. Käytössä on tavallisen suoran ja symmetrisen telirakenteen lisäksi epäsymmetristä teliratkaisua, joissa etummaisen pyörän telivarsi on pidempi, mikä keventää eturenkaalle tulevaa kuormaa. Näin eturengas nousee helpommin kivelle tai kannolle. Samaa ominaisuutta haetaan myös ”hiipivällä” telillä, jossa telin keinuntapiste on pyöränapojen alapuolella. Tällöin rengas nousee helpommin esteen yli.

Keslan teli on epäsymmetrinen sekä hiipivä, pelkästään hiipiviä olivat Nokka ja Patruuna, muissa oli perinteinen suora teli. Kaikissa vaunuissa oli 6-pulttiset navat.

Montako pomppua?

Testiradalla olleissa kivien ylityksissä telien erot tulivat hyvin esille. Vain Kronoksen ja Nokan telin liikerata riitti suurimman kiven ylitykseen puhtaasti. Farmissa ja Keslassa telin keinuntavara oli turhan pieni, vaunut ”nostivat takajalkaa” kiven ylityksessä ja kallistuivat tästä syystä enemmän kuin muut.

Kronoksen telin liikevaara on todella suuri, josta on sekä hyötyä että haittaa. Esteiden ylitys sujuu hienosti, mutta pehmeällä maapohjalla on vaarana, että etummaisen rengas ”sukeltaa”. Säädettävä rajoitin olisi hyödyllinen varuste.

Nokan teli keräsi kehuja: telin liikevara on riittävä ja teli tasoittaa muutoin korkean vaunun heilumista. Kuitenkin kiven ylityksessä tyhjä vaunu kiertyy silminnähden ja vaunu otti helposti ”tuplapompun”.

Kiren teli oli huomattavasti muita pidempi. Pituus aiheutti ”kolme pomppua” kivien kohdalla: eturenkaan jo laskeuduttua kiveltä vaunu kallistui uudelleen takarenkaan noustessa vuorostaan kivelle. Tietyllä nopeudella tyhjä vaunu keikkui puolelta toiselle peräkkäisten kivien ylityksissä, mikä lisäsi myös vetovastusta.

Kiren muita pidempi telin akseliväli tekee vaunusta epätasaisessa maastossa keikkuvan. Sen sijaan ojien ylityksissä ratkaisu on toimiva: etummainen rengas ei kierrä ojan pohjan kautta vaan osuu suoraan vastapenkkaan. Kuva: Tommi Hakala

Telin maavaran määrää muotoilu

Telin alla maavaran muodossa oli suuria eroja. Vaikka suurin maavara on Nokan 65 cm, sen leveys on vain 45 cm, 48 cm leveiden telien alla maavaraa on 38 cm. Kiressä maavaran leveys oli hieman Nokkaa suurempi, ongelmaksi todettiin sisäpuolella olevat telipulttien kierrepäät, jotka vaurioituvat helposti kiviin osumisista. Toisessa ääripäässä oli Kesla: maavara oli 56 cm, mutta maavaran leveys on peräti 89 cm, mikä helpottaa kantojen ja kivien yli ajamista.

Metsäperävaunjen maavarat Kuva: Koneviestin toimitus

Mitoitus vaihtelee, lopputulos lähes sama

Testivaunujen ketteryys oli hyvää luokkaa, vaikka nivelaisojen mitoitus vaihteli suuresti. Lyhyin oli Keslan aisa (127 cm) ja pisin Kiren (191 cm). Kääntökulmissa suurimmat olivat ± 40 astetta, ja pienin Kiren 30 astetta.

Alkuun tuntui, että Kiren kääntyvyys ei olisi muiden kanssa samaa tasoa, mutta ketteryystesti kertoi toista. Kesla ja Nokka tarvitsivat testitilanteen kulmakäännöksessä 450 cm tilan. Farmi, Kire ja Patruuna vaativat 460 cm ja Kronos vielä 10 cm enemmän tilaa.

Nivelen alla tarvitaan reilusti maavaraa

Vaunujen maavara loppuu ensimmäisenä aisaohjauksen nivelen kohdalta. Suurin maavara nivelen alla oli Nokan 60 cm, joka on aikaansaatu taittamalla aisaa reilusti alaspäin nivelen etupuolelta. Kiren maavara oli matalin, 53 cm.

Kiressä on keskellä niukasti maavaraa. Rungon alapinnan jäykiste tarttuu lisäksi helposti kiinni kantoon. Koska tukijalat ovat samalla korkeudella, esteiden väistäminen on hankalaa. Kuva: Tommi Hakala

Kiressä ja Junkkarissa on nivelen kohdalla kannon yli liukumista estäviä rakenteita. Kiressä on poikittainen jäykisterauta ja Patruunassa puolestaan niveltapin pää, joka tulee liian alas. Farmissa nivelen alla on reilusti maavaraa, mutta kuormaajan vetovarsien kiinnityspisteet ulottuvat alemmas, haitaten maastossa ajoa. Korvakkeiden epäiltiinkin saavan helposti ”rälläkkämyrkytyksen”, eli ne leikataan turhina pois.

Teleskooppisilla tukijaloilla varustetut Kire ja Kesla kirskuttivat kiviä tukijaloillaan tiukoissa paikoissa, myös Patruunan tukijalkojen korvat ovat turhan alhaalla.

Farmin nosturin vetovarren korvakkeet ovat alhaalla, mikä pilaa vaunun muutoin hyvän maavaran. Patruunassa tukijalkojen korvake ulottuu muuta runkoa alemmas. Kuva: Tommi Hakala

Nosturit rajoittavat vaunun maksimikääntökulmaa

Testissä mitattiin myös, kuinka jyrkkään kulmaan voi aisa ääriasennossa kääntyä. Tällainen tilanne tulee monesti eteen harvennusmetsässä, kun tehdään käännös peruuttamalla. Vain Kronok-sessa traktorin renkaat pääsevät kääntymään aisaan asti, kokonaiskääntökulmaksi tuli 97 astetta. Patruunan rajoittava tekijät ovat tukijalan letkutus (84 astetta), Nokassa nosturin kääntösylinterit (82 astetta) ja Kiressä sekä Farmissa tukijalka (82/73 astetta).

Keslassa tukijalan päässä oleva teräväreunainen lappu osuu vaarallisesti renkaan kylkeen ja rajoittaa kääntökulman vain 62 asteeseen. Keslassa aisa kaipaisi hieman lisää pituutta tai tukijalkojen sijainti suhteessa nosturiin voisi olla taaempana. Traktorina kääntyvyyskokeessa oli Valtra, jonka leveys on 242 cm.

