1960-luvulla yleistyneet kourakuormaimet koneellistivat puutavaran lastauksen – puuta kyytiin koneellisesti

Tukkikuorman tekeminen käsipelissä oli raskasta ja epäterveellistä, muinoisissa savotoissa kaikkinaiset revähtymät olivat tavallisia. Vaijerikuormaimilla puut saatiin kyytiin kevyemmin pitkältäkin matkalta, mutta se oli monta kertaa vaarallisempaa. Käsityöstä päästiin lopullisesti eroon 1960-luvulla tulleiden hydraulisten kourakuormaimien myötä.
Puutavaran kuormauksessa käytettiin samoja, vuosisatoja vanhoja menetelmiä 1950-luvulle asti. Vahvat savottalaiset saivat telapuiden ja kankien avulla suuretkin tukit matalaan rekeen, mutta kookkaampiin kuormiin alettiin kaivata konevoimaa.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Puutavarakuormaimet

  • Vaijerikuormaimilla saatiin puut juonnettua kauempaakin, mutta lastaukseen tarvittiin 2 pelotonta miestä
  • Hydrauliset kourakuormaimet yleistyivät aluksi ammattikäytössä, 1970-luvulta lähtien myös maatiloilla.

Entisajan hevosajurilta piti löytyä voiman lisäksi savottasilmää. Telapuiden, köysien ja kankien avulla isokin tukki saatiin vieritettyä reen pankolle. Päällimmäisiksi tulleet pienemmät puut nousivat ihan nostamallakin, mutta usein voima ei ollut suhteessa kehon fysiikkaan, mistä koitui ilkeitä niukahduksia ja revähdyksiä.

Ennen sotia alkaneet autokuljetukset mahdollistivat isommat lastit. Avuksi otettiin tukkihissit, eli kiramot. Näillä polttomoottorikäyttöisillä elevaattoreilla puut saatiin useamman metrin korkeuteen. Pari miestä vieritti tukkeja kuljettimelle, kuorman päällä tarvittiin samanlainen miehitys. Kiramoita voitiin käyttää vain varastoalueilla, metsässä puut oli lastattava entiseen tapaan.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Vinssillä kauempaakin

Sotien jälkeen yleistyivät vaijerikuormaimet, aluksi kuorma-autoissa, 1950-luvun edetessä myös traktoreissa. Systeemiin kuului joko traktorin takasiltaan tai nokalle asennettu vinssi, torni, kuormauspuomi ja vaijeri saksineen. Kahden miehen ryhmällä saatiin puut kuormaan pitemmältäkin matkalta, toisen hikoillessa saksimiehenä ja toisen käyttäessä vinssiä.

Kun puu oli saatu kuormaan, irtosivat sakset niihin yhdistetystä narusta nykäisemällä. Samalla narulla voitiin ohjata tukin asettumista sopivalle paikalle, mutta usein siihen tarvittiin myös vinssinkäyttäjän apua. Vaijerinostimet olivat vaarallisia laitteita, saksista pudonneet tai holtittomasti pyörähtäneet puut aiheuttivat monia vammautumisia, joskus jopa kuolemaan johtaneita onnettomuuksia.

Ensimmäisiä merkkejä oli ruotsalainen Record, myöhemmin saataville tulivat Muokkauskone Oy:n Muko, Pohjolan Auto Oy:n Savotta, Keuruun Konepajan Jukka ja tunnetuimpana Österbergin Konepajan Joutsa. Alho Österbergin 1950-luvun alussa kehittämä kuormain oli niin yleinen, että joutsalaisesta tuli yleisnimi kaikille vaijerikuormaimille.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Vaijerikuormaimet alkoivat yleistyä kuorma-autoissa ja traktoreissa pian sotien jälkeen. Traktorikuormaimista oli kahta versiota, voimanottokäyttöinen vinssi oli takasillassa, nokkavinssiä pyöritettiin joko kampiakselilla tai yksinkertaisemmassa mallissa sivuhihnapyörällä. Nokkavinssiä voitiin hyödyntää myös kiinni jääneen traktorin irrottamiseen.
Vaijerikuormaimet alkoivat yleistyä kuorma-autoissa ja traktoreissa pian sotien jälkeen. Traktorikuormaimista oli kahta versiota, voimanottokäyttöinen vinssi oli takasillassa, nokkavinssiä pyöritettiin joko kampiakselilla tai yksinkertaisemmassa mallissa sivuhihnapyörällä. Nokkavinssiä voitiin hyödyntää myös kiinni jääneen traktorin irrottamiseen. Kuva: Kimmo Kotta

Vaijerikuormaimien käyttö kuorma-autoissa päättyi 1960-luvun lopulla. Hitaina ja työläinä ne hylättiin ammattimaisissa traktorikuljetuksissakin hieman myöhemmin. Isäntälinjan metsätöissä vaijerikuormaimien uraa jatkoivat kuormauspuomeilla varustetut juontovinssit, joita oli saatavilla vielä parinkymmenen vuoden ajan.

