Pressuhalli tarjoaa nopeasti pystytettävää säilytystilaa koneille ja laitteille – hallin käyttöikä vaikuttaa lopulliseen neliöhintaan

Pressuhallilla konekalustolle saatiin lisää säilytystilaa.  Kuva: Tapio Vesterinen

• Pystytimme 9,15 x 20 metrin kokoisen pressuhallin.
• Runko sinkittyä teräsputkea, peitteenä 900 g/m² PVC-pressu.
• Hankkeen verottomat kokonaiskustannukset olivat noin 11 900 euroa.

Kiinteän rakennuksen kustannukset ovat kohonneet siinä määrin, että Google-hakuja kohdistettiin pressuhallin suuntaan.

Sattumalta toisella puolella kylää konehallissa makoili peltilaatikossaan turhaksi jäänyt 9,15x20-metrinen halli, josta tein kaupat 5 800 eurolla.

Pressuhalli toimitettiin peltilaatikossa, joka painoi 1 360 kg. Pitkästä varastointiajasta huolimatta hallin kaikki osat olivat hyvässä kunnossa. Kuva: Tapio Vesterinen

Ohjeen mukaan pressuhallin voisi pystyttää suoraan hiekka- tai asvalttikentällekin. Perustan vaatimuksena on routimattomuus. Talven lumienhallinta vaatii lumien poiston hallin seinien juurelta.

Lumenauraus- ja tuulikuormasyistä päädyin tilaamaan betonielementtejä koko perustuksen matkalle. Näin rakennukseen saatiin 40 sentin kivijalka, joka kestää lumilingon pieniä osumia.

Betoniperustukset tilattiin Kyyjärveltä Betsetiltä. Lavalle mahtuu 6 Bublo-palikkaa, yli 4,5 tonnin kokonaispainon vuoksi paikalle hälytettiin kuorman purkua varten pyöräkuormain. Kuva: Tapio Vesterinen

Kun halli pultataan reiluun 32 tonniin betonia, on paikallaan pysyminen myrskyssä varmempaa kuin maakiiloilla murskeessa.

Rakennuksen pystytyspaikaksi valikoitui pikkusiskon hevosharrastusta varten aikoinaan perustettu ratsastuskenttä. 25x50 metrin hiekkakenttä oli salaojineen käytännössä valmis alusta hallille.

Maan pinta vietti sen verran, että hallin toinen pää päädyttiin upottamaan hieman pinnan alapuolelle, toista päätä korotettiin reilut 15 senttiä.

Hallin perustaminen ei vaatinut paljoa töitä, sillä murskekenttä oli sopivasti valmiina. Betonielementit upotettiin toisesta päästä 15 cm verran ja toisessa päässä niitä nostettiin 15 cm pinnan yläpuolelle, muutoin halli olisi jäänyt kaltevalle pinnalle. Kuva: Tapio Vesterinen

Betonielementit nosteltiin paikoilleen traktorin etukuormaajalla nostoapuvälinettä käyttäen. Alusta tasattiin ensin vaateriin laserin ja säätöhiekan avulla.

Asennetun kiven korko varmistettiin laserin avulla, sillä kiviä asentaessamme havaitsimme, että perinteisen betonin väriset palikat olivat kaikista mittatarkimpia. Kun väri vaihtui, saattoi korkeudessa olla reilun sentin heitto.

Betonielementtien mukana toimitettiin nostoapuväline, joka kiinnittyy näppärästi teräskorvakkeeseen. Kuva: Tapio Vesterinen

Peruskivien asentaminen viiden millin korkotoleranssiin kesti kaikkineen kolmelta mieheltä vajaat kaksi päivää.

Betonit asennettiin paikalleen etukuormaimella nostaen, hienosäätö suoritettiin rautakangella. Alusta vaaittiin etukäteen laserilla ja vatupassilla, asennuksen tarkkuus varmistettiin vielä laserilla. Kuva: Tapio Vesterinen

Rungon pystyttäminen sujui parilta mieheltä parissa päivässä. Kun hommaan pääsee jyvälle, ovat toimenpiteet helppoja. Putket kannattaa lajitella kasoihin, joista ne ovat nopeasti otettavissa kokoamispisteelle.

