Traktoriin kiinnitettävä Kellfri LW09 -kaivulaite sopii kevyeen kaivutyöhön - hallintalaitteiden käyttö vaatii pientä totuttelua

Kokeilun aikana kaivulaitetta käytettiin niin Massey Ferguson 240-, Valmet 502-, Valmet 405- ja Solis 75-traktoreilla. Pienenkin traktorin teho riittää pyörittämään hydrauliikkapumppua, käyttöä rajoittaa eniten nostolaitteen järeys, sillä varsinkin työntövarrelle kohdistuu kauempaa kaivaessa suuri rasitus. Kuva: Mikael Torvinen

Kellfri LW09 on kevyeen kaivutyöhön tarkoitettu traktorin kolmipistenostolaitteeseen kytkettävä kaivulaite. Se saa käyttövoimansa ulosottoakseliin kytkettävästä omasta hydraulipumpusta ja siinä on oma erillinen säiliö hydrauliöljylle. Tämän ansiosta vanhemmankaan traktorin matala hydrauliikan tuotto ei ole rajoittava tekijä.

Suurin kaivusyvyys on 2,9 m ja nostokorkeus 2,76 m, mikä tarkoittaa, että lastaus matalammille maansiirtokärryille on mahdollista – ja tämä testattiin myös käytännössä. Voitelukohteita on ohjekirjan mukaan 13 kappaletta. Painoa on kertynyt maltilliset 575 kiloa. Kaivuri toimitetaan tukijalat irroitettuna helpottamaan kuljetusta ja estäämään rikkoutumista. Itse tukijalat olivat tukevat ja sylinterit olivat riittävän vahvat nostamaan konetta.

Puomin ja kauhan reikien saaminen kohdalleen oli helppoa kauhan keveyden vuoksi. Sylintereiden kiinnitystapit on holkitettu. Kauhan koiranluulle on kaksi mahdollista kiinnityspistettä. Kiinnityskohdan vaihtaminen vaikuttaa kauhan murtovoimaan, eli jos työmaa ei vaadi kauhan pohjan saamista pystysuoraan asentoon esim seinän vierestä kaivamisen vuoksi, kannattaa tappi pitää paremman murtovoiman saavuttamiseksi ulommassa reiässä.

Kauhan kiinnityksessä on kaksi vaihtoehtoa, joilla voi säätää kauhan aukeamiskulmaa. Tapit ovat holkitettu sylinterin puolelta. Kuva: Mikael Torvinen

Kauhan kiinnitys ei ollut minkään tunnetun standardin mukainen, joten jo olemassa olevia kauhoja tai työlaitteita ei voi ilman sovitusta hyödyntää. Emme kuitenkaan suosittele laitteen rajallisen tehon takia ainakaan isompaa kauhaa, vaikka sellainen pihasta löytyisi. Ojakauhan saa lisävarusteena.

Nostopuomi on käytännössä päältä avoin tukeva u-profiilinen palkki. Kaivutyön kannalta hankalaa oli nivelissä oleva väljyys, sillä se aiheutti työhön epätarkkuutta. Myös muutamien hydrauliikan liitosten havaittiin löystyneen kokeilun aikana, eli käyttäjän on syytä muistaa tehdä kaikkien liitosten jälkikiristys.

Käyttäjän paikalle noustaan laitteen sivusta. Askelmia ei ole, toki traktorin vetovartta voi käyttää apuaskelmana. Korkealle harppaaminen on hankalaa, ja laitteessa saisi olla muuta askelma tai ainakin aputaso kiipeämistä helpottamaan.

Työntövarren kiinnike on ahdas, eikä siinä ole tilaa pikakytkentäkouralliselle työntövarrelle. Riippuen traktorista, kiinnike saattaa olla myös niin lähellä traktoria, että lyhimmilläänkään normaali työntövarsi ei mahdu kunnolla, ja kaivuri jää taaksepäin kallistuneeseen asentoon. Kuva: Mikael Torvinen

Kuljettajan istuin oli mukava, eikä ergonomiassa ollut eripituisilla kuljettajilla valittamista. Penkki liukuu kiskolla eteen ja taakse, lukitusmekanismissa oli kuitenkin testiyksilön kanssa ongelmia.

Käytimme pumppua vaihdellen 300–450 rpm nopeudella, kierrosluvun säätämisellä pystyi vaikuttamaan käyttömukavuuteen ja kaivurin luonteeseen. Ohjekirjassa ei mainittu pumpulle suositeltua kierroslukua. Virtausta lisäämällä saa lisää voimaa liikeisiin, jota tarvitaan varsinkin yhdisteltäessä kaivuuliikeitä. Toisaalta puomin ja kauhan liikkeet muuttuvat virtausta lisätessä rauhattomammiksi. Käyttöpaine on ohjekirjan mukaan 160 baaria.

