Brasilia on sokerin suurvalta, osa 1

Maailman kauppajärjestö WTO:n ja EU:n sokeripäätösten vuoksi ruokosokeri tulee vaikuttamaan voimakkaasti Euroopan sokerijuurikkaan tuotantoon ja tuottajiin. Brasilia on maailman suurin sokeriruo´on, sokerin ja alkoholin tuottaja ja viejä, vaikka sokerin viljelyala, 5,3 miljoonaa hehtaaria, on vajaa prosentti maan peltoalasta.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Koneellisen korjuun osuus kasvaa hitaasti.
Koneellisen korjuun osuus kasvaa hitaasti.
Työvoima on Brasiliassa halpaa.
Työvoima on Brasiliassa halpaa.
Sokeriruoko versoo varrenosista.
Sokeriruoko versoo varrenosista.

Sokeriruoko on peräisin Aasiasta, luultavasti Uuden Guinean Papuasta. Sokeri opittiin tuntemaan Euroopassa 1100-luvulla, mutta sen käyttö yleistyi vasta 1400-luvulla uusien juomien, kahvin, teen ja kaakaon makeuttajana. Siirtomaihin perustetut sokeriplantaasit ja -tehtaat osoittautuivatkin kaikkein kannattavimmiksi investoinneiksi.

Mutta kun vuonna 1747 keksittiin sokerin erottaminen juurikkaasta, Napoleon Bonaparte alkoi edistää ja suojella Euroopan juurikkaanviljelyä estämällä ruokosokerin maahantuonnin. Tilanne ei ole muuttunut paljonkaan parissa sadassa vuodessa...

Sokeriruokoa viljellään noin 100 maassa, joista Brasilia on suurin. Satokaudella 2004-2005 Brasiliassa tuotettiin 387 miljoonasta tonnista ruokoa 26,6 tonnia sokeria, 15,4 miljardia litraa etanolia ja kolmisen prosenttia maan sähköstä. Lisäksi noin 10 prosenttia raaka-aineesta tislattiin juotavaksi alkoholiksi (Cachaça) ja karjanrehuksi.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Brasilian sokerivienti, noin 17 miljoonaa tonnia, vastaa 40 prosenttia sokerin maailmankaupasta. Sen tuotanto laajenee edelleen: satoarvio kaudelle 2005-2006 on 396,5 miljoonaa tonnia, josta jalostetaan 27,1 miljoonaa tonnia sokeria ja 16 miljardia litraa alkoholia. Suunnitelmissa on nostaa sokeriruokoala nykyisestä noin kahdeksaan miljoonaan hehtaariin.

Sokeritehtaita on noin 300. Niistä useimmat tuottavat sekä sokeria että alkoholia. Ne tuottavat 60 prosenttia tarvitsemastaan raaka-aineesta omilla tai vuokramailla - jälkimmäisen osuus on kasvussa. Loppu 40 prosenttia ostetaan noin 60 000 viljelijältä. 51 prosenttia ruo´osta jalostetaan alkoholiksi, 49 sokeriksi.

Brasilian sokeriruokomarkkinat olivat vuosikymmenet hallituksen valvonnassa. Vastuu siirtyi yksityiselle sektorille vuonna 1999, markkinat avattiin ja tuet poistettiin.

Korjuuta ympäri vuoden

Sokeriruoko on korjattavissa 11-18 kuukauden kuluttua istutuksesta. Brasiliassa ruokoa korjataan käytännössä vuoden jokaisena kuukautena. Maan koillisosassa, jossa tuotetaan noin 15 prosenttia ruo´osta, sadonkorjuu kestää lokakuusta maaliskuulle. Päätuotantoalueella, etelän keskiosassa sadosta tuotetaan 85 prosenttia. Sen korjuu kestää huhtikuusta joulukuuhun.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Kasvusto uudistetaan viiden, kuuden niiton välein, jolloin maa muokataan perusteellisesti. Uusi kasvusto versoo 45 sentin pituisista oljenpätkistä, joita asetellaan 30 senttiä syvien vakojen pohjalle. Riviväli on 140 senttiä. Monokulttuuri on tavanomaista. "Joillakin lohkoilla on kasvatettu sokeriruokoa yhtäjaksoisesti 60 vuotta hehtaarisadon edelleen kasvaessa", Jaime Finguerut, Brasilian sokeriruo´on tutkimuskeskuksen CTC:n tuotekehitys- ja projektipäällikkö kertoo.

"Brasiliassa on jalostettu yli 500 sokeriruokolajiketta, joista 51 viimeisen 10 vuoden aikana", Finguerut jatkaa, "kaikki nykyisin viljeltävät lajikkeet on jalostettu perinteisesti. Jotkut kehitetyistä lajikkeista ovat glyfosaatinkestäviä, jotkut geenimuunneltuja. Geenimuunneltuja lajikkeita ei ole kaupallistettu, koska geenimuunnellun sokeriruo´on viljely on lailla kielletty. Geenimuunneltujen lajikkeiden

Pääosa korjataan käsin

 

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Päätuotantoalueilla keskisadot vaihtelevat 70:stä 80:aan tonniin. Sadon laatua mitataan sen sokeripitoisuuden mukaan, joka on tyypillisesti 14,0-15,5 prosenttia. Näillä pitoisuuksilla tonnista ruokoa saadaan 80-85 litraa alkoholia.

