T-sarjaa näkee edelleen paljon liikenteessä raskaiden perävaunujen kanssa. Kuva: Juho Nivala

• T0-sarja esiteltiin vuonna 2002 ja sitä valmistettiin vuoteen 2007 saakka.
• T0-sarjan traktoreita valmistettiin Suolahdessa kaikkiaan noin 11 500 kappaletta.
• Käyttäjän kannalta tärkeimmät muutokset edellisiin malleihin verrattuna olivat tehokkaampi hydrauliikka ja parantunut ergonomia.

Vuosituhannen alussa maataloustraktoreiden kokoluokka oli kasvamassa aiemmin urakointikoneiksi luokiteltujen kuusisylinteristen noin 150-hevosvoimaisten traktoreiden tasolle.

Maatilojen ja työlaitteiden kasvaneet koot ajoivat monen siirtymään nelisylinterisestä 100-heppaisesta isompaan ja painavampaan traktoriin. Valtran pitkälti 8000-sarjaan perustuneen ensimmäisen kehitysversion T-mallisarja saavuttikin suuren suosion niin maanviljelijöiden kuin urakoitsijoidenkin keskuudessa.

Katso Valtra T120-190 -sarjojen tekniset tiedot Konedatasta

Valmistajan historiikinkin mukaan asiakkaat pitivät 8000-sarjaa 2000-luvun alussa jo hieman vanhanaikaisena kantikkaine ulkomuotoineen ja etenkin vaatimattomine hydrauliikkoineen.

Vuonna 2003 Suolahdessa elettiin hyviä aikoja, kun traktoreiden valmistusmäärä kohosi 10 000 kappaleeseen. Koneista 75 % meni vientiin, kotimaan markkinoille jäi siten vain neljäsosa tuotannosta.

Esimakua tulevan T-sarjan muotokielestä saatiin kolmisen vuotta ennen T-sarjan julkaisua ensimmäisen kehitysversion S-sarjassa. Valtran aiempi kantikas muotoilu vaihtui pyöreisiin kulmiin S-sarjan uuden ulkoasun myötä.

Konepeitossa ja muissakin muoviosissa käytettiin uutta muovimateriaalia, joka oli valikoitunut käyttöön osittain sen helpon kierrätettävyyden vuoksi.

Vuonna 2002 esitellyn T-sarjan ulkokuori säilyi yli kymmenen vuotta tunnistettavana pienillä muutoksilla aina kolmannen sukupolven loppuun saakka, jonka jälkeen ulkokuori muuttui neljännen sukupolven myötä täysin erilaiseksi.

Ensimmäiset T-sarjan Valtrat olivat teknisesti hyvin samankaltaisia aiempien 8000-sarjan pitkän akselivälin Hitech-mallien kanssa.

Suurimmat tekniset muutokset läpi mallisarjan 2002–2007 vuosien välillä liittyvät moottorien kehitykseen ja päästönormien asettamiin muutoksiin.

Ensimmäisissä T-sarjalaisissa mallimerkintä oli vain ohjaamon ovissa. Kuva: Eino Kuhmonen

Teknisesti odotetuin muutos T-sarjaan siirryttäessä oli päivitetty hydrauliikkajärjestelmä. Aluksi ainoana vaihtoehtona oli osittain kuormantunteva, hammaspyöräpumppuun perustuva järjestelmä.

Jokaisen venttiilin virtausta voitiin säätää erikseen ohjaamon sivulla olevasta ”mikseripöydästä”, kaikki venttiilit olivat sähköisesti hallittuja.

Hydrauliikkaa hallittiin aluksi ainoastaan sähköisesti sivukonsolin tai kyynärnojan joystickeistä tai ”mikseripöydän” painonapeista. Vuonna 2004 vaihtoehdoksi tuotiin mekaanisesti hallitut venttiilit Kuva: Viestimedian arkisto

T-sarjan ohjaamon runko oli sama kuin 8000-sarjassa, mutta ergonomiaa ja hallintalaitteita onnistuttiin parantamaan tuntuvasti uudelleensuunnittelemalla.

Sähköjärjestelmässä siirryttiin T180- ja T190-malleissa alusta alkaen CAN-väylätekniikkaan. Moottori, voimansiirto ja mittaristo keskustelivat keskenään väylän yli.

T0-sarjan esittelynkin aikaan Valtra oli jo tunnettu myös ulkomailla. Ensiesittelytilaisuuden paikaksi valikoitui Unkari. Esittelyä valmisteltiin jo etukäteen, kun kaikki maahantuojat saivat kutsun Suolahteen tuotekoulutuksiin kesällä 2002.

M-sarjan traktorit esiteltiin kesällä 2003 laajentamaan Valtran mallistoa. Tekniikka oli muutoin pitkälti yhteneväistä T-sarjan kanssa, mutta moottorina käytettiin kaikissa malleissa 4,4-litraista Sisudieseliä.

M-sarjan taival jäi lyhyeksi, sillä se oli tuohon aikaan neloskoneeksi poikkeuksellisen painava ja suurikokoinen. M-sarjan perusmallit korvattiin melko nopeasti uudella N-sarjalla.

Julkistuksen aikaan T-sarjaan kuului seitsemän eri mallia. Kaikkien voimanlähteenä oli kuusisylinterinen ahdettu ja ahtoilman jäähdytyksellä varustettu Sisudiesel joko 6,6- tai 7,4-litraisena versiona.

