Kaikille avoimet ja ilmaiset käyttökoulutukset järjestettiin yli puimurimerkkirajojen, mukana olikin myös muita kuin Massey Ferguson -puimureiden omistajia. Koneviesti oli mukana Kouvolassa Turun Konekeskuksen toimipisteellä pidetyssä koulutuksessa, johon osallistui reilut pari kymmentä lähiseudun viljelijää. Koulutuksessa säätöihin perehdyttiin tutkimalla esimerkkipuimurina toimineen Massey Ferguson Activa 7345 S -puimurin säätömahdollisuuksia.
Koulutuksessa Massey Fergusonin tuotepäällikkö Mikko Vanha-Perttula kävi läpi pisteen pihassa olevan puimurin koneiston osa kerrallaan kertoen samalla hyviä käytännön vinkkejä eri koneiston osien säätöön.
”Uusi puimuri saattaa rikkoa jyviä ennenkuin paikat hioutuvat. Uuden puimurin koneisto kannattaa kalibroida ensimmäisen syksyn jälkeen, kun osat ovat hakeneet paikkansa ja ovat sisäänajetut”, Mikko aloitti.
”Puimurin perussäätöohjeet ovat hyvä lähtökohta ja talven jäljiltä on syytä muistaa sulkea kaikki luukut. Säilytyksen aikana luukut kannattaa pitää auki, sillä rotat ja jyrsijät viihtyvät huonommin, kun koneiston sisällä käy veto”, hän jatkoi.
”Leikkuupöydän kunto ja säädöt ovat onnistuneen puinnin perusta. Terien on oltava terävät ja oikein säädetty, terä ei saa tehdä iskiessään pystysuuntaista liikettä”. Vanha-Perttulan mukaan terälaput kiinnitetään uusissa puimureissa yleensä pulteilla ja ne pääsääntöisesti kiinnitetään samoin päin. ”Normaalioloissa hammastus on yläpuolella, oikein vihreissä oloissa alapuolella”, kertoi Mikko nyrkkisäännöksi.
Lakopiikkejä käytetään Mikon mukaan yleensä mieltymysten mukaan. ”Lakopaikoissa piikit ovat ilman muuta paikallaan, mutta niitä käyttäessä säätöjen kanssa kannattaa olla tarkkana. Kaatokela voi pahimmillaan osua lakopiikkiin, piikki katketa ja tehdä pahaa jälkeä koneistossa. Lisäksi lakopiikit voivat kerätä aluskasvillisuutta turhaan mukaansa”, Mikko kertoi.
Kaatokelan nopeussäätö on uudemmissa puimureissa yleensä synkronoitu ajonopeuteen. Hyvänä nyrkkisääntönä voi Mikon mukaan pitää sitä, että kaatokela pyörii noin 10 prosenttia ajonopeutta nopeammin. Terältä eteenpäin hyvä varuste on kivikynnys.
Seuraava tärkeä säätö on pöydän takaosassa olevan siirtoruuvin lehden ja pöydän pohjalevyn välinen etäisyys. Vanha-Perttulan mukaan etäisyys on uusissa puimureissa yleensä 10−12 mm ja ruuvin kuluessa väliä kannattaa silloin tällöin tarkastaa ja säätää tarvittaessa.
”Rypsille ja rapsille väli kannattaa säätää esimerkiksi 30 milliin, vastaavasti lyhyellä ohralla väliä kannattaa usein pienentää vakiosäädöistä”, Mikko ohjeisti. Toinen tärkeä seikka siirtoruuvilla on kaavinlevy, joka estää puitavan kasvin kietoutumisen ruuvin ympärille.
”Laihonjakajia on puimureissa useita eri tyyppisiä. Yleisenä havaintona voisin sanoa, että viljalajikkeiden lyhentyessä jakajatkin ovat lyhentyneet, eivätkä ne kaavi käännöksissä maata enää niin herkästi”, hän kertoi.
Pöytien nivelakselit ovat muuttumassa hiljalleen 21-uraisiin akseleihin pöytien leventyessä. Massey Fergusonin pöydissä on usein vastapainoja oikean puoleisessa päässä kompensoimassa vasemmalla sijaitsevien käyttökoneistojen painoa.
Pöydän pohjan mitta, eli terän etäisyys, on usein nykypöydissä säädettävissä. Hyvänä neuvona on säätää terän etäisyys siten, että puitavan kasvin tähkä osuu pöydälle kaatuessaan siirtoruuviin.
”Leikkuupöydällä tapahtuvat tappiot tuppaavat monesti unohtumaan – samaten kuin se, että ennen puimurin syyttämistä ongelmatapauksissa kannattaa kasvustoa tutkia myös sillä silmällä, että variseeko kasvusto itsestäänkin jo ennen puintia”, Vanha-Perttula muistutti.
