Tiet ja ympäristö

Kuka valvoo maakaapelointia? – Maakaapeloinnin laatu- ja korvauskysymykset

Säävarman sähköverkon ja kuitukaapeloinnin rakentaminen etenee tasaisesti ympäri maata, eikä massiivinen operaatio ole valmis vielä vuosikausiin. Nopea rakentamistahti on kuitenkin tuonut myös ongelmia, jotka hiljalleen tulevat ilmi. Kysyimme eri tahojen ajatuksia asiasta.
Mikko Jokinen

2010-luvun alkupuolen suurmyrskyt aiheuttivat laajaa tuhoa ja pitkiä sähkökatkoksia. Valtiovalta reagoi asiaan uudistamalla sähkömarkkinalain, joka nykymuodossaan velvoittaa verkkoyhtiöt parantamaan sähkön toimitusvarmuutta. Asemakaava-alueilla ei tulisi olla yli kuuden tunnin yhtäjaksoisia katkoksia ja muilla alueilla yli 36 tunnin keskeytyksiä.

Käytännössä tämä tarkoittaa massiivista, ilmajohtoja kalliimpaa maakaapelointia. Esimerkiksi Caruna kaapeloi tänä vuonna noin 3700 kilometriä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan ”säävarman verkon” pitäisi olla valmis vuoteen 2028 mennessä, mutta osa verkkoyhtiöistä on saanut jatkoaikaa vuoteen 2036. Alueelliset erot ovat kuitenkin suuria. Carunan mukaan tällä hetkellä heidän verkostaan 56 % on siirretty maan alle. Työtä on siis luvassa vielä vuosiksi. Maakaapelointi tuokin leivän pöytään suurelle joukolle urakoitsijoita - pelkästään Carunalla on 15 pääurakoitsijaa ja suuri joukko heidän käyttämiään aliurakoitsijoita. Kaikkiaan verkonrakennustöitä tekee yli 1000 henkeä. On myös muistettava, että säävarma sähköverkko voitaisiin toteuttaa myös ilman maakaapelointia. Usein pelkkä ilmalinjojen ympäristöjen perusteellinen raivaus saattaisi auttaa.

Ongelmia työn laadussa

Kiireellinen tahti on kentältä kiirineiden tietojen mukaan kuitenkin aiheuttanut ongelmia työn laadussa. Asiasta on raportoinut muun muassa Maaseudun Tulevaisuus vuonna 2018, kun jankkurin terä katkaisi pellolla 30 cm syvyyteen asennetun 20 kilovoltin kaapelin. Lisäksi samansuuntaisia ongelmia on esiintynyt myös valokuituverkon rakentamisessa.

Kaapeloinnin laajentuessa haja-asutusalueille hankaluuksia on alkanut ilmetä myös metsäkoneurakoinnin yhteydessä. Vahinkoja on syntynyt esim. tien viereen sijoitetuilla varastopaikoilla, joilla tien luiskaan sijoitettu kaapeli on rikkoutunut kuormatraktorin teloissa.

Määräykset selkeät, toteutus ei

Sähkökaapeleiden osalta asennussyvyys ja maakaapeleiden suojausvaatimukset annetaan standardissa SFS 6000-8-814, jonka mukaan asennussyvyys on 70 cm, jolloin varoitukseksi riittää kaapelinauha. Tätä matalammalle asennettuna johto tulee suojata mekaanisesti esimerkiksi suojaputkella.

Näistä määräyksistä kuitenkin lipsutaan jatkuvasti. Esimerkiksi liian pintaan asennetut johdot tien luiskassa voivat tehdä ojan perkaamisen lähes mahdottomaksi – lisäksi routa tai lieju saattavat nostaa johdot maan pinnalle.

Sähkömarkkinalain 110 §:n mukaan ennen maanrakennustyöhön, metsätyöhön, vesirakennustyöhön, verkonrakennustyöhön tai muuhun sähkökaapeleiden läheisyydessä tapahtuvaan työhön ryhtymistä työn suorittajan on työturvallisuuden varmistamiseksi ja vaurioiden välttämiseksi selvitettävä, sijaitseeko työalueella sähkökaapeleita. Sama pätee myös telekaapeleihin.

