Entisaikaan kaikki jäähdyttimet niin ajoneuvoissa kuin teollisuudessa oli valmistettu messingistä. Messinkikennoja oli käytössä siis runsaasti, mutta koska ne olivat kalliita hankintahinnoiltaan, korjaamoille kehittyi tietotaitoa ja välineistöä kennojen korjaukseen.
Korjauksia on perinteisesti tehty joissain auto- ja konekorjaamoissa muiden töiden ohella. Yleensä yksi työntekijä korjaamosta oli paneutunut asiaan ja opiskellut alan salat. Nämä vanhat tekijät alkavat olla siirtyneet pois työelämästä, ja korjaajien määrä on vähentynyt merkittävästi.
Korjausten määrä on myös vähentynyt, koska suuri osa messinkikennoista on korvattu muovipäätyisillä alumiinikennoilla, joiden korjaus ei pääasiassa ole mahdollista, ja koko kennon hankintahinta on alhaisempi kuin vanhan korjaaminen.
Edullisempien kennojen käyttäminen on kehityksen tuomaa viisautta, mutta kestävämpiä nykyaikaiset kennot eivät ole. Ohuet ja helposti hapettuvat alumiinijäähdyttäjät työllistävät vaihtotöillä myös korjaamoja, mutta toisella tavalla kuin perinteiset messinkivalmisteiset, jotka voidaan käytännössä aina kunnostaa vaihtamalla kenno tai juottamalla yksittäisiä pillejä umpeen.
Välijäähdyttiminä ja öljynlauhduttimina käytettäviä korkeamman paineen kestäviä paksuja alumiinikennoja voidaan korjata tietyissä tapauksissa esimerkiksi TIG-hitsauksella. Alumiinin hitsaaminen kuitenkin hankaloituu, jos materiaali on hapettunut tai halkeamaa ei saa puhdistettua öljystä ja muusta liasta. Korjaamisen mahdollisuudet niissä ovat siis tapauskohtaiset.
Messingistä valmistetut jäähdyttäjät ovat edelleen kalliita, mutta messinkikennojen valmistusta ei suinkaan ole lopetettu. Varsinkin erikoisemmissa uusissakin koneissa niihin törmää edelleen. Pienemmät konevalmistajat pystyvät tilaamaan vaikka yksittäisen messingistä valmistetun jäähdyttimen omiin tarpeisiinsa. Alumiinijäähdyttimiä valmistetaan isoja sarjoja halpatuotantomaissa, ja ne eivät täten ole monelle pienvalmistajalle vaihtoehto halvemmasta hinnasta huolimatta.
Valtra 6400 -traktorin jäähdyttäjä tuli korjattavaksi, kun koivun latvus oli työntynyt tuulettajan siipien väliin ja vääntänyt siivet kennoa vasten. Rautaiset tuulettajan siivet olivat uponneet tehokkaasti jäähdyttimen kennoon, puhkaisten pillit lähes koko leveydeltä.
Alkuperäisen messinkisen jäähdyttäjän olisi vielä saanut, mutta osan hinta sai asiakkaan nousemaan varpailleen. Noin 2500 € arvoinen jäähdyttäjä tuntui liian kalliilta vähällä käytöllä olevaan traktoriin. Soittelukierroksen jälkeen löytyi 100 km säteeltä kaksi korjaamoa, joissa kennon vaihto vanhoihin päätyihin olisi mahdollinen. Uusia kennostoja tuohon yleiseen jäähdytinmalliin löytyi molemmilta hyllytavarana. Kummallakin korjaamolla hinta korjaukselle tuli noin 1000 € paikkeille, joten korjauksella säästettiin yli puolet uuteen verrattuna.
Eräs yleinen syy tuulettajan siipien ja jäähdyttäjän rikkoutumiseen on vesipumpun laakereiden pettäminen. Uuden jäähdyttimen kennon suojelemiseksi vaihdettiin samalla kertaa uusi vesipumppu, hihnan kiristin, moniurahihna sekä tuulitunneli, joka myös oli saanut siipeensä tunkeilijalta.
