Veekmas valmistaa tiehöyliä ainoana Suomessa – tienhoidon kuninkaista on tullut harvinainen näky

Tiehöylät ovat valitettavan harvinaisia näkyjä nykysuomessa, vaikka esim. talvisessa tienhoidossa työnjälki on omaa luokkaansa. Esimerkiksi Ruotsissa on arvioiden mukaan höyliä jopa kymmenkertainen määrä. Joillakin alueilla höylistä on jopa pula, mikä herätti kuopiolaisessa Koneurakointi Jarkko Kosunen Oy:ssä ajatuksen Veekmas-höylän hankkimisesta.

Yrityksellä on erilaisia maarakennuskoneita parisen kymmentä kappaletta. Ensimmäisen Veekmas FG2428 -tiehöylän Kosunen hankki puolitoista vuotta sitten. Toiseen höylään investoitiin viime keväänä. Ensimmäisen Veekmasin hankintapäätökseen vaikutti suuresti alueen heikko tarjonta.

”Teemme paljon talvikunnossapitoa ja törmäsimme usein tilanteeseen, jolloin tiehöylää ei ollut saatavana. Nyt meillä on käytössä höylä aina tarvittaessa. Pyrimme hyödyntämään Veekmasia mahdollisimman paljon, eli aina kun aurataan, mukana työskentelee myös tiehöylä. Asiakkaat ovatkin olleet toimintamalliin erittäin tyytyväisiä”, Jarkko Kosunen kertoo.

Veekmasin RG-sarjassa on kuusipyörävetoinen malli, mutta Kosusen tiehöylä on sikäli harvinainen tapaus, että kyseessä on kaikilla pyörillä vetävä Veekmas FG2428. Lisäksi valmistusprosessi alkoi urakoitsijan yhteydenotosta, kyseessä on siis tavallaan tilaustyö.

”Ensimmäisen Veekmasin hankkimisen jälkeen huomasin, että kaikilla pyörillä vetävä versio olisi tarpeen. Ehdotin asiaa suoraan Esa Halttuselle. Suunnitelmat olivat sinänsä jo valmiina paperilla, mutta muutaman viikon miettimisen jälkeen Veekmas ryhtyi tuumasta toimeen.

Jutuntekohetkellä uudesta koneesta oli kokemuksia vielä ainoastaan kesäkaudelta, mutta täyspyöräveto oli osoittanut jo hyödyllisyytensä.

”Vanhan mallin tiekarhukuskeja jututettaessa moni on jopa hieman naureskellut monipyörävedon tarpeellisuudesta. Kokeilun jälkeen asenteet ovat nopeasti muuttuneet. Minun mielestä jos joku pyörä ei vedä, niin se jarruttaa. Etenkin kesällä materiaalia vastaanottaessa ero nelivetoiseen on hirvittävän iso”, Kosunen pohtii.

Koneen takaosaan on mahdollista liittää karheenlevitin tai sivusiipi. Keskelle saa asennettua mm. lumistopparin. Kuva: Arto Turpeinen

Jarkko Kosunen urakoi laajalla kalustolla. Miehen mukaan erikoiskalustoon satsaaminen työllistää myös muita koneita. Kuusipyörävetoinen FG-malli rakennettiin pitkälle hänen omasta toiveestaan. Kuva: Arto Turpeinen

Koneohjausjärjestelmä osaa säätää terän korkeuden mallin mukaan automaattisesti. Kuskin tehtäväksi jää huolehtia ajonopeudesta ja tavaran riittävyydestä. Kuva: Arto Turpeinen

Veekmasin ohjaamo on erittäin hiljainen ja työasennon säädöissä on runsaasti mahdollisuuksia. Monipuolisten ominaisuuksien myötä katkaisimia on runsaasti. Kuva: Arto Turpeinen

Ennen ensimmäisen FG:n hankkimista Kosusen kokemukset tiehöylistä rajoittuivat armeija-aikaisiin komennuksiin. Veekmasissa on jopa yli 20 hydraulitoimintoa, jonka myötä katkaisimia ja muita hallintalaitteita on todella runsaasti. Kosusen ja höylää työmaalla ajaneen Jarkko Hentusen mukaan ohjaamo on kuitenkin erittäin hiljainen ja ergonominen.

”Olihan tämä alussa harjoittelua ja vieläkin oppii lisää, mutta kyllä tämä alkaa jo sujumaan. Veekmas antoi perusteellisen neljän päivän kuljettajakoulutuksen, mikä helpotti alkuun pääsemistä”, miehet kertovat.

Asfaltinpohjien tekemistä helpottaa Trimble:n koneohjausjärjestelmä. Laitteisto osaa ohjata 3D-mallin mukaisesti terän korkeutta automaattisesti – kuljettajan tehtäväksi jää siis säätää ajonopeutta ja huolehtia siitä, että terän edessä on riittävästi tavaraa.

”Trimble on koettu toimivaksi, sillä samoja laitteita on meidän muissakin koneissa. Kaupunkialueilla päästään kahden antennin järjestelmällä sentin tarkkuuteen asfaltin levityksessä, eikä takymetriohjausta ole katsottu tarpeelliseksi. Katvealueita on lähinnä ainoastaan siltojen alla”, Kosunen valaisee.

