Suomessa ja yleisesti Euroopassa maastoautojen markkinat ovat olleet rajussa murroksessa. ”Kaupunkimaasturit” ovat vallanneet paikkaa jopa tavallisilta henkilöautomalleilta. Samalla perinteiset rungolliset maastoautot ovat lähes kadonneet markkinoilta, Mitsubishi Pajeron valmistuskin on loppunut. Mutta Suzukin ”miniatyyrimaastoauto” Jimny on edelleen vahva tekijä eri markkina-alueilla. Suosio on helppo ymmärtää tämän kokeilun perusteella – Jimny tarjoaa erilaisen autoilukokemuksen ja käytettävyyttä omaan jäljittelemättömään tyyliinsä.
Jimnyn uudistuksen kohdalla valmistaja suurensi vain vähän ulkomittoja. Se tarkoittaa edelleen myös sitä, ettei 3,64 metrin pituiseen ja 1,64 metrin levyiseen autoon voida saada tila-automaisia sisätiloja. Mutta sisätilojen järjestelyissä on tehty ratkaisuja, jotta vähäinenkin tila on tullut matkustajien käytettäväksi. Ovien ja takaseinien ohuuden ansiosta leveyssuunnassa on yllättävästi tilaa, eikä autossa tarvitse istua hartiat eri kohdissa – kuten harteikkaat metsurit joutuivat aikoinaan tekemään Saab 96:ssa.
Myös takapenkillä matkustaa kohtuullisen mukavasti kaksi henkeä. Monikäyttöisyyttä lisää takapenkin selkänojan kaksiosaisuus. Tavaratila on sen verran lyhyt, ettei metsämallin lyhyt raivaussaha sovi takaosaan – kattoteline onkin erittäin suositeltava lisävaruste. Enemmän tavaraa kuljettavalle tarpeellisia varusteita ovat kaadettujen takapenkin selkänojien päälle asetettava suojakaukalo ja etupenkkien taakse asennettava verkkoväliseinä, nämä saa alkuperäisinä lisävarusteina.
Suurin yllätys oli autoon nousemisen helppous, vaikka kyseessä on aidosti korkeamaavarainen maasturi. Helmakotelon muotoilussa on jätetty kynnys kokonaan pois, minkä ansiosta jalan saa livautettua helposti pienen ohjauspyörän alitse. Myös polkimien sijainti on niin edessä, että kankeakin turvasaapas mahtuu kääntymään ohjauspylvään alla.
Kuljetuskapasiteetin nosto perävaunulla vaatii Jimnyssä käytännössä jarrullisen perävaunun hankkimista, tällöin on sallitun perävaunun kokonaispaino 1 300 kiloa. Jarruttoman vaunun maksimipaino on vain 350 kiloa.
Uudistuksen yhteydessä Jimnyn moottori suureni kooltaan 1,5 litraiseksi ja maksimiteho nousi 75 kW:n lukemaan (ennen 65 kW). Moottori on edelleen, ja nykytrendeistä poiketen, turboton versio. Siitä johtuen sen käyttöominaisuudet ovat hyvin ”dieselmäiset” ja moottori vastaa kaasupolkimen painallukseen nikottelematta. Vääntömomentista kertova käyrä onkin lähes vaakasuora, teho nousee erittäin tasaisesti kierrosluvun nousun tahdissa.
Vaihteiston ja perävälityksen yhdistelmä on erittäin tiheäksi välitetty, lisäksi vaihteiston vitosvaihde on suoravälitteinen. Vitosta pystyy käyttämää taajama-ajossa jo 50 km/h nopeudesta alkaen. Maksiminopeus on moottorin huutaessa täysillä vain 145 km/h. Alennusvaihteistolla autolla voi ryömiä todella hiljaa, aivan tyhjäkäynnillä edeten, alamäissä voi kytkeä lisäksi alamäkihidastimen päälle ja auto jarruttaakin omatoimisesti.
Käytännössä miellyttävin maksimiajonopeus on 80 km/h. Moottorissa silloin kierroksia hieman yli 2 500 r-min. 100 km/h nopeudessa moottorin kierrokset nousevat jo yli 3 000 r-min, mikä nostaa selvästi melutasoa – etenkin neliveto päällä voimansiirron jurina häiritsee. 80 km/h nopeudessa kytkettyä nelivetoa ei edes havaitse. Nelivedon voi kytkeä vauhdissa päälle ja pois alle 100 km/h nopeudessa.
Moottorin ja vaihteiston yhdistelmä toimii loistavasti yhteen. Se näkyi myös kulutuslukemissa, jotka mitattiin ilman polttoainekäyttöisen esilämmittimen vaikutusta. Sen vaikutus sekoittaa varsin paljon auton omaa kulutusmittarin toimintaa.