Kun perustukset saatiin paikoilleen, kiinnitettiin kaarien kiinnityskappaleet mittapiirroksen mukaisiin paikkoihin kiila-ankkuripulteilla. Kuva: Tapio Vesterinen

Kukin kaari koostuu viidestä ovaalin muotoisesta putkesta, jotka painetaan ensin sisäkkäin ja lukitaan sen jälkeen toisiinsa lukkokantapulteilla. Tässä toimessa akkuräikkä oli verraton apuväline.

Hallin pakkaus sisälsi kaikki tarvittavat asennustarvikkeet. Pultteja oli vain muutamaa eri mittaa ja tyyppiä, joten sekaantumisen vaara oli melko pieni. Kuva: Tapio Vesterinen

Kaarten pystyttäminen hoidettiin traktorin etukuormaajalla ja jatkopuomilla, kaaren paino on vain joitain kymmeniä kiloja. Suurin haaste kaarten pystytyksessä oli siinä, että jalustojen putkilähdöt eivät olleet sattuneet tehtaan päässä aivan suoraan.

Jokainen kaari koostuu viidestä putkesta, kasaaminen oli nopeaa akkuräikkää apuna käyttäen. Tarkkuutta vaati se, että päätykaarien osat olivat välikaariin verrattuna erilaiset erilaisista poikkiputkista ja oviaukoista johtuen. Kuva: Tapio Vesterinen

Tästä syystä kaarta jouduttiin vääntämään, jotta se sopi jalustaansa. Putkipihdit ja sinkkiä suojaava rätti riittivät loksauttamaan putkien päät kohdalleen.

Rungon pystytyksessä suurinta harmia aiheuttivat kaarten lähdöt, jotka eivät olleet aina sattuneet jigissä suoraan. Tämä yksilö oli melko mittatarkka ja kaari solahtikin siihen ilman erillistä vääntämistä. Kuva: Oskari Mäkinen

Muutaman kaaren pystytyksen jälkeen asennettiin putket, jotka lukitsevat kaaret toisiinsa.

Kokonaisuutena runko kohosi kahdessa päivässä. Ensimmäinen päivä pystytettiin kahdella miehellä, toiseksi päiväksi saatiin ojankaivuilta mukaan operaatioon kolmas tekijä.

Pressun laittaminen oli ylivoimaisesti hankkeen työläin osuus. Ensimmäinen haaste oli saada peltilaatikkoon laskosteltu peite levitettyä kaarien viereiselle pellolle.

Tiukasti laskostellun reilun 400 kilon painoisen pressun avaamisessa on käytettävä voiman sijaan järkeä, sillä moisesta nahkeapintaisesta alasta muodostuu uskomattoman suuri kitka.

Hankkeen ylivoimaisesti työläin osuus oli pressun vetäminen rungon päälle. Pelkästään peltilaatikkoon laskostellun pressun levittäminen pellolle vaati tarkkaa suunnittelua. 900 g/m² pressu painoi laskelmieni mukaan yli 400 kiloa. Kuva: Tapio Vesterinen

Koko pressun kanssa pelaaminen onkin lähinnä kitkanhallintaa. Kun pressu saatiin ensin avattua, pujotettiin sen helmassa olevaan ommeltuun laskokseen putki, josta pressua päästiin vetämään.

Paremman kaluston, eli nosturin puutteessa pressu päädyttiin vetämään kaarien päälle mönkijän vinssin ja taittopyörien avustuksella. Ensimetrit vinssauksessa antoivat turhan ruusuisen kuvan hankkeesta.