Lisäksi verkonhaltijan on annettava maksutta tiedot kohteen läheisyydessä sijaitsevista sähkökaapeleista. Työn suorittajalle on vaaran välttämiseksi myös annettava tarpeelliset tiedot ja ohjeet.

Arto Turpeinen
Kaapeleita on katkennut jopa peltoa jankkuroitaessa. Verkkoyhtiöt kuitenkin vakuuttavat laadunvarmistuksen toimivan. Kaapelin asentajalla on työlleen kahden vuoden takuu.

Sekava kokonaisuus

Vaikka kaapeleiden sijainnit nimellisesti olisivatkin tiedossa, niin käytännössä asia on erittäin epäselvä. Oriveteläinen KVL-Tekniikka Oy on perinteisen infrarakentamisen lisäksi erikoistunut myös mm. kaukolämpöverkkojen asentamiseen. Työt tapahtuvat siis usein alueilla, joilla maakaapelointia on tehty jo runsaasti. Yrityksen kaivinkoneenkuljettaja Markku Liimatainen kertoo tilanteen olevan todella sekava.

”Netin Kaivulupa- ja Johtotieto-palveluista voi tilata kaapelikartat, mutta ne kattavat ainoastaan osan johdoista. Nyt asiaa pitää tiedustella useilta eri yhtiöiltä. Etenkin telekaapeleissa on harvoin kaapelinauhoja, ja johdot on useimmiten asennettu liian pintaan”, Liimatainen luettelee.

Lisäksi vanhojen kaapelivetojen sijainneista ja käytöstä ei ole tietoa. Jyväskylän Vaajakosken työmaalla katkesi kaksi kappaletta suojaputken ulkopuolisia telekaapeleita, joiden tilasta ei ollut tietoa. ”Korjaajat ainoastaan vilkaisivat johtoja ja liittivät ne, vaikka ei ollut varmaa, ovatko ne edes käytössä. Asioista ei oteta selvää, mutta lasku tulee perästä”, Liimatainen kertoo.

Kaapelikartoissa epätäsmällisyyttä

Perämiehenä Vaajakosken työmaalla työskennellyt Joona Mononen kertoo osan ongelmaa olevan epämääräiset kaapelikartat. Viivojen sijainti saattaa heittää metreittäin – myös vääriä viivoja esiintyy säännöllisesti.

”Internetin palveluista saa tilattua kartat, mutta ne ovat usein yhtä pikselimössöä. Mittakaavassa saattaa olla kaksi metriä leveä viiva, jonka perusteella kaapelin sijainti pitäisi päätellä. Kaapelinnäyttäjien kartat ovat huomattavasti tarkemmat. Työmailla saattaa olla kymmenenkin metrin pituisia kaapelikieppejä, joita kartoissa ei näy”, Mononen kuvailee.

Liimataisen kokemusten mukaan vauriotilanteissa johtoyhtiöiden toiminnassa on myös rahastamisen makua. ”Kaapelin saa liittää ainoastaan yhtiön edustama taho. Osat saattavat maksaa ainoastaan 30 euroa ja aikaa menee pari tuntia. Kustannukset katkaisijalle ovat kuitenkin äkkiä 800 euroa.”

Kuinka valvotaan?

Useat haastatellut urakoitsijat kertovat merkittävistä puutteista laaduntarkkailussa. Esimerkiksi eräs nimettömänä pysyttelevä alan yrittäjä kertoi tapauksesta, jossa tela-alustaisella kaivinkoneella ajettiin vanhan kaapelikaivannon yli. Noin 20 cm syvään piilotetun tietoliikennekaapelin päälle oli jäänyt kivi, joka aiheutti vaurion. Yrittäjä kieltäytyi useista korvausvaatimuksista ja asia jäi sikseen.

Haastateltujen urakoitsijoiden mukaan ongelmia esiintyy etenkin paikoissa, joissa maaperä on kaapeloinnin kannalta vaikea. Kallioisilla ja kivisillä maastonosuuksilla kaapeleiden peitto saatetaan tehdä ainoastaan nimellisesti. Vaikka johdot olisikin upotettu asiallisesti, niin maanomistajien kiusaksi voi jäädä röykkiöittäin kaivannosta nousseita kiviä, joita ei kuljeteta pois tai maisemoida asiallisesti.

