Eliet Major 4S ja Eliet Maestro City -oksasilppureilla risut silpuksi – kokeilussa olleet Elietit tarjosivat tehokasta ja äänekästä silpputehoa

Eliet Maestro City edustaa valmistajan edullisempaa oksasilppurimallistoa. Tehoa on sähkökäyttöisiin perus-vuokraamolaitteisiin verrattuna moninkertaisesti. Keruukorin koko on 127 litraa, lisävarusteena saa myös ulosheitto-ohjaimen. Kuva: Arto Turpeinen

Koneliike Oleniuksen maahantuoma belgialainen Eliet valmistaa muun muassa erilaisia työnnettäviä puhaltimia, lumilinkoja ja kylvökoneita. Tärkeä osa toimintaa ovat myös polttomoottorikäyttöiset oksasilppurit. Koneviesti sai kokeiltavaksi kaksi eri teholuokan laitetta – Eliet Maestro City ja Eliet Major 4S.

Eliet Maestro City edustaa valmistajan edullisempaa mallisarjaa, vaikka hintaa onkin Hankkijan verkkokaupassa jäljellä 1 170 verollista euroa. Major 4S on pikkuveljeään jykevämpi laite, mikä näkyy myös 2 990 euron hintalapussa. Maestro Cityn moottori on 5 hevosvoimainen Brigss & Stratton, Major 4 S -silppurin voimanlähde on 9-hevosvoimainen Honda GX270.

Elietin kaikki mallit päättävät oksien päivät pitkittäin silppuamalla. Rumpuun kiinnitettyjä, käännettäviä veitsiteriä on Maestrossa 12 kappaletta. Testilaite oli varustettu 125-litraisella keruukorilla, lisävarusteena on saatavana ulosheitto ohjain. Koriin on yhdistetty turvakytkin, jonka laukaisu saa moottorin sammumaan – ilman koria Maestroa ei siis voi käyttää.

Maestro painaa 50 kiloa, mutta kallistamalla ja syöttötorvesta vetämällä silppuria on varsin helppoa kuljettaa kasalta toiselle. Moottorin käynnistyvyys on mainio, mutta jo ensimmäisten koerisujen syöttö kannusti hakemaan kuulosuojaimet pikavauhdilla. Meteli on melkoinen, eikä omakotialueella kannata naapurisovun nimissä työskennellä iltamyöhällä.

Maestron suurimmaksi oksanpaksuudeksi ilmoitetaan 50 mm, mutta hitaasti annosteltuna laite suoritti tehtävänsä jopa suositeltua suuremmilla puilla. Laite kuitenkin imaisee nieluunsa automaattisesti ainoastaan juuri sopivan kokoiset oksattomat puut, useimmiten oksia täytyy tunkea terille käsin työntämällä.

Loppupätkät jäävät helposti hyppimään terien päälle. Sopivaksi taktiikaksi osoittautuikin menetelmä, jossa ohuita ja oksaisia risuja tungettiin ensin nieluun, ja seuraavassa vaiheessa niitä tyrkittiin eteenpäin jämäkämmällä oksalla. Myös ohuita marjapuskan oksia täytyy työntää terille erikseen.

Syöttöaukon koko on 16 x 30 cm, joten leveämpioksaisia puita joutuu esikarsimaan tai tunkemaan torveen väkipakolla. Passelin paksuisilla, oksattomilla puilla silppuaminen on kuitenkin tehokasta ja keruukori täyttyy vauhdilla. Valmistajan ilmoituksen mukaan työteho on noin 1,9 kuutiota haketta tunnissa, mutta tämä toki riippuu oksien laadusta.

Bensiiniä silppuri kulutti yllättävänkin vähän, bensahanan sulkemisen jälkeen moottori kävi vielä minuuttikaupalla. Täydellä tankilla saakin työskennellä lähes koko päivän.

Silppuamisen lopputulema on pitkänmallisia, muutamien senttien pituisia lastuja. Puunlaatu ja koko näyttivät kuitenkin hieman vaikuttavan lopputulokseen. Esimerkiksi aivan pienimmät risut saattoivat sujahtaa terien ohitse sellaisenaan. Muutamia kertoja laite kuitenkin tukkeutui sammuttaen moottorin.

Yleensä tukkeutuminen tapahtui korin ollessa lähes täynnä. Maestron rungossa on muoviluukku, josta periaatteessa voi tarkkailla tilannetta mutta yleensä kori täyttyy epätasaisesti suoraan leikkuuterien kohdalta. Silppuamishimon yllättäessä täyttöastetta ei välttämättä hoksaa tarkastella erikseen, mutta lähes täynnä olevan korin huomaa hieman tukahtuneesta käyntiäänestä.

