Kaikki ruostunut rauta ei ole romua

Romun hinta lähti nousuun vuodenvaihteessa ja on siitä asti ollut tasolla, joka tekee myös leikattavien kokonaisten koneiden myymisen houkuttelevaksi. Tämä on tervetullut tilanne kaikille niille, jotka ovat jo pidempään odottaneet, että takapihan romuja kannattaisi alkaa realisoimaan.

Mutta ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Kun edellisen noususuhdanteen aikana seurasin silloin isoille kierroksille kiihtynyttä romubisnestä, tuli mieleen sanonta pesuvedestä ja sen mukana lentävästä lapsesta.

Monen yrityksen takapihaa tyhjennettäessä laitettiin kaikki käytöstä poistunut kone- ja autokalusto romunkerääjän matkaan, kun kerran oli alettu siivoamaan. Samalla hävisi kuitenkin paljon sellaista, mikä olisi myöhemmin ollut tarpeen varaosana.

Hävisi myös paljon sellaista, jonka olisi voinut säilyttää tai myöhemmin jopa myydä parempaan hintaan. Näin voi käydä siksi, että kun aikaa kuluu riittävästi, vanha auto tai työkone saatetaan nähdä taas mielenkiintoisena ja säilyttämisen arvoisena vanhana esineenä.

Yleensä tämä vaihe tulee sen jälkeen, kun lähes kaikki kyseisen mallin edustajat on ehditty romuttaa tai myydä ulkomaille. Jostain kumman syystä koneiden säästämisessä ei juuri koskaan onnistuta toimimaan ennakolta, kun järkevän hintaisia ja kuntoisia kohteita olisi vielä saatavissa.