Karhotinvertailun yhteenveto: niittoperhonen, kosteus, rikkojen määrä ja tukipyörät ratkaisivat – mikä pitää aivan ensin olla kunnossa?

Karhotintesti on toteutettu työn laatua arvioineen norjalaisen neuvontaorganisaation ja Bedre Gardsdriftin kanssa yhteistyössä. Bedre Gardsdrift vastasi ajotehtävistä ja teknisten seikkojen arvioinnista. Kuva: Magnus Mo Opsahl

Kaikki vertailussa karhotettu heinä niitettiin niittoperhosella ilman murskainta. Myös etuniittokone levitti luo’on koko työleveydelle murskaamatta sitä. Niittotraktori joutui kulkemaan juuri niitetyllä luo'olla.

Niitetty heinä ilman murskausta jäi hyvin matalaksi ja traktorin pyöränjäljissä maata vasten painautunut kasvusto oli haastavaa karhotettavaa. Se antoi mahdollisuuden nähdä konekohtaiset erot samoissa olosuhteissa.

Jos niittokoneessa olisi ollut murskain, voidaan olettaa, että olosuhteet olisivat olleet karhottimille paljon helpommat. Testissä havaittiin, että puhtaaksi karhottaminen oli hiukan helpompaa niittosuuntaa vastaan. Aina näin ei voida ajaa, mikäli karhottimen ja niittokoneen työleveys poikkeavat toisistaan.

Nurmen kasvilajikoostumuksella on myös paljon merkitystä karhotustulokselle. Helpointa karhotettavaa on suhteellisen uusi nurmi, jossa heinä on kuivaa ennen niittoa ja se on ehtinyt kuivua jonkin aikaa niiton jälkeen. Vanhemmilla nurmilla mukana on enemmän rikkakasveja, mikä pidentää kuivumisaikaa.

On aina houkuttelevaa aloittaa nurmen niitto sadekuuron päätyttyä, mutta sateen jäljiltä märän heinikon niitto pidentää esikuivausta ja lisää haasteita karhottimelle. Siksi on tärkeää odottaa, että sadevesi on kuivunut kasvustosta ennen niittoa. Tämä on toki itsestään selvää nurmen korjaajille.

Tässä yhteydessä on mainittava, että testissä oli tilaisuus kokeilla useita erilaisia menetelmiä toisiaan vastaan ja erot muodostuivat yllättävän suuriksi. Pahinta on ehkäpä juuri niitetty märkä heinä, jossa on paljon runsaslehtisiä rikkakasveja. Jos vielä traktorin pyörä on painanut kasvuston maata vasten, tilanne vaikeutuu entisestään.

Vähimmäisvaatimuksena testikoneille oli neljä tukipyörää roottorissa. Karhotustarkkuus paranee useamman pyörän myötä. Roottorin teliripustus on ykköspyöriä parempi, koska teli puolittaa epätasaisuudet.

Jos karhottimella halutaan saada paljon karhoa lyhyessä ajassa, tärkeintä on, että piikeillä on koko ajan tasainen etäisyys maahan karhotettaessa. Jos vaihtelut ovat liian suuria, karhotin jättää karhottamatonta heinää. Tästä Krone oli esimerkki, koneessa ei ollut teliä taka-akselilla.

Nokkapyörät ovat myös harvinaisia. Vain Pöttinger oli varustettu nokkapyörillä, ja sillä oli positiivinen vaikutus tulokseen. Hyöty näkyi selkeimmin karhottaessa peltolohkojen reunoilla, jossa pelto on usein epätasaisinta. Nokkapyörät sallivat suuremman ajonopeuden ilman, että roottorit keräävät likaa ja epäpuhtauksia.

Yksi karhotintestin tavoitteista oli selvittää, kannattaako koneen roottorin sähköiseen tai hydrauliseen työkorkeussäätöön investoida. Ratkaisut vaihtelivat. Joillakin säätö tapahtuu puhtaasti sähköisesti. Toisissa esivalitaan sähköisesti venttiili ja varsinainen roottorin korkeudensäätö tehdään traktorin hydrauliikalla ylös ja alas.

Alkuperäisenä ajatuksena ollut työkorkeuden säätö ajon aikana osoittautui haastavaksi. Vertailussa Kronea lukuun ottamatta kaikkien koneiden säätö oli niin epätarkka, ettei tulokseen voitu luottaa. Kronen ohjain näyttää kummankin roottorin työkorkeuden numeroina. Säädön voi tehdä pykälän kerrallaan tai viiden numeron välein.

Tämä tekee säädöstä riittävän luotettavan säädettäväksi myös ajon aikana. Neljän muun karhottimen osalta tulimme siihen tulokseen, että lopputulos on tarkistettava jokaisen säädön jälkeen. Silloin on sama säätää kammella ja rahatkin säästyvät.

Seitsemästä karhottimesta viisi oli varustettu työkorkeuden kaukosäädöllä. Testin perusteella tehtiin johtopäätös, ettei tähän varusteeseen kannata käyttää rahaa. Kuva: Magnus Mo Opsahl

Testin jälkeen pohdittiin, että kaikki parhaat ominaisuudet parhaissa karhottimissa ovat yksityiskohtia, jotka kompensoivat pellon agronomisten ominaisuuksien puutteita. Jos ojitus on kunnossa, vanhoista ajourista ei tarvitse karhottaa. Tarkkuus peltotöissä saa aikaan tasaisen maanpinnan ja parantaa karhotustulosta.

Jos rikkakasvitilanne on hallinnassa, karhottimen kanssa tulee paljon paremmin toimeen. Oikeassa kehitysvaiheessa niitetyllä ja riittävästi kuivuneella heinällä päästään edelleen lähemmäksi optimitilannetta.

Rehunkorjuussa on kyse paljon enemmästä kuin karhottimen suorituskyvystä. Myös vähiten pisteitä vertailussa saanut karhotin tekee riittävän hyvää jälkeä, jos pellolla on pohjatyöt tehty hyvin ja oikein.

Suomennos: Eemeli Linna

Lue myös seuraavat karhotinvertailuun liittyvät artikkelit:

Karhotinvertailu 2022: Kaksiroottoristen vertailussa kriteerit osalle haastavia - varustelu tärkeää, mutta aivan kaikki ei ole tarpeellista

Pöttinger on testin raskain kone, lähes kaikki on paikallaan - vertailun voitto ratkesi yhdellä ominaisuudella

Vertailun pienin karhotin on lähellä testin voittoa - Kuhnin säätö on helppoa ja suorituskyky on kova

Claasilla saumat voittoon -aikainen piikkien pudotuskohta ja epätarkka korkeussäätö veivät pisteitä

Krone on testin raskaimpia koneita - työkorkeuden säätö oli ylivoimainen, mutta karhotustarkkuus kävi ongelmaksi

Perinteiseltä näyttävä Kverneland näytti suorituskykynsä vasta, kun karhotettavaa oli riittävästi - toiminnallisuus pudotti pisteitä

SIP on työkone ja näyttää siltä - jotain on erikoista, jotain taas puuttuu, mutta suorituskyky ei jätä kylmäksi

Massey Ferguson on tulokas karhotinmarkkinoilla - omassa porukassaan varustelussa ja suorituskyvyssä

Missä koneessa on karhotinvertailun parhaat piikit?

Kun klikkaat alla olevaa Karhotinvertailu 2022 -tägiä (merkintää), näet kaikki karhotinvertailua käsittelevät artikkelit.