Tukkeutumisen tapahtuessa moottori sammahtaa varsin nopeasti. Nielu on kuitenkin suhteellisen vaivaton puhdistaa, sillä keruukori ja seulaverkko irtoavat helposti. Verkkoa irrottaessa täytyy tosin noudattaa varovaisuutta, sillä rivakka nykäisy saattaa vääntää verkon reikään tungettua sormea.

Jos terät jumittavat ainoastaan yhden isomman puukappaleen vuoksi, moottorin käynnistämiseen saattaisi riittää terien pyöräyttäminen vastakkaiseen suuntaan, jolloin käynnistämiseen riittävä tila vapautuisi. Akselin päässä onkin pultti, josta operaation voisi tehdä, mutta kanta on todella ahtaasti sovitettu, eikä normaali hylsyavain sovi koloon.

Seulaverkon tarpeellisuutta voi hieman kyseenalaistaa, mikäli tarkoituksena on hienontaa oksat ainoastaan karkeasti silpuksi. Tuoreilla havupuun oksilla vakioseulaverkko oli liian tiheä, sillä koko laitteisto oli nopeasti täynnä havunneulasia ja putsaamiseen täytyi käyttää hieman aikaa. Lisävarusteena on tosin saatavana myös metalliverkko lehtiä ja märkiä materiaaleja varten.

Eliet Major on järeämmän luokan laite, ja soveltuu jo vuokraamo- ja ammattikäyttöön. 9 hevosvoiman moottori, leveämpi rumpu yhdessä tukevan ja hyvin viimeistellyn rungon kanssa nostavat hinnan noin kolmeen tuhanteen euroon. Majorissa on 35 cm leveä terärumpu, jossa on viidessä rivissä 20 käännettävää veitsiterää. Ammattilaisen tunnistaa jo painosta – 90 kilon massan liikuttelu ei tosin ole enää ainakaan maastossa kovin sulavaa. Helpompaa onkin vetää laitetta kahden henkilön voimin, sillä vetokahva on varsin lyhyt.

Valmistaja ilmoittaa Majorille suurimmiksi sallituiksi oksiksi vahvuudeltaan 75-milliset oksat. Kokemustemme mukaan lukema pitää paikkansa, sillä silppuri nieli ongelmitta myös tätä hieman suuremmat leppien tyvet. Kokeilun perusteella Major 4S toimii parhaiten isommilla oksilla. Pienimmistä, sormen paksuisista risuista kannattaa pitää tukevasti kiinni, jotta ne silppuuntuvat eivätkä kietoudu roottorin ympärille. Oksien kietoutuminen terärummun ympärille sammutti yleensä moottorin. Tukkeutumat saa poistettua avaamalla pohjaluukun – yksittäistä pulttia helpompi ratkaisu olisi kuitenkin jonkinlainen lavalukituksen tyyppinen ratkaisu. Koneen mukana tulee kampi, jolla rumpua voidaan kiertää. Sen ”pesän” pohjalla on jousi, joka työntää heti kammen akselin päästä pois, jotta se ei jää pyörimään ja vaarantamaan työturvallisuutta.

Työasento on hyvä, sillä syöttösuppilo on suunnattu viistosti ylöspäin ja oksia voidaan syöttää ergonomisessa asennossa. Paksuilla oksilla käsiin välittyy runsaasti tärinää, kun terät pureutuvat käsissä pideltävän puun runkoon, eikä suoranaisilta iskuiltakaan voi täysin välttyä. Oksia täytyy pienemmän version tavoin yleensä työntää aktiivisesti terille, sillä laite ei niele useimpia risuja automaattisesti. Oksaiset puut voivat lisäksi osua syöttösuppilon päällä sijaitsevaan turvakatkaisimeen, mikä aiheuttaa moottorin sammumisen.

Heittosiivikko vaatii moottorilta kierroksia. Mikäli käyntinopeus laskee, saattaa myös heittosiivikko jumiutua oksanpalasista. Puhdistaminen on hankalaa, sillä heittokammion pohjassa ei ole omaa luukkua, vaan se on puhdistettava samasta reiästä kuin teräkoneisto. Onkin syytä olla varovainen, kun joutuu työntämään kädet veitsiterien väliin.

Silputessa on syytä käyttää niin silmien kuin kuulonkin suojausta. Kumisesta ”takapotkusuojasta” huolimatta haketta lentää rummulta jonkin verran myös käyttäjän suuntaan ja moottorin ja murskaantuvien oksien aikaansaama meteli on melkoinen, jopa 95–97 dB (A).

Heikosta imusta huolimatta puhaltimen puhallusteho on suuri. Kottikärryihin silputessa vain puolet tavarasta jäi lavalle. Toisaalta torvi on niin lyhyt, että korkealaitaisen perävaunun täyttö edellyttää krh-tekniikkaa, eli kaaressa lavalle tähtäämistä. Liian lyhyt säätövara tosin rajoittaa heittoetäisyyttä. Henkilöauton perävaunuun hakettaminen onnistuu kuitenkin ongelmitta. Useimmiten risut silputtiin suoraan maahan, josta karike siirrettiin jatkosijoituspaikkaan muin keinoin.

