Näyttöpaneeleiden koossa oli suuria eroja. Suurinta kokoluokkaa oli Wacker Neusonin värikäs ja selkeä näyttö. Koneen varusteisiin lukeutuu myös peruutuskamera. Kuva: Arto Turpeinen
Kaivinkonevertailu: Kokonaisuus muodostuu yksityiskohdista
Catin kaivupuomin sylinteri voidaan liittää kahteen eri kiinnityspisteeseen, mikä vaikuttaa puomin liikeratoihin. Yläreikään kiinnitettynä puomin liikerata koneen suuntaan jää vajaaksi, eikä testikoneessa kauhaa saanut kiinni puskulevyyn. Kuva: Arto Turpeinen
Näyttöjen pienimmästä päästä oli Kubotan näyttöruutu. Mustavalkoinen ja vanhahtava pieni ruutu muistutti kaivinkoneiden näyttöjä pari vuosikymmentä sitten. Kuva: Arto Turpeinen
Bobcatin sammutin oli sijoitettu ovenpieleen. Kulkemista tämä ei kuitenkaan juuri haitannut. Kuva: Arto Turpeinen
Takeuchin pikaliittimen käyttäminen vaati myös jalkapolkimen painamista. Ratkaisu on kuitenkin varsin onnistunut, kunhan käyttöön tottuu. Kuva: Arto Turpeinen
Testin kaivinkoneissa oli edustettuna periaatteessa kaikki kaivinkoneiden normaalit telavaihtoehdot: kumitelat, kumilappuiset perusketjulliset telat ja perusketjulliset rautatelat. Viimeksi mainitut oli Catissa ja ECM:ssä, joskin molemmissa varsinaisten rautalappujen päälle oli asennettu pulttikiinnitteiset kumitassut. Komatsussa oli suoraan perusketjuun pultatut kumilaput. Ne eivät ole kaivinkoneissa kovin yleinen varuste todennäköisesti siksi, että telatyypin muunneltavuus olosuhteiden mukaan ei ole yhtä hyvä kuin pultattujen kumitassujen. Kumitelojen osalta valmistajat olivat suosineet Bridgestonea, jonka valmistamat kumitelat olivat ainakin JCB:ssä (Tracmaster-tuotemerkillä) ja Kubotassa. Komatsun kumilaput olivat Bridgestonen valmistamat. Takeuchissa ja Bobcatissa oli konevalmistajan tuotemerkillä leimatut telat, jälkimmäisellä tuotemerkki oli Doosan.
Ainoastaan Catin puskulevyssä oli vaihdettava terä. Kuva: Arto Turpeinen
Komatsun oviaukko oli selvästi kapein. Suuremman kuljettajan on noustava kyytiin keinottelemalla. Kuva: Arto Turpeinen
Komatsun kahvoihin oli jostain syystä asennettu jatkopätkät, vaikka kahvan olisi voinut kiinnittää alemmaksikin. Liikeradat olivatkin turhan laajat. Kuva: Arto Turpeinen
Kubotassa on runsaasti peilejä, ja ne on sijoitettu erittäin hyvin. Kuva: Arto Turpeinen
JCB:n koneessa hydrauliikkaa hallitaan Rexrothin suuntaventtiileillä. Kompakti venttiilipöytä on hyvä asia koneen valmistajalle, mutta letkun vaihto vaatii hieman aikaa, jos rikko sattuu alemman rivin kohdalle. Kuva: Jussi Laukkanen
Wacker Neusonissa on Rexrothin LUDV-venttilipöytä, joka suhteellisen selväpiirteisestä rakenteesta ja pienistä ulkomitoistaan huolimatta pystyy tasaamaan useamman yhtäaikaisen työliikkeen virtauksia hyvin. Kuva: Jussi Laukkanen
Kubotassa on Kybin valmistama venttiilipöytä. Kookkaat esiohjauskarojen pesät saavat sen näyttämään isolta ja mutkikkaalta. Sisältä se kuitenkin on normaalia hydraulitekniikkaa. Kuva: Jussi Laukkanen
Wacker Neusoniin Perkins 404D-22T on iskutilavuudeltaan pienin testikoneiden moottoreista: 2,2 litraa. Sama koskee huipputehoa, joka on 36,3 kW. Kuva: Jussi Laukkanen
Yanmar on yleisin moottorivalinta tämän testin kaivinkoneissa. Se on Bobcatissa (kuvassa), ECM:ssä ja Takeuchissa. Myös Komatsun moottorin on valmistanut Yanmar. Kolmessa ensin mainitussa on sama 4TNV98 perusmalli, mutta moottorit poikkeavat hieman toisistaan, mikä näkyy erisuuruisina huipputehoina. Komatsussa malli on 4D98E. Kuva: Jussi Laukkanen
Cat on onnistunut järjestämään koneiston pääkomponentit ylävaunuun niin, että pumpun, moottorin ja venttiilipöydän ympärille oli saatu melko mukavasti työtilaa. Tässä mielessä se oli testiryhmässä ykkösenä. Oletus on, että Catissa ainakin osa letkuista on mahdollista vaihtaa kohtuullisella työllä. Letkunvaihto on asia, mikä todennäköisesti tulee eteen jo muutaman vuoden ikäisissä koneissa. Kuva: Jussi Laukkanen
Cat 308E2 CR SB Kuva: Jussi Laukkanen
Cat 308E2 CR SB Kuva: Jussi Laukkanen
Nollaperäisen kaivuvakautta voi parantaa moottoritilaan asennetulla lisäpainolla, kuten JCB:ssä on tehty. Valitettavasti rautamöykky peittää taakseen lähes koko moottorin. Kuva: Jussi Laukkanen
Moottoritilan lisäpainon lisäksi JCB:n vakautta oli parannettu telarunkoon pultatuilla painoilla. Kuva: Arto Turpeinen
ECM:m puskulevyn letku jäi ajoittain sylinterin korvakkeen ja tukipalkin väliin. Kuva: Arto Turpeinen
Lyhytperäiseen koneeseen on vaikeaa löytää tilaa kaikille tarpeellisille komponenteille. Joskus lopputulos vaikuttaa lähinnä hätäratkaisulta. Takeuchissa ja ECM:ssä akku oli sijoitettu ylävaunun pohjalle niin, että vaihto edellytti jonkin asteista purkamista. Kuva: Jussi Laukkanen
Koneviestin kaivukonevertailussa mukana olleissa koneissa on myös eroavaisuuksia. Kuvasarja esittelee erot.
Osaston luetuimmat
- Pyöräkuormaimiin on tarjolla renkaita moneen eri käyttöön – valinnassa kannattaa huomioida renkaan käyttötarkoitus
- Mikko Moilasta viehättää työn maanrakennuksen monimuotoisuus – "Konekuskin täytyy huolehtia työmaasta monipuolisesti"
- Video: 40 vuotta vanhalla Åkerman H14 -kaivinkoneella kaivaminen on Juhana Korhoselle lähes terapeuttinen kokemus – Korhonen kertoo, millaista harrastekoneella on työskennellä
- Video: Koneviesti kävi tutustumassa omatekoiseen pyöräkuormaajaan – Timo Hyppönen kertoo mietteitään vuosikymmenen kestäneestä rakennusprojektista
- Saris PXL 2030 -perävaunu + HMF 50-TM – hallittua kuormausta
- ECM ES85 -kaivukone: Vankka voimapussi
- Kaivinkoneiden mittoja ja mittaustuloksia