Sähköverkkojen osalta asiaan liittyy myös Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (TUKES), jonka tehtäviin kuuluu sähköalan toiminnanharjoittajien valvonta. Maakaapeloinnin osalta velvollisuutta hoidetaan esim. pistokokein keskeneräisille työmaille. Ilmoituksia laatupoikkeamista saadaan myös verkkoyhtiöiltä ja yksityishenkilöiltä.

Tukesin sähkölaitteistojen ylitarkastaja Hennamari Valkeinen kertoo ongelmia myös esiintyvän.

”Tukesin tietoon tulee silloin tällöin kaapeleita, joiden asennus ei täytä niille asetettuja syvyys- tai suojausvaatimuksia. Keskeneräisillä työmailla syvyysepäilyt tutkitaan selvittämällä asia joko asennukset tehneen urakoitsijan kanssa tai kaapelin haltijan, kuten jakeluverkkoyhtiön, kanssa”, Valkeinen kertoo. Korjauksia on tehty myös jälkikäteen – näistä tehdään Tukesille erillinen kuittaus.

Lisäksi Valkeinen toteaa, että mikäli asennus ei täytä sille asetettuja vaatimuksia, niin viime kädessä vastuu on verkonhaltijan. Tässä kannattaa huomioida, että myös yksityinen henkilö voi olla esim. sähköliittymän liittymiskaapelin haltija.

Huolellisuus tärkeää

Maarakennusalan etujärjestö Infra Ry:n lakimies Tiina Olin kertoo, että korvauskysymyksissä on usein kysymys huolellisuudesta. ”Vahingonkorvausvelvollisuus edellyttää, että vahingonaiheuttaja aiheuttaa vahingon tahallisesti tai tuottamuksesta. Tuottamuksella tarkoitetaan huolimattomuutta tai laiminlyöntiä”, Olin toteaa.

Olinin mukaan korvausvelvollisuutta ei ole, jos vahingonaiheuttaja on toiminut kaikin tavoin huolellisesti, jolloin vaurio jää vahingonkärsijän vastattavaksi. Vaurioiden osalta arvioidaan mm. millä tarkkuudella kaapeleiden sijainti on selvitetty ja onko työskentely ollut riittävän tarkkaa.

”Voi olla tilanteita, joissa kaapelit sijaitsevat esimerkiksi kaukana merkitystä reitistä, jolloin työn suorittaja ei ole voinut tietää työskentelyalueella olevasta kaapelista, vaikka olisikin selvittänyt kaapeleiden sijainnin ja noudattanut riittävää varovaisuutta merkityllä alueella”, Olin hahmottaa.

Arto Turpeinen
KVL-Tekniikan Joona Mononen manailee epätarkkoja kaapelikarttoja. Merkityt viivat saattavat heitellä metrikaupalla, eikä esim. kaapelikieppejä ole merkattu riittävän tarkasti.

Kaapelinomistajan vastuu

Fennian lakimies Juha Ammalainen tähdentää, että jos kaapeleita on asennettu määräysten vastaisesti, niin korvausvastuu on kaapelin omistajalla, joka puolestaan voi vaatia korvauksia johdon asentaneelta taholta.

Näissäkin tapauksissa ilmassa on kuitenkin useita kysymyksiä.

”Jos urakoitsija rikkoo kaapeleita tai putkia esim. kauhan kynnellä tai yliajettaessa, on urakoitsijan korvausvastuun kannalta ensin ratkaistava kysymys siitä, onko kyseessä liikennevahinko, koska niiden korvaaminen tapahtuu liikennevakuutuslain nojalla, eikä kaapeli- tai putkivahingon korvaaminen edellytä urakoitsijan huolimattomuutta”.

Ammalaisen mukaan näissä tapauksissa korvauksista voidaan sovitella, jopa nollaan, mutta yleisempää on osakorvaus.

