Tämän olen kokenut ennenkin, mietin kääntyessäni Kultakivestä Särkilahden suuntaan. Tunne ei ollut déja vù, unenomainen entiselämys, sillä olin tosiaankin ollut samassa tilanteessa aiemminkin. Tuunasen Esa oli ajattanut minua jo kerran katsomaan liikkuvaa saunaansa. Esan Zetor-sauna esiteltiin Koneviestin numerossa 9/2009. Nyt olen menossa katsomaan ja kokeilemaan Esan uutta Valmet-saunaa.
Käännös oikealle soratielle ja vielä parin kilometrin matka kohteeseen. Tuttu pahkaiseen puuhun kiinnitetty postilaatikko ja maitolaituri, jossa katolla Fahrin keulapelti, toivottavat minut tervetulleeksi.
Esa astelee pihalle ja tervehtii tiukalla kädenpuristuksella. Naula päässä, niin kuin aina oranssin lippahatun lippaan on tökätty galvanoitu kolmituumainen.
Vaihdamme pikaiset kuulumiset. Enää ei tarvitse kierrellä ja kaarrella eikä puhua kesäsäästä, sillä savolaisen sosiaalisen isäntämiehen kanssa törmäämme takuuvarmasti pari kertaa vuodessa paikallisissa tapahtumissa. Esa ei kätke kynttiläänsä vakan alle, vaan kertoo avoimesti kokemuksensa ja kommelluksensa, kunhan vastapuoli juttusille antautuu.
Tämänkertainen jutunaihe ei ole kaukana, siellä se seisoo pihanurmikolla. Valmetinruskea sauna ja edessä vetopelinä Valmet 602, vuosimallia 1982. Mikäs se ajoi tämän saunan tekemään?
”No ol miulla ollu joskus mielessä jotta vois tehä vähän erilaisenkii saunan, jotta ei ois pelekästään semmonen, jotta lauteile vuan kiivetään. Ja sitten ol tuo kuorma-auton vaihtolava olluna tuossa pihala pitkään”, Esa tiivistää.
”Ja sitten viime kesänä mie rupesin miettimään, jotta mie tienkii siitä saunan.”
No niinpä tietysti. Esaa vähänkin tuntevat tietävät, että tekeminen on Esalle luontaista. Ja saunat ovat jollakin tapaa syvällä Esan selkäytimessä, geeneissä ja veressä. Varsinkin liikkuvat saunat.
”Niin no ohan miula se Setor-sauna ja sitten on tuo yks sininen, joka on tuossa alempana pihala”, Esa viittilöi alarinteeseen.
Jotakin erikoisempaa kuin vihreä ja taivaansininen sauna kuitenkin teki mieli. Kun käsiin jäi vielä ”melko tuore” Valmet 602-traktori, oli teema ehkä Esan tietämättäänkin syntynyt. Tsekkiläisen agraariperinteen noston ohella Esa halusi antaa kunnianosoituksen myös suomalaiselle maatalousteknologialle.
”Joo. Tämä kuusnollakakkonen joutu tuosta perikunnalta ja tämä ol aika heikko kaikin puolin. Konetta en oo nyt käyny kahtelemmaan enkä vaihelaatikkoo, mutta se ol niinku lammas ois kopissa ollu. Ite laitoin toppaukset ja hiekkapuhallusta on tehty jonkun verran. Se on tähän hommaan nyt pelittävä peli.”
Sitä se näyttää olevan. Mutta entäpä itse sauna? Muotokieli näyttää kovin tutulta. Kertopuusta tehty kuusikulmainen rakenne taisi olla mietitty jo Zetor-saunaan?
”Joo, niin se oli. Se on luja rakenne, eikö sitä tarvinnu muutella. Nyt en öitä sen takia ennee valavonu.”
Esa kunnioittaa perinteitä, mutta mitä ilmeisimmin ei vieroksu uuttakaan. Siitä kertovat Valmet-saunan rakenteet ja tekniset ratkaisut.
Saunan löylyhuone on hieman perinteisestä suomalaisesta saunasta poikkeava. Tuttuja lauteita ei ole ollenkaan, vaan ne on korvattu kertopuusta, Suomessa kehitetystä ja Punkaharjulla valmistetusta metsäteollisuuden huipputuotteesta, valmistetuilla irtonaisilla tuoleilla.
”Punkaharjun Puutaito Oy:n designia. Jos ne millon likkaantuu, niin ne voip heleposti viijä vaikka järveen”, heiluttelee Esa tuolia.
Tuoleja on neljä, kaksi puolellaan vastakkain. Saunominen on hiljaisuuden retriitti, mutta silti sosiaalinen tapahtuma.
Samaa kertopuumateriaalia ovat myös parikymmentä senttiä lattiatasoa ylempänä olevat välitasot, joiden päällä tuolit ovat. Parilla ruuvilla kiinnitetyt tasot ovat nekin helposti irroitettavissa, mikäli tarve vaatii. Sen jälkeen lattialla on hyvä vaikka makoilla siskonpetissä.
Itse kiuas on myös normaalia alemmaksi asennettu. Kiuas lämmitetään ulkoapäin saunan takaa.
”Sen ansiosta ei oo lauteet korkeet. Ei tuuskaha korkiilta alas”, Esa perustelee vakavalla naamalla.
”Muissa saunoissa on aina ollunna seuraavana uamuna piä kippeenä, niin ajattelin, jotta jos tämmösessä ei tulis huimausta.”