Majorin tekemän hakkeen koko riippuu syötettävästä materiaalista. Pienemmät ja lahovikaiset oksat katoavat lähes tomuksi, kun taas suuremmista oksista syntyy esimerkiksi kukkapenkkien karikkeeksi soveltuvaa noin 4–5 cm pituista silppua.

Majorin moottori on asennettu syöttösuppilon alle koneen runkoon. Tästä johtuen polttoainetankin korkki on suppilon alapuolella, koneen keskellä. Koneen mukana toimitetaan täyttösuppilo, jonka avulla tankki voidaan täyttää.

Suppilon pitäminen ja bensan kaataminen on kuitenkin haastavaa ja tästä syystä helpompi ratkaisu on hankkia kaatonokalla varustettu bensakanisteri. Silppuri ei juuri varoita polttoaineen loppumisesta, vaan sammuu yleensä täysiltä kierroksilta kesken työn, mikä saattaa tukkia myös koneiston.

Viiden litran tankista riittää bensiiniä useamman tunnin työskentelyyn ja digitaalisella sytytyksen ohjauksella varustettu moottori lähti koko kokeilun ajan ensimmäisellä nykäisyllä käyntiin.

Sähkökäyttöisiin oksanielijöihin verrattuna aavistuksen arvokkaammat Elietit tarjoavat varsin miehekästä silpputehoa. Konevuokraamosta haetulla edullisella silppurilla voi marjapuskan oksia hienontaa vaikkapa shortsit jalassa ja virvoke kädessä, mutta testilaitteilla urakointi on suorastaan raa’an tehokasta, jota ei voi naapurikaan olla huomaamatta. Työskentely vaatii keskittymistä ja hieman fyysistä panosta.

Maestro City soveltuu vaikkapa naapuruston yhteiseksi hankinnaksi, jolla saadaan hoidettua hieman isommatkin pensasaidan oksat. Major 4S on jo ammattimaisempaan käyttöön suunniteltu laite, joka sopii kohteisiin, jonne suuremmilla perävaunun päälle asennetuilla puistohakkureilla ei ole asiaa.

Major 4S:n syöttöaukko on suunnattu siten, että risut voi syöttää koneeseen selkä suorana. Peräkärrykuormallinen tienvarsirisukkoa muuttui esimerkiksi puutarhaan kelpaavaksi karikkeeksi noin vartissa. 

Maestron syöttöaukon koko on 16 x 30 cm, joten leveämpiä oksia joutuu karsimaan. Loppupätkät ja pienemmät risut jäävät helposti terien päälle, jolloin niitä joutuu tunkemaan terille. 

Majorin syöttöaukko on suhteellisen kookas, mutta runsaasti oksia sisältävät risut joudutaan kuitenkin työntämään käsin, sillä puhaltimen imu ei juuri jaksa vetää puuta hakkurille asti. 

Eliet Majorin puhallusteho on hyvä, mutta puhallustorvi on liian lyhyt. Sen lipan kulmaa tulisi voida säätää pystymmäksi, jotta hake lentäisi kauemmas. Auton perävaunu on helppo täyttää, mutta heittokorkeus ei riitä traktorin perävaunun lavalle. 

Maestro painaa 50 kiloa, kallistamalla ja syöttötorvesta taluttamalla siirtely onnistuu varsin näppärästi. Torvi irrottamalla laite mahtuu farmari-auton takakonttiin. 

90-kiloisen Majorin liikuttelu perävaunuun vaatii käytännössä ajosillat. Maastossa kone liikkuu melko suurista pyöristä huolimatta mielummin vetämällä kuin työntämällä. 

Vakio seulaverkko, ja sitä myöten koko koneisto tukkeutuvat tuoreilla havupuun oksilla täydellisesti. 

Molempien silppureiden rumpu on samantyyppinen, kuvassa olevassa Majorissa kuitenkin selvästi leveämpi. Kone hakettaa puut pitkittäin, terät ovat sormipalkkiniittokoneen terän tyyppisiä ja kiinnitetty pulteilla rumpuun. 

Suositellut oksakoot ovat 50 ja 75 mm. Tätäkin suuremmat oksat vaikuttivat menevän molempien laitteiden läpi, mutta tämä vaatii varovaista syöttämistä. Myös isot lahot oksat muuttuivat käsittelyssä lähes pölyksi. 

Maestrossa on 12 kappaletta kahteen riviin sijoitettuja veitsiteriä, jotka voidaan tarvittaessa teroittaa tai kääntää. Majorissa teriä on 20 kappaletta. Mahdolliset tukkeumat on poistettava varovasti, sillä terät todellakin ovat terävät.