Traktoreiden talvitesti 2015: Ohjaamot tarkastelussa

Zetor oli testin ainut traktori, jossa pyyhkijä on asennettu etulasin yläreunaan. Yläreunassa oleva pyyhkimätön alue aiheuttaa kuljettajalle näkemäesteen. Kuva: Tapio Vesterinen

Casen portaat ovat kapeat mutta hyvin kuralta suojatut. Ohjaamo tuntui testin pienimmältä yhdessä JD:n ohjaamon kanssa. New Hollandiin eron tekee Casen tumma verhoilumateriaali. Kytkinpoljin on vaarallisessa syvennyksessä, joka saattaa estää varsinkin isokenkäisen kuljettajan kytkimen käytön. Keskipituisen kuljettajan on vaikea säätää ajoasento sopivaksi ohjauspyörän puutteellisesta säätövarasta johtuen. Kun istuin säädettiin sopivalle etäisyydelle, ohjauspyörä otti kiinni polviin. Käsinojan etunojan korkeus on säädettävissä, mutta takaosan korkeus on kiinteä. Penkinlämmitin kuului testitraktorin varusteisiin.

Hallintalaitteiden ja katkaisijoiden toiminnot ovat selkeämmillä symboleilla merkittyjä kuin New Hollandissa. Vaihdevipu tulee taka-asennossaan lähelle kyynärnojaa ja varsinkin hydrauliikan ristivipua.

Mittaristossa kierrosluku, polttoaineen määrä ja moottorin lämpötila viestitään perinteisin viisarein, ajonopeus sekä hydrauliikan ja vaihteiston tiedot sen sijaan nestekidenäytöllä. Painikkeet on taustavalaistu ja muotoiltu toisistaan erottuviksi, mikä helpottaa niiden käyttöä pimeällä. Sivukonsolissa olevat katkaisijat ja hallintalaitteet on valaistu katosta heijastavalla yleisvalolla ja oikeanpuoleisessa B-pilarissa oleva työvalojen hallintapaneeli osoittautui hyvin käyttäjäystävälliseksi.

Radion alla olevaan koteloon ei älypuhelin sovi, mutta isommalle puhelimelle on sopiva kotelo vaihdevivun takana. Vasemmassa takapilarissa on naulakko päällystakille, oikean takakulman lokeroissa voi säilyttää juomapulloa ja pieniä esineitä. Käsijarru on lattialla hankalassa välissä.

Näkyvyys ohjaamosta on kelvollinen joka suuntaan, nostolaitteelle ja vetokoukulle erityisen hyvä. Pyyhkijän moottori syö etunäkyvyyttä. Lämmityslaitteen ja ilmastoinnin suuttimia riittää ohjauspylvään verhoilussa suunnattavaksi sekä lattialle, etulasille että kuljettajalle.

Claasin ohjaamo edustaa suhteellisen tuoretta suunnittelua ja on tunnelmaltaan avara. Pimeässä koneeseen nousu on hankalaa, sillä portaat ovat jyrkät ja varsin ahtaat. Ohjaamon sisävalo syttyy vasta, kun päävirta kytketään ovelta katsoen ohjaamon kauimmaisesta nurkasta.

Ilmajousitetussa kuljettajan istuimessa on lämmitys ja apukuljettajan istuin arvioitiin testin parhaimmaksi ja sisältää jäähdytetyn lokeron. Lämmityslaitteen suuttimia on ohjauspylvään yhteydessä kuljettajalle, lattialle ja etulasille suunnattavaksi. Lisäksi kuljettajaa lämmittävät molemmilla puolilla istuinta lokasuojien verhoiluissa olevat suuttimet. Suuttimien kovakouraista käsittelyä on vältettävä, useampi suutin irtosi kiinnikkeistään testin aikana.

Claasin mittaristo todettiin testin parhaaksi. Kierrosluku, moottorin lämpötila, polttoaineen ja urean määrä esitetään kuljettajalle fyysisillä mittareilla. Vaihteiston toiminnot esitetään A-pilarissa olevalla nestekidenäytöllä, joka on hyvin helppolukuinen ja selkeä. Ohjaamon kaikki painikkeet ja hallintalaitteet on valaistu, mutta taustavalot saisivat olla pimeällä himmeämmät.

Trakorilla ajaminen on helppoa ilman aiempaa kokemustakin. Hieman kömpelösti muotoiltu ohjauspyörä jakoi mielipiteitä, mutta monitoimivivusta pidettiin paljon. Monitoimivivun painikkeiden lisäksi nostolaitetta voidaan käyttää sivukonsolin painikkeista.