Kuvassa Keslan tukijalka äärikäännöksessä. Kuva: Tommi Hakala

Nivelaisa muuttaa painonjakaumaa

Nivelaisan hyvät puolet ovat kiistattomat, mutta sitä käytettäessä on oltava tarkkana. On huomioitava telikohtaisen painonjakauman muuttuminen aisaa käännettäessä ja sisäkaarteen telin nouseminen vaikkapa kannon päälle. Myös vaunun etupainoisuus lisääntyy telin myös siirtyessä lähemmäs traktoria.

Testissä punnittiin vaunut myös aisa täysin käännettynä, näin saatiin selville paljonko telikuormat muuttuvat. Kiren loivakäännöksinen nivelaisa vaikutti vähiten painonjakaumaan, tyhjässä vaunussa sisäkaarteen telille jää 1 000 kg painoa, ulkokaarteelle 1 600 kg. Se olikin tukeva vaunu vetää tyhjänä ja kuormalla. Toista ääripäätä edusti etupainoisempi ja 37 astetta kääntyvä Kronos, siinä telipainot olivat 600 / 1 750 kg, Nokka lähes yhtä etupainoisena 700 / 1 900 kg. Tämä painonsiirtyminen telien välillä on muistettava myös pehmeällä liikuttaessa, esim. Nokan 9 600 kg koeajokuorman painosta peräti 7 000 kg sijaitsee ulommaisen telin päällä!

Voimaa tarvitaan tiukoissa paikoissa

Nivelaisan voimaa tarvitaan ääritilanteissa. Vaunua voi sivukallistuksissa tasapainottaa kääntämällä vaunun etupäätä ylärinteen puolelle. Tilanne voi tulla äkillisesti eteen ja aisaohjauksen on toteltava tällöin välittömästi.

Voimien puolesta paras oli selkeästi Patruuna, 175 Bar paineella se väänsi ääriasennosta 2 000 kg voimilla aisaa suoraksi. Kire ja Kronos punnersivat mittariin 1 220 kg, Kronoksessa toinen sylinteri on lähes nollakulmassa aisan ollessa täysin taitettuna ja Kiressä aisan liukupinnat lisäävät kitkaa.

Nivelaisan vaikutus vaunujen painojakaumaan. Kuva: Koneviestin toimitus

Nopea aisa on hankala hallita

Kun maastossa ajettaessa käytetään nivelaisaa, traktorin kone käy työkierroksilla ja hydrauliikan tuotto on korkealla. Tämä yhdistettynä aisanohjauksen pieniin sylintereihin tekee kääntämisestä tempoilevaa ja ääriasentoon kääntäminen tapahtuu paukahtamalla. Kire oli ainoa vaunu, jossa aisan kääntönopeus oli riittävän rauhallinen,.Kronos oli myös kohtuullisen rauhallinen käytökseltään.

Hyvin sijoitetut pankot eivät kolise

Koska puutavaralajien mitat vaihtelevat, on vaunussa tarpeen vähintään kolme pankkoa. Tukille tarvitaan erilainen pankkojako kuin lyhyelle rankatavaralle.

Jos pankot osuvat parhaalle kouran tartuntakohdalle, on helposti tuloksena kolinaa ja vaurioituneita letkuja. Pankkojen karikoiden muotoilu taasen vaikuttaa kuorman painopisteeseen ja puihin osumiseen ahtaissa paikoissa.

Nokka kuin metsäkone

Nokan ratkaisu hydraulisesti siirtyvällä sermillä ja siihen liitetyllä ensimmäisellä pankolla oli kaikkien testaajien mieleen. Jos ajettavana on kolmemetristä polttopuurankaa tai kuitupuuta, on kuorman tekeminen helppoa sermin ollessa taka-asennossa. Kuorman paino sijaitsee telin päällä, näin kuormattuna vaunu on vakaampi vedettävä käännöksissä. Liukkaatkin lyhyet rangat saa tällöin asetettua tukevasti sermiä vasten. Karikat saa siirrettyä tarvittaessa pois tieltä jatkoperän viereisiin kiinnityspisteisiin, jolloin tarttumiskohta on täysin vapaana.

Kire ja Kronos ovat pankkojaoltaan kuin suoraan 70-luvulta, jolloin kuitupuun pituus oli 2 metriä. Kiressä vakiona olevan jatkoperän ansiosta yhdet karikat saa siirrettyä tukkien tartuntakohdasta jatkoperän viereen, kuten Nokassakin. Kronoksen takapäässä ei ole säilytyspaikkaa keskeltä irroitetuille karikoille, minkä vuoksi ne on jätettävä laaniin, jos halutaan lisää tilaa kouralle. Testaajien toivomuksena olikin vähintään yksien karikoiden lisäpaikka runkoon. Samalla 1. pankko voisi olla edempänä ja 2. hieman taaempana.

Yksipalkkisissa vaunuissa pankkojako on muutettavissa portaattomasti, lukuun ottamatta telin mukana siirtyvää pankkoa. Patruunassa oli aivan perässä 4. pankko, joka on tarpeen valovarustuksen asentamisen vuoksi. Paikka on huono, sillä pankon käytännöllisin paikka olisi telin etupuolella. Nyt pankon hyöty jäi pieneksi.

Kesla saa kallistua reilusti ennen kuin karikat ottavat kiinni pystypuihin. Vaunun leveys tekee siitä vakaan kallistuksissa. Kuva: Tommi Hakala

Kuormakoossa yksi yli muiden

Perävaunujen kuormatilan koko mitattiin pankkojen sisämittoina, kolmessa osassa. Pienin pinta-ala oli Patruunassa, 1,98 m². Kronos, Kesla ja Kire olivat reilun 2,2 m² kokoisia ja Farmi 2,44 m². Mutta Nokka oli todella eri sarjassa tässä suhteessa: 3,05 m² pinta-ala on hurja, pelkästään kuormatilan yläosaan mahtuisi minkä tahansa testikärryn koko kuorma.

Nokan kuormatila on alhaalta kapea, mikä nostaa kuorman painopisteen huomattavan korkealle. Nokka olikin ainoa vaunu, jolla testiradalla joutui vauhtia selkeästi hidastamaan kuormattuna, ajoittain suurimmassa kallistuksessa ylärinteen puoleinen teli enää hipoi maata. Kuormatilan koko oli vetämättömälle vaunulle helpossakin maastossa jo äärirajoilla. Koska koeajokuorma määriteltiin sermin korkuiseksi, sopi Nokan kuormaan 1 600 kg muita enemmän kuivahkoa 4,8 m tukkikokoista energiarankaa.