Moottori on suhteellisen hyvin saatavilla huoltotöitä ajatellen. Ilmanpuhdistin on konepeiton alla moottorin päällä. Kuva: Eino Kuhmonen

Moottorin tyyppinumero paljastaa olennaisimmat tiedot moottoreista. Esimerkkinä käytämme vaikkapa T140- ja T160-malleissa käytettyä 66 ETA -moottoria.

Luku 66 kertoo iskutilavuuden, joka on 6,6 litraa. E-kertoo sähköisestä moottorinohjauksesta, T-kirjain tavanomaisesta turboahtimesta ja A paljastaa välijäähdyttimen olevan ilmasta ilmaan -tyyppiä.

Malliston laaja 120−210 hevosvoiman tehoalue määritti sarjan pienimpien ja isompien välille teknisiä eroavaisuuksia.

Mallikohtaisesti tehot olivat välillä 120 − 209 hevosvoimaa ja maksimiväännöt haarukassa 502−830 Nm.

T140 oli varustettu matalakierrosmoottorilla.

T0-sarjan moottorivaihtoehdot olivat joko 6,6- tai 7,4-litrainen Sisudiesel eri tehoversioina. Kuva: Valmistaja

Moottoreiden polttoaineen kulutus oli aiempaa pienempi. Valtra onnistui alittamaan ensimmäistä kertaa maagisen ominaiskulutusrajan 200 g/kWh. Öljynvaihtoväli oli kaikissa malleissa 500 käyttötuntia.

Pienemmissä T120−160 malleissa käytettiin 6,6-litraista Sisudieseliä ja isoimmissa malleissa 7,4-litraista moottoria. Polttoaineen ruiskutusjärjestelmien tyypit vaihtelivat myös iän ja mallin mukaan.

Malliston esittelyn aikaan vain kaksi suurinta mallia oli varustettu sähköohjatulla ruiskutuspumpulla. Heinäkuusta 2003 alkaen kaikkiin malleihin tuli sähköohjattu Boschin VP30-jakajapumppu. Kuva: Juho Nivala

Mallit T180 ja T190 oli varustettu alusta asti sähköohjatulla jakajapumpulla ja pienemmät versiot vuoden 2003 puoleen väliin saakka mekaanisella Stanadynen jakajapumpulla, kunnes niidenkin osalta siirryttiin sähköohjatun Bosch VP30 -jakajapumpun käyttöön.

Mallisarjan loppupuolella 2006–2007 kaksi isointa mallia T170 ja T190 olivat jo common rail -moottoreita.

T0-sarjan hydrauliikka perustui edelleen hammaspyöräpumppuun. 8000-sarjaan verrattuna tuotto kasvoi ja kaikki venttiilit olivat alkupään malleissa sähköohjattuja.

Vaihteisto- ja hydrauliikkaöljyt olivat yhteiset.

Perinteisemmän hydrauliikan ystäville tarjottiin vaihtoehdoksi edelleen markkinoilla ollutta 8000-sarjaa.

Hydrauliikan virtaukset ja ajastukset säädettiin sähköhydrauliikalla varustetuissa traktoreissa painonappien alla olevista kiertokytkimistä.  Kuva: Juho Nivala

Ensimmäiset pari vuotta T-sarjaa oli saatavilla vain sähköohjatulla hydrauliikalla. Vuonna 2004 markkinoille tuotiin Classic- ja HiTech-mallit joissa oli mekaanisesti hallitut venttiilit. Kuva: Valmistaja

T-sarjan maksimituotto oli 91 litraa minuutissa. Hammaspyöräpumpusta huolimatta järjestelmä oli osin kuormantunteva.

Kuormantuntevuus saatiin aikaiseksi lisäämällä pumpun ja hydrauliikan venttiilistöjen väliin lyhytkiertoventtiili, joka ohjaa pumpulta tulevan öljyn takaisin voimansiirron koteloon silloin, kun hydrauliikkaa ei käytetä.

Samalla venttiili pitää yllä hydrauliikan reagointinopeuden varmistavaa 11−23 barin valmiuspainetta. Järjestelmän paine säätyi useita hydraulitoimintoja samanaikaisesti käytettäessä suurinta painetta vaativan toiminnon mukaan.

Vakiovarusteena oli neljä lohkoa. Hydrauliikasta on olemassa lukuisia variaatioita riippuen siitä, onko traktori varustettu etunostolaitteella tai etukuormaimella.

Taakse sai lisävarusteena sai kaksi lisälohkoa, jotka oli toteutettu vaihtoventtiilillä. Konfiguraatiosta riippuen sivukonsolin joystickeillä hallittiin joko 3. ja 4. tai 5. ja 6. -lohkoja.

Yhden lohkon jatkoksi saattoi lisätä sähköhallitun vaihtoventtiilin, jonka avulla esimerkiksi etunostolaitteen hallintalohko oli käytettävissä muihin töihin silloin, kun nostolaitetta ei tarvittu.

Takanostolaitteen nostovoimaksi ilmoitettiin 77 kN (7 700 kg) ja lisävarusteena toimitettavan etunostolaitteen 36 kN (3 600 kg).

Etunostolaite ja etuvoimanotto oli raksittu kuvan T140-mallin varustukseen jo tehtaalta. Kuva: Viestimedian arkisto

Vuonna 2004 valinnanvaraa lisättiin hydrauliikkajärjestelmän osalta. Kentältä saadun palautteen mukaan useat perinteistä tekniikkaa arvostavat käyttäjät pitivät sähköohjattua järjestelmää liian teknisenä.

Niinpä vaihtoehdoksi valikoimaan palautettiin 8000-sarjan HiTech-malleista tuttu täysin avoin järjestelmä mekaanisilla lohkoilla varustettuna.

