Näitä päästöjä moottori tuottaa

Polttomoottori tuottaa ympäristön kannalta useita eri haitallisia päästöjä. Hiilidioksidipäästöt riippuvat suoraan käytetyn polttoaineen määrästä ja tyypistä. MIkäli hiilidioksidipäästöjä halutaan vähentää, voidaan vähennys tehdä kahdella tavalla. Ensimmäisessä vaihtoehdossa polttoaineen kulutusta pienennetään työkoneiden ja traktorin säätöjä optimoimalla, tai ajokertoja tai käsiteltävän maan määrää vähennetään. Toinen vaihtoehto on käyttää hiilineutraalia polttoainetta, kuten biopolttoainetta tai biokaasua. Hiilidioksidineutraalit biopolttoaineet tekevät vasta tuloaan markkinoille, ja niiden hinnat ovat ainakin toistaiseksi fossiilista polttoainetta selvästi korkeammalla tasolla.

Häkä (CO) on hajuton ja väritön, ihmisille erittäin myrkyllinen kaasu. Häkä oli ongelmana erityisesti kaupunkien ilmanlaadussa ennen ajoneuvokaluston katalysaattorien yleistymistä. Dieselmoottorit eroavat bensiinimoottoreista siinä, että dieselin häkäpäästöt ovat luonnostaan pienempiä kuin bensamoottoreissa. Stage 5 -päästönormi asettaa aiempien määräysten tavoin kuitenkin tiukat rajat myös häkäpäästöille, minkä vuoksi nykyaikaiset dieselmoottorit on varustettava häkäpäästöt hapettavalla hapetuskatalysaattori DOCilla. Normaalisti toimivan hapetuskatalysaattorin pitäisi yleensä pystyä vähentämää häkäpäästöt lähes nollaan, mutta vikatapauksissa ja erittäin kylmissä olosuhteissa ja kylmäkäynnistysten aikana päästöt saattavat olla korkeampia.

Nykydieselin ongelmallisimpia päästöjä ympäristön kannalta ovat typenoksidipäästöt. Teknisesti ottaen moottorit tuottavat sekä typpimonoksidia (NO) että typpidioksidia (NO2). Typpimonoksidi (typpioksidi) on hajuton ja väritön kaasu, joka muun muassa laajentaa verisuonia. Typpidioksidi taasen on myrkyllinen punaruskea kaasu. Typenoksideista puhuttaessa puhutaan yleisesti näistä molemmista kaasuista, jotka yhdessä näyttelevät merkittävää roolia esimerkiksi suurten kaupunkien savusumujen muodostumisessa. Esimerkiksi Kööpenhaminassa korkeat typpidioksidipitoisuudet ovat olleet ongelmana useiden vuosien ajan. Typenoksideita syntyy dieselmoottorin palotilassa korkeissa lämpötiloissa imuilman hapen reagoidessa typen kanssa. Tästä syystä typenoksideita syntyy täydellä moottorin kuormitusasteella ratkaisevasti enemmän kuin vaikkapa tyhjäkäynnillä. Typenoksideita voidaan vähentää SCR-katalysaattoriin ruiskutettavan urealiuoksen avulla, joka reagoi typenoksideiden kanssa pelkistäen ne vaarattomiksi typeksi ja vedeksi

Hiukkaspäästöjen määrää kuvaava PN (particulate number) -luku ilmaisee pakokaasujen mukana ilmaan kulkeutuvien nokihiukkasten määrän. Päästömittauksissa mielenkiinto on siirtynyt teknisen kehityksen myötä pienhiukkasten suhteellisesta lukumäärästä (PM, particulate matter) kohti hiukkasten määrää. Suhteellista hiukkasten määrää mittaavat mittalaitteet toimivat käytännössä siten, että ne imevät pakokaasun erityisen suodattimen läpi, johon tarttuneiden pienhiukkasten massa sitten punnitaan. Viimeisimmät päästömääräykset täyttävät traktorimoottorit on kuitenkin varustettu niin tehokkailla hiukkassuodattimilla, että hiukkasmittarin suodattimiin ei todellisuudessa kerry mitään punnittavaa. Tästä syystä pakoputkiin on kehitetty äärimmäisen herkkiä partikkelilaskureina toimivia antureita, jotka mittaavat pakokaasusta hiukkaspitoisuuksia, jotka ovat pienempiä kuin normaalissa ulkoilmassa. Samalla anturit rekisteröivät myös hyvin suuria hiukkasmääriä, mikäli sellaisia pakoputkesta jostain syystä tulisi.

Nämä partikkelilaskurit ovat nykyisin käytännössä toimivaksi havaittuja laitteita, joiden toiminnasta määritellään kansainvälisissä standardeissa, kuten tason 5 päästövaatimuksissa. Hiukkaslaskuri on siten paras saatavilla oleva instrumentti havaitsemaan hiukkassuodattimien häiriötilanteita ja juuri siksi sitä tässäkin mittauksessa käytettiin.