Maatalous

Niittotavat puhuttavat nurmenkorjuuketjuissa – murskaimella vai ilman?

Niittomurskaus ja pelkkä niitto käyvät jatkuvaa karhunpainia paikastaan suomalaisissa nurmenkorjuuketjuissa. Miksi murskain tai sen puuttuminen askarruttavat urakoitsijoita ja viljelijöitä niin paljon?
Tuomas Anttila

Teknisestä näkökulmasta niittokoneen ja niittomurskaimen ero on hyvin selkeä. Niittokone vain leikkaa heinän poikki, ja heinä jää tasaiseksi matoksi pellon pintaan. Niittomurskaimessa heinä päätyy katkaisun jälkeen murskaimelle, joka rikkoo heinänkorsien rakenteen ja tekee karheista kuohkeita.

Tällä pienellä teknisellä erolla on kuitenkin suuri vaikutus moniin asioihin aina konekustannuksista rehun eri laatutekijöihin saakka, ja asia onkin askarruttanut yhtä jos toistakin niittokalustonsa päivittäjää.

AgroTeknoa Jokilaaksoihin -hanke ja Hankkija koittivat viime kesänä tuoda tähän keskusteluun jotain kättä pidempää tekemällä yleisötilaisuuden yhteydessä peltomittakaavan kokeen niittotapojen eroista. Tuloksista opittiin uutta, mutta niidenkään pohjalta ei voi aukottomasti osoittaa niittotapoja toistaan paremmiksi.

Niittomenetelmät:

  • Niittomenetelmän valinta vaikuttaa sekä kustannuksiin että rehun laatuun
  • Niittomurskaus on pitkään ollut valtamenetelmä, mutta niittokoneet ovat viime vuosina yleistyneet vauhdilla
  • AgroTeknoa Jokilaaksoihin ja Hankkija tutkivat viime kesänä yleisötapahtumassaan niittomenetelmien välisiä eroja.

Karheet kuiviksi kohtuuajassa

Niittomurskaus on ollut pitkään valtamenetelmä, johtuen murskauksen vaikutuksesta heinän kuivumisnopeuteen. Heinän korsirakenteen rikkominen nopeuttaa kasvien kosteuden vapautumista, ja samalla murskaus ”pöyhii” heinän kuohkeaksi. Nopeampi kuivuminen tehostaa kosteina kesinä koko koneketjun toimintaa, kun rehu päästään korjaamaan nopeammin. Liian kosteana rehua ei kannata tehdä, sillä märkä rehu säilyy huonommin ja lisää kuljetuskustannuksia, kun kuormat tai paalit ovat painavampia ja niitä kertyy enemmän.

Toisaalta viime vuosien kuivat kesät ovat johtaneet ajoittain siihen, että heinä on kuivunut liian nopeasti, mikä on saattanut osaltaan lisätä murskaimettomien niittokoneiden suosiota. Liian kuiva rehu on vaikeampi tiivistää siiloon, vaatii veden lisäämistä appeeseen ja alkaa Osuuskunta Pohjolan Maidon Artturi-asiantuntija Jari Korvan mukaan heikentää syöntiä. Liikakuivumiseen auttaa kuitenkin nopeampi karhotus ja korjuu niiton jälkeen, joten Suomen olosuhteissa nopeammin kuivuva murskattu heinä on keskimäärin parempi vaihtoehto.

Nivalassa tehdyssä peltokokeessa ei kuitenkaan saatu selville niittotapojen vaikutusta kuivumisnopeuteen, mikä johtui luultavimmin mittauksen haasteista. Vaikka mittaamiseen käytettiin tarkkoja mittalaitteita ja näytteiden keräämiseen ja sekoittamiseen panostettiin, vaihtelivat kuiva-ainepitoisuudet samasta kohdastakin otetuissa näytteissä useammalla kosteusprosentilla. ”Eroa voi selittää esimerkiksi se, että mittaukseen on sattumalta valikoitunut karhon alla/sisällä, tai toisinaan karhon pinnalla ollut kohta”, kertoo mittauksista vastannut Tuija Kallio Oulun yliopistosta.

Toisaalta taas niittotapojen kuivumisnopeutta tasapäisti se, että heinä karhotettiin heti niiton jälkeen, mistä johtuen murskaamattomat karheet olivat lähes yhtä kuohkeita kuin murskaimella käsitellyt. Tämän vuoksi ainoaksi eroksi niittotapojen välille jäi se, oliko heinänkorsien rakenne rikottu vai ei, millä ei välttämättä ole yhtä suurta vaikutusta kuin karheen kuohkeudella.