Farmin kuormatila on toiseksi suurin ja hyvin muotoiltu: painopiste on hyvin alhaalla ja suurikin kuorma jää matalaksi. Tiukoissa paikoissa on mahdollista nähdä kuorman yli.

Kapea kuormatila ei kolhi puita

Harvennuksella karikoiden päät tekevät kolhuja puihin, kun vaunu kallistuu. Kuormatilan ylöspäin kapeneva muotoilu ja leveä raideväli vähentävät osumia. Suurimman kallistuksen sallii Kesla, 10 astetta. Tämä on leveämmän raideleveyden ansiota, kapeammista vaunuista Patruuna ja Kronos sallivat 9 asteen kallistuksen. Muisssa vaunuissa karikat ovat lähes renkaiden linjassa.

Tarpeellinen kuormauksenhelpottaja

Sermi on metsäperävaunujen tärken turvallisuustekijä. Se estää alamäissä ja äkillisissä tiejarrutuksissa ajoittain erittäinkin liukkaiden puiden iskeytymisen traktoriin – vain promillessa traktoreista on takalasi iskunkestävää panssarilasia, kuten metsäkoneissa.

Sermi helpottaa kuormausta, sillä taakkoja ei ole tarpeen asetella pituussuunnassa kovin tarkasti kuormaan, vaan riittää kun nipun osuessa sermiin avaa kouran heti. Epätasaisesti kasatun rankanipun voi tasata sermiä vasten.

Sopivan kapea paras

Nokka veti sermin osalta lähes täydet pisteet. Hydraulinen siirto ja sopusuhtainen muotoilu suhteessa karikoihin olivat plussaa. Paljon huonommaksi ei jäänyt Farmin sermi. Keslan sermin keskelle sijoitettu pystytolppa on hyvä idea, sillä se parantaa näkyvyyttä kuormatilaan. Nokan ”valuvika” oli sermissä ollut hitsattu ylempi turha suojalevy, kuormatilan keskelle ei näe lainkaan ja takapankkoon puristettu kourakin katoaa täysin näkyvistä.

Keslan sermi on hyvin toteutettu. Kuva: Tommi Hakala

Kronoksessa ja Kiressä ei sermin siirtomahdollisuutta käytännössä ole lainkaan. Kiressä sen voisi teoriassa siirtää seuraaviin karikanpaikkoihin, mutta silloin joutuisi kuormaajan tuen irrottamaan. Kronoksessa puristusliitoksellisen sermin joutuisi irrottamaan kokonaan, lisäksi se on hieman liian matala suhteessa karikoihin. Patruunan sinänsä hyvin sijoitetun sermin ainevahvuus ei vakuuttanut, etenkin kun sermiä ei ole tuettu mihinkään. Sermi oli jo uutena kiero.

Sermin sijainti määrää aisakuorman

Testin koeajokuorman keskipituudeltaan 4,8 m puutavaralla vaunujen kuorma oli lähes poikkeuksetta täysin telin päällä. Vain Kronoksessa aisakuorma lisääntyi reilusti (500 kg), myös Patruunalla kuorma lisääntyi (110 kg). Muilla vaunuilla aisakuorma keveni kuorman lastaamisen johdosta.

Nokalla osalta vaikutus oli suurin, sillä koeajoradalla traktorin vetopito loppui ajoittain ja tiukempiin paikkoihin joutui ajamaan vauhdilla. Koska Nokassa kuorman painopiste on myös korkealla, traktorin noustessa mäkeen aisakuorma kevenee muita enemmän. Pienelle töyräälle noustaessa aisakuormaa oli jäljellä enää 350 kg. Testaajien toteamus olikin, että vaunun sermi voisi sijaita 20 cm edempänä, tilan puolesta tähän ei olisi mitään estettä. Nyt pitemmän puutavaran ajossa vaunu on aina liian takapainoinen.

Nokan sermissä oleva suojalevy haittaa harmittavasti näkyvyyttä. Kuva: Tommi Hakala

Nokan todellinen etu tulee esille lyhyemmän puutavaran ajossa, sillä hydraulisiirtoisella sermillä saa säädettyä painojakauman aina täydelliseksi. Yksipalkkirunkoisissa vaunuissa painonjakaumaa voi säätää teliä tai sermiä rungolla siirtämällä. Patruunan käyttöohjekirjassa onkin selkeästi kerrottu telin sijainnin oikeat kohdat eri puutavarapituuksille.

Nokan sermin sijainti ei mahdollista pitemmällä puutavaralla riittävän aisapainon aikaansaamista. Kuvan tilanteessa aisapaino oli enää 350 kg. Kuva: Tommi Hakala

Valot vaaditaan tieliikenteessä

Testin vaunut edustavat sellaista kokoluokkaa, jolla usein kuljetetaan puutavaraa myös yleisellä tiellä. Ja kuljetus alkaa jo metsästä, joten tieliikenteessä pakolliset valolaitteet täytyisi saada kulkemaan vaunun mukana. Kaikki paitsi Farmi toimittivat vaununsa valoilla varustettuna. Farmin osalta valojen arvostelu perustuu esitekuvaan.

Metsässä rymisteltäessä valot ovat piiloonkin käännettyinä alituisessa vaaravyöhykkeessä. Ei ole yllätys, että magneettikiinnitteiset valosarjat ovat suosittuja…

Kaksipalkkisissa parhaat valot

Kronoksen valot olivat selkeästi testin parhaat. Kääntyvien koteloiden materiaali on riittävän järeää ja kestää kouralla kolhaisutkin. Valot saa myös käännettyä kuormattuna, toiminnasta lähes täydet pisteet. Nokan ja Kiren valoton myös toteutettu varsin hyvin, mutta ohuempi materiaali pudotti pisteitä. Farmin valot ovat tukevasti kiinni viimeisessä pankkoon, mutta johdotus on kuin tyrkyllä rungon läpivientiaukon kohdalla. Patruunassa suljettunakin erittäin taakse ulottuvat valokoteloiden nurkat ottavat helposti kiinni maahan ja koteloiden materiaali on ohutta. Keslan toteutus ei kehuja kerännyt, ohutta peltiä olevat kotelot ja suojaton johtojen kulkureitti lyhdyille on huono yhdistelmä. Keslassa valot on syytä irrottaa aina kun tieajoa ei ole, se onnistuukin kahta ruuvia löysäämällä ja rungon sisäinen valopistoke irrottamalla.