Classic-mallit oli helppo tunnistaa konepellin läpi nousevasta pakoputkesta. Muissa malleissa putki kulki A-pilaria pitkin. Kuva: Valmistaja

Vuonna 2004 markkinoille tuotiin myös yksinkertaistettu Classic-varustelu. Mekaaniset hydrauliikkalohkot, mekaaninen suunnanvaihdin samassa pikavaihteellisessa vaihdelaatikossa, konepellin läpi tuleva pakoputki ja työkalulaatikon sekä nappikytkimen puute olivat keskeisimmät erot muihin varustetasoihin verrattuna.

Classicin 73l/min hydrauliikka oli perua 8000-sarjan malleista.

Classic-mallit tunnistaa ohjaamosta kolmannesta vaihdevivusta, jolla operoitiin mekaanista suunnanvaihtajaa. Ilmastointi ja ilmaistuin olivat vakiovarusteina Classiceissakin. Kuva: Valmistaja

Vuonna 2005 lisävarusteeksi tuotiin keulapumppu. Kuormantunteva aksiaalimäntäpumppu otti öljynsä omasta 70 litran öljysäiliöstä, joka oli sijoitettu traktorin eturunkoon.

Pumppu-säiliöyhdistelmä ei soveltunut asennettavaksi yhdessä etunostolaitteen ja -voimanoton kanssa.

Kaikkien T-sarjan mallien versioissa oli Suomessa vakiona neljän päävaihteen ja kolmen pikavaihteen vaihteisto. Classic-malleja lukuunottamatta suunnanvaihdin oli sähköhydraulisesti operoitava. Valtran tyyliin seisontajarrua hallittiin samalla vivulla.

Sähköhydraulinen suunnanvaihdin oli tuttu aiemmista HiTech-malleista. Samalla vivulla operoitiin myös seisontajarrua. Kuva: Juho Nivala

Vaihteistosta valmistettiin kahta tyyppiä, jotka olivat 650 ja 700. Ainakin alkupään T120- ja T140-malleissa käytettiin tyyppiä 650. 700-tyypin voimansiirron välitykset olivat erilaiset ja rakenteet järeämmät.

Molempiin vaihteistoihin mahtui sama määrä öljyä.

Voimanoton perusnopeuksia oli varustelusta riippuen yksi tai kaksi, joita voitiin täydentää ajovoimanotolla.

Suomessa kaikkien mallien vakiovarusteisiin kuului kolmen pikavaihteen vaihteisto. HiShift-nappikytkin oli vakiona muissa paitsi Classic-malleissa. Tarjolla oli sekä 40 että 50 km/h versiot. Kuva: Juho Nivala

Valtran tapaan T-sarjankin traktorit olivat monipuolisesti räätälöitävissä.

Hydrauliikan sähkölohkot (ei Classic- ja HiTech-malleissa), ilmastointi ja ilmajousitettu istuin kuuluivat vakiovarusteluun.

Ilmastointilaite kuului Suomessa T-sarjan vakiovarusteisiin alusta saakka. Myös ilmapenkki oli vakiona. Kuva: Juho Nivala

Traktorin värin saattoi valita useista vaihtoehdoista. TwinTrac-taakseajolaite oli tarjolla tehdasvarusteena. Voimansiirron saattoi valita 40 km/h tai 50 km/h versiona. Työvaloja voitiin päivittää jo tehtaalla.

TwinTrac-taakseajolaite oli tarjolla lisävarusteena. T-sarjan ohjaamon takajalkatilat mahdollistivat istuimen kääntämisen vakiona. Kuva: Juho Nivala

Etujousitus, etunostolaite ja etuvoimanotto nostolaitteineen olivat niin ikään jo suoraan linjalla asennettavissa.

T-sarjan nostolaite oli aina sähköhallittu, vuosien takaa tuttu Autocontrol. Nostolaitteen versio oli traktorimallista ja valmistusajankohdasta riippuen joko Autocontrol 5.3, 5.5 tai 6.1.

Takanostolaitteen nostokyky oli 7,7 tonnia kaikissa malleissa. Käyttöä helpotti se, että Autocontrolin käyttöpainike oli tuotu kyynärnojaan.

Autocontrol-nostolaitetta voitiin käyttää myös lokasuojan painikkeista. Kuva: Viestimedian arkisto

Voimanoton kiinteitä nopeuksia oli saatavilla valinnan mukaan yksi tai kaksi, näitä voitiin useimmissa tapauksissa täydentää ajovoimanotolla.

Nostolaitteen nostokyky oli 7,7 tonnia. Voimanoton nopeuksia oli saatavilla enintään kaksi plus mahdollinen ajovoimanotto. Kuva: Eino Kuhmonen

Runkorakenne oli vanhastaan tuttu. Moottorin ja vaihteiston yhdistävä levyrakenteinen välirunko toimii sekä kantavana rakenteena että 165 litraa vetävänä polttoainetankkina.

Uutena lisävarusteena tarjottiin 170-litraista muovitankkia. Lisätankki kiinnitettiin ohjaamon alle rungon vasemmalle puolelle.

T0-sarjan varsinainen polttoainesäiliö sijaitsi edelleen välirungossa. Lisävarusteena oli saatavilla muovitankki, joka tässäkin yksilössä on. Kuva: Juho Nivala

Eturungossa oli kiinnityspisteet lisävarusteena toimitettaville etuakselin ilmajousitukselle, etunostolaitteelle, etuvoimanotolle ja etukuormaimen sovitusosille. Haluttaessa kaikki edellä mainitut voitiin sovittaa yhtäaikaisesti samaan traktoriin.