Kiukaan lämmittäminen ulkoa helpottaa, kun puita ei tarvitse raijata saunan takaseinällä olevasta puuvarastosta sisälle saunaan. Saunan lattiakin pysyy siistinä. Perinteisistä savusaunoista tuttu ratkaisu ei järkiperäisesti ja oikein toteutettuna sulje pois muitakaan puulämmitteisen saunan etuja.
”Sitten ku lopetettaan saunominen laitetaan tämä ulommainen luukku kiini ja kiuas ottaa iliman saunan sisältä, Esa esittelee tuplaluukun toimintaperiaatetta.
”Kostee ilima männöö kiukaan kautta piippuun ja sauna on seuraavana uamuna kuiva”.
Pesuvedet kulkevat kätevästi Valmet-saunan mukana, kun saunan takaosaan vasemmalle puolelle on asennettu paksusta haponkestävästä teräsputkesta hitsattu vesisäiliö. 80-litrainen säiliö täytetään ennen saunareissua kaivovedellä hygieenisyyden vuoksi, sillä kristallinkirkas itäsuomalainen pohjavesi säilyy pilaantumattomana pitkän tovin toisin kuin humuspitoisten pienten lampien vedet. Niitäkin voi matkan varrella tulla vastaan.
Säiliöstä pesuvedet siirretään saunan puolelle sähkötoimisella pilssipumpulla.
”Myö ollaan sähkön suhteen omavaraisia”, toteaa Esa ylpeänä.
Aivan totta. Valmet-sauna on ekologinen paitsi lämmitysmuodoltaan myös energiankäytöltään. Oheislaitteissa tarvittava sähkö tuotetaan modernin ekologisesti aurinkopaneelilla.
”Kahentoista voltin vehkeet”, nyökyttelee Esa vakavana.
Sähkökaapelia on vedelty saunan rakenteisiin liki kaksisataa metriä. Akut ja lataussäädin on piilotettu saunan eteistilan penkin alle. Auringon voimalla toimivat pilssipumpun lisäksi myös radio ja kylmälaitteet.
Valmet-sauna on Zetor-saunaan verrattuna jo ikään kuin vähän vauraamman tilallisen kone. Toisin kuin tsekkiläisvaikutteisessa veljessään, on siinä löylyhuoneen lisäksi pukuhuone. Tai ”pupi”, niin kuin rakentaja itse sitä nimittää.
”Tässä on pöytä, joka voijjaan nostoo tarvittaessa ylös ja penkit, missä mahtuu istumaan taikka makkoomaan saunan jäläkeen”, Esa havainnollistaa heittämällä pitkäkseen.
Pukuhuone-pubin lämmitys hoituu jauhesammuttimesta tehdyllä pienellä uunilla. Uuni on vuorattu pienillä verkkokuoren sisään asetetuilla kivillä ja parin pesällisen jälkeen on pukuhuoneen puolella yleensä jo mukavan lämmin tunnelma.
Valmet-saunan esittelykierroksen jälkeen sauna onkin jo löylylämmin. Ei muuta kuin vaatteet kuistin naulaan ja kylpemään.
Tuttu perisuomalainen saunatunnelma ylälauteelle nousemisineen on muuttunut hieman toisenlaiseksi, kun lattialta astutaan suoraan ergonomisesti oikein muotoiltuun löylytuoliin.
Esa nakkaa pari kipollista vettä kiukaalle ja löyly puraisee niin kuin perinteisessäkin saunassa. Selkä köyryyn, hörppy olutta ja vasta käteen. Hetken vastomisen jälkeen henki kulkee jo keskikesän malliin. Toinen hörppy itäsuomalaista mallasjuomaa tekee jo höpöä ja selkä suoristuu. Varovasti lisää vettä kuumalle kiukaalle.
”On meillä tiälä sitten tämmönen jalakateline. Siihen voip nostoo jalat näin leppeemään ja tölökki käyp kanssa siihen”, Esa esittelee. ”On kuule toimiva juttu.”
Sitä se on. Heitellään lisää löylyä ja vastotaan. Hörpätään olutta, ollaan hiljaa ja ähkitään, vaihdellaan kuulumiset ja kokemukset. Niin kuin saunassa on tapana.
Jäähdyttelyäkään Esa ei Valmet-saunasta ole unohtanut.
”Tässä on tämmönen patio, missä on penkit ja tällänen pöytä, jossa on melekein portaaton säätö. Ja sitten on laatikko mihin mahtuu saunajuomat. Tässä on hyvä jiähytellä, Esa touhuaa.
Saunarupeaman jälkeen Esa laittaa kiukaan tulipesän täyteen puuta.
”Jotta Maijakii piäsöö vielä löylyyn”, tuumaa Esa.
Liikkuvan saunan hyviin puoliin kuuluu se, että saunapaikan voi aina valita. Kun vetopelinä on tuttu suomalainen voimanpesä, on valinnanvaraa vielä enemmän. Saunapaikan ei tarvitse olla edes pikitien varressa.
Valmetin istuimen Esa on leventänyt kahdelle sopivaksi. Esan mukaan tieliikennelaki sallii traktoritöissä tässä tapauksessa saunan lämmityksessä tarvittavan apuhenkilön matkustamisen kopissa kuljettajan lisäksi.
”Myö kierretään vielä tänä kesänä Saimaa tällä. Maija on luvannu lähtee mukkaan.”