Mutta entäs se kolmio?

Yllättävää oli, ettei yhdenkään testin vaunun valovarustuksen mukana toimitettu hitaan ajoneuvon kolmiota. Ilmeisesti valmistajatkin ovat tuskastuneet sopivan paikan etsimiseen, aivan kuten vaunujen käyttäjät ovat kyllästyneet ostamaan uusia kolmioita hajonneiden tilalle.

Kronoksen valolaitteet olivat testin parhaat. Mutta siinäkään ei ollut hitaan ajoneuvon kolmiota mukana. Pankon alle sijoitettu tarrakolmio tukevassa teräslevyssä voisi olla toimiva ja kestävä ratkaisu. Kuva: Tommi Hakala

Käytännössä ainoa paikka, mihin kolmion saa metsäperävaunussa sijoitettua, on viimeisen karikan alaosaan. Sinne ketjulenkeillä joustavasti pikakiinnitetty, riittävän vahvasta teräslevystä tehty paikka tarrakolmiolle voisi kestää käytössä. Toinen mahdollisuus olisi toimittaa valovarustuksen mukana irtokolmio, jossa olisi pölkyn päähän remmikiinnityksen mahdollistava yksinkertainen teline.

Nosturit

Nosto- ja taittopuomin mittasuhteet tekevät nosturin käytettävyyden perustan. Koska traktoreiden hydrauliikan tuotot ovat tämän kokoluokan nostureilla riittävyyden rajoilla, jatkeen käytöstä muiden liikkeiden kanssa tulee töksähtävää. Pääsääntöisesti normaalissa kuormauksessa on käytettävä vain peruspuomistoa. Jatketta käytetään vain taakan hakemiseen kauempaa – suuremmilla öljynvirtauksilla jatkopuomin käyttö olisi mahdollista yhtä aikaa muiden liikkeiden kanssa.

Nokan lähinostokorkeus on varmasti riittävä. Koura nousee reilusti yli ensimmäisen karikan, jopa vielä serminkin. Tämä ominaisuus on arvossaan tiheissä harvennusleimikoissa. Kuva: Tommi Hakala

Testin 6,7–7,5 m nostureissa puomiston skaala oli laaja. Pisin pääpuomi oli Patruunan 320 cm, lyhyin Kronoksen 261 cm. Taittopuomeissa pisin oli Nokan 243 cm ja lyhyin Kronoksen 210 cm. Tämä kertoo hyvin kuinka poikkeavalla mitoituksella Kronoksen nosturi oli. Lyhyen peruspituuden vastapainoksi siinä oli pisin kaksijatkeinen jatkopuomi, jolla mittaa on 311 cm. Testissä ollut Kiren 83 -nosturi olisi ollut vielä pidempi, mutta se arvosteltiin puomiston mittojen osalta testiin halutun vastaavan yksijatkeisen 67-nosturin mittojen mukaan.

Vaunujen puomiston tartuntaulottuvuus Kuva: Koneviesti toimitus

Sopusuhtainen puomisto on jouheva käytettävä

Jotta puomiston liikenopeuksien erot olisivat tulleet paremmin selville, käytettiin traktorissa vakiokierroksia. Kronoksen lyhyt perusmitta vaatii käyttämään jatketta jo lähietäisyydeltäkin kuormattaessa ja oudoksutti tavanomaisiin mitoituksiin tottuneita. Kuormaimen käyttöä kuitenkin helpotti mainiosti toiminut venttiilistö. Nosturin mitoitus todettiin oivaksi energiapuukouran käyttöön.

Nokan nostopuomin ja taittopuomin suhde, korkea pylväs ja liikenopeudet arvioitiin parhaiten yhdessä toimivaksi kokonaisuudeksi. Kuorma on helppo sijoittaa kerralla oikeaan kohtaan. Farmin kuormaimen käyttö sujui myös napakasti pienillä kierroksilla. Kiressä noston hitaus suhteessa taittopuomiin teki käyttämisestä verkkaista ja tästä syystä se oli kaikkien testaajien mielestä kankea käytettävä; jos kierroksia nosti jalkakaasulla, muut liikkeet tulivat äkkinäisiksi.

Patruunassa ja Farmissa on mahdollista erillisellä käsisäätöisellä kuristimella kuristaa taittopuomin öljynvirtausta ja hidastaa kouran tulemista lähemmäs. Samalla estetään taittopuomin pysähtyminen pystyasentoon tullessa. Ongelma johtuu siitä, että traktorin öljyntuotto ei riitä täyttämään sylinteriä puomin tullessa omalla painollaan alaspäin, vaan puomi pysähtyy hetkeksi.

Patruunan pääpuomin ja pylvään välinen tappi on helppo rasvata, sillä rasvanippa on siirretty väliletkulla alas kääntölaitteen lähelle. 

Harvennuksella vaaditaan nostokorkeutta

Ahtaista puuväleistä puunippuja nostettaessa on tärkeässä osassa lähinostokorkeus, nippu pitäisi saada helposti tuotua ensimmäisten karikoiden yli. Tässä mitoituksessa Nokka oli omassa kastissaan, nostopuomi kääntyy jopa takaviistoon ja kouran kärkien alle jää hurjat 68 cm vapaata tilaa. Patruunassa jää myös riittävä 40 sentin tila. Farmissa nostokorkeus jää vajaaksi, kouran leuat ottavat kiinni 1. karikan päähän ja nippu on tuotava karikan ja sermin välistä.

Aisaohjauksella lisää ulottuvuutta

Varsinaiset ulottumamittaukset tehtiin kahdella tavalla, aisaohjaus suorassa ja täysin käännettynä. Mittaus tehtiin maanpinnan tasolla ”tarttumaulottumana”, eli siltä ulottumalta mistä kouralla saa täydellisen otteen pölkystä. Molemmissa suurimman ulottuman tarjosi Kronos.

Letkutuksessa eroja

Harvennusmetsässä on nosturin letkuvarustus kovilla. Järeät oksat tarttuvat letkuihin ja telineisiin niitä vääntäen. Parhaimmaksi letkutuksen suhteen todettiin Kesla, jossa letkut kulkevat puomiston suojassa hankaamatta. Keslassa myös jatkeen letkutus on tukevassa telineessä ja liitokset suojassa sen sisällä.