Etunostolaitteiden ja -voimanoton toimittajana oli Zuidberg. Yhteistyötä tehtiin siinä määrin, että Zuidberg toimitti osia myös traktoreihin, joissa etu-PTO:ta tai -nostolaitetta ei ollut.

Ennen T-sarjaa neljään suurimpaan HiTechiin tarjottiin muutaman vuoden ajan mahdollisuutta akselivälin valintaan, vaihtoehdot olivat joko 2,56 tai 2,75 metriä.

T-sarjassa valintamahdollisuutta ei enää ollut. Kaikissa malleissa akseliväli oli 2,75 metriä, jonka seurauksena painojakaumaksi muodostui 45/55.

Työkunnossa tankit täynnä mallikohtaiset painot asettuivat välille 5 530 − 5 950 kiloa. Tarvittaessa traktoria voitiin painottaa tavanomaisesti sekä etu- että taka-akseleiden pyöräpainoilla.

Etupainot uudistettiin sekä muodoiltaan että kappalepainoiltaan. Nokalle voidaan latoa enimmillään 14 kappaletta 40 kilon painoja (560 kg) ja näiden lisäksi traktorin alle, etuakselin eteen kymmenen lisäpainoa (400 kg).

Lisäpainotukselle oli tarvetta etenkin tietyissä vientimaissa, joissa raskaissa vetotöissä painosta oli haitan sijaan hyötyä.

T120- ja T130-malleissa käytettiin Dana CS17V -akselia.T140-170-malleissa vakioakseli oli Carraron valmistama, lisävarusteena oli tarjolla Dana DS17V -teollisuusetuakseli. T180 ja T190 oli varustettu Carraron 20.29HDSS-akselilla.

Etuakselit ovat kyselymme perusteella suhteellisen kestäviä. Teollisuusetuakseli oli saatavilla lisävarusteena. Kuva: Juho Nivala

Etujousitus oli lisävaruste, joka kasvatti etuakselipainoa noin 350 kilolla. Paineilmatoimisen etujousituksen liikevara oli 51 milliä, automatiikka piti akselin joustovaransa keskiasennossa.

Aires-etujousituksessa on kaksi ilmapaljetta akselin etupuolella. Iskunvaimentimet ovat perinteistä mallia. Etujousituksen pultteja kannattaa tarkkailla aika ajoin. Kuva: Juho Nivala

T-sarja ei ollut aikalaisistaan ketterimmästä päästä. Esimerkiksi Koneviestin kokeilussa vuonna 2003 T170-mallin kääntöympyrän läpimitaksi mitattiin 14,15 metriä.

Ohjauksen tarvitsema öljyvirtaus otettiin työhydrauliikan kaksoispumpulta prioriteettiventtiilin kautta.

Painojen ja tehojen kasvaessa myös jarrujen tehoa kasvatettiin. Märkien monilevyjarrujen levyjen halkaisijaa kasvatettiin suuremmissa malleissa aiempien mallien 224 millimetristä 242,5 milliin.

T120 ja T130 jatkoivat kuitenkin vanhoilla 224-millisillä jarrulevyillä. Perävaunun jarruventtiiliksi oli saatavilla niin hydraulinen kuin pneumaattinenkin jarruliitäntä.

T-sarjan ohjaamon runkona käytettiin nelossarjan esittelyyn asti jo vuonna 1990 esiteltyä perusrakennetta. Rakenteita jouduttiin luonnollisesti järeyttämään turvamääräysten vuoksi painojen kasvaessa, mutta ulkonäöltään runko pysyi tunnistettavana.

Samaa runkoa muuten valmistetaan edelleen Brasiliassa, mutta Härmässä viimeiset vastaavat ohjaamot valmistettiin vuonna 2016. Ohjaamon puutteina kilpailijoihin verrattuna olivat etukuormainkäyttöä helpottavan kattoikkunan ja apukuljettajan istuimen puute.

Uutta edellisiin mallisarjoihin verrattuna oli sähköhydrauliikan mahdollistama hallintalaitekyynärnoja, johon oli koottu niin hydrauliikan kuin Autocontrol-nostolaitteenkin hallintapainikkeet.

Uutena lisävarusteena vuodesta 2004 eteenpäin tarjottiin mekaanista ohjaamojousitusta.

Kuva: Valmistaja

Jousitettu ohjaamo oli rungossa kiinni etureunastaan tärinäneristimillä, takanurkistaan ohjaamo kiinnittyy runkoon kahdella kierrejousella ja iskunvaimentimella. Sivuttaisliikettä estämään ohjaamon oikealle puolelle asennettiin panhard-tanko.

Ohjaamojousituksen panhard-tanko pitää ohjaamon takapään sivusuunnassa kohdillaan. Etupäässä tarvetta ei ole, sillä jouset on asennettu vain taakse. Kuva: Valmistaja

Jousituksen myötä vetokoukun laukaisu vaihtui hydrauliseksi ja istuin matalataajuusistuimeksi.

Ohjaamojousituksen kerrottiin vaimentavan normaalissa peltoajossa istuimen pystysuuntaisia heilahduksia noin kolmanneksella. Esimerkiksi kynnöspeltoa äestettäessä syntyvistä iskuista jousitus vaimensi jopa 80 prosenttia.

Koneviesti pyysi lehdessä 1/2024 vastaamaan kyselyyn Valtran T0-sarjan koneista. Kyselyn perusteella koneiden omistajilla oli paljon kerrottavaa , nimittäin vastauksia saatiin 121 kappaletta.

