Fendt Rotana -pyöröpaalain on tehokas laite, joka tekee todella tiiviitä paaleja – muutama lastentauti on kuitenkin jäänyt

Kaksi Fendtiä peräkkäin – 516 Varion 160 hv:n teho on koetuksella tiiviitä paaleja tekevän Rotanan kanssa. Kuva: Seppo Nykänen

Rotanalla on helppo tehdä muodokkaita paaleja, ja ne ovat tiiviitä pintaan asti. Kuva: Seppo Nykänen

Acgo osti Lelyn heinäkoneet muutama vuosi sitten. Kaupan mukana tulivat myös pyöröpaalaimet ja Fendt Rotanan perusrakenne onkin lähellä Welgerin Tornado-paalainta. Rotanan paalainosassa kammio muodostuu neljästä hihnasta ja paalin koko voi vaihdella välillä 0,7–1,6 m. Sidonnassa käytetään verkkoa, eikä muovisidontaa ole saatavana. Varamuovitelineitä on yhteensä 12 kpl ja ne on sijoitettu sivusuojien sisäpuolelle suojaan.

Paalattava kasvusto tulee kammioon jäykkäpiikkisen noukkimen ja voimakkaasti muotoillun Profi sullojaroottorien pakkaamana silppuavien veitsien läpi. Terämäärä voidaan valita ohjaamosta (0-12–13-25 kpl). Sullojakammion pohjassa on HydroFlex-toiminto, jonka ansiosta pohja joustaa hieman, jos terille tulee liian paljon tavaraa kerralla. Mikäli roottori kuitenkin lakkaa pyörimästä tukkeuman takia, voidaan pohjaa laskea vielä 50 cm alaspäin, jolloin tukkeuma avautuu varmasti.

Käärintälaitteessa on käärintäkehä, johon kaksi muovinkiristintä on kiinnitetty. Kehä pyörii tukirullien varassa, ja käyttömoottori pyörittää sitä kitkarullan avulla. Kehä on nivelöity etuosastaan ja sen asentoa valvoo kulma-anturi. Pöytä on myös nivelöity etuosasta runkoon ja senkin asentoa valvoo kulma-anturi. Käärintäpöydässä on kolme hihnaa, joiden päällä paali pyörii käärinnän aikana. Paali siirtyy kammiosta pöydälle lastausvarrella, joka pudottaa paalin pöydälle käärintäkehän läpi. Paalin tultua käärityksi pöytä kääntyy alas, ja paali vierähtää pellolle. Kuljetuksen ajaksi sekä pöytä että käärintäkehä käännetään pystyyn, jolloin kuljetuspituus lyhenee.

Alusta on yksiakselinen, rengaskoko on 620/55 R 26,5. Hydrauliikassa voidaan valita suljettu tai avoin järjestelmä. Voimanottoakselin kierrosnopeus on 1000 rpm. Käyttöjärjestelmä on ISOBUS, eli mikäli traktorissa on kyseinen järjestelmä, ei ohjaamoon tarvita erillistä näyttöä – ohjaus tapahtuu traktorin terminaalin kautta. Koneen sivulla on käsikäyttölaite, jolla suurin osa toiminnoista voidaan tehdä manuaalisesti. Käärintälaitteella on kaksi kameraa, jotka vaativat oman näytön ohjaamoon.

Rasvauskohteita on paljon, iso osa nipoista on kerätty yhteen paikkaan koneen oikealle sivulle. Paalaimen rakenteesta johtuen nippoja on kuitenkin runsaasti ympäriinsä kohteissa, joihin ei voi vetää letkuja.

