Puukuidusta apua pellon hyvinvointiin

Mika ja Laura Hämäläisen peltoihin on ajettu maanparannusaineeksi kuormakaupalla puukuitua. Paperiteollisuuden sivutuotteesta on saatu tärkeää maanparannusainesta, josta tilan karjakin tykkää. 

Mika ja Laura Hämäläisen hieman yli sadan hehtaarin tilalla on määrätietoisesti etsitty ratkaisuja peltomaan parantamiseksi ja sen pitämiseksi tuottavana.

"Tilalla on pitkään viljelty juurikasta ja se on köyhdyttänyt maan", Mika Hämäläinen toteaa kotitilansa historiasta, joka ulottuu pitkälle. Mika on saman suvun kymmenennen polven isäntämies.

Tilan peltomaa on saatu paranemaan, kun sinne on ajettu paperiteollisuuden sivuvirrasta valmistettua puukuitua. Puukuidussa on valtavasti vettä, eikä sen polttaminen olisi järkevää ainakaan ilmastonmuutoksen kannalta. Märän aineksen polttamiseen tarvittaisiin valtavasti energiaa ja prosessissa hiilidioksidia suihkisi taivaalle. Nyt vesi hyödyttää kasveja ja kuitu kohentaa peltomaan rakennetta.

Viljelykierto on yksi keino pysyvään maanparannukseen. Kierrossa olevilla typensitojakasveilla on keskeinen tehtävä. Apilat, sinimailaset ja härkäpapu kaivavat peltoon juurillaan käytäviä. Pellon mikrobitoiminta saa vauhtia. Lierot viihtyvät. Maa hengittää.

Peltojen kasvit nappaavat maasta nousevaa hiilidioksidia. Ne ottavat sitä myös suoraan ilmasta. Vihreät kasvit putsaavat päästöjä yhteyttämällä. Ilman hiilidioksidista happi päästetään takaisin ilmaan. Hiili kuljetetaan juuristoa pitkin maahan.

Sitä paremmin pellot keräävät hiiltä nieluihinsa, mitä vihreämpiä ne ovat. Jos paperiteollisuudesta jäänyttä kuitua poltettaisiin, se tarvitsisi paljon energiaa ja tuottaisi reippaasti hiilidioksidia. Pellossa se pidättää ravinteita ja vettä ja sitoo samalla hiiltä.

Saadut tulokset ovat osa Järki-hanketta, joka on Luonnon- ja riistanhoitosäätiön sekä Baltic Sea Action Groupin yhteinen hanke. Sen tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ja vesiensuojelun järkevä edistäminen maa- ja metsätaloudessa.