Kuorma kireäksi

Puomilta tuleva vaijeri on pankon keskikohdan yläpuolella, jolloin vaijeri ei löysty eikä estä pankon kääntymistä. 

Kun vaijeri kiristää pelkästään puunippua, se ei pääse missään oloissa hankaamaan pankkoon ja rispaantumaan. 

Kun kippi on pystyssä, klapit tipahtavat taatusti mukavasti kasalle. Hydraulipumpulle ja säiliölle löytyi sopiva paikka kärryn aisojen välistä. 

Väärinmajassa asuva Reijo Kärkelä ei ollut tyytyväinen viitisen vuotta sitten hankkimansa mönkijän juontokärryn kuorman sidontaan. Pankossa oli alkujaan mukana vain kaksi ketjun pätkää, joilla ei tahtonut saada puita pysymään kyydissä. Kuormaliinalla sitominenkin osoittautui liian vaivalloiseksi.

Reijo hitsasi pankon toiseen reunaan akselin, jossa on laakeroituna halkaisijaltaan reilut 10-senttinen kiilahihnapyörä. Kun puut on saatu pankolle, vaijeri pyöräytetään nipun ympäri ja koukku kiinnitetään pankon toisessa reunassa olevaan silmukkaan. Sitten vinssin puomin rissalta tuleva vaijeri ohjataan kiilahihnapyörän uraan. Lopuksi nippu veivataan kireälle.

Koska puomin rissa on juuri pankon keskikohdan yläpuolella, vaijeri ei löysty eikä estä pankon kääntymistä. Kuormaa voi helposti matkalla lisätä ja tarpeen vaatiessa kiristyskin käy helposti veivistä. Tällä menetelmällä vaijeri ei rispaannu,

eivätkä sitomistarpeet vahingossakaan unohdu kotiin.

Ahtaissa paikoissa pankon pyörät tuppasivat joskus osumaan puihin. Tämän ongelman Reijo ratkaisi asentamalla renkaiden eteen pienet vaakatasossa olevat pyörät. Pystyyn jäävät puut säilyvät vahingoittumattomina ja eteneminen on jouheaa, apupyörät heittävät kärryä sivuun kiperissä mutkissa.

Visa Vilkuna

Hyvä

keksintö!

Palkitsemme idean lähettäjän Koneviestin

hanskoilla.

Kurikkalaiset Asko ja Pekka Kahila hakivat helpotusta klapien purkamiseen henkilöauton peräkärrystä.

Pekan itse rakentamassa kärryssä oli niin sanottu kippilava, joka helpotti moottorikelkan ja mönkijän lavalle ajamista. Mutta klapikuorman tyhjennykseen pitkän peräylityksen ”kippikärrystä” ei ollut apua.

Pekka hankki iskunpituudeltaan 50-senttisen, kaksitoimisen hydraulisylinterin, kolmen litran säiliössä olevan käsikäyttöisen hydraulipumpun sekä kaksi pientä pyörää.

Sylinteri asennettiin kärryn alle siten, ettei maavara kärsinyt. Lavan pohjarakennetta oli vahvistettava, jotta nostopaine jakautuisi paremmin ja laajemmalle alueelle. Myös 60 x 40 -putkesta tehtyjä kärryn aisoja vahvistettiin. Hydraulisäiliölle ja pumpulle löytyi luonteva paikka aisojen välistä.

Ripeällä minuutin pumppauksella kärryn lava nousee pystyyn ja klapit putoavat melko hyvin kasalle. Kärryn oma akseli nousee reilusti irti maasta, mutta valopaneelin nurkkiin hitsatut pyörät ottavat maakontaktin vastaan. Pehmeässä maastossa pienten nurkkapyörien alle kannattaa panna lauta, jotta pyörät eivät painuisi maahan.

Jarruttoman kärryn kokonaismassa jää mukavasti alle 750 kilon, sillä 2,5 mottia kuivia klapeja painaa vajaan 600 kiloa, ja itse kärry kippivarusteineen alle 150 kiloa.

Kuluneen talven aikana kärryllä on kuljetettu kosolti puita Kurikan ja lähiympäristön kotitalouksille.

Oikean kippivarustuksen tekeminen ei ollut kovin kallista operaatio. Pumpun ja säiliön sai vajaalla 200 eurolla ja sylinteri maksoi 150 euron pintaan. Pätkä letkua, liittimet, pikkurenkaat, rautaa ja tovi hitsausta päälle, jolloin materiaalikustannukset jäivät alle 400 euroon.

Visa Vilkuna

Hyvä

keksintö!

Palkitsemme idean lähettäjän Koneviestin

hanskoilla.

Vetokoukun näkeminen syyspimeällä on tosiaan hankalaa. Jos ainoastaan hytin yläosassa on valot, koukku jää varjoon. Hydrauliikkajohdot kyllä löytyvät, jos niitä on merkannut esimerkiksi värikoodeilla.

Traktorin peili on ollut normaalilla paikalla avattavassa ikkunassa, mutta lamppu rikkoutui ennenpitkää. Samoin kävi nivelakselin suojuksen alle kiinnitetylle auton rekisterivalolle, jonka kohtaloksi saattoi koitua nivelakselin ketju.

Olen kokeillut myös varren päässä olevaa käsikäyttöistä peiliä, mutta kädet loppuvat tällä konstilla nopeasti kesken.

Olen maalannut koukun tai sen lähellä olevia kohtia valkoisiksi. Näin voi arvioida koukun sijaintia, mutta ongelmana on, että valkoiset osat rapaantuvat ja rasvaantuvat perävaunun silmukasta nopeasti.

Liimattavaa heijastintakin olen kokeillut, mutta maa, kasvillisuus ja viimeistään painepesuri ovat heijastimelle myrkkyä. Fosforoitu, itsestään valaiseva teippi voisi olla yksi mahdollinen ratkaisu, mutta vielä kokeilematta.

Olen kokeillut jopa taskulampun kiinnittää magneetilla perävaunun aisalle, mutta lamppu valaisee usein ohi ja pitää käydä etukäteen laittamassa.

Numerossa 3/2013 esitelty idea ylimääräisestä työvalosta on hyvä, jos valo on tehty kestävästä materiaalista ja pidetään puhtaana! Sijainti on sellainen, että valo rapaantuu nopeasti.

J. H.

Palautetta voi antaa kotisivuillamme tällaisen napin takaa löytyvällä lomakkeella. Samaa lomaketta voi käyttää myös paras juttu -äänestykseen.

KV 5/2013 parhaaksi jutuksi

äänestettiin Hannu Koiviston juttu ”Varmaa etenemistä pehmeässä” (s. 32).

Kaikkien vastanneiden kesken arvomme työkaluvyön.

Edellisen

arvonnan voitti

Juha Rautio, Laikko.

Avaa artikkelin PDF