Paalauksen aikana näytöltä näkyy mm. että paalin reaaliaikainen koko 71 cm, asetettu koko on 140 cm. Mustat pylväät kertovat kuljettajalle, millainen paalin muodosta on tulossa. Kuva: Seppo Nykänen

Vasemmalla sivulla on sähköinen käsikäyttölaite, jolla voi tehdä useimmat koneen toiminnallisuudet. Kuva: Seppo Nykänen

Fendt Rotanan merkittävimmät erot Tornadoon ovat sulloja ja paalin siirto käärimelle. Sullojaa on pienennetty huomattavasti, jolloin paalainta on saatu laskettua alemmaksi. Ratkaisulla on haettu ilmeisemmin koneen kokonaiskorkeuden madaltamista. Paalaimen aseman muuttuminen käärintälaitteeseen nähden on pakottanut suunnittelemaan paalin siirtolaitteen uusiksi. Tornadossa paali vierähti omalla painollaan kammiosta käärintäpöydälle, välissä oli vaimennettu varsi, joka hidasti paalia. Rotanassa sen sijaan on kaksiosainen hydraulinen lastausvarsi, joka siirtää paalin käärimelle.

Käyttöliittymä on selkeytynyt. Paalauksen aikana kaikki oleellinen näkyy näytöllä: paalin muotoa osoittavat pylväät, paalin asetettu halkaisija, paalin kasvu, käytössä oleva terämäärä ja teräkammion pohjan asento.

Vakiona paalaimeen kuuluu E-link Pro Isobus-ohjausyksikkö + Camos-videonäyttö mutta se on mahdollista ostaa myös ilman Isobus-ohjausyksikköä, jolloin konetta käytetään traktorin Isobus-terminaalilta.

Paalaimen toiminnot, kuten paalikammion avaaminen ja sulkeminen, paalin siirto ja käärintä, hoituvat automaattisesti, mutta jokainen toiminto voidaan hoitaa käsiohjauksella myös näytöltä. Noukkimen, terien ja teräkammion pohjan liikuttelu esivalitaan näytöltä, mutta suoritetaan traktorin hydraulivivulla.

Hihnoja on neljä ja nyt niillä on ohjaimet. Tornadossa ei aluksi ollut ohjaimia, ja hihnat vaeltelivat paalin teon alkuvaiheessa. Rotanassa ohjaimet pitävät hihnat oikeassa linjassa.

Rotanan takaluukku liikkuu saranapisteessä olevan tukivarren ansiosta ylöspäin. Paalin aloitusvaiheessa luukku on ylempänä, jolloin aloitustila on pienempi, ja paali alkaa muotoutua välittömästi. Paalin kasvaessa luukku laskeutuu alemmas. Hihnojen paine paalia vasten kiristyy paalin koon kasvaessa.

Käärintäkehää pyöritetään hydraulimoottorilla ja kitkarullilla. Kuva: Seppo Nykänen

Käärintäkehässä on valvonta-anturit, jotka laskevat kierroksia paalaimen tietokoneelle, joka ohjaa käärintäprosessia. Kuva: Seppo Nykänen

Noukkimen reunimmaiset piikkiparit on käännetty taakse. Tästä on hyötyä, jos pitää ajaa karheen poikki. Kuva: Seppo Nykänen

Kammio muodostuu 4 hihnasta ja kolmesta telasta, teriä on 25 kpl, teräväli on 4,6 cm. Kuva: Seppo Nykänen

Kokeilun aikana paalattiin kaikenlaista materiaalia: hyvin esikuivatuttua säilörehua, vesimärkää säilörehua ja lähes kaikkea siitä väliltä. Lisäksi paalattiin reilu sata paalia olkea, josta osa käärittiin. Tarkoituksena oli hakea mahdollisimman monipuoliset työskentelyolosuhteet, jotta saataisiin selville, onko koneella vaikeuksia jonkin tavaran osalta.

Paalainta käytettiin kahdella eri traktorilla. Aluksi käytössä oli 160 hv:n teholuokan Fendt 516, toinen traktori oli John Deere 6175R, jonka teholuokka on 215 hv. Molemmissa on portaaton vaihteisto. Työssä huomattiin 160 hv:n olevan alarajalla täyden työtehon kannalta katsottuna. Silppuri on tehokas ja ottaa tehoa runsaasti, mikä tuli selvästi esiin vahvalla karheella.