Suurin kulutus, 7,55 litraa, mitattiin takavedolla tasaisessa 100 km/h maantieajossa. 80 km/h nopeus
(sisältäen muutaman 60 km/h -pätkän) pudotti kulutuksen lukemaan 6,48 litraan, siitä huolimatta, että neliveto oli kytkettynä. Suuri yllätys oli taajama-ajon (keskinopeus 35 km/h)kulutus neliveto päällä – polttoainetta kului vain 6,12 litraa! Huipputuloksen perusteena on moottorin sitkeys ja tiheät vaihteiston välitykset, auto kulkee ja kiihtyy matalilla kierroksilla kuin sukkasillaan.
Jos unohdetaan puhtaasti maastoajoharrastus, vakiovarusteinen Jimny riittää sivutieltä syvemmällekin metsään siirtymiseen. Ylityksiä edessä tai takana ei käytännössä ole, ja suorat akselit säilyttävät korin kallisteluista huolimatta maavaran vakiona. Kulmikkaan korin nurkat näkyvät hyvin kuljettajan paikalle, ja mattamustat muoviosat kriittisimmissä korin kohdissa eivät naarmuista hätkähdä.
Kierrejousien joustovarat riittävät pitkälle pitämään renkaat maassa, mutta rajansa tulee tietyssä vaiheessa vastaan – lukittavaa tasauspyörästön lukkoa ei ole kummallakaan akselilla ja luistonestolla toimiva vedontasaus vaatii hieman rynnivää etenemistä. ”Kyllä Jimnyllä monta hirveä metsästä on vedetty”, oli edellisen sukupolven Jimnyn omistaneen kommentti maastokelpoisuudesta.
Talvella niin kauan kuin lumen syvyys on alle puolet renkaan korkeudesta, kulkee auto varsin helposti – eli viikon auraamaton mökkitie ei pilaa viikonlopun viettoa. Talvikäytössä lämmityslaitteen teho riitti pitämään lasit kirkkaina, kunhan kytki automaattiasennon pois päältä.
Vaikka kokeiluyksilö oli paremmin varusteltu GLX-versio, on jo GL-perusversiokin uskomattoman varusteltu. Vakionopeussäätimen lisäksi molempien versioiden varustelussa on esimerkiksi liikennemerkkien tunnistusjärjestelmä ja kaista/törmäyksenestoavustin (jotka saa myös kytkettyä pois). Myös sivuturvatyynyt/verhot kuuluvat varustukseen, sekä takapenkin yhteydessä ovat ISOFIX-lastenistuimen kiinnityspisteet.
GLX on varustettu normaalin radion sijaan suurella kosketusnäytöllä ja navigointijärjestelmällä. Myös kevytmetallivanteet kuuluvat sen varustukseen. GLX-malliin kuuluvat myös led-ajovalot, joiden valokuvio ja -teho todettiin käytännössä hyviksi – pyöreät perinneumpiot ovat edelleen toimiva ratkaisu.
Otsikon mikroautovertaus tuli useamman kerran mieleen kokeilun aikana, ei pelkästään hieman takakenoisen ajoasennon vuoksi. Nimittäin kevyt (1 135 kg), lyhytakselivälinen ja kuitenkin suhteessa leveän raideleveyden auto on varsin vikuri pideltävä huonoilla teillä. Etenkin urainen ja lumipolanteinen tie sai kuljettajan valppaaksi, niin äkäisiä neliveto päälläkin auton liikkeet olivat. Kun sivusuuntaista liukumista oli rauhoittamassa hiemankin auraamatonta lunta, auto kulki kuin kiskoilla.
Taajama-ajossa tuli hyvin ilmi vikuroinnin osasyy: pintakova jousitus tekee autosta levottoman epätasaisuuksissa. Osansa vikuroinnissa oli todennäköisesti myös kokeiluauton talvirenkailla, sillä 205 mm leveät ja teräväolkaiset nastattomat talvirenkaat ovat uraherkät. Muutoin Jimny on kuin kotonaan taajamissa ja kaupungeissa, ketteryys ja näkyvyys ovat kaupunkipyörityksessä etu.
Kokeilun perusteella Jimnystä jäi kuva, että auto vetoaa lujasti tiettyihin käyttäjäryhmiin. Auto sopii hyvin maaseutuajoon, mutta liukkailla keleillä sivuteillä ajo vaatii rutkasti tottumusta. Kaupunkiajossa Jimny pärjää siinä missä tavalliset pikkuautot, ja varsinkaan pysäköinnissä talvikelillä ei sille ole voittajaa – lumivallit ovat vain hidaste, ja parkkipaikka löytyy aina.
Yksi hidaste Jimnyn myyntiponnisteluille on hinta. Kokeilun GLX-version hinta on lähes 29 000 euroa, edullisin GL-versiokin maksaa 24 990 euroa. Jimnyn ostamiseen siis pitää olla hyvät syyt – ja niitä ilmeisesti lienee monella, koska ensimmäiset myyntierät vietiin käsistä, lisää tulee vasta helmi–maaliskuussa 2020. …
Lue myös Suzuki Jimnyn esittelyjuttu KV 17/2018!
