Miksi traktorit tulivat Ranskan teille? Näistä syistä maatalousyrittäjät ovat lähteneet barrikadeille Euroopassa

Saksasta alkaneet traktorimielenosoitukset ovat laajentuneet myös muihin maihin. Ranskan tiesuluilla on näkynyt lähinnä isoja traktoreita, mikä johtuu siitä, että pääosa protesteihin osallistuvista tuottajista edustaa ison tilakoon tuottajia. Maataloustuotannon vaikeudet ovat pahiten osuneet suurempiin tuottajiin. LEHTIKUVA / AFP Kuva: Emmanuel Dunand

Ranskan tuottajayhteisöt päättivät viime viikon torstaina poistaa tiesulut ja palata kotiin. Neuvottelut hallituksen kanssa olivat tuoneet useita lupauksia maataloustuotantoa koskevaan lainsäädäntöön tehtävistä korjauksista.

Pääministeri Attal lupasi valtion tulevan apuun ja poistavan joitakin tärkeimpiä kiistanaiheita, päällimmäisenä polttoöljyn hinnan nostosta luopuminen. Hän lupasi myös 150 miljoonaa euroa sosiaali- ja verotukea. Lisäksi hallitus lupasi ryhtyä toimenpiteisiin, joilla käytännössä rajoitetataan ulkomailta tuotavien maataloustuotteiden tuontia Ranskaan. Hallitus lupasi, että kaikkia mahdollisia maahan tulevia elintarvikkeita koskevia tarkastuksia lisätään.

Tämä ei tarkoita, että kiista olisi nyt tullut päätökseen tai siihen olisi löytynyt jokin ratkaisu. Ongelmat ovat kasautunett usean vuoden ajan ja niitä tuskin pystytään ratkaisemaan nopeasti.

Jos eurooppalaisten maataloustuottajien tyytymättömyyden syitä pitäisi kuvailla lyhyesti, asian voisi ilmaista sanomalla, että tuottajat ovat suuttuneet sekä elintarviketeollisuuden jäteille, EU:lle että kansallisille hallituksille. Näin periaatteessa. Kun kuuntelee vaikkapa ranskalaisten tuottajien näkemystä tilanteesta, asia alkaa tuntua kaikkea muuta kuin yksinkertaiselta.

Ensin on huomattava se, että eniten ärtyneet ja pääosa protesteihin osallistuvista tuottajista ovat edustaneet ison tilakoon tuottajia. Siinä ryhmässä tulojen pienenemistä ja menojen kasvua on vaikea paikata esimerkiksi yhden perheenjäsenen palkkatuloilla.

Päällimmäiseksi vaikutelmaksi tulee, että suurimmat vaikeudet koskettavat nyt eläintuotantoa hyvin monella sektorilla ja hyvin monista syistä. Maidontuottajat ovat yksi eniten vaikeuksissa oleva ryhmä.

Ranskassa ongelmat kärjistyivät vuoden vaihteessa, kun suurimmat maidonostajat eivät taipuneet tuottajien vaatimiin hinnankorotuksiin. Suurin ostaja on Lactalis, joka edustaa 22 % Ranskan maitotuotteiden myynnistä.

Viime vuonna Lactaliksen kerrotaan maksaneen noin 450 euroa tonnilta. Maataloustuottajien liitot esittivät tälle vuodelle hintatasoksi noin 500 euroa tonnilta, mutta Lactalis ilmoittikin laskevansa aikaisempia hintoja niin, että tänä vuonna hinta olisi 406 euron tasossa. Erot ostajien välillä ovat suuret, sillä eräät pienemmät toimijat ovat maksaneet jopa 490 euroa tonnilta.

Ranskan maatalousministeri on ilmoittanut tukevansa tuottajajärjestöjen esitystä, mutta sillä ei toistaiseksi ole ollut käytännön merkitystä. Ongelmaa mutkistaa myös se, että maitotuotteiden kulutus on laskusuunnassa.

