Nykyaikaisen työkoneen ohjaamossa on enää vähän mekaanisia vipuja – avainasemassa ovat ajokahva ja kymmensormijärjestelmä

Kuva: Timo Oksanen

Maatalous|Maatalouskoneet30.8.202102:00

Kolumni

Timo Oksanen

Mekaanisia vipuja ohjaamossa on vähän, minkä huomaa, jos ohjaamo pitää irrottaa rungosta. Jarrupolkimet ja ohjauspyörä ovat hydraulisesti yhdistettyjä, ja vaijereita on jäljellä vain erittäin harvoin tarvittaviin vaihteensiirtoihin.

Koneen toimintaan tarvittavien käsinojassa sijaitsevien nappien määrä on edelleen kasvanut, vaikka moni toiminto onkin siirtynyt kosketusnäytöstä hallittavaksi. Niissä on kuitenkin omat ongelmansa: toimintojen käytettävyys kärsii, jos näyttö käynnistyy hitaasti. Esimerkiksi työvalojen hallintaan käytettävien nappien tulisi olla saatavilla sekunneissa moottorin käynnistyksestä, ei vasta reilun minuutin päästä.

Useat traktorivalmistajat ovat siirtyneet joystick-tyyppisiin hallintalaitteisiin, joissa ajokahvan pääliikkeiden lisäksi on lukuisa määrä nappeja eri sormien ulottuvilla. Osa näistä painikkeista on ohjelmoitavia, joita voi soveltaa joko traktorin automatiikkaan, hydrauliikkaan tai myös työkoneelle ISOBUS-apuohjainprotokollan välityksellä. Erityisesti urakointikäytössä koneen hallinta muutamalla napilla ja automaattisekvensseillä lisää työmukavuutta.

Jo ennen elektroniikan läpilyöntiä toimintojen määrä oli kasvamaan päin, muun muassa työkoneessa tarvittavien hydrauliikkaventtiilien määrän osalta. Taitava kuljettaja käytti traktorin ohjastamiseen molempia jalkoja ja käsiä – joskus myös hieman polvia, kanta- tai kyynärpäätä sekä sormia tehdäkseen useamman toiminnon synkronisesti samaan aikaan.

Monessa uudessa traktorissa edellä kuvatun kaltaista akrobatiaa ei enää tarvita. Vasenta jalkaa tarvitsee yleensä vain hätätilanteessa, jarrupolkimiakin harvemmin, sillä vaihteistolla hallittava hidastus toimii ilman käyttöjarruja, ja vasen käsi saa keskittyä ohjauspyörän pyörittämiseen. Oikea käsi ja sen sormet korostuvat koneen hallinnassa. Kaikilla valmistajilla on suurin piirtein samanlainen filosofia kehityksessä – trendi keskittää toiminnot penkin mukana jousitettuun oikeaan käsinojaan on jatkunut jo reilun vuosikymmenen.

Traktorin ohjastamiseen tarvittavat syötteet eivät edellytä sataa painiketta, kun koneen automaatioaste nousee. Esimerkiksi ohjaamon lämmityksen/ilmastoinnin hallinnan voi viedä vielä pidemmälle kuin nykyisin. Kuljettaja voisi kertoa koneelle, onko liian kylmä vai kuuma tai onko ikkunat huurussa –koneen pitäisi sitten osata tehdä tarvittavat muutokset itsenäisesti. Traktoriin perinteisesti liittyvät toiminnot nelivedon kytkennästä tai tasauspyörästön lukosta voidaan poistaa käsinojasta, kun tulevaisuuden traktori hallitsee näitä käyttötilanteen mukaan kysymättä kuljettajalta.

Erillisen nappien vähentäminen ohjaamosta antaa vapauksia ohjaamon suunnitteluun ja erilaisten vaatimusten täyttämiseen. Haastavin osio traktorin ohjaamosuunnittelussa tulevaisuudessa on kytkettyjen työkoneiden hallinta. Tätä on vaikea viedä määräänsä pidemmälle, jos työkoneen hallinta jatkossakin perustuu traktorin nostolaitteen ja hydrauliikkaventtiilien takana olevan määrittämättömän koneen yksittäistoimintojen hallintaan. Ehkä takalanojen ja perävaunujen hallinta jatkossakin tulee perustumaan hydrauliikkasuuntaventtiilin "suoraohjaukseen" käyttäjän sormilla, mutta monimutkaisempien koneiden kanssa päistetoiminnot kuormittanevat kuljettajaa suhteellisesti enemmän kuin traktorin ohjastaminen.

Koneviestin kolumnisti Timo Oksanen toimii maatalouskoneautomaation professorina Münchenin teknillisessä yliopistossa.