Kosusella oli mahdollista valita höyläänsä joko Cumminsin tai Volvon moottori, joista hän päätyi jälkimmäiseen. Taustalla oli aiempi kokemus merkin voimanlähteistä sekä tärkeänä asiana myös huollon läheisyys. Veekmasin edustaja myös neuvoi oleelliset huoltokohteet ja antoi käytännön vinkkejä – jatkossa huollot hoituvatkin omin voimin.

Kyseessä on 5-tason päästömääräykset täyttävä Volvo Pentan moottori, jonka tehoksi ilmoitetaan 210 kilowattia. Nelipyörävetoiseen verrattuna suurin ero on etuakselissa, joka on napapyörävetoisuuden osalta erilainen. Kehitysvaiheessa esim. Parkerin ohjelmistoa säädettiin pitkään sopivaksi.

Veekmasissa on can-väylään poh- jautuva Iqan-järjestelmä, joka mah- dollistaa laajan säädettävyyden niin kuski- kuin olosuhdekohtaisesti. Esimerkiksi liikekohtaisia nopeuksia voi säätää proportionaalisesti. Koneeseen voi myös luoda etäyhteyden, minkä ansiosta mahdolliset vikatilanteet saa diagnosoitua tehtaalta käsin.

Huippunopeudeksi ilmoitetaan 50 kilometriä tunnissa, joten lyhemmät paikanvaihdot onnistuvat omatoimisesti lavettia nopeammin. Veekmasin lähes 10 metrin kokonaismitasta huolimatta kone on yllättävän ketterä. Valmistajan mukaan kääntösäde ulkorenkaista mitattuna on ainoastaan seitsemän metriä.

”Eturenkaita käännettäessä myös runkonivel taittuu automaattisesti perässä. Erityisesti talvikunnossapidossa tästä on merkittävää hyötyä, sillä taajama-alueet ovat usein ahtaita”.

Veekmasin vaihteisto perustuu momentinmuuntimeen. Koneen voimansiirto on käännetty siten, että vaihteisto on sijoitettu aivan koneen takaosaan, minkä kerrotaan vähentävän ohjaamon melutasoja, parantavan painojakaumaa sekä helpottavan huoltotöitä.

Uuteen tiehöylään investoiminen on melkoisen suuri päätös, sillä esim. Veekmasien hinnat alkavat 350 000 eurosta. Erilaiset lisävarusteet, kuten karheenlevittimet ja lumistopparit nostavat hintaa entisestään. Koneurakointi Kosusen toiminta-alueella töitä riittää, vaikka tilanne ei olekaan ylivilkas. Urakoitsijan mukaan tiehöylän tai muiden erikoiskoneiden hankinta on usein riskinottoa, mutta pitkässä juoksussa palvelee ennen kaikkea kokonaisuutta.

”Erikoiskalustoa täytyy olla, sillä yhden erikoiskoneen perässä saa usein muitakin koneita työmaalle. Esimerkiksi hankkimamme pitkäpuomisen Hitachin vanavedessä ajoon ovat päässeet myös kuorma-autot. Pyrimme aina pysymään kehityksen kärjessä”.

Kosunen pyrkii pysymään kehityksessä mukana myös muun kaluston suhteen, sillä yrityksellä on myös Bomagin Variocontrol-jyrä, jossa on sisäänrakennettu tiiveysmittari.

”Tilaajat eivät välttämättä aina ymmärrä uuden tekniikan etuja. Esimerkiksi Variocontrolin avulla tiiveystiedot näkee suoraan konehjausjärjestelmän toteumatiedosta, eikä erillisiä levykuormituskokeita välttämättä tarvita”, Kosunen lopettaa.

Kuudella pyörällä vetävässä Veekmas FG2428:ssa on napamoottori. Etuakseli poikkeaa muutoinkin nelipyörävetoisesta mallista. Kosusen mukaan puskuteho verrattuna perinteiseen FG-malliin on erittäin suuri. Kuva: Arto Turpeinen

Veekmasin hydraulitoiminnot ovat todella monipuoliset. Alkuvaiheissa käyttö vaati opettelua. Veekmas järjesti kuitenkin perusteellisen perehdytyksen. Kuva: Arto Turpeinen

Kosusen höylässä on 210-kilowattinen Volvo Penta -moottori, joka täyttää viimeisimmät päästömääräykset. Huoltoteknikon antaman opastuksen jälkeen perushuollot onnistuvat omatoimisesti. Kuva: Arto Turpeinen

Lasinpesunestesäiliö on kanisterimallia, eli nesteen lisääminen onnistuu näppärästi kanisteria vaihtamalla. Kuva: Arto Turpeinen

Kosusella on käytössä Trimblen koneohjausjärjestelmä. Tarkkuus on sentin luokkaa jopa ilman takymetriohjausta. Järjestelmä on liitetty koneen can-väylään. Kuva: Arto Turpeinen

Asfaltinpohjia tehtäessä apukoneena toimii mm. Catin liukuohjattu kuormaaja, jolla siistitään esimerkiksi katosten sisätiloja. Kuva: Arto Turpeinen