Luken tutkimus kertoo: muokattu männikön pienaukko uudistuu luontaisesti Lapissa

Kuva: Tommi Hakala

Metsälain mukaan eri-ikäisrakenteisessa metsien käsittelyssä pienaukot saavat olla korkeintaan 0,3 hehtaarin kokoisia, sitä suuremmissa aukoissa astuu kuvaan myös uudistamisvelvoite. Lapin laajoilla metsäkuvioilla onkin tarpeellista käyttää jopa yhden hehtaarin uudistuskuvioita, osana peitteistä kasvatusmenetelmää. Nyt tehdyssä kokeessa todettiin, että niidenkin uudistuminen tulee onnistumaan, kunhan maanpinnan muokkaus toteutetaan. Tutkimusten mukaan kuusikoihin tehdyt pienaukot (0,1- 0,5 ha) ovat taimettuneet hyvin Pohjois-Suomessa, mutta männiköiden taimettumisesta ei ole ollut tähän mennessä tutkimustuloksia.

Rovaniemen Veneselän männiköissä tehdyssä laajassa kokeessa tutkittiin männyn luontaisen uudistamisen onnistumista erikokoisissa pienaukoissa. Koetta varten hakattiin 54 halkaisijaltaan 20, 40 ja 80 metrin kokoista pienaukkoa kasvupaikkatyypiltään kuiviin tai kuivahkoihin metsiin. Osassa koealoja käytettiin maankäsittelymenetelmänä kevyesti maanpintaa paljastavaa laikutusta. Uudistamisen tulos inventoitiin laskemalla taimien määrä viiden vuoden kuluttua hakkuusta.

Männyn taimia oli syntynyt aukoille runsaasti – jopa nelinkertaisesti se määrä, mikä on suositusten tavoitetiheys kylvötaimikossa. Taimikon tiheyden todettiin pienenevän siirryttäessä reunametsästä aukon keskelle. Silti vielä 40 metrin päässä reunasta taimia oli 14 000 kpl/ha, mikä on eli reilusti yli kaksi kertaa metsänhoidon suositusten tavoitetiheydestä.

Tutkimuksessa vertailtiin myös maaperän muokkauksen vaikutusta taimettumiseen. Tulos oli hyvin selvä: jos maaperää ei käsitelty ja sitä peitti koskematon sammal, puolet taimikoealoista jäi taimettumatta. Kun kivennäismaata paljastettiin 15–20 prosenttia pinta-alasta, taimettuminen onnistui. Tulokset osoittavat, että metsälain rajausta suuremmatkin aukot taimettuvat Keski-Lapin oloissa kauttaaltaan, jos maanpintaa muokataan kevyesti. Laikutuksen vaikutus taimettumiseen jatkuu useita vuosia ja se mahdollistaa esimerkiksi talvihomeen kuolettamien taimien korvaantumisen uusilla taimilla.

Tutkimus jatkuu edelleen ja seuraavassa vaiheessa tutkitaan, milloin ja miten reunametsävaikutusta on vähennettävä taimikon elinvoimaisuuden ylläpitämiseksi. Myös taimikon pituuskasvua eri kohdissa pienaukkoja mitataan.