Ohjeen mukaan pressu nykäistään helposti narulla kaarien päälle. Tosielämässä vinssaamiseen kului pari työpäivää. Kuva: Oskari Mäkinen

Ensimmäiselle puoliskolle noustessaan kitka on vielä hyvin pieni, pressu vastaa karkeapintaisiin sinkittyihin kaariin vain pieniltä osin. Kaarten harjoille liinalla asetettavat taittopyörät olivat vinssauksessa välttämättömyys.

Pressu nousi ensimmäiselle puoliskolle suhteellisen kivuttomasti, sillä se ei saanut täyttä kitkaa kaarien pintaan pellolle levittämisen ansiosta. Vinssatessa hyödynnettiin kaarien harjalle asennettuja taittopyöriä. Pressua vinssattiin kohdaltaan noin metrin verran, jonka jälkeen vinssauspistettä siirrettiin seuraavaan paikkaan. Kuva: Oskari Mäkinen

Pressu nousi ensimmäiselle puoliskolle suhteellisen kivuttomasti, sillä se ei saanut täyttä kitkaa kaarien pintaan pellolle levittämisen ansiosta. Vinssatessa hyödynnettiin kaarien harjalle asennettuja taittopyöriä. Pressua vinssattiin kohdaltaan noin metrin verran, jonka jälkeen vinssauspistettä siirrettiin seuraavaan paikkaan. Kuva: Tapio Vesterinen

Tilanne muuttuu huomattavasti vaikeammaksi, kun peite on saatu harjalle. Tästä eteenpäin taittopyöriä ei voida käyttää ja työhön alkoivat vaikuttaa huomattavasti suuremmat kitkavoimat.

Toisen puolen lapetta vedetään ylämäkeen ja vinssin puolen lapetta alamäkeen. Mönkijä osoittautui siinä mielessä hyväksi vinssikoneeksi, että pressua ei saa helposti vaurioitettua mönkijän vinssillä vetämällä. Kun alustakone lähti liikkumaan pressun sijaan, oli vinssaus syytä lopettaa.

Pressun helma pysyy paikallaan siihen ommeltuun taskuun työnnetyn yhtenäisen putken ansiosta. Taskuun tehtiin puukolla reiät, pressu kiristettiin pilarijalkoihin suunniteltujen kuormaliinaräikkien avustuksella. Kuva: Tapio Vesterinen

Kaikkiaan pressun asentamiseen paikalleen kului kolme päivää. Kaksi ja puoli päivää meni vinssatessa, viimeinen puolikas kului päätyjen nostamisessa paikalleen.

Pressu kannattaa nostaa mahdollisimman tarkasti paikalleen, sillä kaarien päälle vedettynä sen liikuttelu on vaikeaa. Harjalle teipatut kohdistusmerkit olivat hyvä referenssi peitteen kohdistuksessa. Kuva: Tapio Vesterinen

Ohjeet olivat pääosin hyvät ja rakenne fiksua suunnittelua. Mittapiirrokset olivat riittävän selkeät ja pitivät hyvin paikkansa.

Ainut typeryys oli mielestäni ovien nostomekanismissa. Oven alareunan koteloon asetetaan putki, johon kiinnittyy sinänsä näppärästi rissapyörien läpi kulkevat narut, näin iso ovi saadaan auki kulkuoven puolelta kahta narua vetämällä.

Ovien nostoon käytetään kahta rissapyörää ja narua, jonka ansiosta nostaminen onnistuu käyntioven puolelta vetäen.  Kuva: Tapio Vesterinen

Pystytysohjeet eivät ottaneet narujen reittiin kantaa, mutta myyntikuvien mukaan ne kiertäisivät oven alitse ja kulkisivat muutenkin huomattavan matkan ulkoilmassa. Sopivasti tarttuva lumi estänee todennäköisesti narun kulun taittopyörien kautta, minkä vuoksi päädyimme eri ratkaisuun.

Vetonarut kiinnitettiin yksin kerroin oven alaputkeen. Tämän vuoksi oviaukon korkeudeksi jäi vain vajaat pari metriä, sillä ovi aukesi vain puoliksi.