Kokeilun aikana ei tarvinnut kertaakaan poistua ohjaamosta tukkeuman takia. Niitä tuli muutaman kerran, mutta sullojan pohjan alas laskemisen jälkeen paalaus jatkui normaalisti.

Sulloja on voimakkaasti muotoiltu ja paalattava materiaali leviää tasaisesti kammioon. Paalien muoto on helppo saada pysymään hyvänä, vaikka karhe ei paras mahdollinen olisikaan. Näytössä asiaa kuvaavat pystypalkit näyttävät, jos paalin toinen puoli alkaa jäädä jälkeen. Paalin halkaisijan kasvu näkyy sentteinä.

Paalin tiiviysasetuksia on 10, joista kokeilussamme käytettiin arvoja 6–10. Täysillä paineilla paalit ovat todella tiiviitä pintaan asti – mikä on hieman yllättävää, sillä yleensä muuttuvakammioisella hihnakoneella pinta on löysempi kuin kiinteäkammioisella.

Rotanalla paalaaminen on helppoa, eikä aloituksessakaan tarvitse pelätä hihnojen vaeltelua. Paalin muotoa joutuu seuraamaan, mutta kokematonkin paalaimen käyttäjä saa tehtyä hyviä paaleja. Millään paalattavalla materiaalilla ei ollut ongelmia, vesimärkä säilörehukin pyöri vaivatta. Hihnat eivät luistaneet, vaikka puristenestettä lorisi kammiosta paalaimen alle.

Hyvä vetokyky selittyy sillä, että hihnat kiertävät kahden peräkkäisen vetotelan ympäri yli puoli kierrosta, jolloin hihnan kosketuspinta-ala on pitkä vetorullien kehää pitkin.

Paalain nielee tavaraa todella hyvin, vahvallakaan karheella ei tarvinnut pelätä sullojan tukkeutumista. Silppurikammiossa on Flexi-pohja, joka joustaa paalatessa ja laskee pienet tukokset läpi, isomman tukoksen tullessa roottori pysähtyy – silloin pohja lasketaan alas 50 cm, jolloin tukkeuma poistuu kammioon, kun kone käynnistetään uudestaan.

Jäykkäpiikkinen noukin toimii erinomaisesti, eikä tukkeudu herkästi edes reunoilta. Reunimmaiset piikkiparit on käännetty hieman takaviistoon, mistä on apua, jos joutuu ajamaan karheen poikki.

Käärintä on todella nopea. Se alkaa ennen takaluukun sulkeutumista, muutama kierros on jo kiertynyt ennen liikkeellelähtöä. Nopea käärintä antaa mahdollisuuden ryhmitellä paaleja keruuta varten. Paalin pudotuskorkeus on todella matala, pöytä laskee paalin lähelle pellon pintaa.

Lastausvarren alle kertyvä silppu on ajoittain poistettava – muuten varsi ottaa kiinni muovikiristimeen käärintävaiheessa. Kuva: Seppo Nykänen

Paalin pudotuskorkeus on matala. Kuva: Seppo Nykänen

Käytön kannalta kehitys ei joka kohdassa ole mennyt parempaan suuntaan. Erillisen lastausvarren lisääminen paalaimen ja käärimen väliin on hidastanut toimintaa. Aikaisemmin pysähdysaika Welgeril- lä oli keskimäärin 14 sekuntia, kun Rotanalla aikaa pysähdykseen kuluu 27 sekuntia. Takaluukun aukeamisen jälkeen lastausvarsi odottaa hetken ennen paalin siirtoa, eikä luukku voi sulkeutua ennen lastausvarren paluuta aloitustilaan.