”Jos urakoitsijalla ei ole ollut syytä epäillä kaapelin olevan liian pinnassa tai eri paikassa kuin kaapelikartta osoittaa, ei urakoitsija ole korvausvelvollinen. Vahingon kärsii kaapelin omistaja, joka voi tarvittaessa hakea korvausta sen väärin aiheuttaneelta taholta”.

Verkkoyhtiöt kertovat laadunvarmistuksesta

Lähetimme tiedusteluja kaapeloinnin laadunvarmistuksesta useille verkkoyhtiöille. Esimerkiksi Elisan upottaa valokuituja vuosittain satoja kilometrejä. Aluejohtaja Niklas Granholmin mukaan laatua varmistetaan mm. työmaavalvonnalla sekä asennusten jälkeen satunnaistarkistuksilla.

”Yleensä vauriot syntyvät muun infrarakentamisen yhteydessä, asennusvirheestä johtuvat vauriot ovat harvinaisia. Vastuut määritellään tilaajan ja urakoitsijan välisissä sopimuksissa ja niitä ei voida avata tarkalla tasolla”, Granholm valottaa.

Myös DNA:n liityntäverkoista ja laitetiloista vastaava johtaja Mikko Kannisto kertoo valvontaa tapahtuvan kentällä työmaakohteissa ja käyttöönottovaiheessa, jolloin mittausten tulokset myös dokumentoidaan.

Kannisto myös kertoo, että volyymiin nähden valmista kaapelointia on tarvinnut korjata erittäin harvoin. ”Urakoitsija vastaa takuun puitteissa tekemästään työstä ja vastuu virheellisestä asennuksesta ei lopu takuuajan päättymiseen”.

Kannisto ei tunnista tapauksia, joissa virheellisesti asennettuja kaapeleita olisi vaurioitunut.

”Mikäli tällainen tapahtuisi, niin mahdollinen kaapelin katkeamisen syy selvitetään ja jos urakoitsija on sen DNA:n työ- ja laatuohjeiden vastaisesti asentanut, niin siinä tapauksessa heillä on siitä vastuu myös takuuajan jälkeen”

Mittauksilla parannetaan laatua

Carunan aluejohtaja Kalle Liuhalan mukaan laadunvalvontaan kuuluu verkon sijainti- ja syvyysmittaus, jolla varmistetaan oikea asennustapa. Samalla saadaan kerättyä täsmällinen verkkodokumentaatio. Tätä saadaan hyödynnettyä myöhempien rakennustöiden kaapelitiedusteluissa. Caruna on myös kehittänyt uusia laitteita kaapeloinnin valvontaan – tiedot ovat saatavilla lähes reaaliaikaisesti muihin tarpeisiin.

Liuhala kuitenkin myöntää myös puutteita ilmenevän. ”Laadunvalvonnasta löydetään nykyisellään jonkin verran puutteita kaapeloinneista niin syvyyden kuin sijainninkin osalta. Nämä puutteet korjataan aina ennen projektin valmistumista osana normaalia projektitoteutusta”.

Urakoitsija vastaa kaapeloinnin laadukkaasta tekemisestä sekä säädösten noudattamisesta. Carunan sopimuksissa on kahden vuoden takuuaika luovutuksesta alkaen. Tänä aika ilmenneiden puutteiden korjaamisesta vastaa urakoitsija.

Arto Turpeinen
Pelkästään verkkoyhtiö Carunan alueella maakaapeleita asennetaan tänä vuonna n. 3700 kilometriä. Samalla uusien kaapeleiden sijainnit tallennetaan.

Pääurakoitsija vastuussa

Elenian viestintäjohtaja Heini Kuusela-Opas mainitsee, että heidän työmaillaan projektivalvontaa tekevät omien työmaapäälliköiden lisäksi myös kumppanit. Lisäksi yritys edellyttää urakoitsijoilta omatoimista laaduntarkkailua, eli ns. nollavirheluovutusta osana urakkaa.

Kuusela-Oppaan mukaan reaaliaikainen valvonta ei ole käytännössä mahdollista rakentamisen aikana, koska normaalisti kaapelikaivantoa peitetään samaan aikaan työn edetessä. ”Eleniassa tehdään erillisiä laatu- ja syvyystarkastuksia työn valmistuttua osana laatu- ja takuutarkastuksia. Lisäksi urakoitsija projektin käyttöönottotarkastuspöytäkirjassa vakuuttaa, että sähköverkko on rakennettu standardien ja määräysten mukaisesti”.

