Konkurssi yllätti maidontuottajan — iso investointi on aina riski

Rahoittaja haki pälkäneläisen Sami Mattilan suuren lypsykarjatilan konkurssiin viime keväänä – yrittäjän mielestä kevyin perustein. Mattila kertoi kokemastaan rohkeasti ja avoimesti Pellervo-instituutin marraskuussa järjestämässä jokavuotisessa Maitoalan tulevaisuus -seminaarissa. Hän kehotti painokkaasti tuotanto-osuuskuntien luottamushenkilöistä, meijeriyritysten johtajista, tutkijoista ja poliitikoista koostunutta seminaariyleisöä toimimaan uupuneiden maidontuottajien auttamiseksi.
Sami Mattila kertoi omat kokemuksensa konkurssiin päättyneestä navetta-investoinnista. Hän painotti ennalta ehkäisevän työn tärkeyttä, jotta vaikeaan tilanteeseen ajautuneita yrittäjiä ehdittäisiin auttaa ajoissa.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Pälkäneläinen Sami Mattila on pitänyt lypsykarjaa vuodesta 1997 lähtien. Aluksi hän toimi veljensä kanssa yhtymänä, joka purettiin 2006, jolloin Mattila päätti keskittyä maidontuotantoon ja veli koneurakointiin. Vuonna 2007 valmistui uusi 60 lehmäpaikan lypsyrobottinavetta.

Koska laajentamisaikeita edelleen oli ja osissa kasvattaminen on joka tapauksessa kalliimpaa, päätti Mattila laajentaa tuotantonsa seuraavassa vaiheessa kerralla neljän robotin yksiköksi. Vaihtoehtoislaskelmia eri markkinatilanteisiin ja toimintaympäristön muutoksiin tehtiin paljon, investointi näytti kuitenkin eri tilanteissa kannattavalta. Uusi laajennus valmistui vuoden 2008 loppupuolella, ja lehmiä oli tällöin 280.

Vaikka itse rakennustyö oli teetetty ammattilaisilla kokonaisurakkana, eivät voimat vilkkaan rakentamisen jälkeen meinanneet riittää laajan tuotannon tehokkaaseen käynnistämiseen.

Keväällä 2009 yritystä rahoittanut pankki haki konkurssia – Mattilan mukaan yllättäen ja kevyin perustein. Neuvottelua ei hänen mukaansa yritetty. Yrittäjä vastasi hakeutumalla velkasaneeraukseen, johon sitten päädyttiinkin kahdeksi kuukaudeksi pankin vahvasta vastustuksesta huolimatta. Tämän jälkeen pankki saavutti hakemansa konkurssin.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Mikä meni pieleen?

Mattila vastasi omaan kysymykseensä seminaarissa, jotta muut yrittäjät voisivat ottaa tapahtuneesta opiksi. Vastaus on monen tekijän summa.

Rahoittaja ei lopulta jaksanut uskoa tuotannon kannattavuuteen ja katsoa alkua pidemmälle. Tähän vaikutti Mattilan mukaan pankin alueellisesta maatalousrahoituksesta vastaavan henkilön vaihtuminen ja tiedonkulun katkokset sekä pankin sisällä että yrittäjän suuntaan.

Ympäristölupaprosessi oli hidas ja viivästytti Mattilan mukaan projektia, mistä aiheutui lisäkustannuksia.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Kustannukset karkasivat Varsinaiset rakennuskustannuksetkin muodostuivat ennakoitua suuremmiksi. Osaksi siihen vaikutti Mattilan kertoman mukaan oma kustannussokeus projektin edetessä: ”Kun on edellisellä viikolla tilannut 150 000 euron seinät, ja seuraavaksi tarjotaan päälle 5000 euron rakennetta tai konetta, joka helpottaa tuotantotoimintaa, ei se kustannus tunnu enää miltään kokonaisuudessa. Kun näitä lisäjuttuja kertyy kymmenisen kappaletta, onkin kustannusarvio jo reippaasti ylitetty.” Johtamiseen pitää panostaa Myös omasta yrittäjyydestä Mattila löytää paljon parannettavaa, mutta ne ongelmat yksin eivät hänen mielestään johtaneet epäonnistumiseen. Mattila totesi, että yritystoiminnan laajentuessa johtamiseen on panostettava. Erityisesti hän korosti puheenvuorossaan henkilöstöjohtamisen tärkeyttä. Jo ennen viimeistä laajennusta hänellä oli perheen ulkopuolinen maataloustyöntekijä, mutta sen jälkeen heitäkin oli monta. ”Omaa ja puolisonkin ajankäyttöä osaa jotenkin arvioida ja ohjata. Yrittäjä voi myös ottaa tunteja selkänahastaan, mutta vieraille sitä ei voi tehdä. Ihmiset ovat haastavia johdettavia.”

”Rakennusaikana ihmettelin kymmenhenkisen urakointijoukon työnjohtajaa, joka ei tuntunut tekevän mitään. Myöhemmin tajusin omien kokemusteni ja kantapään kautta, miksi hän ei itse tarttunut lapioon, vaan kiersi käskemässä muita – hänelle oli täysi työ johtamisessa”, Mattila kertasi oppimaansa seminaarissa.

Toimintaohjeita rahoitusongelmissa

Mattila korosti tilan talouden ajantasaisen seurannan tärkeyttä. ”Älä peittele tai pitkitä kriisin syntymistä. Ota laskut esiin ja laske tilanne itsellesi selväksi. Ole ajoissa yhteydessä omaan ja kilpaileviin rahoittajiin ratkaisun löytämiseksi.”

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Rahoittajankaan intressissä ei ole kannattavan tuotannon kaataminen, vaikka maksuvalmiudessa olisi ongelmia. Mattila uskoo, että hän olisi velkasaneerauksen avulla ja tuotantomäärän vähitellen vakiintuessa selvinnyt tilanteesta kuiville.

Sami Mattila vetosi puheenvuoronsa lopuksi maatalousyrittäjiin ja alan toimijoihin, jotta he seuraisivat muita tuottajia tarkasti. ”Maassamme on paljon hyvin väsyneitä maidontuottajia. Väsymys voi tulla rakennusvaiheessa, tuotannon ylösajossa tai esimerkiksi viisi vuotta investoinnin jälkeen, jolloin koneet jäävät korjaamatta ja eläimet hoitamatta. Tarvitaan muista välittämistä ja asioihin puuttumista, jotta väsyneet ihmiset eivät ajaudu lopullisiin tekoihin. Tässä ennaltaehkäisevässä työssä myös neuvontajärjestöt ja osuuskunnat ovat avainasemassa.”

Avaa artikkelin PDF

Lue myös seuraavat artikkelit:

Navettainvestoinnin suunnittelu vaatii aikaa, rahaa ja kylmää harkintaa

Suomen suurin navetta on puurunkoinen