Oikean oven lähellä on säilytystila, johon sopii ongelmitta A4-kokoinen paperi. Matkapuhelin sopii mukavasti joko sivukonsolin syvennykseen tai kyynärnojan kannen alle, tupakansytyttimen pistoke on molempien lähellä. Ohjauspyörän ja etulasin välissä on paljon hukkatilaa, johon sopisi reilun kokoinen säilytyslokero.

Ohjaamonäkyvyys arvioitiin testin huonoimmaksi erityisesti lähinäkyvyyden osalta. Etukuormaimen letkutus ja pakoputki estävät näkyvyyttä etuviistoon oikealle. Claasissa ei ollut takalasin pyyhintä, mutta lasinpesimen suutin liikkuu etulasin pyyhkimen mukana. Etupäässä työvaloja on sekä konepeitossa että katolla. Ylätyövalojen aiheuttamat heijastukset konepeittoon ja kuormaimen aisoihin häikäisevät kuljettajaa pimeällä.

Deutz-Fahrin ohjaamo on ensinäkemältä viihtyisän tuntuinen. Ovet aukeavat reilusti, mutta eivät sytytä sisävaloa. Valitettavasti epämukava apukuljettajan istuin on pahasti tiellä ohjaamoon noustessa. Apukuljettajan istuimesta tukea ottava saattaa satuttaa sormensa selkänojan lyödessä sormille. Myös takalasia sulkiessa sormet ovat vaarassa litistyä isokokoisen kahvan ja istuimen selkänojan väliin.

Sopivan ajoasennon löytääkseen kuljettajan tulee olla pieni- ja lyhytjalkainen sekä pitkäkätinen. 47-kokoinen kenkä ei sovi kunnolla polkimien ja istuimen väliin, sillä lattialla on ahdasta.

Deutzin mittaristossa on käynnistäessä aitoa Las Vegas -tunnelmaa, sillä kolmen perinteisen viisarimittarin lisäksi eri asioita osoittavia LCD-näyttörivejä on kuusi ja varoitusvaloja riittävät 35 kappaletta. Mittaristo liikkuu ohjauspyörän mukana mikä parantaa mittarien luettavuutta. Suurin osa katkaisijoista on taustavalaistu.

Vedonvapautus onnistuu siirtämällä suunnanvaihdin keskiasentoon, myös automaattinen Stop-and-Go-vedonvapautus kuuluu varustukseen. Hydrauliikkaventtiileitä hallitaan mekaanisesti.

Turvaominaisuutena nostolaite on aktivoitava ennen käyttöä. Väärin aktivoitu nostolaite saattaa tehdä yllättäviä liikkeitä, mikä voi aiheuttaa vaaratilanteita tai esimerkiksi takalasin hajoamisen.

Ilmastoinnin suuttimet on sijoitettu kattoon, jalkatiloihin suunnatut suuttimet ovat A-pilareissa. Ilmastoinnin hallintapaneeli putosi katosta johtojensa varaan testin aikana useamman kerran. Ohjaamosta puuttuvat säilytystilat, esimerkiksi työhanskat ja pipo on soviteltava istuimen ympärille.

Ohjaamonäkyvyys oli testin parhaimmistoa joka suuntaan. Lokasuojat haittaavat näkyvyyttä sivuille hyvin vähän. Näkyvyys nostolaitteelle ja vetokoukulle on myös hyvä. Työvalot kytketään erillisistä kytkimistä, valoa riittää hyvin sekä eteen että taakse. Ajovalojen yhteydessä olevat ja erikseen kytkettävät led-huomiovalot ovat puhtaasti tyyliseikka. Työvalojen katkaisijoihin kaivattiin selkeämpiä merkintöjä.

John Deeren ja Zetorin ohjaamot ovat 1990-luvun alun peruja. Molemmat edellä mainitut traktorit ovat yksinkertaisia käytettäviä, joissa eri toimintojen turvaominaisuudet ja aktivoinnit loistavat poissaolollaan. Sekä portaat että ohjaamo ovat varsin ahtaat ja pitkät kuljettajat lyövät päänsä helposti ohjaamon kattoon.

John Deeren jarru- ja kaasupolkimet ovat hyvät. Kytkimen käyttö todettiin toivottomaksi sen aggressiivisuuden vuoksi varsinkin työkonetta kytkiessä. Valittu suunta selviää vain suunnanvaihtimen asennosta, mittaristo ei näytä valittua ajosuuntaa.

Mittaristo liikkuu ohjauspyörän mukana, mutta sijaitsee kuljettajasta katsoen kaukana alhaalla. Mittaristo, vaihde- ja hydrauliikan vivut sekä nostolaitteen hallintalaitteet ovat tuttuja John Deereistä vuosien varrelta.