Verkottimessa on tallella vanha Welgerin vaiva, joka ilmenee, kun materiaali on kuivaa. Tavaraa kerääntyy katkaisuterän päälle, eikä tällöin verkko aina katkea. Säilörehulla ongelmaa ei juuri ole, mutta oljella ja kuivalla heinällä sitä esiintyy. Terä myös tylsyy ja sitä on käännettävä ajoittain, jotta käyttöön saadaan terävä nurkka.

Paalain on hyvä, mutta sen liittäminen käärintäkoneeseen ei ole aivan samaa tasoa. Yhdistelmä kyllä toimii suurimman osan ajasta hyvin, mutta muutamia ongelmiakin oli.

Fendt teki erittäin raskaita, jopa yli 1000 kilon paaleja. Paalaus sujui ongelmitta, kun öljyt olivat kylmiä. Öljyjen lämmettyä alkoi isoja paaleja vieriä käärimättä peltoon, koska kone ei aina jaksanut pitää käärintäpöytää oikeassa asennossa, kun öljyt kuumenivat.

Ilmeisesti pöydän käyttösylinterin ylipaineventiili tai männän tiiviste ”päästävät läpi”, kun öljyt kuumenevat. Vaiva paheni kokeilun edetessä, joten on mahdollista, että kyseessä oli tekninen vika. Käärintäpöydän sylinteri on halkaisijaltaan melko vaatimaton, joten sen aiheuttama paine hydraulijärjestelmän varoventtiiliin kasvaa helposti liian suureksi. Lastausvarsi pudottaa paalin melko voimakkaasti pöydälle, mistä tuleva isku voi olla myös osasyyllinen ongelmaan.

Valmistajan mukaan testissä useasti tehty käyttöohjeessa neuvottu kalibrointi ei välttämättä poista mahdollista synkronointiongelmaa, jolloin pöydän venttiilikara ei ehkä sulkeudukaan täydellisesti. Valmistaja tutkii asiaa.

Muutamia kertoja paalauksen aikana käärintäkehä pyöri liikaa lopetusvaiheessa, jolloin muovin kiristin osui nousevaan muovinsieppariin. Tuloksena oli ikävä jumi, jonka avaaminen oli hankalaa, koska kehää ei voi peruuttaa käsikäytöllä.

Kolmas ongelma on paalin siirtovarsien alle kerääntyvä materiaali. Runkopalkit ovat leveitä, eikä silppu pääse putoamaan pois. Paalauksen aikana tilannetta joutuu seuraamaan ja silppua on ajoittain manuaalisesti poistettava. Poistaminen onnistuu vain lastausvarren ollessa yläasennossa. Ellei silppua poista, lastausvarsi ei pääse kääntymään kokonaan paikoilleen. Jos silppua kertyy liikaa, alkaa lastausvarsi ottaa kiinni muovinkiristimeen.

Noukin on tehokas, eikä tukkeudu helposti edes haastavissa paikoissa. Noukkimen leveys riittää jyrkkiinkin käännöksiin. Kuva: Seppo Nykänen

Testissä emme voineet hyödyntää koneen ominaisuuksia täysimääräisesti, vaan paalien painoa rajoitettiin hiukan, eikä täyttä tehoa saatu irti.

Silpun kerääntyminen lastausvarsien alle on seikka, jonka kanssa täytyy elää, eikä se lopulta hidasta työtä paljonkaan. Muovisieppareiden synkronointi viimeisellä hitaalla kierroksella on ohjelmoinnilla hoidettava ongelma, joka korjaantunee seuraavalle kaudelle. Päivityksenä sen saanee vanhoihinkin koneisiin.

Fendt Rotana 160 V on kone, joka kuuluu ominaisuuksiensa puolesta urakointiluokkaan. Erityisesti pitää mainita tiiviit paalit ja paalauksen helppous. Noukin toimii hyvin, eikä sullojakaan ole tukkeutumisarka. Tukkeuman syntyessäkään käsitöihin ei tarvitse ryhtyä.

Työryhmä: Seppo Nykänen ja Markus Kovanen