Helpotusta heinäntekoon kahden kovapaalaimen vetolaitteella

Pikkupaalit ovat edelleen kuivaheinämarkkinoiden kysytyin tuote. Kuivaheinänteko on usein kilpajuoksua sateen kanssa, mutta kovapaalain on nykymittapuulla melko tehoton laite tähän kilpaan. Kuivaheinää tuottava Pollenpaali Oy haki ratkaisua ongelmaan tekemällä niittomurskaimen rungosta vetolaitteen kahdelle kovapaalaimelle.
Koneviesti tutustui Mellilässä Pollenpaali Oy:n rakentamaan kahden kovapaalaimen vetolaitteeseen.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Ohjaamosta näkee hyvin molempien paalainten noukkimille. Etummaisena kulkeva paalain kiinnittyy suoraan vetokarttuun. Takimmainen kone on kiinnitetty ohjaamosta katsottuna niittomurskaimen vasemman renkaan taakse.
Ohjaamosta näkee hyvin molempien paalainten noukkimille. Etummaisena kulkeva paalain kiinnittyy suoraan vetokarttuun. Takimmainen kone on kiinnitetty ohjaamosta katsottuna niittomurskaimen vasemman renkaan taakse. Kuva: Tuomas Anttila
Traktorilla ajetaan karheiden välissä. Työleveys voidaan sovittaa karheiden mukaan niittomurskaimen puomin ja etummaisen paalaimen aisan hydraulisia kääntöjä käyttämällä.
Traktorilla ajetaan karheiden välissä. Työleveys voidaan sovittaa karheiden mukaan niittomurskaimen puomin ja etummaisen paalaimen aisan hydraulisia kääntöjä käyttämällä. Kuva: Tuomas Anttila

Useimmille meistä kuivaheinänteko on vain muisto menneistä ajoista, tai jokakesäiseksi perinteeksi muodostunut koko perheen virkistyspäivä. Laadukkaalle kuivaheinälle on kuitenkin vilkkaat markkinat, ja useat maatalousyritykset harjoittavat sen pohjalta laajamittaista liiketoimintaa.

Melliläläisten veljesten, Aku ja Eetu Kuuselan omistama Pollenpaali Oy viljelee kuiva- ja säilöheinää noin 150 hehtaarin pinta-alalla. Osa asiakkaista pystyy käyttämään suurkanttipaaleja, joiden korjuuketju on tehokkaampi ja siten kilohinta halvempi. Kuitenkin erityisesti pienemmät hevostallit suosivat edelleen pikkupaaleja, ja kysyntä on kovaa. "Niitä ei voi koskaan olla liikaa", toteaa Aku Kuusela. Pikkupaaleja tehdään noin 40 hehtaarilta vuodessa, hyvänä vuonna enemmänkin.

Kovapaalain muodostuu nykyaikaisessa korjuuketjussa pullonkaulaksi. Paalain itsessään on edullinen, mutta yksittäinen kone on melko tehoton. Paalaimia voi hankkia useamman, mutta jokainen paalain vaatii traktorin ja sille kuljettajan. Pollenpaalin korjuuketjussa on yleensä neljä paalainta. Traktorien ja kausiluontoisen työvoimantarpeen vähentämiseksi Kuuselat lähtivät kehittämään useamman paalaimen vetolaitetta.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Runko niittomurskaimesta

Kuuselat päätyivät rakentamaan vetolaitteen kahdelle kovapaalaimelle. Traktorin teho riittäisi kolmanteenkin paalaimeen, mutta kuljetusasennon toteuttaminen olisi mennyt turhan vaikeaksi, ellei mahdottomaksi.

Sopiva aihio vetorungolle saatiin vanhasta meno-paluu-niittomurskaimesta. Niittomurskaimen kääntö- ja nostotoimintoa sekä voimansiirtoa voitiin hyödyntää vetolaitteen rakentamisessa. Pitkästä vetopuomista oli myös hyötyä.

Etummainen paalain kiinnittyy nostolaitteissa kiinni olevaan vetokarttuun. Paalainta ohjataan sen omalla hydraulisella aisaohjauksella ja nostetaan nostolaitteilla. Taaempana kulkeva paalain on kiinnitetty niittomurskaimen runkoon siten, että niittomurskaimen nostoliike nostaa myös paalaimen aisaa, jolloin noukkimen nosto ja lasku hoituu olemassa olevan toiminnon avulla. Taaemman paalaimen kulkusuuntaa taas voidaan ohjata niittomurskaimen puomin käännöllä.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Niittomurskaimen puomi olisi jo ilman muutostöitäkin noussut riittävän korkealle, ettei se osu etummaiseen paalaimeen kuljetusasennossa. Puomia täytyi kuitenkin jatkaa pidemmäksi, joten samalla Kuuselat tekivät siitä kaarevan. Näin pelivaraa saatiin korkeussuunnassakin lisää. Kun nostolaitteet ja vetolaitteen nostaa yläasentoon, jää etummaisen paalaimen ja puomin väliin metri pelivaraa, mikä riittää epätasaisemmissakin peltoliittymissä.

