Maarakennus
Esittely Åkerman 14H

Järeä Åkerman H14 -kaivinkone soveltuu myös harrastekäyttöön – ”Hullun käsissä tämä on hirveä vehje”

Konemiesten keskusteluissa vilahtaa usein lause "jokaisella pitäisi olla oma kaivinkone". Viitasaarelainen Juhana Korhonen hankki Åkerman 14H:n – huviksi ja hyödyksi.
Arto Turpeinen

Åkermanin H14 -versiota valmistettiin vuosina 1982–1991. Alkuvuosina työpaino oli noin 27 tonnia, mutta iän karttuessa loppuvuosina H14BLC:n työpaino hivuttautui jo 30 tonnin kieppeille. Suomalaisilla työmailla kone oli tavallinen näky ja merkin maine käytettynäkin on hyvä.

Juhana Korhoselle Åkerman päätyi usean mutkan kautta. Alun perin mallisarjan ensimmäisiin vuosiin sijoittunut kone oli puhtaasti maanrakennustöissä, joista voimanpesä päätyi Korhosen siskolle maatilakoneeksi kiviraunioita raivaamaan ja tekemään metsäautoteitä. Edelliset omistajat raivasivat koneella peltoa useamman sata hehtaaria. ”Ison vehkeen ryskähommia”, kuten Juhana kuvaa. Työtunteja mittarissa on noin 30 000.

Åkermann H14:

  • Valmistettiin vuosina 1982–1991
  • Työpaino: 26,75–29,8 tonnia
  • Nykyinen moottori: Fiat-Iveco. Alkuperäinen moottori: 194 hevosvoimainen Volvo Penta

Innostus armeijasta

Metsäkoneyrittäjänä toimiva Korhonen sai innostuksen Åkermaneihin armeijavuosina toimiessaan raskaskonekuljettajana.

”Åkerman jäi mieleen tarkoista liikkeistään – se oli lauhkea ja mukava käsitellä. Kun euroja ei ole määräänsä enempää käytettävänä, niin tämä oli suorastaan edullinen. Tiesin, että jos sillä saa mitään aikaan, niin sillä saa isoakin aikaan.”

Korhosen kone ei ole täysin alkuperäiskuntoinen, sillä hankkimisen jälkeen moottori alkoi pitää omituista kolinaa. Ratkaisuksi löytyi Fiat-Ivecon moottori. Aivan heittämällä mylly ei paikalleen asettunut, vaan pienille lisäsovitteille oli tarvetta. Alun perin koneessa oli 194-hevosvoimainen Volvo Penta TD 70 G.

Arto Turpeinen
Juhana Korhonen kertoo Åkermannilla kaivamisen olevan lähes terapeuttinen kokemus. Öljyn suhistessa ja maan kääntyessä mieli lepää.

Lauhkea liikkumaan

Åkermanin parhaiksi puoliksi Korhonen mainitsee hydrauliikan tarkkuuden ja rauhallisuuden. Lisäksi kone on vakaa kaivettava. Pientä harmia on aiheuttanut puomin geometria. Nostokorkeus on varsin vaatimaton, ja tasatessa liippausmatka on lyhyt.

”Hidaskin tämä vähän on, minkä vuoksi täytyy tehdä laajoja liikkeitä. Kyllä kaivamaan pystyy – jos näin iso rauta liikkuu yhtään mihinkään, niin se on aina plussaa”, Korhonen myhäilee.

Hieman yllättäen Korhonen on tehnyt Åkermanilla metsäautoteiden lisäksi myös talon salaojaremontin. Harrastetoiminnassa käy usein niin, että nälkä kasvaa syödessä – näin kävi myös tässä tapauksessa.

”Omakotitalon hehtaarin tontin käänsin ympäri. Sitten loppuivat työmaat, niin piti ostaa mökki missä saa myllätä. Siellä kaivoin mm. lammikon ja raivasin kivirauniot pois.”