Laatupuutteiden ilmetessä koko projekti tarkastetaan ja korjataan. Kuusela-Opas kertoo asennussyvyyden poikkeamiin suhtauduttavan hyvin vakavasti. Usein ongelmat liittyvät aliurakoitsijoihin.

”Tällaisissa tapauksissa käymme pääurakoitsijan kanssa vakavan keskustelu, onko kyseisellä aliurakoitsijalla edellytyksiä jatkaa Elenian töissä. Valtaosa maanrakentajista tekee hyvää laatua ja ovat ammattiylpeitä työstään. Yksittäistapaukset tuovat harmittavasti varjoa myös heidän työlleen”.

Vahinko tulee dokumentoida

Sekavasta tilanteesta ollaan tietoisia myös Koneyrittäjien Ammattiliitossa. Puheenjohtaja Matti Peltolalla on selkeä näkemys asiasta.

”Mikäli kaapeli on väärin asennettu esim. riittämättömään syvyyteen, kaapelin katkaisija ei ole vastuussa vahingosta. Hänen on kuitenkin pystyttävä osoittamaan vahingon johtuminen muusta kuin hänen tuottamuksestaan eli virheellisestä asennuksesta”, Peltola toteaa,

Peltola jatkaa, että erityisen tärkeää on dokumentoida tapahtunut vahinko vaikkapa kännykkäkameralla. Korvausvastuu on myös syytä jättää omaan vakuutusyhtiön ratkaistavaksi, jotta korvausvastuu saadaan selvitettyä. Peltolan mukaan korjauslaskua ei tule maksaa, ennen kuin korvauskysymykset on selvitetty.

Kaapelinomistajan tulee selvittää, saadaanko kaapelin väärin asentanut taho korvausvastuuseen tekemästään virheestä. Urakoitsijoiden kommenttien perusteella tämä saattaa kuitenkin olla vaikeaa, sillä kaapelin asentaneita yrityksiä ei alkuperäisessä muodossaan välttämättä ole enää edes olemassa, lisäksi alihankintaketjut vaikeuttavat asian selvittämistä.

Arto Turpeinen
Korvauskysymyksissä arvioidaan urakoitsijan omaa huolellisuutta. Etenkin korostetaan käsikaivun merkitystä.

Urakoitsijoilla heikko neuvotteluasema?

Peltolan mukaan etenkin teleoperaattorit ovat yksipuolisesti ajaneet urakoitsijoita entistä ahtaammalle ilman omien toimintatapojen kehittämistä. Hän mainitsee puutteiksi esimerkiksi pitkät näyttöjen vasteajat, tiukentuneet käsikaivuuvaatimukset sekä haluttomuus merkitä kaapeleiden syvyydet.

Asennusvirheiden osalta myös vastuunkannossa on esiintynyt haluttomuutta. ”Hyvin usein esiintyy jopa epäasiallista painostusta, jotta urakoitsija vastaisi vastuuvakuutuksellaan vahingosta, muuten urakointisuhde voi olla vaarassa. Aiheutuneissa korjauskustannuksissa on ollut eriä, joiden peruste on kyseenalainen”, Peltola kertoo.

Peltola korostaa, että urakoitsijat antavat liian helposti periksi ja maksavat vauriot oman vakuutuksensa kautta, mikä pitkässä juoksussa aiheuttaa vakuutusmaksujen korotuksia.

Lakiehdotus harkinnassa

Epäkohtien korjaamiseksi Koneyrittäjien liitto on ehdottanut myös muutosta lakiin sähköisestä viestinnästä. Uudessa muotoilussa korostettaisiin liikenne- ja viestintäviraston roolia, sillä Traficom voisi antaa tarkempia määräyksiä kaapeleihin liittyvän tiedon sisällöstä ja antamistavasta.