Koko kenno vaihtamalla jäähdyttäjään ei jää vanhaa kuin päädyt, joten korjauksen lopputulos on uudenveroinen jäähdyttäjä. Yksittäisten pillien rikkoutuminen messinkikennosta voidaan korjata myös niin, että rikkoutunut pilli katkaistaan ja tulpataan juottamalla. Tällöin jäähdytysteho laskee, ja on tapauskohtaisesti mietittävä, onko pillien poistaminen järkevää. Esimerkiksi harvoin ja vähän käytettävälle laitteelle kyseinen korjaus voi olla aivan riittävä. Tässä tapauksessa, kun vaurio oli koko jäähdyttäjän alalla, pillien tulppaaminen ei ollut vaihtoehto.
Jäähdyttäjän korjaaminen on alan ammattilaisen Savon Auto- ja Jäähdytinpalvelun Eero Arbeliuksen mukaan likaista ja aikaa vievää työtä. Monimutkaista tai erityisen hankalaa se ei hänen mukaansa kuitenkaan ole, kunhan alan niksit oppii. Kennojen toimittajia ei hänen mukaansa ole Euroopassa montaa, joten kaikki tarvikkeet tulevat käytännössä yhdestä paikasta. Perusmitoilla olevia kennoja on helppo tilata sopivan kokoisina tarpeen mukaan, mutta jotkut, varsinkin erityisen vanhat jäähdyttimet, vaativat joskus taustatyötä, että päätyihin sopivan kennon löytää.
Jäähdytinkorjaamon asiakkaat koostuvat pääosin koneyrittäjistä ja korjaamoista, mutta myös vanhojen autojen entisöijät ja niiden käyttäjät ovat merkittävä asiakasryhmä. Todella vanhoihin autoihin esimerkiksi sisätilan lämmittimen kennoja on turha edes etsiä markkinoilta, vaan ne joudutaan korjaamaan tai tekemään uusi.
Kennon vaihto tapahtuu yksinkertaisuudessaan siten, että lämmitetään jäähdyttimen päätyä, jolloin saadaan vanhat juotokset sulamaan ja kenno irtoamaan. Päätyjen puhdistuksen jälkeen päädyt juotetaan uuteen kennoon. Juottamiseen on olemassa oma juoksuteaine ja lisäainetangot, joita kennojen valmistaja myy. Oikeilla materiaaleilla osien juottaminen onnistuu luotettavasti.
Kennoissa on monesti myös erilaisia kiinnikeratkaisuja, joiden sijoittelu on tärkeää saada vastaamaan alkuperäistä tuotetta kennon vaihdon jälkeen. Kennoissa voi olla myös esimerkiksi keulapumpun kardaanille tehty reikä, jonka joutuu tarvittaessa tekemään käsityönä uuteen kennoon. Reikä voidaan tehdä kennoon siten, että katkaistaan pillit ja tehdään pienelle alueelle "lisäpääty" keskelle jäähdytintä, josta sitten erillisillä putkilla jatketaan nesteen kierto ohi reiän.
Kun kenno on paikallaan, se koeponnistetaan ilman avulla tarkoitusta varten tehdyssä vesisäiliössä. Säiliön päälle on rakennettu nostin helpottamaan asentajan fyysistä kuormitusta. Suuret kennot painavatkin jo niin paljon, että niiden käsin nostelu ei olisi järkevää.
Jo vuosia Siilinjärvellä jäähdytin korjauksia tehneen Eero Arbeliuksen mukaan ala on muuttunut, mutta töitä on riittänyt. Tosin enemmänkin ehtisi tekemään. Asiakkaat ovat nykyään todella paljon isommalta alueelta kuin ennen. Moni kollega on eläköitynyt alalta.
Joko sinulle tulee Koneviestin uutiskirje? Tilaamalla maksuttoman uutiskirjeen saat noin kerran kuukaudessa sähköpostiisi toimituksen valitsemia kiinnostavimpia juttuvinkkejä. Tilaa uutiskirje
