Koneviestin toimitus on saanut runsaasti lukijakirjeitä vuosien varrella – postia 1950-luvulta

Vastauksia julkaistiin Neuvontapalstalla sekä Lähetettyjä kirjoituksia ja vastauksia -osastolla. (KV 2/1953) 

”Pyydän kohteliaimmin kääntyä kirjeellisen neuvontapalvelunne puoleen muutamalla kysymyksellä.”

Näin kohtealiaasti alkaa Koneviestin toimitukseen lähetetty kirje, joka on kirjattu 6.11.1957. Venetmäkeläisen isännän lähettämässä kirjeessä kysytään neuvoa hitsausmuuntajan rakentamiseen: Montako volttia on tyhjäkäyntijännite? Minkä verran on ulosottojen teho?

Kirje on osa sekalaista toimitukseen 1950-luvulla saapunutta palautetta, joka on säilynyt lehden arkistoissa tähän päivään saakka. Alkuperäisiä kirjeitä löytyi arkiston uumenista noin sata, siististi ruskealla narulla yhteen sidottuna ja pahvilaatikkoon pakattuna.

Kysymyksiä ja niihin vastauksia julkaistiin lehden alkuvuosina Neuvontapalstalla sekä Lähetettyjä kirjoituksia ja vastauksia -osastolla. Toimitus vastasi kysymyksiin joissain tapauksissa myös henkilökohtaisesti kirjeitse.

Pääasiassa käsin kirjoitetut, sävyltään erittäin kohteliaat ja asialliset kirjeet maalaavat oivallista ajankuvaa 50-luvun suomalaisista konemiehistä ja -naisista. Koneellistuvan maaseudun asukkaille lehden sivut ja kirjeenvaihto toimituksen kanssa ovat olleet paras ja joissain tapauksissa myös ainoa tapa saada ajantasaista ja asiantuntevaa tietoa, jolle selvästi on ollut suuri tarve.

Kysymysten aiheet käsittävät koko tekniikan alan kirjon aina vesivoimalan rakentamisesta Ariel-moottoripyörien jälleenmyyjiin, mutta myös arkisemmat aiheet ovat askarruttaneet lukijoita.

”Onko saatavissa sahalautapintaiseen maalaisrakennukseen sopivaa vaaleata maalia, joka ei olisi kovin kallista? Olen kuullut, että on vesimaaleja. Onkohan näiden seinässä pysyvyyskestävyys samanlainen kuin keittovärien?” tiedusteli nimimerkki Kotimaalari toimitukselta vuonna 1958.

Iso punainen merkintä kirjeen yläreunassa kertoo, että kysymykseen on vastattu. Sama merkintä löytyy useimmista muistakin kirjeistä. Vain harva toimitusta lähestynyt jäi ilman vastausta.

Itse tekniikan lisäksi 1950-luvun lukijoita on kiinnostanut maatalousalaan ja tekniikkaan liittyvä koulutus. Useammassakin kirjeessä tiedustellaan lähintä oppilaitosta, jossa voisi opiskella asentajaksi, mekaanikoksi tai jopa kirjanpitäjäksi. Myös pääsykoevaatimukset ovat askarruttaneet tulevia ammattilaisia.

”Onko sellaista koulua, jossa voisi opiskella talvisaikaan? Kesät nimittäin tarvitsee olla kotona maatöissä”, kyseli nimettömäksi jäänyt 18-vuotias lukija.

Rohkeimmat menivät vielä pidemmälle, ja kyselivät toimitukselta neuvoa ammatinvalinnassa – tai jopa itse työpaikkaa.

”Tiedustelen teiltä, voisiko Koneviestin välityksellä saada sopivaa työpaikkaa jollekin konealalle, vaikka Valmetin traktoritehtaalle tai jollekin muulle konetehtaalle tai konepajalle, ja paljonko saa palkkaa ja onko tällaisilla työpaikoilla mahdollisuutta saada perheasuntoa”, kirjoitti nimimerkki A. H., jota ei voi syyttää ainakaan rohkeuden ja yritteliäisyyden puutteesta.

Koneviestin tilauksia tomerasti myyneet asiamiehet olivat kirjeiden perusteella myös ahkeria ottamaan toimitukseen yhteyttä.

”Koneviesti on jokaisen konemiehen toivelehti. Tutustu sinäkin konealan uusimpiin uutuuksiin. Tekniikan tietoutta halvalla. Tule mukaan!” ehdotti eräs asiamies Koneviestin uudeksi mainoslauseeksi. Vaatimaton mutta mainosmaakarin kyvyistään tietoinen kirjoittaja ei toivonut erillistä palkkiota oivalluksestaan.

”Tervehdys täältä joulukiireisestä pääkaupungista. Kyllä huomaa, että joulu on jo ovella, ellei muuten niin katsoo lompuusin sisään, tehden joka kerta sen saman havainnon, että vaimo on sen taaskin suursiivonnut”, aloitti toinen reipas asiamies kirjeensä vuodelta 1956.

Koneviesti kannusti erilaisilla palkinnoilla asiamiehiä myymään tilauksia. Mallorcan-matkat olivat varmasti haluttuja kannustimia, mutta arkisemmillakin huomionosoituksilla tehtiin vaikutus.

Nimimerkki P.N. kirjoitti lehdelle liikuttuneeseen sävyyn vuonna 1956 saatuaan hyvästä työstä palkinnoksi kellon: ”Suorastaan hämmästyin mukana seuranneesta tervehdyksestä, jossa mainittiin kellon olevan palkintona. En tuntenut olevani siihen oikeutettu ja siksi lieneekin iloni ollut niinkin rajaton kuin tällaisessa tapauksessa oli, josta kaikesta Teille parhaat kiitokseni näin, joskin koruttomasti, mutta sitäkin vilpittömämmin.”

1950-luvulla vilkkaana toiminut postipalsta on sittemmin viettänyt välillä vuosienkin hiljaiseloa, kunnes se on herätelty horroksestaan.

1980-luvulla lukijat saivat lähettää kokemuksia huonoimmista ja parhaimmista koneostoksistaan, mutta palstasta luovuttiin, kun valmistajat alkoivat käyttää sitä omien tuotteidensa kehumiseen ja vastaavasti kilpailijoiden mustamaalaamiseen.

Tämän vuoden alussa lukijapalsta alkoi jälleen ilmestyä uudestaan, nyt Lukijalta & Lukijalle -nimellä. Lehden loppupäästä löytyvällä palstalla on toistaiseksi julkaistu muutamia toimitukseen saapuneita palautteita vastauksineen (kts. s. 119). Ohjeet palautteen, kysymysten ja muun postin lähettämiseen löytyvät samaisesta paikasta.

Kirjoitellaan! n

Avaa artikkelin PDF