Sokeriruo´on viljely työllistää noin miljoona brasilialaista. Yli 80 prosenttia sadosta korjataan perinteisesti, käsin leikkaamalla. Sitä ennen pellot poltetaan. "Polttamisen tarkoituksena on poistaa terävät lehdet, jotka muutoin aiheuttaisivat viiltohaavoja ja hidastaisivat päivittäistä korjuutahtia", Finguerut selittää.

Hänen mukaan koneellisen korjuun osuus lisääntyy hitaasti, sillä työvoima Brasiliassa on halpaa. "Jos kasvustoa ei polteta, ilma saastuu vähemmän ja peltoon jää enemmän orgaanista ainesta parantamaan maan laatua ja estämään eroosiota."

Sao Paulon osavaltion hallitus pyrkii asteittain eroon polttamisesta, jottei työttömyys äkkiä nousisi. Alkaneella korjuukaudella 30 prosenttia yli 150 hehtaarin viljelmien sadosta korjataan vihreänä eli polttamatta. Arviolta vuonna 2030 kaikki ruoko korjataan vihreänä.

Käsin korjattu ruoko viedään tehtaalle varsineen, mekaanisesti korjattu 20-25-senttisenä silppuna. Puhdistettu ruoko joutuu myllyyn, jonka valssit puristavat erottavat mehun varsista. Puristejäte, jota kutsutaan bagasseksi, huuhdellaan vedellä jäljellä olevan mehun talteen saamiseksi.

Ruokomehu vastaa juurikassiirappia, joka käy sokerin, alkoholin ja muiden tuotteiden raaka-aineeksi.

Kaksi kolmasosaa sokeriruo´on sisältämästä energiasta on puristejätteessä ja oljessa. Sokeritehtaiden tarvitsema prosessihöyry ja sähkö tuotetaan puristejätettä polttamalla. Ylijäämäsähkö myydään verkkoyhtiöille. Energiaomavaraisuuden ansiosta ruokosokerin valmistus on juurikassokeria huomattavasti edullisempaa.

Puristejätettä voidaan käyttää alkoholin raaka-aineena ja energialähteenä biodieselin valmistuksessa. Uuden teknologian ansiosta sokeriruo´on oljet käyvät myös alkoholin ja biodieselin raaka-aineiksi. Sokeria ja alkoholia puolestaan voidaan käyttää sellaisten tuotteiden raaka-aineina, jotka on tähän asti valmistettu öljystä. Nämä tuotteet ovat useasti biohajoavia ja vähemmän ympäristöä kuormittavia.

Tonnissa sokeriruokoa on 1,2 barrelia öljyä (159 litraa) vastaava määrä energiaa. Puristejätteen käyttö polttoaineena vastaa 17,5 miljoonaa tonnia öljyä, mikä on sama kuin koko Brasilian käyttämä maakaasu ja lämmitysöljy.

Joka 5:s auto alkoholikäyttöinen

 

Ensimmäisen öljykriisin jälkeen vuonna 1975 Brasiliassa ryhdyttiin käyttämään alkoholia vaihtoehtoisena liikennepolttoaineena tavoitteena vähentää maan öljyriippuvuutta ja säästää ulkomaan valuuttaa. Alkoholia on käytetty Brasiliassa bensiinin lisäaineena 1930-luvulta asti. Nykyisin kaikessa Brasiliassa myytävässä bensiinissä on oltava vähintään 25 prosenttia alkoholia.

Ajoneuvomoottoreissa on käytetty puhdasta alkoholia vuodesta 1980. "Ne olivat bensiinimoottoreiden muunnoksia eivätkä ne toimineet hyvin. Vasta toisen öljykriisin jälkeen autot varustettiin alkoholikäyttöön suunnitelluin moottorein", Finguerut sanoo.

Vuonna 1984 Brasiliassa valmistetuista autoista alkoholikäyttöisiä oli 94,4 prosenttia. Mutta taloudellisten ja poliittisten syiden sekä alkoholipolttoaineen saatavuusongelmien vuoksi osuus romahti alle prosenttiin vuonna 2000.

Alkoholin polttoainekäyttö virisi uudelleen ulkomaan valuutan säästämiseksi, työllisyyden parantamiseksi ja ilman saastumisen vähentämiseksi. Esimerkiksi Sao Paulossa yksityisautoilla on päivän käyttökielto yhtenä päivänä viikossa. Autoton päivä määräytyy rekisterinumeron mukaan.

Nykyisin alkoholi on yksinomainen polttoaine noin kolmessa miljoonassa ajoneuvossa eli joka viidennessä. Etanoli on pääsääntöisesti bensiiniautojen polttoaine, vaikkakin sitä käytetään vähäisessä määrin myös dieselautoissa. Dieselkäyttöiset henkilöautot eivät ole sallittuja Brasiliassa.

Vuonna 2005 puolessa uusista autoista ja kevyistä ajoneuvoista oli joustavalla polttonestejärjestelmällä varustettu moottori, joka mahdollistaa erilaisten alkoholin ja bensiiniseosten käytön.

Huolimatta markkinoiden kasvun synnyttämästä optimismista sokerin, alkoholin ja sokeriruo´on hinta aiheuttavat huolta. Sokeritehtaat sekä sokeri- ja alkoholitoimittajat tekevät tulosta, mutta brasilialaisten sokeriruo´onviljelijöiden mukaan sen viljely on tappiollista...

Avaa artikkelin PDF