Vaikeuksia on myös lihantuotannon puolella. Myös siellä kuluttajien ostotottumusten muutokset ovat yhtenä syynä ongelmiin. Sianlihan kulutus on ollut jo pidempään laskussa ja samalla siipikarjan lihan suosio on kasvanut. Sen tuottajilla ei kuitenkaan ole ollut yhtään helpompaa: lintuinfluenssa on tuhonnut monien tilojen koko tuotannon ja riski on edelleen iso.

Edellä luetellut syyt ovat aiheuttaneet kaikkein akuutimmat ongelmat, mutta taustalla on myös joukko pidempään kehittyneitä tekijöitä, jotka ovat sekä vaikeuttaneet tuottajien elämää että lisänneet kustannuksia.

Ukrainassa alkanut sota nosti useiden tärkeiden raaka-aineiden hintoja, mikä näkyi pian sekä koneiden, kuljetusten, lannoitteiden että erilaisten tuotannon infraan tarvittavien tuotteiden hinnassa. Samaan aikaan Ukrainasta Länsi-Eurooppaan virranneet maataloustuotteet söivät markkinoita paikallisten viljelijöiden tuotteilta.

EU:n vihreän kehityksen ohjelma, jonka tavoitteena on ohjata EU:ta kohti vihreää siirtymää, jotta EU saavuttaisi ilmastoneutraaliuden vuoteen 2050 mennessä, on aiheuttanut syvää huolta maataloustuottajien keskuudessa. Oletus on, että tuotantokustannukset tulevat nousemaan edettäessä kohti vuotta 2050. Jo nyt monet määräykset, jotka liittyvät koneiden ja ajoneuvojen päästöihin, ovat lisänneet kustannuksia.

Myös Ranskan oma kansallinen lainsäädäntö on ollut jo pitkään maataloustuottajien ärtymyksen kohteena. Vuonna 2018 säädetty Egalim-laki, jonka tarkoitus tasapainottaa kaupallisia suhteita maatalous- ja elintarvikealalla sekä taata terveellinen, kestävästi tuotettu ja kaikkien ihmisten saavutettavissa ole ruoka, on ainakin osittain epäonnistunut tehtävässään.

Lakia on uudistettu jo kaksi kertaa ja neljäs uudistus on juuri tulossa, mutta tuottajat eivät usko sen johtavan yhtään parempiin hintaneuvotteluasetelmiin kuin ennenkään. Viljelijät ovat myös käärmeissään Egalimin ympäristötavoitteista, jotka käytännössä näkyvät kasvinsuojeluaineiden käytön rajoituksina ja lisääntyvänä sääntelynä, kieltoina ja rajoituksina. Ne kaikki aiheuttavat vaivaa ja rahanmenoa ja vaaditut muutokset pitäisi toteuttaa ilman korvausta.

Suhtautuminen Egalimiin jakaa tuottajia, sillä lähinnä suuret tuottajat vastustavat sitä voimakkaimmin, mutta pienempiä tiloja edustava Talonpoikien ja kauppapuutarhurien liitto puolestaan vastustaa. Kyseinen liitto on myös halunnut jatkaa mielenosoituksia.

Ranskan hallituksen on monessa tapauksessa vaikea taipua tuottajien vaatimuksiin, koska ne ovat ristiriidassa hallituksen EU:lle antamiin sitoumuksiin. Akuutti ongelma on EU:n ja Mercosur-maiden välinen kauppasopimus, jota tuottajat ovat vastustaneet. Hallitus on lisäksi huolissaan ranskalaisen elintarviketeollisuuden kilpailukyvystä yhteismarkkinoilla, eikä haluaisi sitä heikennettävän.

Joko sinulle tulee Koneviestin uutiskirje? Tilaamalla maksuttoman uutiskirjeen saat noin kerran kuukaudessa sähköpostiisi toimituksen valitsemia kiinnostavimpia juttuvinkkejä. Tilaa uutiskirje