Ongelma ratkaistiin reilun kympin hintaisella purjerengassetillä. Nostonarut pujotettiin itseasennetun purjerengasparin lävitse, millä ovi kohosi melkein pari metriä korkeammalle. Nyt naru kulkee 20 cm pätkää lukuun ottamatta kokonaan sisällä, siten sen olettaisi toimivan myös talven pahoilla keleillä.

Valmistajan suunnittelema asennustapa toimisi varmasti paremmin ilman talvikelejä, sillä oven ali kulkeva naru rullaisi koko pressun mukanaan ja samalla pitäisi sitä erillään pystyputkista.

Asensin pressuoveen ylimääräiset purjerenkaat, jonka läpi pujotin nostoon käytettävät narut. Tällä muutoksella oviaukosta saadaan yli 4 m korkea. Kuva: Tapio Vesterinen

Ennen rakentamisen aloittamista varmistettiin vaadittavat lupa-asiat kunnan rakennustarkastajalta. Puhelinsoiton tulos oli helpottavan positiivinen.

Taajama-alueen ulkopuolelle pystytetty kevytrakenteinen rakennus ei tällä kertaa vaatinut minkäänlaista kirjallista lupaa.

Pressuhallin verolliset kokonaiskustannukset olivat noin 14 700 euroa, eli verottomana 11 900 euroa. Itse halli ja betonielementit maksoivat verottomana noin 6 200 euroa.

Työvoimakulut laskettiin käyttäen tuntipalkkana 25 euroa/tunti alv 0 %. Työaikaa pystytykseen kului kaikkiaan 167 miestyötuntia, jonka kuluksi muodostui siten 4 700 euroa. Lukuun sisältyy myös 20 traktorityötuntia 30 euron verolliseen omakustannushintaan.

Kivijalan korotuksen vuoksi myös lattia haluttiin vaakasuoraan. Pari kuormaa mursketta riitti täytteeksi, 4,5 metrin sisäkorkeuden ansiosta murskekuorman kippaaminen onnistuu sisällä kattorakenteita varoen. Kuva: Tapio Vesterinen

Täyttömurskeet ja muut kulut, kuten betonielementtien rahti ja niiden purkaminen kuormasta muodostivat yhteensä noin tuhannen euron kulut.

Lattia tasoitettiin veteraanitraktorin ja takalaatikon yhdistelmällä. Käyttömukavuuden vuoksi lattia tiivistettiin tärylätkällä. Kuva: Tapio Vesterinen

11 900 euron alv 0 % kokonaiskulujen mukaan neliöhinnaksi pystytettynä muodostui 65 euroa per neliö. Mikäli omaa työvoimaa on käytössä, on kustannuksia mahdollista alentaa selvästi.

Halli täyttyi yllättävän nopeasti. Tosin sinne mahtuu ainakin yksi niittokone, yksi kyntöaura, yksi lapiorullaäes, yksi Valmet, yksi auto, kaksi traktorin perävaunua, mönkijän metsäperävaunu, viisi auton perävaunua, 20 sarjaa renkaita, viitisen lavaa rakennustarvikkeita ja niin edelleen.

Kokonaisuutena lähes 200 neliötä auringontiivistä säilytystilaa oli mahdollista pystyttää kesäloman aikana. Hankkeeseen on oltu siis toistaiseksi tyytyväisiä. Hallin kestoikä vaikuttaa ratkaisevasti vuosittaiseen neliöhintaan.

Kuvat: Oskari Mäkinen, Tapio Vesterinen, pystytys: Pasi Kauppinen, Pauli Kauppinen, Tapio Vesterinen

Joko sinulle tulee Koneviestin uutiskirje? Tilaamalla maksuttoman uutiskirjeen saat noin kerran kuukaudessa sähköpostiisi toimituksen valitsemia kiinnostavimpia juttuvinkkejä. Tilaa uutiskirje