”Korostamme, että yhteiskunta on halunnut edistää maakaapelointia. Ei olisi kohtuutonta, että teleyrityksiltä vaadittaisiin tarkemmat tiedot ja palvelut heidän omaisuutensa suojelemiseksi”, Peltola summaa.

Jussi Laukkanen
Yli 70 cm syvyyteen asennetut kaapelit merkitään suojanauhalla. Tätä pinnemmassa tulee käyttää mekaanista suojausta.

Tarkennuksia määräyksiin

Kaapeleiden epämääräisiin sijaintitietoihin on herätty myös valtiovallan taholta. Liikenne- ja viestintäministeriä Traficom on julkaissut uusia 1.6. voimaantulleen määräyksen koskien etenkin infraverkkojen sijaintitietoja. Tarkoituksena on edistää verkkojen yhteisrakentamista ja -käyttöä sekä vähentää maarakennustöistä aiheutuvia vikatilanteita. Määräykset koskevat myös vesihuolto- ja energia-alan toimijoita.

Määräyksessä todetaan muun muassa: ”1.1.2021 tai sen jälkeen rakennettujen fyysisen infrastruktuurin ja aktiivisten verkon osien sijainnin x- ja y-koordinaatit on ilmoitettava taajamissa vähintään ± 10 cm tarkkuudella ja taajamien ulkopuolella vähintään ± 50 cm tarkkuudella. Jos syvyys poikkeaa suunnitellusta asennussyvyydestä tai tieto on muusta syystä mitattu sijainnin z-koordinaatti tai sijainnin syvyystieto, on se ilmoitettava vähintään ± 10 cm tarkkuudella”.

Tavoitteen on luoda yhtenäinen verkkotietopalvelu, joka palvelisi infrarakentamista kokonaisuudessaan ja ehkäisisi rakentamisen yhteydessä mahdollisesti syntyviä vikatilanteita. Verkkotietopiste.fi-palvelu on jo avattu. Sijaintitietopalveluun tietoja voi suunnitelman mukaan alkaa toimittamaan huhtikuussa 2022.

Aliurakoitsijalla tukalinta

Vaikka kaapeliyhtiöt vakuuttavat laaduntarkkailun ja valvonnan toimivan, niin useiden haastattelujen perusteella näin ei käytännössä kuitenkaan tapahdu. Lisäksi kaapelointityötä tekevät pienet aliurakoitsijat ovat hankalassa tilanteessa. Urakat ovat usein tiukasti hinnoiteltu, joten valmista pitäisi tulla nopealla aikataululla. Samalla täytyisi noudattaa tiettyjä laatukriteereitä.

Tämä korostuu etenkin hankalissa maastonkohdissa, joissa tilanteesta on luovittava tavalla tai toisella. Kaapelin paljastuessa tai löytyessä väärästä paikasta selityksinä on käytetty mm. liejuuntunutta maata tai virtaavan veden tuottamaa eroosiota.

Eri tahojen kommenttien perusteella kyseessä on todella monitasoinen vyyhti, joka jättää useissa kohdissa tulkinnanvaraa. Esimerkiksi urakoitsijan huolellista toiminta on vaikeaa arvioida, jos esitiedot poikkeavat todellisesta tilanteesta. Epäkohdista ei välttämättä uskalleta raportoida tai riitauttaa vahinkoa, sillä usein yrittäjällä on jonkinlainen ammatillinen napanuora verkkoyhtiöihin, eikä tulevaisuuden työmaita haluta vaarantaa. Vaikuttaa siltä, että kaapelinomistajalla on suurempi vastuu omaisuudestaan, kuin yleisesti ymmärretään. Onneksi Traficomin tavoitteena on luoda yhtenäinen sijaintitietopalvelu kaikkien maanalaisten rakenteiden tallentamiseen, mikä palvelisi kaikkia infrarakentajia. Tästä huolimatta vanhat kaapelit tulevat olemaan ongelmana vielä pitkään.

Arto Turpeinen
Markku Liimatainen ja Joona Mononen työskentelevät pääasiassa kaukolämpötyömailla. Parivaljakon mukaan kaapeleiden sijaintitiedoissa ja asennustarkkuudessa olisi runsaasti parantamisen varaa.
Lue lisää