Keslan puomiston letkutus on onnistunut, letkut kulkevat rinnakkain siistissä rivissä hyvin suojattuna. Niille voi povata pitkää käyttöikää. Kuva: Tommi Hakala

Farmissa jatkeen letkut roikkuvat vapaana ja tarttumisherkkinä, Nokan taivutetusta teräslatasta tehty joustava letkuteline jättää letkut turhan kauas taittopuomin pinnasta. Kiren toteutuksessa metalliputket tulevat ulos sinänsä tukevasta letkutelineestä niin paljon, että ne taipuvat helposti. Letkujen koon suhteen Kesla ja Patruuna on toteutettu kokonaan ½” letkutuksella, Kiressä kouralle tulevat letkut ovat myös vastaavaa kokoa. Näin öljynvirtaus käytettäessä esim. giljotiinikouraa on avarampi.

Huoltoa voi helpottaa vähällä

Nostureiden rasvaaminen on tapaturma-altis toimenpide. Mutta sen voi tehdä helpostikin turvallisemmaksi, käyttämillä 90 asteen kulmassa olevia rasvanippoja – kuten Kronoksessa on tehty. Puomiston rasvaaminen sujuu silloin sivulta, eikä kiipeilyä tarvita.

Kronoksen voitelukohteissa on käytetty käteviä 90 asteen nippoja, jotka helpottavat huoltoa. Kuva: Tommi Hakala

Pääpuomin ja pylvään välinen tappi on monesti hankalassa paikassa letkunipun alla ja korkealla. Sen rasvaamisen helpottamiseksi (ja muistamiseksi) oli Patruunassa ja Farmissa rasvanippa johdettu nailonletkulla kääntölaitteen viereen. Kiressä ja Kronoksessa oli huoltoaskelma kääntösylinterin päällä ja Nokassa kääntösylintereiden yläpinnassa kitkateippaus. Keslassa rasvaus joudutaan suorittamaan liukkaiden kääntösylintereiden päällä seisoen.

Nostureiden kääntölaitteiden öljyntarkkailu onnistuu hyvin (Keslassa jopa kaksi tarkistussilmää). Öljynvaihto sujuu myös hyvin Kronosta lukuun ottamatta, siinä nimittäin öljy on imettävä mittatikun reiästä ja tällöin säiliön pohjalle jäävä metalli ei poistu. Farmissa kääntölaite on rasvavoideltu, joten öljynvaihtoa ei tarvita.

Kourien osalta Kronoksen nipat on suojattu parhaiten. Keslassa ja Patruunassa nippojen suojat ovat liian heikkoa materiaalia. Farmin nippoja ei ollut suojattu lainkaan, mistä iso miinus.

Nivelkulmat vaikuttavat nosturin voimiin

Nostovoimien riittävyyteen vaikuttavat nosto/taittopuomin suhde sekä nostosylinterin ylätapin suhde pääpuomin linjaukseen. Monesti nostettaessa nosturilla raskaita taakkoja, tuntuvat voimat loppuvan oudosti jossain tietyssä korkeudessa. Tätä selvittääksemme mittasimme nostovoimat (koura oli paikallaan) neljässä asennossa, täydeltä ulottumalta maanpinnan tasolta ja kolmelta eri nostokorkeudelta 4 metristä. Nosturin käyttöpaineeksi säädettiin kaikille nostureille 175 Bar, joka on yleinen vanhempienkin traktoreiden painetuotto.

Nouseeko suursäkki?

Lähtökohdaksi otettiin mahdollisuus 650 kg suursäkkien nostamiseen. Nostureiden ilmoitetut bruttonostomomentit ovat väliltä 40 – 57 kNm.

Farmi toimitti testiin 4066-nosturin, jonka voimat eivät säkin käsittelyyn riitä. Testissä nostovoimaksi saatiin 4 metristä tulokset 570–480–410 kg (nosturista on saatavissa myös 195 Bar versio, sillä nostoteho 4 metrissä nousee 85 kg). Muilla nostureilla suursäkki nousisi ainakin maasta, mutta neljän metrin etäisyys tuottaisi vaikeuksia Keslalle (630 kg). Kiren 67 nostaa valmistajan ilmoituksen mukaan 4 metristä 100 kg enemmän kuin testin 83, joten se on laskennallisesti voimakkain nosturi (1090–900–720 kg).

Patruuna ja Kire 83 ovat käytännössä yhtä voimakkaita, huolimatta Kiren 8,3 m ulottumasta. Kronoksen nostovoimat muuttuvat noston aikana erikoisesti, se nostaa maasta ja 4 metristä enemmän kuin 2 metristä. Tähän epäloogiseen käyttäytymiseen vaikuttaa puomiston lyhyt perusmitta, puomisto on täysin suora nostettaessa 4 metrissä ja nostosylinterin kulma on parhaimmillaan, 2 metrin nostossa pääpuomi on pystymmässä.

Patruunan taiton ja noston voimat riittävät suursäkin käsittelyyn. Tukijalkojen muotoilu mahdollistaa niiden liukumisen maan pinnalla ja vaunun vetolenkki nousee kiinni traktorin vetopisteen yläreunaan, vaunu ei hievahdakaan noston aikana. Kuva: Tommi Hakala

Kronoksen voimiin vaikutti pudottavasti sen vaatima 185 Bar työpaine, jota käytettäessä se punnertaa samat voimat kuin Patruuna. Myös Kesla ja Nokka hyötyisivät korkeammasta käyttöpaineesta, niiden voimat lisääntyisivät vajaat 10 %.

Taulukosta näkyy selvästi, miten Kronoksen nostovoima käyttäytyy eri korkeuksilla, nostovoima on tasaisimmin tarjolla. Farmin tehot eivät riitä suursäkin käsittelyyn. Kuva: Koneviestin toimitus

Taiton voimat vaihtelivat

Taittopuomilla joutuu nostamaan taakkaa korkeimmissa nostoissa, kuten nippua korkean energiapuukasan päälle. Taiton voima mitattiin pääpuomi pystyssä ja taittopuomin ollessa vaakasuorassa (jatke sisällä), pelkkää taiton liikettä käyttäen. Jos nostosylinterin shokkiventtiili avautui, mittaus toistettiin ja mittaustulos oli suurin saavutettu. Patruuna oli tässä mittauksessa omaa luokkaansa, peräti 950 kg pyörähti mittariin. Nokka ja Kesla tulivat hyvinä kakkosina 730/710 kg tuloksilla, muita pienempi Farmikin punnersi hyvän 470 kg. Kiressä mittariin kertyi 520 kg ennen noston shokkiventtiilin avautumista. Kronoksella tulokseksi saatiin samasta syystä 230 kg.