Vaihdevivussa olevien painikkeiden symbolit ovat selkeästi merkittyjä ja taustavalaistuja, mutta näkyvät valitettavasti vasta, kun pää lasketaan polvien tasolle. Mittariston valot ovat säädettävissä, muita hallintalaitteita valaisee katosta hohtava punainen sinänsä miellyttävä tunnelmavalo.

Puhelinta voi säilyttää pistokkeen vieressä olevassa syvennyksessä, oikealla on myös juomapulloteline. Lämmityslaitteen suuttimet on sijoiteltu kattoon, mistä ne putoavat helposti alas.

Näkyvyys on testin huonoin, alle kaksi kolmasosaa traktorin edessä olevasta alueesta on nähtävissä ohjaamoon. Etukuormaimen sovitteet, nostovarret ja korkea konepeitto haittaavat etu- ja takanäkyvyyttä.

Ohjaamoon nousu on helpointa MF:ään, samoin portaat arvioitiin parhaimmiksi. Ovet aukeavat reilusti, mutta ovat toivottoman jäykät sulkea. Ohjaamo on vaalea ja tilavan tuntuinen, apukuljettajalle on reilusti jalkatilaa, eikä apukuljettajan istuin vaikeuta ohjaamoon nousua. Testitraktorin istuin ei ollut lämmitettävä. Ohjaamon muoviset verhoilupaneelit tuntuvat halvahkoilta ja arveluttavat pakkaskestävyydellään.

Vaihteiston hallintalaitteet ovat peruskäytössä selkeät, pikavaihteen vaihtaminen onnistuu suunnanvaihtimesta, vaihdevivusta ja etukuormaimen vivusta. Nostolaitteen painikkeet on aktivoitava käyttöön joka käynnistyksen jälkeen.

Mittariston ainut viisarimittari ilmaisee moottorin kierrosluvun, muut tiedot esitetään LCD-näytöillä. Mittaristo ei seuraa ohjauspyörän säätöjä, mistä johtuen ohjauspyörä saattaa peittää mittariston näkymiä. Sivukonsolissa olevissa painikkeissa ja katkaisimissa ei ole taustavaloja, B-pilarin painikkeet on valaistu turhankin voimakkaalla taustavalolla.

Ohjaamon vasemmassa takakulmassa on naulakko takille, karvahattu ja hanskat sopivat oikean takakulman lokeroon. Matkapuhelimelle ja työkaluille ei ole kunnollisia säilytystiloja.

Lämmitys- ja ilmastointilaitteen suuttimet ovat katossa, lattiatasolla ei ollut lainkaan suuttimia. Testitraktorissa oli lisäksi lattialla lisälämmitin, joka vaatii moottorilta kierroksia, jotta jäähdytysneste jaksaa kiertää kennolle asti.

Etunäkyvyys on todella hyvä viiston nokan ansiosta. Näkyvyys vetokoukulle on huonohko. Lasinpesimen suuttimet seuraavat pyyhkijöitä sekä edessä että takana. Sekä peilit että työvalot ovat hyvät.

New Hollandin ohjaamo tuntuu samanlaista Casen ohjaamoa avarammalta vaalean verhoilun vuoksi. Kytkinpoljinta vaivaa sama ongelma kuin Casessa. Pitkäjalkaisilla kuljettajilla oli Casen tavoin vaikea löytää hyvää ajoasentoa.

Testikuljettajat eivät arvostaneet New Hollandin vaihteiston hallintapainikkeiden sijoittelua. Katkaisijoiden merkinnöissä oli parantamisen varaa ja painikkeiden käyttö hanskat kädessä todettiin vaikeaksi. Vaihteiston ääni kuului ohjaamoon selvästi, samoin lämmityslaitteen moottori aiheutti erikoista resonanssiääntä ohjaamossa. Ylimääräistä melua aiheuttavat myös tiuhaan toistuvat piippaukset ja merkkiäänet.

Sivukonsolin painikkeet sekä ilmastoinnin säätimet on valaistu miellyttävällä oranssilla valolla, joka ei häikäise kuljettajaa.

Lämmityslaitteen suuttimia on sekä lattialle, etulasille että kuljettajalle. Lämpötilan säätö on hankalaa, suuttimista tulee helposti ainoastaan kuumaa tai kylmää ilmaa. Työvalot eivät aiheuttaneet heijastuksia konepeittoon, mutta työvalojen kytkentä tapahtui ajovalokatkaisijasta. Esimerkiksi takatyövalot saatiin päälle vasta etutyövalojen sytyttämisen jälkeen.

