”Aika sissi pitää olla, kun talvella raivaa” – pitkänlinjan metsäpalveluyrittäjän vinkit talviraivaukseen

Metsäpalveluyrittäjille lumisen ajan raivaussahatyöt ovat tärkeä osa yritystoimintaa – manuaaliset hakkuut ovat vähentyneet. Kuva: Tommi Hakala

Koneellistamisyrityksistä huolimatta taimikonhoidossa metsurityö on vielä kannattavaa, ja hoitotöitä riittää yli tarpeen. Kaakkolammella töitä on koko vuoden ajalle, ja oman pojan lisäksi on useampia kausimetsureita tilanteen mukaan apuna urakoissa.

Ainoa rajoittava tekijä on liian paksu lumikerros; kun hanki paksunee, taimikonhoidosta siirrytään ennakkoraivaukselle. Samalla puista putoavan lumen määrä lisääntyy ja sahan talviominaisuudet astuvat pääosaan.

Talviolosuhteet haastavat sekä sahaajan, että myös sahan. Puista putova lumi imeytyy helposti sahan moottoritilaan ja pakkanen kohmettaa ilmanpuhdistajaa ja kaasuvaijeria. Kuva: Tommi Hakala

Yhtiöiden ja Metsähallituksen suurilla palstoilla kävelymatkat ovat pahimmillaan yli kilometrin luokkaa. Siksi sahan kanniskelua risukossa ja hangessa edestakaisin vältetään. Jotta saha olisi heti aamusta parhaassa vireessä, sen moottoriosa ja kahvat peitellään yön ajaksi paperisäkillä. Tämä toimenpide pitää turhan kosteuden poissa, sillä säkki imee itseensä sahasta haihtuvan kosteuden.

Jo useat talvet 80-luvulta alkaen konesahan kuljettajana ovat opettaneet ennakoimaan. Vaikka sahoihin on omat talvisarjansa erilaisine ilmapuhdistajin ja suojalevyin, ongelmia silti ilmenee. Raivaussahan kriittinen osa talvikäytössä on kaasuvaijeri, jonka jäätyminen on viheliäinen vaiva. Kaasuttajiin ilmahuuhtelun myötä ilmestyneet toiset kaasuläppäakselit ovat kiukutelleet, jolloin sprayvoiteluainetta on oltava repussa mukana.

Talven alkaessa vaijeri kuivataan ja voidellaan ase- tai ”polttoöljyllä” (myös jäähdytinnestettä on käytetty tähän tarkoitukseen). Polttoöljy tekee vaijerista vettähylkivän ja liukkaan. Miinuksena on hajuongelma. Voitelu tehdään irrottamalla vaijeri moottorin päästä ja kahvat rungosta. Vaijerin kuori asetetaan ruuvipenkkiin ja kahvat lattialle. Vaijerin suojahaitarikumi irrotetaan ja sen tilalle asetetaan tiukka muoviletku. Letkuun puhalletaan hiljaa paineilmaa kosteuden poistamiseksi, varoen kahvojen pään haitarikumin irtoamista kahvan sisällä. Tämän jälkeen kaadetaan voiteluaine letkuun ja perään kevyttä puhallusta, kunnes voiteluainetta tihkuu kaasukahvan sisältä. Samalla se voitelee kahvan sisäosat. Jos paineilmaa ei ole käytettävissä, riittää öljyn kaataminen letkuun yön ajaksi, painovoima auttaa sen vaijerin kuoren sisälle.

”Kaasukahva on hankala niputettava, siksi sitä ei turhaan avata” – Husqvarnan kahvalämmityksen johdot vaurioituvat helposti puristuessaan ja samalla on ne sisältävä 50 euron vaijeripaketti pilalla.

Kaasuvaijerin sisään saa pakotettua voiteluaineen letkun ja paineilman avulla. Kuva: Tommi Hakala

Sahattaessa kaasukahvan päällä on omavalmisteinen kiristysnarullinen kangaspussi. Se estää lumen pääsyn raoista kahvan sisälle. Pussin pitää olla reilusti väljä, ulkomitoiltaan n. 15 x 30 cm, jolloin se ei haittaa kaasuvivun käyttöä. Pussin materiaalina on hengittävä kangas. Pussi on helppo ottaa työpäivän päätteeksi reppuun mukaan ja laittaa kuivumaan yöksi uuninpankolle.

Kaasukahvan päälle asetettava suojapussi huolehtii siitä, ettei kahvan rakenteet kostu ja jäädy. Sopivan hengittävästä kankaasta tehtynä se myös antaa kahvalämmittimen sulattaa ja haihduttaa kosteutta. Kuva: Tommi Hakala

Työpäivän aikana kostunut kahvasuoja otetaan mukaan kotiverstaalle, jossa se saa kuivua. Maastosäilytyksessä sahan moottoriosan ympärille asetetaan vahva paperisäkki, joka imee kosteutta ja antaa sahan rauhassa sulaa ja kuivua. Kuva: Tommi Hakala

”Ei oikein ymmärrä, millä jotkut saavat miestyönä tapahtuvan hakkuutyön kannattavaksi nykyisillä puunhinnoilla”, mietiskeli itsekin metsää omistava Kaakkolammi – hyllyssä töitä odottelevaa moottorisahaa katsellessaan. Moottorisahatyöt ovatkin jääneet suosiolla vähemmistöön, pääsääntöisesti tonttien ja erikoiskohteiden hakkuiksi paksumman lumen ajalle, sekä omien metsien hankintahakkuisiin.

On myös metsänomistajia jotka ovat valmiita maksamaan metsurin tekemästä harvennuksesta. He ovatkin tärkeässä osassa, kun puhutaan metsureiden ammattiryhmän säilymisestä. Vanha sanonta ”On paha rypistää, kun on jo ”bioasia” housussa” tuli hyvin esille viimeisimmän myrskyn selvittelyssä. Myrskytuhojen selvittely kun vaatii rutkasti taitoa ja rutiinia. Metsuri on myös notkealiikkeinen, siirtymisissä ei tarvita lavettia kuten koneiden kohdalla.

Joko sinulle tulee Koneviestin uutiskirje? Tilaamalla maksuttoman uutiskirjeen saat noin kerran kuukaudessa sähköpostiisi toimituksen valitsemia kiinnostavimpia juttuvinkkejä. Tilaa uutiskirje