Konehuoneessa tila riittää

Åkerman H14:n konehuoneessa on nykykoneisiin verrattuna tilaa ruhtinaallisesti. Hydrauliikkakoppiin mahtuu sisälle vaikka pieni huoltomies. Korhosen sanoin ”sateella jos tekee remonttia, niin eikun lyö luukut kiinni sateen suojaksi”.

Lähes kaikki Åkermanin tihkuttavat öljyä, mutta Korhosen koneessa tilanne ei ollut katastrofaalinen. Muutamien letkujen poksahtamisen jälkeen pieneksi ongelmaksi kuitenkin muodostui laippojen löytäminen, sillä näin vanhassa koneessa koot eivät ole nykystandardien mukaisia. Letkuja onkin vaihdettu tuumakokoisiksi.

Aikalaisekseen Åkerman H14:ssa on varsin edistyksellisiä ominaisuuksia, kuten vikadiagnostiikkalaitteisto sekä oma paineenmittauslaitteisto eri hydraulipiireille. Erilliselle mittarille ei ole siis ollut tarvetta. Hydrauliöljylle ja polttoaineelle on omat käsipumppunsa. Varusteisiin kuuluu myös kaasuwebasto. Lisäksi hytin saa kipattua esiohjauksen korjausta varten.

Pitkäperäisyys vaatii huomiota

Tilavan konehuoneen ja kaivuvakauden vastapainona Åkerman H14:n peräylitys on melkoisen suuri. Työn timmellyksessä tämä saattaa helposti unohtua. Korhonen kertoo peräpuntin osuneen muutaman kerran nurkkapäihin, mutta autoja tai muuta arvokkaampaa ei kuitenkaan ole särkynyt. Koneessa on myös peltejä suojaavat sivukaiteet.

Suuren peräylityksen lisäksi myös takanäkyvyys on varsin huono. Vaikka Korhonen ei asiaa haastattelussa tuonutkaan esille, niin tutkivan journalismin keinoin sosiaalisesta mediasta löytyi miehen avovaimon lähettämä kuva kaivinkoneella littanaksi ajetuista kottikärryistä.

Korhonen kommentoi asiaa ainoastaan yleistasolla. ”Hullun käsissä tämä on hirveä vehje.”

Huolellisesti suunniteltu

Korhonen kertoo aina pitäneensä ruotsalaisista koneista, kuten Timberjackista, sillä naapurimaassa huolellinen suunnittelu on osa koneen rakentamista. Esimerkiksi Åkermannissa pellit on helposti irrotettavissa, mikä helpottaa remontointia.

Pientä rassausta onkin tiedossa. Koneeseen on joskus tehty pumppuremontti, mutta moottori ylikuormittuu herkästi. Suhteellisen hyväkuntoiseen alustaan voisi uusia tukirullat. Pihahommissa alustan ei kuitenkaan tarvitse olla kummoinen, kunhan muistaa katsoa mihin ajaa. Lisäksi luiskahydrauliikassa on jonkinlainen sähkövika.

Vaikka kaivinkonetta ei lääketieteellisessä termistössä tunnusteta terapiavälineeksi, niin Korhonen on asiasta hieman eri mieltä. ”Åkermanin kopissa on semmoinen rauhallinen olo, kun kuuntelee öljyn kohinaa ja katsoo mitä kauhan päässä tapahtuu. Kaikessa karuudessaan tämä on ihan helkkarin hieno laite.”Tähän tuskin kellään on mitään lisättävää.

Katso videolta, millaista Åkermannilla työskentely sujuu ja mitä Juhana Korhonen kertoo koneestaan:

Melkein 40 vuotta vanhalla Åkerman H14 -kaivinkoneella kaivaminen on Juhana Korhoselle lähes terapeuttinen kokemus – Juhana Korhonen kertoo, millainen harrastekoneella on työskennellä

Lue lisää