Voimansiirron toteutusta varten hankittiin kaksi T-haarallista kulmavaihdetta, loput saatiin niittomurskaimesta. Etummainen paalain saa voimansa suoraan ensimmäisen kulmavaihteen läpi. Takimmaiselle paalaimelle voima haarautuu ensimmäisestä T-kulmavaihteesta ja jatkaa siitä niittomurskaimen omille kulmavaihteille (kts. seuraava kuva).
Voimansiirron toteutusta varten hankittiin kaksi T-haarallista kulmavaihdetta, loput saatiin niittomurskaimesta. Etummainen paalain saa voimansa suoraan ensimmäisen kulmavaihteen läpi. Takimmaiselle paalaimelle voima haarautuu ensimmäisestä T-kulmavaihteesta ja jatkaa siitä niittomurskaimen omille kulmavaihteille (kts. seuraava kuva). Kuva: Tuomas Anttila
Tämän jälkeen voima siirtyy niittomurskaimen puomin nivelakseleita pitkin (kts. seuraava kuva).
Tämän jälkeen voima siirtyy niittomurskaimen puomin nivelakseleita pitkin (kts. seuraava kuva). Kuva: Tuomas Anttila
Niittomurskaimen rungon ohjaamosta katsottuna oikeassa reunassa on kulmavaihde, johon toisen paalaimen nivelakseli kiinnittyy.
Niittomurskaimen rungon ohjaamosta katsottuna oikeassa reunassa on kulmavaihde, johon toisen paalaimen nivelakseli kiinnittyy. Kuva: Tuomas Anttila

Kulmavaihteet niittosilppureista

Voimansiirron toteuttamistavaksi oli kaksi vaihtoehtoa: mekaaninen ja hydraulinen. Aku Kuuselan mukaan Pohjois-Amerikassa tehdyissä vastaavissa vetolaitteissa voimansiirto on taaemmalle koneelle useimmiten hydraulinen. Järjestelmä olisi helppo toteuttaa joustavuutensa ansiosta. Hydraulimoottorit, öljysäiliöt ja lauhdutin olisivat kuitenkin olleet kalliita komponentteja. Niittomurskaimessa oli pitkä pätkä mekaanista voimalinjaa jo valmiina, joten lopulta mekaaninen voimansiirto oli halvempi, ja myös yllättävän yksinkertainen toteuttaa.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Mekaanisen voimansiirron toteuttamiseen tarvittiin niittomurskaimen omien kulmavaihteiden ja akselien lisäksi kaksi kulmavaihdetta. Sopivat T-haaralliset kulmavaihteet saatiin tietenkin niittosilppurien vetolaitteista purkuosina.

Ensimmäinen kulmavaihde on kiinnitetty nostolaitteissa olevaan vetokarttuun. Voima menee kulmavaihteen läpi suoraan traktorin ulosottoakselilta etummaiselle paalaimelle, ja haarautuu samalla niittomurskaimen etummaiselle kulmavaihteelle. Voima kulkeutuu niittomurskaimen voimansiirtolinjaa pitkin lähes taaemmalle paalaimelle asti. Väliin on lisätty ainoastaan toinen niittosilppurin kulmavaihde, joka on kiinni niittomurskaimen rungossa, paalaimen vetopisteen yläpuolella.

Taaemman kulmavaihteen kolmesta akselista vain kaksi on käytössä, eli tähän käyttöön olisi riittänyt myös L-kulmavaihde. T-haarallisen kulmavaihteen käyttöön oli kuitenkin kaksi syytä. Ensinnäkin niittosilppurien kulmavaihteita on runsaasti ja edullisesti tarjolla purkuosana, toisin kuin L-kulmavaihteita. Näin ollen myös varaosia on paremmin saatavilla.

Toinen syy liittyy välityssuhteisiin. Niittosilppurien kulmavaihteissa suoraan menevä välitys on aina 1:1, mutta useimmissa tapauksissa haarautuvan akselin välitys on kaksinkertainen. Etummainen paalain pyörii siis samalla nopeudella kuin traktorin ulosotto, mutta niittomurskaimen voimalinja pyörii kaksinkertaisella nopeudella. Tämä on niittomurskaimen pitkiä akseleita ajatellen hyväkin asia, sillä vääntö on tällöin pienempi. Pyörimisnopeus täytyy kuitenkin saada palautettua takaisin alkuperäiseksi ennen taaempaa paalainta. Tämä onnistuu, kun niittomurskaimen akseli on kytketty taaemman T-kulmavaihteen haarautuvaan akseliin.

Kuljetusasennossa paalaimet kulkevat peräkkäin, jolloin yhdistelmän levein kohta on niittomurskaimen kuljetuspyörät. Niittomurskaimen puomista on tehty tätä varten kaareva. Takimmaisen paalaimen noukin nousee niittomurskaimen noston avulla ylös.
Kuljetusasennossa paalaimet kulkevat peräkkäin, jolloin yhdistelmän levein kohta on niittomurskaimen kuljetuspyörät. Niittomurskaimen puomista on tehty tätä varten kaareva. Takimmaisen paalaimen noukin nousee niittomurskaimen noston avulla ylös. Kuva: Tuomas Anttila

Ohjaamisessa opettelemista

Etummaista paalainta voidaan ohjata sen aisaohjauksella ja takimmaista niittomurskaimen puomin käännöllä. Ne mahdollistavat yhdistelmän kuljettamisen tiellä, sekä työleveyden sovittamisen noin 4-6 metrin karhejaolle. Karheita ei poljeta, sillä traktori kulkee niiden välissä ja niittomurskaimen renkaat toisen karheen molemmin puolin.