Teleskooppiset vai kääntyvät

Niin kauan kuin tukijalkoja on puutavarakuormaimissa ollut, on kaksi kuppikuntaa ollut vastakkain. Teleskooppisten tukijalkojen kannattajat pitävät tukijalkojen vähäistä tilantarvetta pinolla tärkeänä ominaisuutena, kääntyvien tukijalkojen kannattajat taasen leveämpää tukileveyttä. Ja valmistajat ovat vastanneet tähän tarjoamalla molempia vaihtoehtoja nostureihin. Testiin saapuivat Kesla ja Kire teleskooppisilla ja muut kääntyvillä tukijaloilla.

Parempi maavara vai lähemmäs pinoa?

Testissä ei yhtä täydellistä ratkaisua löytynyt. Parhaimmaksi arvosteltiin Patruunan versio. Suurin tukileveys ja sopiva nopeus olivat plussaa, tilantarve yläasennossa pieni ja lisäksi jalkojen maahan ottavan osuuden sileä ja pitkä osuus parantavat tukevuutta, kun välykset vetokoukulta poistuvat. Tukijalan kapea muoto mahdollistaa sen helpon ujuttamisen pinon alta pois.

Farmin kääntyvät jalat eivät vie pinolla liikaa tilaa (tukileveys 314 cm) ja tarjoavat silti riittävän tuen. Nokan jalat liikkuvat rajulla nopeudella paukahtaen, ala-asennossa lyhyet sylinterit ovat lähes nollakulmassa ja pitkät jalat joustavat. Tukijalkojen päiden muotoilu myös estää niiden liukumisen kovan maan pinnalla, jolloin vetokoukkuun jää välystä. Tyhjällä vaunulla raskaalla taakalla pieni nykäys nosturilla sai koko vaunun pomppaamaan.

Farmia lukuun ottamatta muiden kääntyväjalkaisten ongelma oli tilantarve pinolla. Vaunun joutuu jättämään kauas pinosta tai tukijalka on aisaohjauksen avulla ujutettava pinon alle.

Teleskooppisilla jaloilla varustetuissa Keslassa ja Kiressä maastoajossa tukijalat ottivat kiinni kiviin, ajoittain kovan kirskeen ja kivipölyn saattelemana. Käännöksissä Keslan tukijalka koukkaa yllättävän kaukaa, osuen helposti ulkokaarteen puihin. Voimakkaassa Kiressä sen tukileveys oli äärirajoilla (etenkin tukijalan pinta-ala), Keslassa tukileveys ja tukilapun koko olivat riittävät, mutta jalan lappu ottaa tiukassa peruutuksessa vaarallisesti kiinni traktorin renkaan kylkeen.

Kronoksessa on ajateltu huonomuistisiakin, tukijalka on suojattu pituussuuntaiselta rasitukselta murtopultilla.

Nostureiden kourissa koko- ja muotoiluerot olivat selkeitä. Parhaimmat kourat olivat Nokan varsin epäsymmetrinen ja Kronoksen reilunkokoinen toteutus, molemmissa liikenopeus oli sopusuhtainen nosturin muihin liikkeisiin nähden. Patruunassa ja etenkin Farmissa koura aukesivat liian lujaa, mikä on hankala ominaisuus lajittelussa. Keslan koura oli myös turhan rivakkaliikkeinen.

Kronoksen koura on jämerä ja rotaattorin letkutus hyvin toteutettu. Kuva: Tommi Hakala

Kiressä leukojen koukkumainesen muotoilun todettiin olevan ”kuin kalkkikahmarissa”, lisäksi sylinterin kylkeen tuleva letkunippa hankasi kouran runkoon. Patruunaan toivottiin testissä suurempaa kouraa, 0,2 m² koura on nosturin voimille turhan pieni.

Kääntäjä kaikissa nostureissa oli FR-10. Mutta venttiilistöjen säädöistä johtuen sen pyörimisnopeus oli onnistunein Keslassa ja Nokassa.

Farmissa ei ollut riipukejarrua. Muissa oli eri tavoilla toteutettu kiristettävä jarru.

Irtokahvat vai yhtenäinen paneeli?

Kouriintuntuvin osa nosturia ovat käyttövivut, jotka kaikissa testinostureissa oli toteutettu eri tavalla. Kesla toimitti nosturin täysin sähköisellä esiohjauksella (lisähinta hydrauliseen esiohjaukseen verrattuna n. 2 000 €) ja sen käyttöominaisuudet olivatkin miellyttävät ja säädöt valmistajan jäljiltä olivat sopusuhtaisiksi säädetyt. Myös sen vipujen erilliset runsaasti säädettävät kiinnikkeet tarjosivat ”ammattilaismallisen” ajoasennon kuormattaessa. Myös Kronoksen vipukiinnikkeet olivat hyvät säätömahdollisuuksiltaan, tosin niiden kiinnike näytti vahvasti olevan vanhempiin Valtroihin suoraan sopivaa mallia, vain 6 mm kiinnitysruuvit sopivat reikiin.

Monipuolisilla säädöillä varustetut Keslan vipujen kiinnikkeet mahdollistavat ammattimaisen työskentelyasennon. Säätövaroja on riittävästi. Kuva: Tommi Hakala

Nokassa kiinnikkeet muodostuvat taivutetuista kulmaraudoista, erillistä pituussäätömahdollisuutta ei ole. Farmissa, Kiressä ja Patruunassa ohjainvivut ovat kiinni yhdessä paneelissa. Kiressä paneeliin kuuluu työntövarren kiinnikkeeseen tuleva pystysuunnassa säädettävä tanko, Farmissa hahlo neliöputkeen kiinnittämiseksi. Patruunassa paneelissa on vain kaksi 8 mm reikää kiinnitykselle.

Tukijalkojen käyttö oli toteutettu joko vipujen päihin sijoitetuilla napeilla tai erillisillä keinukytkimillä (Nokka ja Patruuna). Sijoitus on makuasia: erillisenä tukijalkoja ei tule vahingossa käytettyä (kuten useasti kävi Farmilla ja Kirellä), taasen vipujen päästä ne löytyvät etsimättä. Nokassa käyttökytkimet ovat erillisessä ohjaamoon sijoitettavassa kytkentärasiassa, joka jää traktoriin kiinteästi, kun johdotus irtoaa erillisellä liittimellä perävaunun mukana.

Nokan kohdalla todettiin lisävarusteena saatavan esiohjauksen letkujen pikaliitinpaneelin olevan hyvä ratkaisu, sen avulla asentaminen helpottuisi huomattavasti. Nyt Nokan johtojen ja kahvojen nostelu ja asentaminen oli testin hankalinta.

