Mika Väkeväinen on kulkenut perinteisen polun metsäkoneyrittämiseen – metsäalan negatiivinen julkisuuskuva harmittaa

Mika Väkeväiselle Pohjanmaan metsät ovat tuttuja koko yrittäjäuran ajalta ja hän viihtyy niiden keskellä. Kuva: Tommi Hakala

Kaikki mikä pörisee, on aina kääntänyt Mikan pään – ja kun isä äesti Majorilla peltoa, oli pakko päästä seisomaan lokasuojan viereen. Maatalouskin olisi kiinnostanut, mutta kun veljet jatkoivat karjalaisevakkoperheen tilanpitoa, etsiytyi Mika metsäalalle.

”Kai sitä oli jo tenavana joku kipinä metsäalalle. Sitten lähdin opintielle, 1980-luvun lopulla metsurikouluun Tuomarniemen metsäoppilaitoksen kurssille Kurikkaan ja ajokoneenkuljettajaksi Kurun Metsäoppilaitokselle. ”Parina kesänä Mika oli metsäkonetöiden ohessa kesätöissä Atrialla, mutta ”betonibunkkerissa” työskentely ei ollut hänen juttunsa...

Koneyrittämisen vahvistuessa veljekset perustivat yrityksen, Puunkorjuu Väkeväinen Oy:n. Ensimmäinen veljesten kone oli 1995 hankittu Valtran traktorimoto Kronoksen kuormaajalla ja Keto 51-hakkuupäällä. Nyt vuodet ovat kuluneet – veljeksistä vanhin, Hannu, eläköityi vuosi sitten. Jutuntekopäivänä myös veljessarjan keskimmäinen, eli Ismo siirtyi osa-aikaeläkeläisten joukkoon. Juuri 50 vuotta täyttäneen Mikan lisäksi yrityksen kolmatta konetta on ajanut ulkopuolinen kuljettaja.

Mika on hionut mekaanisia taitojaan pakollisten metsäkoneiden remonttien ja huoltojen lisäksi myös harrastuksena. Viimeisin projekti on Valmet 20 -traktorin muokkaus nelivetoiseksi ja Nuffield Bray -tyyppiseksi. ”Voisi sanoa, että aina on koneisiin yritetty tehdä parannuksia, tai ainakin muutoksia”, naurahtaa Mika.

Samoja taitoja Mika käyttää myös yrittämisessään – kun oli tarve saada kevyt 8-pyöräinen harvesteri suohakkuisiin, ratkaisu syntyi varustamalla Timberjack 1070D -harvesterin takarunko telillä yksittäisakselin sijaan. ”Se kone meni nyt vaihdossa, kun hankittiin tämä uusi Sampo. Nyt työmaalle ei tarvitse tuoda kahta konetta korjaamaa energiapuuta, eikä ole kahden koneen kuluja”, pohdiskelee Mika. Uuden koneen kokonaisuudessa näkyy Mikan innovatiivinen ajattelu, sillä kone mahdollistaa uudentyyppisiä korjuutapoja.

Alan yleisestä ilmapiiristä ja etenkin aina kuumista korjuuhintojen ongelmista Mikalla on selkeä määritelmä: ”Ei ne ikinä ole riittävän hyvät – muttei tässä mihinkään rikkauksiin ole pyritty. Se riittää, että pärjää omilla avuilla ja saa elantonsa. Ja energiapuun korjuussa on tasaisuutta, katkonta ei pysähdy sahamiesten lomien ajaksi. On menny useampikin vuosi, ettei ole ollut korjuuseisokkeja.”

”Kyllä se vaan on ollu metsä aika kova työllistäjä suomalaisille, enää ei tervanpoltolla pärjättäisi. Suomalaistenkin etu olisi, että puuta voitaisiin hyödyntää mahdollisimman monipuolisesti.”

Yleisessä keskustelussa Mikaa vaivaa se, että metsäalan julkisuuskuva on yksipuoleinen ja kovaäänisimmät saavat äänensä esiin: ”Kaipais sitä, että kuvissa ei vaan näytettäis mettäkoneen raitehia tai linnunpoikia, joiren elinympäristön mettäkone on tuhonnu. On siinä muutakin paljon, mutta aina kun jotaki tehrään, jälkiä jää. Kyllä tää on metsänhoitoa luonnon ehroilla – ei täälä tahallaa vahinkoa tehrä.”

• Ikä ja asuinkunta: 50 v, Ylistaro
• Ammatti: Metsäkoneyrittäjä, Puunkorjuu Väkeväinen Oy.
• Keskittynyt energiapuun korjuuseen Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla.
• Harrastuksena vanhojen traktoreiden kunnostukset ja muutokset.

Lue myös aikaisempi Alansa ammattilainen:

Panostaja Juha Altti aloitti uransa jo pikkupoikana lataamalla tulitikunpäitä kiväärinhylsyyn – "Kunnon dynamenttia ei voita mikään!"