Kooste kyselystä kertoo koneiden hyvistä ja huonoista ominaisuuksista.

Kyselyn vastaukset olivat ilahduttavan yhteneväisiä niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Käyttötuntimäärät tämän ikäisillä ja kokoisilla traktoreilla ovat pääasiassa jo kunnioitettavalla tasolla, joillakin yksilöillä on ajettu jopa uskomattomia lukemia.

Koneviestin lukijoilta kyseltiin kokemuksia T0-sarjan Valtroista. Kuva: Valmistaja

Joskus kuulee omistajan kertovan 20 000 tuntia ajetusta traktorista ilman minkäänlaisia vikoja. Näissä tapauksissa kyseessä lienee valikoiva unohtaminen, sillä mekaanisiin laitteisiin tulee aina vikoja. Usein kyse on kuitenkin siitä, että omistajat ovat todella tyytyväisiä työvälineeseensä, mikä itsessään kertoo onnistuneesta tuotteesta.

Vastaavia räikeitä esimerkkejä ei tähän kyselyyn tullut, joten vastauksia voidaan pitää realistisina. Kyselyyn vastanneiden koneista noin puolet oli pienemmällä 6,6-litraisilla moottorilla olevia malleja.

Näistä kuitenkin vain neljä kappaletta oli T140-matalakierrosversioita. Huomiota kiinnitti se, että vain yhden koneen pääasialliseksi käyttötarkoitukseksi ilmoitettiin olevan harrastekäyttö.

Tämän ikäiset isot traktorit ovat siis vielä oikeissa töissä, vähintäänkin talon toisena tai kolmantena traktorina. Vastaajista 44,5 % kertoi traktorin olevan maatalouskäytössä, seuraavaksi yleisintä oli urakointikäyttö (27,7 %).

T0-sarjaa käytetään paljon turvesoilla – 10,1 % vastaajista kertoi turvesuokäytön olevan traktorin pääasiallinen käyttötarkoitus.

Kyselyyn vastanneista 45,5 % kertoi olleensa traktoriinsa tyytyväisiä ja 37,3 % erittäin tyytyväisiä. Neutraalin kannan otti vajaat 11 % vastaajista, tyytymättömiä vastaajia oli 4,5 prosenttia ja erittäin tyytymättömiä 1,8 % vastaajista.

Kaikkein tyytymättömimmätkin vastaajat ovat monesti kertoneet positiiviseksi asiaksi hyvän moottorin ja kohtuullisen hyvät tieajo-ominaisuudet. Nämä kommentit vastaavat mukavasti myös kaikkein tyytyväisimpien mietteisiin.

Traktorin helppo huollettavuus ja yksinkertainen perusrakenne sai kymmenittäin kehuja kyselyyn vastanneilta. Toisaalta muutamissa vastauksissa huollettavuutta moitittiin heikoksi.

Muutamat vastaajat olivat tehneet koneisiinsa isompiakin remontteja, kuten vetolevyn vaihtoja ja vaihteiston korjauksia.

Muutamat moitteet lienevätkin kohdistuneet tiettyihin huoltotoimenpiteisiin, joissa pääsy kohteeseen on hieman vaikeaa.

Perusvarmaa tekniikkaa ja toimintavarmuutta kehuttiin lähes samoin sanankääntein kymmenissä vastauksissa.

Sähköhydrauliikan käyttömukavuus ja tarkkuus on myös vastausten perusteella hyvällä tasolla. Konetta kehuttiin myös käteen käypäiseksi useissa vastauksissa.

Vastaajat ovat olleet tyytyväisiä myös traktorin ajo-ominaisuuksiin ja etenkin jouhevasti toimivaan suunnanvaihtimeen. Suunnanvaihtimen yhteydessä muistutettiin kalibroinnin tärkeydestä.

Moottorin ominaisuuksia ja etenkin sitkeyttä läpi kierrosalueen ja liikkeellelähtömomenttia pidettiin hyvänä asiana. 7,4-litraiset moottorit saivat kehuja etenkin hyvien vääntöominaisuuksiensa ansiosta.

Useampi vastaaja kertoi moottoreiden toimineen yli 10 000 tuntia pelkkien perushuoltojen turvin.

Traktoria pidettiin myös helppona käyttää, uuden kuljettajan kouluttaminen traktorin saloihin on ilmeisen helppoa.

Varusteet keräsivät myös kiitosta etenkin ilmastointilaitteen ja jousitusten osalta. Ohjaamoergonomiaa pidettiin hyvänä kymmenissä vastauksissa.

Sähköhydrauliikan käyttöominaisuuksia kehuttiin niin säätöjen kuin käytön mukavuuden ja tarkkuudenkin osalta runsaasti. Säätöjen myös mainittiin olevan monipuolisia tuon ajan traktoriksi.

Ilmajousitetun etuakselin tarjoamaa mukavuutta pidettiin parempana kuin hydraulijousitusten useammassa vastauksessa. 42-tuumaisia renkaita pidettiin hyvänä asiana vetotehon kannalta.

Turvesuokäytössä hyvänä puolena eräs käyttäjä mainitsi sen, että konepeiton ritilän ja muotoilun johdosta moottoritila pysyy puhtaana ja lämpöongelmia ei ole esiintynyt.

Ulosottokäytössä kehuttiin suurimpien mallien Sigma Power -lisätehon ominaisuuksia. Nostolaitteiden liikerata keräsi myös kehuja.

Polttoaineen kulutuksen osalta mielipiteet jakautuivat. Osa raportoi T-sarjan olevan 8000-sarjan traktoreita taloudellisempi, osa taas kertoi sen olevan samassa työssä janoisempi.

