Metsä
Kokeilu

Kokeilu kirjanpainajien tarkkailusta, torjunnasta ja Multiwit BK -kuoriaisansoista on saatu päätökseen – taistelu tuholaisia vastaan on vaatinut radikaaleja ratkaisuja

Koneviestin kokeilusta – eli kirjanpainaja-ansojen toimivuudesta – on raportoitu kahdesti aiemmin. Mutta tarinan päätös ei ole onnellinen, vaan hyönteistuhojen ehkäisemiseksi jouduttiin tekemän radikaali päätös.
Tommi Hakala
Suomenkin vanhenevien kuusikoiden tilalla on entistä useammin tällainen näky – kuuset ovat poissa ja tilalla on rauduskoivuja tai mäntyjä siementämässä uutta puustoa. Kirjanpainajien kanssa vain julmat keinot ovat valitettavasti toimivia.

Kuusikoissa rajuja tuhoja tekevä kirjanpainaja on saanut eniten huomiota suomalaisessa metsäkeskustelussa. Normaalisti yksittäisiä puita ja eri vaurioista kärsineitä kuusia kiusannut hyönteinen on aiheuttanut Keski-Euroopassa valtavia tuhoja – ja nyt myös Suomessa on havaittu leviämistä entistä pohjoisemmaksi – aiemmin vaikeimman tilanteen Kaakkois-Suomen alueelta.

Koneviestin kokeilu MultiWit BK -kuoriaisansoilla:

  • Aloitettiin keväällä 2020, kahdella kirjanpainajien havaintopaikalla
  • Ensimmäisenä kesänä tuloksena runsaat saaliit
  • Ansojen teho riitti seurantaan, ei torjuntaan

Iskut saavat jostakin alkunsa

Kirjanpainajat ovat kuolevien kuusien ja tuoreen puutavaran ”ystäviä”. Hyönteiset havaitsevat, jos kuusi on alkanut kitua, esimerkiksi syntyneestä vauriosta tai ympäristön muutoksesta johtuen. Uudistusalojen reunametsät ovat olleet kirjanpainajien tavanomaista esiintymisalustaa, koska kuusen reagointi rajuun valon lisääntymiseen aiheuttaa useamman vuoden muutosvaiheen puulle. Esimerkiksi varjoneulaset korvaantuvat vähitellen valoa sietävämmillä, mikä syö puun voimavaroja.

Nyt viimeisten vuosien aikana peräkkäiset kuivat ja kuumat kesät ovat altistaneet aivan terveitäkin kuusikoita hyönteisten iskuille. Pintajuurinen kuusi kun vähänkin kuivemmalla maapohjalla reagoi jo samana kesänä kuivuuteen ja juuristoon kohdistuvaan paahteeseen. Kovimmilla ovatkin olleet kuuselle vähemmän soveltuvat karummat metsätyypit, juuri tällaisia ovat molemmat metsät, joissa Koneviesti kokeili ansojen tehoa.

Kaksi erilaista kohdetta

Toinen kuusikko on syntynyt luontaisesti hiesupohjaiselle metsäkuviolle, jossa keskijäreillä kuusilla oli ikää yli 80 vuotta. Iskut alkoivat alueen pohjoisreunalta ja osassa tuhorunkoja oli juurikääpää. Näistä rungoista tuho levisi vähitellen viereisiin, hitaasti kasvaneisiin terveisiin runkoihin. Toisessa kohteessa kyseessä oli hiekkapohjainen, joskin multava entinen pelto – johon kuusikko istutettiin 1980-luvun lopulla. Erittäin kovakasvuisen kuusikon eteläreunan rungot olivat tuhon alkaessa jo 2 tukin koossa ja edelleen vahvassa kasvussa. Tuhon alkusyy lienee yksinkertaisesti loivaan rinteeseen kohdistunut paahde.

Tommi Hakala
Kuvio, jossa 2020 kevättalvella tehtiin taustan tummempana erottuva kaistalehakkuu ja ansoitus. Kaistaleen laikutuksen yhteydessä havaittiin, että tuhokohdille oli syntynyt jatkumoa jätetylle kuviolle. Koska tuhon leviäminen haluttiin estää, suoritettiin 2020 marraskuussa kuusten poisto ja laikutus – alue uudistetaan normaalia tiheämmässä jatkokasvatettavien männyn ja rauduskoivun siemenpuiden avulla.

Ansat kertovat

Kokeilun alussa viime vuonna ansat varmistivat heti ensimmäisellä kevätviikolla tuhojen syyn. Ansat täyttyivät keväällä 2020 kirjanpainajilla ja kesän huollon + tyhjennyksen jälkeen täyttyminen jatkui. Se kertoi, että kirjanpainajia parveili kuvioilla paljon – huolimatta torjuntahakkuistakin.