Yhdistelmä on päisteajossa ja kulmissa yksittäistä paalainta tarkempi ajettava, joten kerättävä lohko ja karheet kannattaa miettiä tätä silmällä pitäen. Varsinkaan peruuttaessa ohjaaminen ei ole kovin suoraviivaista, sillä yhdistelmä vastaa periaatteessa sitä, että peruutettavana olisi sekä tavallinen perävaunu että täysperävaunu. Molempia paalaimia voidaan kuitenkin ohjata erikseen, joten peruuttaminen ei missään nimessä ole mahdotonta, kunhan kuljettajan maltti riittää. Aku Kuuselan mukaan koneella pystyykin peruuttamaan yllättävän vaikeisiin paikkoihin.

”Isä sanoi alkuun pelkästä hallista pois peruuttamisesta, että jos sen ykkösellä peruutat, niin hän tarjoaa paukun. Kyllä mää sen peruutinkin ykkösellä, mutta ei se paukkua tarjonnut", muistelee Aku Kuusela.

Siirtoajossa aisaohjauksia ei hirveästi tarvitse käyttää, sillä yhdistelmä seuraa perässä jotakuinkin yhtä hyvin kuin hinattava niittomurskain itsessään. Jos ohjaamista tarvitaan, riittää yleensä vain niittomurskaimen puomin kääntäminen, sillä etummainen paalain seuraa traktorin jälkiä. Takimmaisessa paalaimessa on valot ja kolmio, joten yhdistelmä on siinäkin mielessä täysin tieliikennekelpoinen.

Paalainvalinta helpottaa osaltaan yhdistelmän kanssa työskentelyä tukostilanteissa. Aku Kuuselan mukaan heidän käyttämien Welger AP 430 -paalainten etuna on, että paalaimessa on vapaakytkin eikä murtopultteja. Tukoksen aukaiseminen on vapaakytkimen kanssa nopeampaa, sillä kuljettajan ei tarvitse poistua ohjaamosta murtopultin vaihtoon. Tukoksen ilmetessä voi ensin kokeilla jättää ulosoton pyörimään ja antaa kytkimen paukuttaa hetken aikaa, jolloin tukos useimmiten lähtee. Jos tukos ei vielä sillä aukea, riittää että ulosoton sammuttaa, avaa tukosta hieman käsivoimin ja yrittää uudelleen.

Viimeistelyä vaille valmis

Yhdistelmällä on ajettu vasta ensimmäinen sato, mutta tuotekehitys vaikutti olevan jo pitkällä. Laitteen kanssa oli vain pieniä ongelmia, kuten yksi alimitoitettu nivelakselin ristikko ja takimmaiselle paalaimelle liian lyhyt nivelakselinputki päistekäännöksiä ajatellen.

Aku Kuuselan mukaan myös puomista olisi pitänyt tehdä hieman pidempi. Kun koneet on nostettu ylös, on liikevaraa riittävästi, mutta ongelma ilmenee työskentelyasennossa. Niittomurskaimen renkaat tulevat ala-asennossaan sen verran eteenpäin, että ne voivat ottaa etummaisen paalaimen perään kiinni, jos koneita sopivasti kääntelee.

Yhdistelmää ei ole maalattu tai nivelakselin suojia laitettu paikoilleen mahdollisten muutosten varalta. "Ajetaan ensin yksi kausi, hitsataan sen päätteeksi halkeamat umpeen, ja vasta sen jälkeen maalataan", toteaa Aku Kuusela naurahtaen.

Valmiitakin tuotteita saatavilla

Aku Kuuselan mukaan vetolaitteen kokonaishinta tulee jäämään hyvin maltilliseksi. Osa niittomurskaimen hankintahinnasta saatiin katettua myymällä niittoyksikkö eteenpäin. Käytettyjä niittosilppurin kulmavaihteitakin saa melko edullisesti ja loput voimansiirrosta oli niittomurskaimessa valmiina. Niittomurskaimen puomin hydrauliputket teetettiin, muutoin kaikki on hoitunut omalla pajalla.

Markkinoilla olisi ollut saatavilla myös tehdastekoinen, amerikkalaisen Marcrestin valmistama vetolaite. Sen hinta olisi kuitenkin varusteiden ja rahtien kanssa noussut 40 000 euron tuntumaan. Jos omatekoisen vetolaitteen hintaa vertaa tehdastekoiseen, tulee rakennusprojektin kanssa mitä todennäköisimmin pääsemään omilleen, vaikka omalle suunnittelu- ja rakennustyölle laskisi reilummankin tuntipalkan.