Vastauksissa ja keskustelupalstoilla on kuitenkin huomautettu, että T-sarjan tankki on työläs saada tankattua piripintaan, mikä voi helposti aiheuttaa kymmenien litrojen heittoa tuntikulutuslaskentaan.

T-sarjan kerrottiin myös olevan helposti varusteltavissa jälkikäteen. Eräällä tilalla oli tilan kasvaessa päädytty varustelemaan jo käytössä ollut T-sarjalainen etunostolaitteella, automaattiohjauksella ja hydrauliikkapäivityksellä traktorin vaihdon sijaan.

Käyttäjien tyytyväisyyden voi tiivistää seuraavasti: traktorissa on yksinkertainen perusrakenne yhdistettynä hyviin varusteisiin, ajomukavuuteen, helppokäyttöisyyteen, sähköhydrauliikkaan ja 50 km/h vaihteistoon.

Huonoja ominaisuuksia kysyessä vastausten kirjo oli hyvien tavoin laaja.

Osassa vastauksissa ohjaamoa moitittiin alkeelliseksi ja vanhanaikaiseksi. Mekaanisilla venttiileillä varustettuja koneita moitittiin meluisiksi etenkin tieajossa ja mekaanisen hydrauliikan vipujen aiheuttamaa pärinää pidettiin ikävänä ominaisuutena. Myös ohjaamon muut resonanssit mainittiin.

Ohjaamon takakulmassa olevalle apukuljettajan istuimelle on käyttäjien mielestä hankala kulkea.

Kyselymme vastauksissa moitittiin ohjaamon takakulmassa olevaa apukuljettajan istuinta hankalakäyttöiseksi. Kuva: Juho Nivala

Muutamissa vastauksissa pikavaihteiden toimintaa moitittiin kulmikkaiksi. Kysymyksessä voi olla myös kalibrointiasia.

Alkupään traktoreiden alareunastaan kaarevaa takalasia ei pidetty hyvänä perävaunua peruuttaessa, siitä puuttui myös kaapeleiden läpiviennit.

Etukuormausominaisuuksia ei pidetty erityisen hyvinä pitkän keulan ja painojakauman vuoksi. Raskaassa kuormaustyössä suositeltiin lisäpainojen käyttöä. Isolla etukuormaimella varustettuna etunäkyvyys on rajoittunutta ja kauhaa kiinnittäessä näkyvyys huono.

Kourakuormainkäytössä takalokasuojien kerrottiin syövän näkyvyyttä. Samassa kommentissa mainittiin näkyvyyden olevan heikko taakse yläviistoon ilman lisävarusteista lasikattoa.

Huollettavuuden osalta moitittiin paisuntasäiliön korkin paikkaa ja Carraro-etuakselin tulppien paikkaa ilmajousituksella varustetuissa traktoreissa. Myös ilmastointilaitteen kennon puhdistustöitä pidettiin vaikeana.

Hydrauliikan osalta huomautettiin, että 2000-luvun alussakin useimmat kilpailijat varustivat traktoreitaan jo aidosti kuormantuntevilla aksiaalimäntäpumpuilla. Muutamat vastaajat pitivät Valtran pumpun tuottoa vaatimattomana.

Sähkölohkojen osalta moitteita tuli siitä, että hydrauliikan toiminnassa on nappikäytöllä pieni viive ennen liikkeen alkamista. Ominaisuus on rasittava etenkin silloin, kun samaan aikaan ajetaan ristiin muilla traktoreilla, jossa ominaisuutta ei ole.

Samassa kommentissa todettiin ominaisuuden olevan toisaalta hyvä, sillä näin varsinkaan ajastettuja lohkoja ei käytetä vahingossa.

Sivukonsolissa olevia työhydrauliikan sähköisiä vipuja moitittiin kömpelöiksi käyttää verrattuna mekaanisiin lohkoihin. Nostolaitteen syvyyssäätörullaa moitittiin liian herkkäliikkeiseksi.

Kritiikkiä annettiin myös tiettyjen elektroniikkakomponenttien saatavuudesta.

Jarruissa oli useamman käyttäjän mielestä parantamisen varaa. Traktoria pidettiin ilman lisäpainoja kevyenä raskaampiin vetotöihin.

T-sarjan jarruja moitittiin alitehoisiksi. Kestoltaan ne ovat kuitenkin ilmeisen hyvät, kunhan jarrunesteiden vaihdosta pidetään huolta. Kuva: Juho Nivala

Kääntösädettä moitittiin suureksi useissa vastauksissa.

Katon rakenteita moitittiin hankaliksi purkaa. Rakenteita muutettiinkin useampaan kertaan ilmastointilaitteen tehojen kasvaessa vuosien mittaan.

Ohjaamojousituksen kerrottiin vanhemmiten pohjaavan herkästi epätasaisuuksien yli ajettaessa.

Ärsyttävänä ominaisuutena pidettiin satunnaisia vikakoodeja, joiden syynä olivat sähköliitosten huonot kontaktit.

Eräs vastaajista totesi vuosimallin 2007 T170 HiTech -traktoristaan, ettei ilmastointi ole kovalla helteellä kovin tehokas.

Yksi vastaaja moitti työvalojen polttimoiden vaihtoa, jota varten ohjaamon lippa on purettava edestä pois. Samassa lomakkeessa moitittiin myös ohjaamon raitisilmasuodatinta turvesuokäytössä. Suodattimen kansi tuppasi lentämään taivaan tuuliin traktoria lavetilla siirtäessä.

