Makitan uutuusraivaussaha metsäkäytön sijaan pihapiirin heinänniitossa — trimmauskäytössä akkuraivuri on sitkeästi puurtava apuri

Akkutoimiset pienkoneet ovat valtaamassa kiinteistönhoidon tehtäviä, etenkin viheralueilla. Myös Makitan uusin akkuraivaussaha on niissä töissä elementissään. Voimaa on riittävästi vahvankin heinikon niittoon. Kuva: Tommi Hakala

• Makitan 2021 esittelemään XGT 40V -akkutuotesarjaan, kaksiakkuinen

• Peruskäyttötarkoituskohde erilaiset heinäraivaustyöt

• Vakiovarusteena kolme erilaista terälaitetta, erilaisille kasvityypeille

Akkulaitteiden rynnistys eri sektoreille on ollut huimaa – nyt jo joka kolmas Suomessa myytävä ketjusahakin on akkukäyttöinen. Akkulaitteet valtaavat ne alueet, joissa ne ovat parempia. Ja yksi sellainen alue on viheraluetyöt.

Makita toi markkinoille viime vuonna suuremman volttimäärän XGT 40V -malliston aikaisemman 18 LXT -malliston rinnalle. XGT-mallisto on nopeasti laajentunut ja Koneviesti pääsi heti tuoreeltaan kokeilemaan myös malliston yleisraivaussahaa. Metsäkäytössä sen voimat vaativat matalien kierrosten johdosta erilaisen sahaustavan. Voimien puolesta olivat odotukset voimaa vaativan trimmeröinnin osalta korkealla.

Trimmeröintiin on useampia erilaisia säätömahdollisuuksia. Kolmen tehoalueen lisäksi on automaattiasento, jossa pyörimisvastus lisää kierroksia tarpeen mukaan. Tukkeumien avaamiseen on pikaperuutus. Kuva: Tommi Hakala

Sahaa kokeiltiin kesällä enimmäkseen siimaleikkurilla ja lyhyesti mukana tulevilla kahdella muulla terävarustuksella. Siimakäytössä paljastui, että sen kanssa saha on parhaimmillaan ja voimat (ilmoitettu teho 2 000 W) ovat hyödyksi. Korkeimmalla 6 800 k-min kierrosalueella leikkuuvoimaa ja sitkeyttä on paljon, heinä lähtee erittäin avaran sektorisuojan alta ilmavasti lentoon. Vahvassakaan heinikossa ei terälaitteen vauhti hiipunut polttomoottorimallien tavoin, vaan työskentely oli tehokasta.

Kun pyörimisnopeuden pudotti keskialueelle, kietoutumisvaikutus lisääntyi selvästi ja matalimmalla kierrosnopeudella se oli jo huomattavaa. Silti terälaite jatkoi pyörimistään, koska luistavaa keskipakokytkintä ei ole. Ja vaikka kytkettynä oli suurin pyörimisnopeusalue, pyörimisnopeuden säätö onnistuu portaattomasti.

Sahassa on myös automaattiasento, mutta sen hyöty jäi kyseenalaiseksi. Automaattiasennolla nimittäin saha leikkaa helpossa kohdassa matalilla kierroksilla ja vasta vastuksen lisääntyessä nostaa tehot täysille. Käytössä se tuntuu tempoilevuutena, ja usein terälaite ehti tukkeentua ennen tehojen nostoa.

Makita toimittaa raivurin mukana kolme terävarustusta, alkukesästä (KV9/2022) kokeiltu metsäraivausterävarustus on lisävaruste. Vakiovarustukseen kuuluvat automaattisen siimapään lisäksi kaksilapainen 255 mm ruohoterä sekä kolmilapainen 255 mm komposiittiruohoterä. Kaksilapainen metalliterä houkuttelee helposti raivaamaan myös puuvartisia kasveja, mutta siihen se ei sovellu – pienet rungonkappaleet lentävät kuin ohjukset lapoihin osuessaan. Kuva: Tommi Hakala

Mukana tulleet lapateräversiot kiinnostivat, sillä kuluvan siiman korvaamiseen erilaiset muovilavat ja yksiosaiset metallilapaterät ovat vaihtoehto. Molemmat terämallit kuitenkin ovat selvästi 480 mm leikkuuleveyden siimapäätä pienempiä, niiden halkaisija on vain 255 mm. Se merkitsee selvää työtehon vähenemistä.