Murskauksella siis mitä luultavimmin on vaikutusta kuivumisnopeuteen, vaikkei sitä tässä kokeessa onnistuttukaan tuomaan esille. Jari Korvan mukaan nurmen esikuivatus ja säilörehun kuiva-aineen hallinta korjuuvaiheessa ovatkin tärkeitä tutkimuskohteita myös jatkossa.

Tuomas Anttila
Niittokoneen ja niittomurskaimen ainoa selkeä tekninen ero on, että niittomurskaimessa on teräpalkin jälkeen murskain, joka murtaa heinän korsirakenteen ja "pöyhii" karheesta kuohkean.

Puhtaus on puoli ruokaa

Kosteuden lisäksi niittotapa vaikuttaa myös rehun muihin ominaisuuksiin. Murskaus on kasvustolle paljon niittoa voimakkaampi käsittely, joten siitä voi aiheutua varisemistappioita. Nurmisäilörehua tehtäessä varisemistappiot eivät yleensä ole kovin merkittäviä, ja kokeen tapauksessakin tappiot olivat niitossa 10 g/m3 ja niittomurskauksessa 11 g/m3.

Sen sijaan kokoviljasäilörehua niittäessä varisemistappioilla on suurempi merkitys, sillä nimenomaan kasvin arvokkain osa eli tähkä tai palko on herkin varisemaan. Pelkkä niitto onkin tämän vuoksi hyvä vaihtoehto vihantaviljan niittoon, jos suoraniittopöytää ei ole saatavilla.

Rehun laatuun vaikuttaa myös korjuun hygienia, eli miten paljon rehun joukkoon päätyy maa-ainesta, joka heikentää varsinkin rehun säilyvyyttä. Niittotapa ei vaikuta korjuuhygieniaan suoraan, vaan sen kautta, mitä heinälle tapahtuu niiton jälkeen.

Yksi niin sanotun maakontaminaation aiheuttaja on karheen polkeentuminen. Vastaniitetyn pellon pinta on usein kostea, jolloin multa tarttuu traktorin renkaisiin ja päätyy niistä rehun joukkoon, jos traktorilla joudutaan ajamaan karheen päällä. Niittomurskaimella heinä voidaan karhottaa kapeammille, traktorin alta mahtuville karheille, kun taas niittokone jättää heinän levälleen ja aiheuttaa maakontaminaation riskin, ellei kone karhota heinää kapeammalle tavalla tai toisella.

Ongelma on kuitenkin jo ratkennut niiden osalta, jotka käyttävät etuniittokonetta osana niittoyhdistelmää. Murskaimettomiin etukoneisiin on tullut viime vuosina erilaisia ratkaisuja, kuten ruuveja, pystysuuntaisia kiekkoja tai vaan useampi, heinää enemmän sivusuunnassa heittävä lautanen, jotka karhottavat traktorin alta menevän heinän, ja takakoneet voivat jättää heinän levälleen. Toinen yleinen vaihtoehto on käyttää etukoneena niittomurskainta ja takana niittokonetta.

Niittotapa vaikuttaa myös karhotukseen. Murskattu, kuohkeampi heinä on jo lähtökohtaisesti helpompaa käsitellä ja saada siistit karheet. Niittokoneen jäljiltä heinä jää tiiviimmin maata vasten, mikä johtaa helposti siihen, että karhotin täytyy säätää hieman alemmaksi kuin murskatulla heinällä. Tämä lisää maakontaminaation riskiä varsinkin epätasaisilla lohkoilla, mutta toisaalta ongelmaa voi Jari Korvan mukaan vähentää kasvattamalla sängen pituutta.

Karhottamisen vaikeus korostuu murskaamatta niitetyllä vihantaviljalla, joka melkeinpä tarttuu peltoon kiinni. Tähän lääkkeenä on joko noukinkarhotus, mikä irrottaa viljan paremmin pellosta, tai karhotinruuveilla varustettu niittokone, joka yhdistää karheet niiton yhteydessä.

Kverneland Group
Viime vuosina murskaimettomiin etuniittokoneisiin on kehitetty erilaisia menetelmiä karheen polkeentumisen estämiseksi. Teknisesti pisimmälle viety vaihtoehto on Kvernelandin kehittämä karhotusruuvi.