T-sarjaan on nykyisin saatavilla alkuperäisten yläajovalojen ja ajovalojen paikalle sopivia tieliikennehyväksyttyjäkin lediumpioita. Työvalojen päivittäminen ledeihin on myös yleistä. Kuva: Eino Kuhmonen

Vikojen osalta kyselyymme vastanneista omistajista suurin yksittäinen moite (30,3 %) koski traktorin maalipintaa. Saimme useita sellaisia vastauksia, joissa ainut moite koski traktorin maalausta. Kertoneeko tämä sitten jotakin koneen yleisestä luotettavuudesta, mene ja tiedä.

Heikkoutena on melkein kaikista koneista mainittu huonosti kestävä maalipinta. Varsinkin muoviosista maalit ovat irtoilleet kaikista vastanneiden koneista. Moni on maalannut tai maalauttanut traktoreitaan uudelleen. Kosmeettinen haitta on joillekin iso asia, toisille ei.

T-sarjassa käytettiin Suolahden tehtaalle melko uutta muovimateriaalia, jossa maali osoittautui pysyvän heikosti kiinni. Tämäkin yksilö on maalattu uudelleen, mutta kunnollisen tartuntapohjamaalin puutteen vuoksi uusikin maalipinta on alkanut irrota. Kuva: Juho Nivala

Seuraavaksi yleisimmin raportoitiin sähkövikoja (20,2 %). Useassa vastauksessa vian syyksi kerrottiin puhki hankautunut johtosarja. Monessa tapauksessa johtosarjojen korjaukseen tai vaihtoon oli ryhdytty 8 000 käyttötunnin tienoilla.

Vanhemmiten sähköviat saattavat kiusata sähköhydrauliikkaa. Tässä T170-mallissa on lisävarusteena vaihtoventtiilillä toteutetut 5. ja 6. lohko, jonka johdosta kyynärnojan hydrauliikan joystickissä on vaihtokytkimet. Kuva: Juho Nivala

Epämääräisten kosketushäiriöiden tapauksessa neuvottiin myös tarkistamaan ohjaamon etuosan iso liitin, jonka kautta suuri osa signaaleista kulkee.

Osien hintoja ja räjäytyskuvia on mahdollista tarkastella Agcon sähköisestä varaosakuvastosta osoitteesta parts.agcocorp.com/fi/fi. Sivusto ei vaadi kirjautumista.

Kaikkein tyytyväisimpien vastauksissakin löytyi myös rakentavaa palautetta. Vaihteistoa ei ole kukaan vastanneista pitänyt erityisen kestävänä, vaikka ehjänä ollessaan onkin melko hyvin toimiva ainakin jouhevan suunnanvaihdon osalta.

Vaihteisto on mitoitettu vakiotehoille, joita se kestää suhteellisen hyvin. Piristetyissä yksilöissä vaihteistoremonttiin joutuminen on luonnollisesti todennäköisempää.

Myös koneeseensa kaikkein tyytyväisimpien käyttäjien koneissa oli ollut kalliita remontteja, mutta hyvin toimiva moottori ja hyvät käyttöominaisuudet yksinkertaisessa paketissa pitivät nämä käyttäjät silti kokonaisuutena tyytyväisinä koneisiinsa.

Mekaniikan osalta raportoitiin reilut toistakymmentä vaihteistoremonttia. Useimmiten kohteena olivat pikavaihteiden ja suunnanvaihtimen monilevykytkimet sekä planeettapyörästöt.

Käyttötapa vaikuttanee kestoon, sillä raportoiduista suunnanvaihtimen tai pikavaihteiden pakoista vaihto oli tullut eteen nopeimmillaan 5 000 tunnin kohdalla ja pisimmillään 12 000 tunnin kohdalla.

Pikavaihteiston pakan kotelon pääty on yksi melko yleinen vikakohde, samoin aluevaihteiston hammaspyörät.

Vaihteistoremontti on paitsi aikaa viepä myös osiltaan melko kallis. Raportoidut kustannukset pakkaremonteista olivat 10 000 euron molemmin puolin yltäen aina 22 000 euroon.

Hintaan vaikuttaa paitsi remontin laajuus, myös käytetyt osat. Yksittäisiä voimansiirron osia lienee T-sarjaan edelleen saatavilla, samoin kuin uusia vaihteistoja. Lisäksi Valtra tarjoaa tehdaskunnostettuja Reman-komponentteja, jotka ovat kymmeniä prosentteja uusia vastaavia edullisempia.

Edullisempia vaihteistovikoja olivat vaihdevivuston ongelmat sekä vaihteiston sisältä irronnut vaihdevivun sokka, jonka korjauskustannukset olivat eräällä käyttäjällä noin 250 euroa.

Yhdessä tapauksessa voiman ulosottoakselin holkki oli kulunut perän sisältä 17 000 käyttötunnin kohdalla, minkä vuoksi ulosoton vaihde ei pysynyt päällä. Itse korjaten tästä vaivasta selvittiin 500 euron kustannuksin.

Hydrauliikka on osoittautunut ainakin kyselymme vastausten perusteella melko varmatoimiseksi.

Hydrauliikkapuolen suurin vika vaikuttaa olevan sähkölohkoissa. Vikatapauksissa voi kokeilla liitinten vaihtamista lohkojen välillä. Mikäli vika siirtyy toiseen lohkoon, on vikaa yleensä johdoissa tai ohjaamonpäässä. Mikäli vika pysyy samassa lohkossa, on syy venttiilissä.

