Pidempää kuitupuuta tai tukkeja metsäperävaunulla kuljetettaessa karikoiden paras sijoittelu on sellainen, että noin 2 metrin päässä sermistä on vapaa tarttumiskohta. Ja yleensä juuri siinä kohtaa on yksi karikoista. Kouran leuat osuvat helposti karikoihin ja niihin tarttuvat helposti myös vaurioitumisherkät puomiston pään letkutukset. Kaksipalkkirunkoisissa vaunuissa kyseisen kohdan karikka on helppo poistaa ja/tai siirtää toiseen kiinnityspisteeseen.
Niin voi tehdä myös yksipalkkirunkoisessakin vaunussa – mutta silloin telin kohdalle muodostuva rasitus siirtyy kapean runkopalkin kautta muihin karikoihin ja vasta sieltä kautta telin kohdan liitokseen. Ja mitä korkeampi on kuorma, sitä voimakkaampi kiertorasitus muodostuu telin kiinnityspisteeseen. Tämä näkyi myös kuvan vaunun reilumpana sivusuuntaisena heilumisena kannokossa ajettaessa.
Ongelman vähentämiseksi valmistettiin kaksi lyhyttä karikkaa. Ne ovat niin matalat, että vain alimpiin puihin tartuttaessa kouran leuat voivat niihin osua. Silti niiden leveys aiheuttaa sen, että huomattavasti suurempi osa kuorman painosta siirtyy suoraan telin kohdan poikittaispalkkiin – vähentäen runkopalkin kiertymistä.
Joko sinulle tulee Koneviestin uutiskirje? Tilaamalla maksuttoman uutiskirjeen saat noin kerran kuukaudessa sähköpostiisi toimituksen valitsemia kiinnostavimpia juttuvinkkejä. Tilaa uutiskirje