Metallinen kaksilapainen terä on tunteeton paksunkin heinän kohdalla. Sen teho houkuttelee kokeilemaan sitä myös pienempien puuntaimien tai pajukoiden leikkuussa. Tämä on kuitenkin vaarallista, sillä kaksilapainen terä heittää sopivasti katkenneita lyhyempiä rungonkappaleita hurjalla voimalla kohti sahaajaa – etenkin kun sahan sektorisuoja on hyvin avara.

Kolmilapainen komposiittiterillä varustettu terälaite paljastui paljon miedommaksi, kuin miltä se näyttää. Lavat antavat helposti periksi vähänkin tiheämmässä kasvustossa, korsimaisessa heinikossa ne toimivat. Lapojen pehmeä kosketus esimerkiksi puurakenteisiin oli yllätys, varovasti napsuttelemalla sai nämäkin kohteet siistittyä.

Vakiona toimitettavan kolmilapaisen ruohoterän ulkomuoto antaa ymmärtää sen olevan rajumpikin työkalu, mitä se ei todellisuudessa ole. Vapaasti liikkuvat terät eivät toimi kuin matalalla heinällä ja pidempi heinä jää terärungon päälle. Pitkällä heinällä terä ei silppua heinää, vaan korret on mahdollista haravoida pois. Sen sijaan terällä voi helposti rajata nurmikoita, terät eivät vaurioita esimerkiksi kestopuista ritilää tai kasvatuslaatikkoa. Kuva: Tommi Hakala

Vakiona toimitettavien perusvaljaiden lisäksi kokeilussa oli käytössä Makita Pro -valjasmalli. Valjaissa on runsaasti säätömahdollisuuksia ja selkätukilevyn yläpäistä on olkavöitä keventävät lipareet lisähihnoilla. Selkälevyssä ei ole korkeussäätöä, lyhyemmillä sahaajilla metsäkäytössä latvoja katsoessa kypärä ja niskasuoja osuvat tukilipareisiin. Vakiovaljaiden hihnojen säädöt elävät laajoilla liikkeillä työskennellessä ja vaativat lukituksen nippusiteellä. Kuva: Tommi Hakala

Kaksiakkuisuudella saadaan sahalle reilummin käyttöaikaa. Kahden 5,0 Ah akun yhteenlaskettu kapasiteetti on 360 Wh. Se mahdollisti täystehoista ja yhtämittaista ruohonniittoa siimaleikkuupäällä ja suurimmalla kierrosalueella 20 minuuttia. Tulos on melkoisen hyvä, sillä voimien puolesta myös tulosta syntyy. Keskimmäisellä tehoalueella akut kestivät 25 min – matalimmalla tehoalueella peräti 39 minuuttia. Kahden akun latauslaitteella latausaika (jäähdytyksineen) kesti 45 minuuttia. Se tarkoittaa, että tehokkaassa työskentelyssä tehotyöajaksi kahdella akkuparilla muodostuu 50 %.

Makitan kaksiakkuinen XGT-sarjan akkuraivuri paljastui kokeilussa onnistuneeksi trimmeriksi ja kohtuulliseksi metsäraivaussahaksi.

+ Tehokkaimmalla alueella riittävästi voimaa paksuunkin heinikkoon

+ Tehoon suhteutettu käyttöaika

+ Peruutustoiminto

– Perusvaljaiden hihnalukitusten pito

– Erittäin avara sektorisuoja heittää heinää laajalle

– Automaattitoiminnon käytettävyys

Kuvat ja teksti Tommi Hakala, testaus Tommi Hakala ja Joni Packalen