Venttiilistössä kalliita osia

Koska esiohjaus mahdollistaa venttiilistölle vapaan sijoituksen, on se mahdollista sijoittaa suojaisaan paikkaan. Keslassa ja Patruunassa sijoituspaikka oli nosturin etupuolella, muissa kääntösylintereiden päällä. Nosturin etupuolella ventiilistö ei haittaa kuormatilaan katsomista, mutta paikka on arka traktorin alta nousevien keppien iskuille. Keslan kohdalla voi tulla yhdestä kepistä satojen eurojen hintainen. sillä sen sähköohjatun venttiilistön ohjausventtiilit sähköjohtoineen ovat suojattu vain ylhäältäpäin roikkuvan kumilevyn avulla. Keslassa myös venttiilistölle tulevat letkut ovat järeillä 3/4” letkuilla, ne jäykempinä eivät taitu aisan viereen, jääden helposti renkaan kolhimaksi.

Keslan hienosti toimiva venttiilistö kaipaisi paremman suojauksen, nyt ohut kumilevy suojaa korkeintaan putoilevilta kävyiltä. Kuva: Tommi Hakala

Patruunan venttiilistö on hyvin suojattu iskuilta, sijainnista ja kahteen erilliseen nippuun jaetusta nosturin letkuista johtuen näkyvyys kuormatilaan oli testissä Farmin kanssa paras. Farmissa venttiilistöä oli kallistettu ja täten parannettu sen ohi näkemistä. Nokassa ventiilistö on erittäin alhaalla sijaitsevien nosturin kääntösylintereiden päällä, poissa näkökentästä. Melkeinpä täydellinen toteutus, mutta venttiilistön kiinnike on vain toisesta päästä kiinni ja koko paketti liikkuu pystysuunnassa. Kronoksessa ja Kiressä venttiilistön sijoitus peittää toisen puolen telin näkyvistä ja osan kuormatilaa.

Venttiilistön ja ohjainkahvojen välinen letkutus ja johdotus muutoin hyvin tehty, mutta Kronoksessa olisi kaivattu letkuille suojaspiraaleja. Kiren isot johtojen väliliitokset takertuvat helposti kiinni asennettaessa.

Traktoriin liittäminen

On harmillista, ettei valmistajilla ole yhteneväistä linjaa vaunujen kytkentöjen suhteen. Osalla liitännät ovat urosliittimillä, toisilla paluu on naarasliittimellä. Tarvittava sähkö otetaan joko 3 napaisesta työkoneliitännästä, toisilla perävaunupistokkeesta. Ja hydraulinen esiohjaus tuo mukanaan vielä omat tarpeensa: traktorissa tulisi olla sitä varten toinen erillinen vastapaineeton vapaa paluulinja.

Valmistajat voisivat toimittaa vaunut aina vaihtoehtoisilla hydrauliliittimillä, eli mukana seuraisi myös urosliitin paluun naarasliittimen tilalle vaihdettavaksi. Myös sähköliittimissä voisi mukana seurata sekä perävaunupistoke että 3-napainen työkoneliitin. 26 000−39 000 € maksavissa yhdistelmissä muutama liitiin ei voi olla kustannuskysymys, enemmänkin olisi kyse paremmasta asiakaspalvelusta.

Kesla toimitti testivaunun Walvoilin sähköisellä esiohjauksella, jonka asentaminen (ensiasennuksen jälkeen) on todella vaivatonta: tarvitaan vain kaksi nosturin letkua, aisaohjauksen letkut ja 24 napainen järeä sähköliitin yhdistelmän toimintakuntoon saattamiseen.

Testin aikana yksi vaunu nousi muiden vertailukohdaksi: Keslassa moni asia miellytti testaajia ja testin paras nosturi varmisti ykkössijan. Vaunuissa parhaimmaksi nousi reilun kokoinen Nokka.

Erittäin tasaisen testin ykkössijan saavutti Keslan yhdistelmä ja saavutus on suurelta osin hyvin käyttäytyvän 304-nosturin ja hyvin toimivan sähköisen esiohjauksen ansiota. Kun yhdistelmä on vielä ensiasennuksen jälkeen nopea ja helppo asentaa traktorin perään, oli ykkössija ansaittu. Kuormakapasiteetti on riittävä vetämättömälle vaunulle.

Keslan vaunu nousi tasaisen testin ykköseksi. Kuva: Tommi Hakala

Patruuna jäi muutaman pisteen päähän ja oli voimakas kokonaisuus. Se myös tarjoaa voimansa vanhempaankin traktoriin liitettynä. Nokka ja Kronos toivat järeämmän yhdistelmän testiin. Nokan suurella kuormatilalla energiapuu liikkuu tehokkaasti ja Kronoksella taasen tukinajo sujuu tehokkaasti. Näissä molemmissa raskaammissa vaunuissa veto jo puoltaisi paikkaansa.

Farmin yhdistelmä jäi toiseksi sijoittuneesta vaunusta huolimatta viidenneksi, järeämmällä nosturilla se olisi ollut tiukasti kärkikastissa mukana. Kiren vaunun jääminen kuudenneksi ei ole huonouden merkki, vaan se on tasaisen perushyvä lähes kaikilla osa-alueilla. Ja rauhallinen käyttäjä tuo puut varastopaikalle siinä missä muillakin vaunuilla. Sen verollinen hinta on testin kalleimpaan Nokkaan verrattuna 15 000 € alempi. Se ei ole vähäpätöinen asia halvan hankintapuun maassa.

Metsäperävaunuvertailun loppupisteet Kuva: Koneviesti toimitus

Keslan viimeistely on moitteetonta ja etenkin puomiston letkutus suojauksineen on hyvin toteutettu.

Keslan profiili ja mitat Kuva: Koneviestin toimitus

Sähköisesti esiohjattu venttiilistö on tarkkatoiminen, nosturin käyttö sujuu juohevasti. Ensiasennuksen jälkeen Kesla on nopea asentaa traktorin perään. Leveä vaunu ja kapea kuormatila helpottavat sivukaltevassa ajamista, vaunun ketteryyttä heikentävät kuitenkin kuormaajan tukijalat.Valolaitteiston toteutus oli huono. Kesla viihtyy harvennushakkuuleimikoilla, muttei kaihda myöskään tarkkoja nostotöitä.

Kaslan takaosa Kuva: Koneviesti toimitus

+ Vakaa ajettava ja reilu kallistusvara

+ Hyvä venttiilistö ja nosturin toiminta

+ Hyvä viimeistely ja puomiston letkutus

– Nosturin tukijalkojen tilantarve ajettaessa

– Valolaitteiden toteutus

– Venttiilistön suojauksen puutteet

941 pistettä, pisteen hinta 39 €, Sijoitukset: vaunu 4., nosturi 1.