Valtran ohjaamoon nouseminen on turvallista myös pimeällä, sillä portaille on oma valo joka syttyy kun ovi avataan. Ovet aukeavat reilusti, mutta pään lyömistä peiliin on varottava. Päävirtakatkaisija on helposti saatavilla ohjauspylväässä.

Pientä ohjauspyörää on miellyttävä pyörittää, mutta materiaali voisi olla pehmeämpää. Joissain tilanteissa ohjauspyörän puolat estävät näkyvyyttä muutoin selkeälle mittaristolle. Vaihteiston tiedot esitetään erillisessä A-pilarin näytössä. Pieni näyttö on turhan kaukana kuljettajasta ja osa informaatiosta epäselvästi esitetty. Pikavaihteiden painikkeet ovat sekä vaihde- että aluevaihteen vipujen päissä.

Hämärässä mittaristo on valaistu miellyttävästi, mutta suuntavilkun merkkivalo häikäisee. Katossa ja oikealla puolella olevat hallintapainikkeet on taustavalaistu, mekaanisille hydrauliikan vivuille valo tulee katosta.

Ilmastointilaite on sijoitettu kattoon, samoin suuttimet. Kojelaudan sisällä on lämmityslaitteen lisäkenno, jonka suuttimet ovat ohjauspylväässä.

Etunäkyvyys kärsii korkealle asennetusta kuormaimesta, joka luo vaikutelman tunnelissa ajamisesta. Takanäkyvyys on suhteellisen hyvä, vetokoukulle näkyvyys on kelvollinen koukkupeilin kautta. Pyyhkijät pyyhkivät reilun alan laseista ja suuttimet seuraavat pyyhkijöitä.

Zetorin ohjaamo on yksinkertainen, varsin meluisa ja katkaisimet ovat suoraan 90-luvulta. Ohjaamo on kuitenkin ensivaikutelmaa parempi, sillä tilaa on varsin hyvin sekä kuljettajalle että apukuljettajalle.

Viisarimittareiden lisäksi varoitusvaloja on kokonaista 28 kappaletta. Katkaisijat ovat taustavalaistuja, mutta jäävät osin ohjauspyörän taakse piiloon. Kaikkien katkaisijoiden symboleista ei selvinnut täysin katkaisijan toiminta. Hydrauliikan vivut on suunnattu kuljettajaa kohti ja ne ovat miellyttävät käyttää. Ohjauspyörän alla oleva suunnanvaihdin on myös sopivalla paikalla.

Papereille ja matkapuhelimelle ei ole kunnollisia säilytystiloja, mutta työkalulaatikko on sijoitettu järkevästi ohjaamoon lukkojen taakse.

Pikavaihteiden painikkeet ovat vaihdevivun päässä. Kaasupoljin on oudossa asennossa.

Lämmityslaite on asennettu sen suuttimien tavoin kattoon.

Etunäkyvyys on heikko, sillä etupyöriä ei näe kunnolla ohjaamosta. Pyyhkijän moottori on muista traktoreista poiketen katossa, mistä johtuen pyyhkijä pyyhkii ”väärin päin”. Tästä johtuen pyyhkijä jättää lasin yläreunaan pyyhkimättömän alueen, mikä haittaa etunäkyvyyttä ja aiheuttaa ongelmia lumisateella pyyhkijän pakatessa lunta lasin yläreunaan. Näkyvyys sivulle on testin parhaimmistoa ja myös vetokoukulle kelvollinen. Häikäisysuojat voisivat estää auringon valoa tehokkaammin.

Varsinkin talvella traktoreilla ajetaan usein pimeissä olosuhteissa, joissa hallintalaitteiden näkyvyys riippuu taustavaloista ja ohjaamon yleisvaloista. Casen ohjaamossa eri painikkeiden symbolit näkyvät hyvin taustavalojen ansiosta. 

Tuulilasin sulamiseen vaikuttaa oleellisesti suuttimien sijoittelu. John Deeren etulasille ilmaa tulee kuvassa vasemmalla näkyvästi suuttimesta. Etulasin yläreuna ei sulanut lainkaan lämmityslaitekokeen aikana, sillä lämmin ilma tulee lasille ”kulman takaa”. 

Claasin päävirtakytkin katkaisee virran automaattisesti 2 minuuttia traktorin sammuttamisen jälkeen. Järjestelystä johtuen päävirtaa ei voi unohtaa päälle, mutta pimeällä ohjaamon valot saa päälle vasta, kun oikeassa sivukonsolissa olevaa päävirtakytkintä painetaan. 

Deutz-Fahrin ohjaamoon kulkeminen on haastavaa tiellä olevan apukuljettajan istuimen vuoksi. Talvivaatteille ei ole kunnollisia säilytystiloja tai naulakkoa.