Ajoissa harvennettu männikkö tuottaa hyvän tukkisadon

Tulokset käyvät ilmi Luonnonvarakeskuksen (Luke) tekemästä tutkimuksesta, jossa verrattiin erilaisia harvennustapoja 30-vuotiaassa männikössä. Hankeen nimi oli Metsänkäsittelyn vaikutus tuotetun puuraaka-aineen ominaisuuksiin.

Tuoreiden ja kuivahkojen kankaiden viljelymännyt kasvavat hyvin, mutta ovat usein oksikkaita. Paksut oksat heikentävät puun lujuutta ja ulkonäköä sekä haittaavat puun työstöä. Nuorena vauhdilla kasvaneiden puiden puuaines on höttöä. Taimikkovaiheen jälkeen paras keino puun laadun parantamiseen on harventaa huonot puut ajoissa pois.

Vuonna 1987 Kajaanin eteläpuolelle, UPM:n maalle perustetulla männikön ensiharvennuskokeella verrattiin ala-, laatu- ja yläharvennusta. Kokeen neljäs vaihtoehto oli viivästetty ensiharvennus 10 vuotta myöhemmin. Kasvatuskelvottomien puiden ohella suurimpia puita poistava yläharvennus osoittautui niin samanlaiseksi kuin laatuharvennus, että yläharvennukseen päätettiin liittää oksien pystykarsinta tyvitukin osuudelta.

Huonon laadun rinnalla männiköiden kasvatusta riivaavat ensiharvennusten laiminlyönnit. Korjuukustannukset ovat korkeat ja ensiharvennuspuun hinta alhainen.

"Vaikka puunostajille mieluinen viivästetty ensiharvennus tuottaa lyhyellä tähtäimellä hyvin tuloa myös metsänomistajalle, ei siihen kannata langeta, koska hento-oksaiset laatupuut jäävät oksikkaiden päävaltapuiden varjoon. Sen sijaan aikainen laatuharvennus palkitsee aikanaan runsaalla ja laadukkaalla tukkisadolla", neuvoo Luken tutkija Pentti Niemistö.

Takavuosina tehty päätös poistaa energiatuet kuitupuukokoiselta ensiharvennuspuulta tyrehdytti energiapuuharvennukset nuorissa metsissä, joissa oli hyvät edellytykset laatuharvennukselle. Nyt harvennuksia viivästetään tai tehdään liian rajuina. Halvempaa kuitupuuta riittää sellutehtaiden ja biojalostamoiden tarpeisiin, mutta hyvälaatuinen tukkipuu takaisi Suomen metsäalalle vahvan kilpailuaseman. Bulkkilaatuista puuta riittää niin kotimaassa kuin maailmalla.