Ensin kuviteltiin, että ansat olisivat keränneet iskukohtien tuholaisia riittävästi talteen ja rauhoittaneet täten tilanteen. Siinä oli turhaa toiveikkuutta: kun kaistalehakattua kuviota muokattiin loppukesästä 2020, havaittiin reunametsässä kolme useiden runkojen esiintymää. Päätös jatkotoimista tehtiin nopeasti ja loppu kuvio ilmoitettiin hyönteistuhohakkuuksi. Marraskuussa 2020 kuvio hakattiin vain kuusta poistaen ja jäljelle jäi tiheä männyn ja rauduskoivun siemenpuusto. Rajauksen teko onnistui siten, ettei reunametsiin jätetty vanhaa kuusikkoa. Kuvion kohdalla menetettiin kirjanpainajasta johtuen paljon tulevaa tukkisatoa. Kuvio oli tulossa väljennysvaiheeseen ja vielä solakasta runkomuodosta johtuen tukkiprosentti jäi 60 tienoille – normaalin uudistushakkuun reilusti yli 80 sijaan.

Peltokuviolla tilanne oli vielä pahempi, siellä paljastui runsaasti uusia kuolevia, mutta muutoin terveitä runkoja. Viimeisimmät rungot löytyivät keväällä 2021, jolloin tehtiin torjuntana reunametsän runkojen poistoa. Nyt talvella 2022 tultaneen poistamaan vielä yksi rivi reunametsän runkoja ja keväällä asetetaan kaikki testiansat kuvion reunamalle. Samalla toiveissa on runsasluminen alkukesä – aina juhannukseenkin asti – jotta kirjanpainajilla olisi hankalat olot levitä. Ensi vuosi näyttää, pitääkö kyseiselle kuviolle tehdä uudistushakkuu ja vaihtaa puulajia. Paikalle on helppo perustaa vaikkapa luontainen rauduskoivikko, sillä siemenpuita on riittävästi. Kuvio sijaitsee myös talouskeskuksen lähellä, mikä vähentää hirvien kiinnostusta koivulounaisiin.

Hereillä metsässä liikkuessa!

Kirjanpainaja on aina ollut ja tulee olemaan suomalaisessa metsäluonnossa. Mutta hyönteisen leviäminen epidemiaksi voi aiheuttaa suuria ongelmia kaikille metsäsektorin kanssa toimiville. Siksi metsänomistajien on syytä olla varpaillaan ja seurata omien metsiensä terveydentilaa. Omituisesti loppukesästä ryhminä oksistaan kellastuvat kuuset ja pihkavuodot runkojen tyviosissa on syytä ottaa todella vakavasti.

Hakkuiden osalta kuusikoiden paahteisuuden minimoiminen on tarpeen, eli hakkuun voi toteuttaa uudistuskuvioita mänty/koivuvaltaisiin kuvioihin rajaamalla. Myös on vakavasti harkittava kuusikon väljennyshakkuun riskejä, etenkin jos kuusikko on hiemankin liian karulla kasvupaikalla. Aktiivinen tapa ”kouluttaa metsää” on esimerkiksi sekametsän harventaminen mäntyä ja koivua suosien, vähentäen kuusien määrää kuviolla – näin samalla kasvuvoimaa siirtyy valoja lämpöä enemmän sietäviin puulajeihin.

Ja lopuksi vielä kaikkia metsänomistajia auttava vinkki: Kun havaitaan kirjanpainajan tuhoja ja niiden vuoksi ilmoitetaan suoritettavan hakkuita – ne pitää merkitä metsänkäyttöilmoituksiin oikeilla merkinnöillä eli hyönteistuhoina. Näin tieto mahdollisista paikallisten epidemioiden synnyistä leviää myös tutkimus- ja rekisteröintilaitosten tietokantoihin.

Tuhon voisi ilmoittaa myös Lukelle osoitteessa: https://metsainfo.luke.fi/fi/metsatuholomake. Sieltä saa myös jonkin verran asiantuntija-apua tarvittaessa.

KIITÄMME & MOITIMME:
  • Ansat toimivat hyvinä seurantavälineinä, tuhonaiheuttajan havaitsemiseksi
  • Pienialaisilla kohteilla voivat hidastaa tuhoa
  • Ansojen teho ei riitä varsinaiseen torjuntaan

Lue myös edelliset osat MultiWit BK -kuoriaisansakokeilusta:

Kuiva kesä ja alkusyksy olivat Koneviestin kirjanpainajien torjunta-ansoille haasteellinen – tuhot laajenivat (KV 17/2020)

Koneviesti kokeilee kirjanpainajien keruuta ansoilla – ensimmäinen raportti alkukesältä 2020 (KV 11/2020)

Metsän tuhohyönteisten havaitseminen ja tuhoaminen on mahdollista – Koneviesti aloitti kuoriaisansakokeilun kaarnakuoriaisille (KV 8/2020)

Lue lisää