Hydrauliikkapumpun vaihtoja raportoitiin vastauksissa vain yksi, se tehtiin 9 000 tunnin kohdalla. Hydrauliikkalohkojen tiivisteet saattavat väsyä vanhemmiten, mikä johtaa paineiden karkaamiseen lohkolta toiselle.

Kaikkein tyytyväisimpien vastaajien kommenteissa toistuivat hyvään moottoriin liittyvät maininnat. Moottoreiden korjauksista vastauksissa oli mainintoja yllättävän vähän. Myös koneen käynnistyvyyttä, yksinkertaisuutta ja toimivuutta kiiteltiin.

Moottorit ovat osoittautuneet pääsääntöisesti hyvin luotettaviksi, tosin useassa tapauksessa jäähdytin oli alkanut vuotaa. Jäähdytin kannattaa ainakin konetta ostaessa tarkistaa, sillä uuden kennon hinta on verollisena noin 1 500 euroa.

Jäähdyttimien vuodot ovat kyselymme perusteella melko yleisiä. Useammassa vastauksessa moottoritilan mainittiin pysyvän turvesuokäytössä yllättävän hyvin puhtaana, kuten tästäkin kuvasta näkyy. Kuva: Juho Nivala

Harvemmin esiintyneitä vikoja olivat moottorinohjainten pimenemiset sekä kahteen koneeseen noin 9 000 tunnin kohdalla vaihdetut kannentiivisteet. Vikaraporteissa esiintyi puolenkymmentä vaihdettua polttoaineen siirtopumppua sekä kaksi vaihdettua vesipumppua.

Vetolevyvikoja raportoitiin muutamia. Yleensä vetolevyvaivojen syynä on niittausten löystyminen tai irtoaminen.

Sähkövioista melko yleisiä vaikuttavat olevan vanhemmiten erilaiset jo mainitut johtosarjojen hankautumisesta johtuvat harmit.

Sähköjärjestelmää vaivaa vanhemmiten johdinten hankautumisesta johtuvat ongelmat. Kuva: Juho Nivala

Kolmessa tapauksessa kyynärnojan joystick oli hajonnut aiheuttaen noin 900 euron kustannukset. Vikatapauksissa kannattaa tarkastaa myös kyynärnojan johtosarja, johdot saattavat vanhemmiten murtua.

Yksi vastaajista oli joutunut vaihtamaan laturin 7 200 käyttötunnin kohdalla. Suunnanvaihdon oireillessa yksi mahdollinen vikapaikka on itse suunnanvaihtimen vipu.

Laturi oli vakiona 120-ampeerinen. Kuva: Juho Nivala

Jarrunesteiden tasoa kannattaa vastaajien mukaan tarkkailla aika ajoin. Pääsylintereiden kestoa voi parantaa vaihtamalla jarrunesteet säännöllisesti.

Pääsylintereiden vuotoa ei välttämättä huomaa helposti, sillä vuotava neste saattaa imeytyä ohjaamon äänieristeisiin. Yhdessä tapauksessa seisontajarrun vaijerin katkeaminen oli johtanut koneen valumiseen alamäkeen.

Jarrunesteet kannattaa vaihtaa säännöllisesti. Kuva: Juho Nivala

Etuakselivikoja vaikuttaa olevan suhteellisen harvoin, niitä raportoitiin vain muutama kappale. Yhdessä tapauksessa Carraron akseli oli vaihdettu Danaan 15 000 käyttötunnin kohdalla. Toisessa taas etunavan laakerit olivat vaihtokunnossa aiheuttaen 700 euron kustannukset.

Eräs käyttäjä kertoi etuakselin hiushalkeamasta, jonka korjaaminen oli vaatinut T120-malliin vasemmanpuoleisen akselilohkon uusimisen.

Etuakselin kiinnityspultteja kannattaa tarkkailla, kahdessa tapauksessa pultit olivat katkenneet ja johtaneet pahimmillaan etuakselin irtoamiseen.

Etuakselin kardaanin kunnosta kannattaa pitää huolta, sillä kardaaneita oli katkennutkin. Lisäksi epätasapainossa oleva kardaani voi rikkoa laakereita ja tiivisteitä.

T0-sarjan traktoreita valmistettiin Suolahdessa kaikkiaan noin 11 500 kappaletta. Näistä HiTech-malleja oli vajaat 3 000 kappaletta ja Classic-malleja noin 750 kappaletta.

T0-sarjan traktoreita on ajoneuvotietokannan mukaan Suomen rekisterissä edelleen yli 2 000 kappaletta. Suosituin malli on tietokannan mukaan T170, joita on rekisterissä 653 kappaletta. Seuraavaksi eniten kilvissä on T190- (333 kpl), T130- (295 kpl) ja T160-malleja (285 kpl).

T0-sarja on käyttäjiensä mukaan selvä parannus 8000-sarjaan etenkin ajomukavuuden ja hydrauliikan osalta. Helppokäyttöiset koneet on useimmiten myös suhteellisen hyvin varusteltu, minkä vuoksi niitä on edelleen käytössä myös tilojen ykköstraktoreina.

Teksti: Eino Kuhmonen, Tapio Vesterinen, kuvat: Eino Kuhmonen, Juho Nivala, Valmistaja, Tapio Vesterinen, haastatellut asiantuntijat: Timo Mattila, Valtra

Joko sinulle tulee Koneviestin uutiskirje? Tilaamalla maksuttoman uutiskirjeen saat noin kerran kuukaudessa sähköpostiisi toimituksen valitsemia kiinnostavimpia juttuvinkkejä. Tilaa uutiskirje