Metsänkäsittely parantaa maisemakokemusta

Puuston tiheys haittaa erityisesti meitä suomalaisia. Ihmiset pitävät eniten järeästä ja suhteellisen harvapuustoisesta mänty- tai koivumetsästä, jonka pohjaa elävöittää kuusialikasvos. Ekologisesti kestävä ei ole aina esteettistä. Esimerkiksi taajamien ulkoilumetsissä ei välttämättä arvosteta kuolleita maa- ja pystypuita.

Silvennoisen väitöstutkimus osoittaa myös sen, miten ainutkertainen ja hetkeen sidottu maisemakokemus on. Sama metsikkö saatetaan kokea hyvin erilaisena kesä- ja talviasussaan. Keskimäärin talousmetsät näyttävät soveltuvan virkistys- ja matkailukäyttöön selvästi paremmin talvella lumen aikaan kuin kesällä. Ero on erityisen selvä maisemaa voimakkaasti muuttavien metsänkäsittelyjen, kuten metsän uudistamisen kohdalla.

Myös katselijan roolilla näyttäisi olevan vaikutus maisemakokemukseen. Esimerkiksi metsänomistajat ja metsäalan ammattilaiset kokevat metsänkäsittelyjen maisemavaikutukset myönteisemmin kuin muut. Metsämaiseman arvioija ei ole ulkopuolinen tarkkailija, vaan hänen arvostuksiinsa sisältyy aina myös kohteen mahdollinen käyttö. Metsämaiseman arvioiminen pelkästään esteettisesti ja pyyteettömästi on todennäköisesti mahdottomuus. Siksi onkin syytä puhua vaikkapa matkailijan, virkistyskäyttäjän, luonnonsuojelijan tai metsänomistajan maisemasta. Esimerkiksi marjastajalle, moottorikelkkailijalle tai hiihtäjälle hakkuuaukea voi olla hetkellisesti hyvinkin arvostettu ympäristö. Toisaalta yksilöiden maisemamieltymykset näyttävät olevan verraten pysyviä, jos arviointitilanne ja alueen käyttötarkoitus säilyvät muuttumattomina.