Testiyhdistelmän hinta: 37 020 euroa (sis. alv)

Patruunan voimat hämmästyttivät: taiton vääntövoima oli omaa luokkaansa, voimat löytyvät myös vanhempien traktoreiden matalilla paineilla. Kuormattaessa puutavaraa tukijalkojen tukevuus mahdollistaa voimien käytön hallitusti. Vaunun kuormatila on korkea ja poikkipinta-alaltaan pieni, mutta rungon säätövarat mahdollistavat pitkänkin puutavaran ajon. Muutamissa kohdin vaunua näkyi pientä viimeistelemättömyyttä. Patruunan kapeampi rengastus toiminee hyvin lumiolosuhteissa.

Patruunan profiili ja mitat Kuva: Koneviesti toimitus

Patruunan takaosa Kuva: Koneviesti toimitus

+ Voimakas kuormain

+ Kärry erittäin tukeva kuormattaessa

+ Hyvä näkyvyys kuormatilaan

– Tukijalat vievät ala-asennossa tilaa

– Sermi ja valolaitteet ohutta materiaalia

– Viimeistelyssä puutteita

935 pistettä, pisteen hinta 36 €, Sijoitukset: vaunu 5., nosturi 2.

Testiyhdistelmän hinta: 33 700 euroa (sis. alv)

Eripituisille pölkyille muokattavissa oleva kuormatila tekee Nokasta tehokkaan, mutta pitkällä puutavaralla vedettävyys heikkenee. Näkyvyys kuormatilaan olisi ollut erinomainen ilman turhaa suojalevyä. Nosturin liikeradat tekevät siitä jouhean käytettävän ja ketterän, tarjoten samalla hyvin voimaa. Nosturin liikkeistä tulee epätarkkoja rungon ja tukijalkojen liiallisen jouston vuoksi. Energiarankaa ja kuitupuuta kuljettavat saavat Nokasta oivan kumppanin.

Nokan profiili ja mitat. Kuva: Koneviesti toimitus

Nokan takaosa Kuva: Koneviesti toimitus

+ Kuormaimessa erinomaiset mittasuhteet

+ Suuren kuormatilan pankkojako ja siirtyvä sermi

+ Teli käyttäytyy hienosti

– Hutera (=korkea) kuormattuna ajettaessa

– Tukijalkojen ja rungon jousto kuormattaessa

– Painonjakauma pitemmällä puutavaralla

924 pistettä, pisteen hinta 43 €, Sijoitukset: vaunu 1., nosturi 3.

Testiyhdistelmän hinta: 39 745 euroa (sis. alv)

Täydellä kuormalla pitkää puutavaraa ajettaessa Kronokseen saa aisapainoa. Voimakas nosturi on ketterä, mutta vaatii paljon jatkeen käyttämistä. Hyvin toimiva venttiilistö tekee nosturin käyttämisestä jouheaa. Käytettävyyttä heikentää epäsopiva pankkojaottelu nykyisille puutavaramitoille. Kronoksen valolaitteista näkee, että tiellä ajoakin on ajateltu. Tukkeja ja pitkää kuitupuuta ajettaessa Kronos on parhaimmillaan.

Kronoksen profiiii ja mitat Kuva: Koneviesti toimitus

Kronoksen takaosa. Kuva: Koneviesti toimitus

+ Aisan ja rungon mitoitus on toimiva, hyvät valolaitteet

’+ Murtopultit tukijalossa erittäin hyvä oivallus

+ Hyvin toimiva venttiilistö

– Puomiston mittasuhteet paremmat motokäyttöön

– Pankkojen sijainnit ja sermin siirrettävyys

– Kuormatessa nosturi vaatii jatkuvaa jatkeen käyttöä

910 pistettä, pisteen hinta 41 €, Sijoitukset: vaunu 3., nosturi 4.

Testiyhdistelmän hinta: 37 302 euroa (sis. alv)

Farmi osallistui testiin kokoluokkaa pienemmällä kuormaimella kuin muut. Suuremmalla kuormaimella (valinnaisvaruste) pistesaalis olisi ollut suurempi. Pienuudesta on etuakin, sillä kuormaimen käyttö pienelläkin öljynvirtauksella on jouhevaa.

Farmin profiili ja mitat Kuva: Koneviesti toimitus

Vaunu on ketterä ja sen kuormatila on hyvin muotoiltu. Vaunua on alhaisen painopisteen ansiosta hyvä vetää, liian nopea aisaohjaus toi miinusta. Kääntyvät tukijalat eivät vie pinolla tilaa.

Farmin takaosa Kuva: Koneviestin toimitus

+ Noston ja taiton suhde erittäin hyvä

+ Kärryn kääntyvyys

+ Vakaa kuormattuna

– Liian nopeat kouran liikkeet

– Aisaohjaus vaikea hallittava, jo tyhjäkäynnillä nopea

– Nosturin voimat eivät riitä suursäkkien nostoon

857 pistettä, pisteen hinta 37 €, Sijoitukset: vaunu 2., nosturi 6.

Testiyhdistelmän hinta: 31 595 euroa (sis. alv)

Kiren ominaisuudet riittävät jo vakiovarustuksella monipuoliseen käyttöön ja hinta on todella edullinen. Vaunu on jämerästi rakennettu ja vakiona tuleva rungonjatke on hyvä lisä. Maavara keskellä ja telissä riittää normaaliin maastoon, mutta kannokossa ja kivikossa voi tulla ongelmia. Nosturi on voimakas, mutta nostoliike on muihin toimintoihin nähden hidas. Kire on parhaimmillaan maatilan kaikissa kuljetuksissa ja nostoissa.

Kiren profiili ja mitat Kuva: Koneviestin toimitus

Kiren takaosa Kuva: Koneviestin toimitus

+ Voimakas nosturi

+ Kapea, mutta silti vakaa vedettävä

+ Hyvä hinta-laatu-suhde

– Maavara keskellä ja takana

– Näkyvyys kuormaan huono

– Kuormain hidas ja kulmikas käyttää

852 pistettä, pisteen hinta 29 €, Sijoitukset: vaunu 6., nosturi 5.

Testiyhdistelmän* hinta: 24 680 euroa (sis. alv) *67-nosturilla

Testiryhmä Lauri Eskola, Tomm Hakala, Pertti Kiviniemi ja Janne Sarvijärvi

Avaa artikkelin PDF