Kustannuksissa tuntuvia eroja

Murskauksen monista hyödyistä huolimatta esimerkiksi NHK:n myymistä niittokoneista 60–70 % lähtee tällä hetkellä ilman murskainta, kun SR-Harvestingilla vastaava luku on 80 %. Niittokoneiden suosion taustalla ovat luultavimmin kustannustekijät.

Niittokokeessa oli mukana Kronen 10-metriset perhosyhdistelmät. Niittomurskaimella varustetun yhdistelmän veroton hinta on 67 000 euroa, kun niittoperhoselle se on 46 500. Yleisesti ottaen niittokoneet ovatkin noin 20–30 % halvempia. Murskain ja sen voimansiirto muodostavat osan lisähinnasta, jonka lisäksi painavammat niittoyksiköt vaativat järeämmän rakenteen ja kevennysjärjestelmän.

Murskaus näkyy myös polttoainekustannuksessa. 260-hevosvoimaisten Claas Axion 850 -traktorien väylätietojen mukaan niittomurskaus kulutti maltillisella ajonopeudella 27,2 litraa tunnissa, kun niittäessä kulutus oli 22,6 litraa. Sama, noin 16 % ero näkyi myös tehontarpeessa.

ProAgria Keski-Suomen talousasiantuntijat tekivät lukujen pohjalta vertailua kustannuseroista. Keskimääräisellä, noin 1 000 ha/vuosi urakoinnilla palkka-, polttoaine- ja konekustannukset ovat niittomurskauksessa yhteensä 30 euroa hehtaarille ja niitossa 24 e/ha. Laskelmasta puuttuu vakuutukset, sidotun pääoman korkovaatimus ja yrittäjän riski, jotka tekevät hintaan noin 10 euroa lisää, kun lukuja verrataan TTS:n tilastoimiin urakointihintoihin. Murskaimeton niitto tulee siis noin 15–20 % halvemmaksi. Ero kasvaa entisestään, jos niittokonetta käytetään pienemmällä ja edullisemmalla traktorilla.

Niittotavan valinta kulminoituukin siihen, maksavatko niittomurskauksen suuremmat kustannukset itsensä takaisin esimerkiksi parempilaatuisena rehuna tai muiden työvaiheiden helpottumisena.

Jos niitto tehdään pelkällä takakoneella, voi murskauksesta saada kustannuksia vastaavan hyödyn jo polkeentumisen vähenemisellä. 3–4-metrinen murskain myös liikkuu useimmilla traktoreilla, joten tehontarpeellakaan ei ole suurta merkitystä. Monet niittourakoitsijat taas arvostavat niittomurskauksen soveltuvuutta kaikkiin kohteisiin ja koneketjuihin. Murskaus tekee myös karhottimen työstä helppoa ja tehokasta.

Sen sijaan esimerkiksi monella omaan tai yhteiseen ajosilppuriketjuun siirtyneellä maatilalla on ajosilppurin hankinnan myötä täytynyt myös niittoyhdistelmä päivittää perhoseen. Näillä tiloilla tehontarve on hankintahinnan rinnalla voinut olla riittävä peruste murskaimettoman koneen hankinnalle, jos samalla on vältytty isomman traktorin hankkimiselta.

Kuivumisnopeudesta ei Nivalan kokeessa saatu selkeitä tuloksia, mutta senkään merkitystä ei kannata aliarvioida hankintaa tehdessä. Jos niittokone on muutoin mieluisampi vaihtoehto, voi sopiva kompromissi löytyä hankkimalla niittokone, ja säästetyillä rahoilla riittävän tehokas pöyhin märkien kesien varalta. Tällöin toki tulee varautua siihen, että jonkun täytyy muutenkin kiireisen sesongin keskellä päättää, milloin pöyhintä tarvitaan ja kuka sitä ajaa.

Tuomas Anttila
Tapahtumassa paikan päällä heinän kosteus mitattiin näytteen punnitsevalla halogeenikuivaimella, joka kertoo heinän tai vaikkapa appeen kuiva-ainepitoisuuden alle puolessa tunnissa. Lisäksi näytteet lähetettiin Valion rehulaboratorioon.

Lue myös, kumpaa menetelmää viljelijät ja urakoitsijat kannattavat!

Konealan gallup: Pelkkä niitto vai niittomurskaus?

Lue lisää