Hyvinkään säädetty pöytä ei Mikon mukaan syötä koneistoa tasaisesti, mikäli koko työleveyttä ei käytetä. ”Vajaalla pöydällä ei kannata ajaa, sillä tasainen syöttö on puintikoneiston toiminnan kannalta kaiken a ja o. Pöydäksi kannattaa mahdollisimman leveä vaihtoehto, sillä leveällä pöydällä voidaan ajaa hiljaa työsaavutuksen ollessa silti suuri.”
Leikkuupöydän jälkeen keskityttiin tutkailemaan kolakuljettimen toimintaa. Esimerkkipuimurissa oli Fiat-puimureiden perua oleva syöttörumpu ennen kolakuljetinta, joka tasoittaa syöttöä.
”Kolakuljetin on säädetty oikein, kun yksi kola lähes koskettaa peltiin. Liian kireälle säädetty ketju saattaa katketa helposti”, Vanha-Perttula muistutti. Kolakuljettimen jälkeen seuraava osa koneistoa on puintikela, jonka perussäädöistä kannattaa varmistaa se, että puintiväli on sama varstasillan molemmissa reunoissa.
”Puidessa kannattaa muistaa, ettei puintiväliä pidetä liian tiukalla, sillä se lisää polttoaineen kulutusta ja heikentää työsaavutusta. Hankainlevyt ovat tarvittaessa käytettynä hyvä apu, mutta laskevat puintitehoa. Irtipuintia voidaan tehostaa myös kaventamalla puintiväliä varstasillan takaosassa.” Etenkin vanhemmasta puimurista Vanha-Perttula vinkkasi tarkastamaan varstasillan lankojen kunnon.
Mikon sanoin ”puimuri tarvitsee ruokaa, että se toimii”. Seuloilla on oltava kunnon matto, jotta tuuli ei karkaa tekemättä työtään. Kunnon tuulella oljenpätkät ja roskat eivät päädy säiliöön.
Etenkin kosteissa oloissa viettopinnan puhtaudesta kannattaa pitää huolta.
Yksi onnistuneen puinnin perusta on myös puintitappioiden määrän tarkkailu. ”Tappioanturit kannattaa pitää puhtaana ja niiden toimintaan kannattaa perehtyä. On tärkeää tietää, missä viisarin asennossa tappiot ovat vielä hyväksyttävällä tasolla”, Mikko kertoi.
”Hyvä käytäntö on ajaa puimurilla esimerkiksi 5 km/h 100−200 metrin matka ja tutkia koneiston läpi tulleet jyvät joko laatikoiden avulla tai kämmenen alalta. Kämmenen alalla saa olla enintään 3−4 jyvää. Kun mittarin kertomasta pystytään selkeästi sanomaan, missä kohtaa tuo raja ylitetään, on säädöt silloin kunnossa”, valotti Mikko asiaa.
”Silppurin terillä on iso vaikutus polttoaineen kulutukseen. Tylsät terät tai liian tiukat säädöt lisäävät kulutusta turhaan. Liian nopeasti pyörivä silppuri taas voi esimerkiksi tuoreella rypsillä aiheuttaa sen, ettei materiaali putoa kohlimilta ilmapatsaan vuoksi lainkaan ja koneisto on vaarassa tukkeutua. Tällöin ns. maissisäätöjen käyttäminen auttaa, kun silppurin kierrosluku laskee”, Mikko huomauttaa.
Kuten muissakin koneissa, myös leikkuupuimurissa huolto on tärkeää paitsi koneen keston, myös taloudellisen toiminnan kannalta.
”Leikkuupöydän osalta tärkein toimenpide on kulmavaihteen öljynvaihto, mutta myös terät on syytä pitää terävinä ja säädöissään. Myös siirtoruuvin säädöistä kannattaa huolehtia”, Mikko muistuttaa.
”Koneiston nipat kannattaa rasvata huoltovälin mukaan ja variaattorit ajaa päästä päähän rasvauksen jälkeen. Ketjujen, hihnojen ja kuljettimien oikea kireys vähentää kulumista ja estää vahinkojen syntymistä.”
Koulutuksen jälkeisissä keskusteluissa kuultiin tyytyväisiä kommentteja tilaisuudesta. Kokeneenkin puimurinkuljettajan kannattaa lausuntojen mukaan käydä päivittämässä tietonsa silloin tällöin, uudet konstit saattavat toisinaan ollakin parempia kuin pussillinen vanhentuneita käytänteitä.