Nostolaitesovitteiset juontovinssit tulivat saataville 1960-luvun puolivälissä, tunnetuin merkki oli Peltosalmen Konepajan Farmi. Lisävarusteena sai kuormauspuomin, jolla lastaaminen onnistui yhdenmiehen menetelmälläkin. Keveitä vaijerikuormaimia oli saatavilla vielä 1980-luvulla, kiinteäsovitteiset mallit olivat tuolloin jo poistuneet markkinoilta.
Nostolaitesovitteiset juontovinssit tulivat saataville 1960-luvun puolivälissä, tunnetuin merkki oli Peltosalmen Konepajan Farmi. Lisävarusteena sai kuormauspuomin, jolla lastaaminen onnistui yhdenmiehen menetelmälläkin. Keveitä vaijerikuormaimia oli saatavilla vielä 1980-luvulla, kiinteäsovitteiset mallit olivat tuolloin jo poistuneet markkinoilta. Kuva: Kimmo Kotta

"Hiijapilla" helpommin

Ruotsalaisen Eric Sundin suksitehdas käytti runsaasti koivua, tukkien raskas lastaaminen oli johtajalle tuttua. Niinpä hän suunnitteli hydraulisen kuormaimen, jota alettiin tuottaa vuodesta 1947 lähtien Einar Friskin kanssa perustetun Hydrauliska Industri AB:n toimesta. Nostimelle saatiin tuotemerkki kirjainlyhenteestä Hiab.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Ensimmäisissä nostimissa oli vain hydraulinen puomi sekä kettingin päässä roikkuneet kuormaussakset. 1950-luvun lopulla esitelty Metsäelefantti oli jo täysverinen kourakuormaaja. Hiab:in tuotteet tulivat meilläkin sikäli tunnetuiksi, että melko pian kaikkia hydraulisia puominostureita alettiin kutsua "hiijapeiksi" merkistä riippumatta.

Traktorikäyttöisten kourakuormaimien kehityksessä ruotsalaisveljeksillä Allan ja Rune Jonssonilla oli merkittävä panos. Aiemmin ABS-kaivinkoneisiin yksinkertaisia puunkuormausvarusteita tuottanut yritys paneutui vuodesta 1963 lähtien pelkästään hydraulikuormaimiin, jota varten perustettiin Cran AB. Tuossa vaiheessa Rune Jonssonin osakkeet olivat siirtyneet Karl-Ragnar Åströmille.

Ruotsalaisen Cran AB:n tekemä Vindel Björn oli ensimmäisiä hydraulisia kourakuormaimia, joka voitiin asentaa vahvistetun turvaohjaamon katolle. Maahantuonti alkoi 1964. Kourakuormain helpotti varsinkin pinotavaran lastausta, johon ei aiemmin ollut kovin käteviä koneellisia menetelmiä. Korkeakin kuorma syntyi vaivattomasti, mutta traktorilla piti päästä puiden vierelle.
Ruotsalaisen Cran AB:n tekemä Vindel Björn oli ensimmäisiä hydraulisia kourakuormaimia, joka voitiin asentaa vahvistetun turvaohjaamon katolle. Maahantuonti alkoi 1964. Kourakuormain helpotti varsinkin pinotavaran lastausta, johon ei aiemmin ollut kovin käteviä koneellisia menetelmiä. Korkeakin kuorma syntyi vaivattomasti, mutta traktorilla piti päästä puiden vierelle. Kuva: Kimmo Kotta

Traktorin takaosan päällä olleeseen asennuskehikkoon kiinnitetty kourakuormain nimettiin tehdaspaikkakunnan mukaan Vindel Björniksi. Ensimmäinen vientimaa oli Suomi, jonka markkinoita sittemmin Cranabiksi nimetty kuormain hallitsi 1970-luvulla 85 % osuudella. Vindel Björn sai nopeasti ruotsalaisia ja suomalaisia kilpailijoita. Alussa kourakuormaimet olivat urakoitsijoiden erikoiskoneita, mutta 1970-luvulta lähtien niitä alettiin ostaa maatiloillekin.