Kellfrin hydraulipumpussa on huohotinreikä, joka toimii myös täyttöaukkona öljylle. Lukitusmekanismi toimii lukitusrengasta työntämällä. Kuva: Mikael Torvinen

Hydrauliöljyn täyttöaukko on tavallisille suppiloille turhan pieni, vain reilut 15 mm. Hydraulipumpun alennusvaihteessa on oma huohotin, joka toimii samalla sen täyttöaukkona. Öljynsuodatin on asennettu säiliön imuputken päähän. Imuputki on sijoitettu hieman koholle öljysäiliön pohjasta, jolloin järjestelmään kertyvä lika ei pääse suoraan kiertoon. Säiliössä saisi olla tarkkailusilmä tai mittatikku öljyntason seuraamisen helpottamiseksi.

Jos kaivulaite on kovin vinossa, ja öljyä on säiliössä hieman liikaa, pursuaa öljyä ulos säiliön huohottimen kautta. Oikean pituinen työntövarsi lieventäisi ilmiötä.

Testin aikaan ulkolämpötila oli lähes hellelukemissa, tästä huolimatta Kellfrin öljylämmöt pysyivät kuitenkin laitteen oman mittarin mukaan alle 50 asteen.

Käytössä olisi saanut olla askelma, sillä korkealle harppaaminen on hankalaa. Toki traktorin vetovartta voi käyttää apuaskelmana. Kuva: Mikael Torvinen

Kaivettaessa suoraan takaa kohdistuu työntövarteen suurin rasitus. Sivusektorilta kaivettaessa voima jakautuu sekä veto- että työntövarsille. Mittasimme työntövarteen kohdistuvaa voimaa: se oli suurimmmillaan 2600 kiloa, kun käytettiin kaivulaitteen omia sylinterejä. Vanhemmilla ja järeillä kaivulaitteilla on aikoinaan saanut väännettyä työntö- ja vetovarsia, mutta voimatkin ovat olleet niissä eri kokoluokassa.

Lastatessa kärryille kaivurin asemointi on tärkeää, sillä nostopuomi voi ottaa laitaan kiinni. Kuva: Mikael Torvinen

Kellfrin nostopuomissa on paljon voimaa alaspäin kaivaessa – kaivulaite nousee helposti ilmaan tukijaloiltaan (traktorin takapyörät eivät nouse). Muutoin kaivuri rasittaa yllättävän vähän nostolaitetta, sillä syntyvät voimat jakautuvat työntövarrelle, traktorin nostovarsille ja tukijaloille.

Parin päivän totuttelulla kokemattomampikin kaivaja pääsee varsin juoheaan kaivurutiiniin. Puomiston liikkeet jäävät kuitenkin melko äkkinäisiksi, vaikka kahden liikkeen yhdistäminen rauhoittaa liikkeitä. Hydraliikan voima ja tuotto ei kuitenkaan tahdo tähän riittää, vaan samalla tuntuu katoavan voimaa. Viimeistään kolmannen liikkeen lisääminen saattaa isolla kuormalla päästää puomin alas tai puomin käännön valahtamaan sivulle, jos kone ei ole vaakatasossa.

Puomiston geometrian todettiin vastaavan muista kaivulaitteista totuttua ja olevan toimiva. Poikkeuksena kauhaa ei saa vedettyä kaivupuomiin saakka kiinni. Tämä on syytä muistaa varsinkin siirtojen aikana.

Käyttövivustossa oikean vivun sivuttainen liike takkuili. Vivun piti olla pitkittäissuunnassa juuri kohdallaan, että vipu liikkuisi kunnolla sivulle. Tämä hankaloitti liikkeiden juohevaa yhdistämistä ja sai aikaan hallitsemattomia liikkeitä. Kyse saattaa olla kuitenkin vain testiyksilössä olevasta seikasta.

Kellfrin hallintalaitteet Kuva: Tapio Vesterinen

Puomin sivuttaiskäännössä havaittiin sekä käytännössä että mittauksissa voimattomuutta, kun mentiin liikevaran puolivälin yli. Mittauksissa todettiin tuon liikkeen äärilaidassa voimaksi enää 25 kiloa. Ominaisuus hankaloittaa maakasojen tasoittelua sivuttaisella pyyhkäisyllä. Sivuttaiskäännön voimattomuus tuntuu vaikuttavan myös teholliseen kaivualueeseen. Jostain syystä puomin sivuttaiskääntöön oli laitettu sylinterit, joiden varren halkaisija oli 32 mm, kun taas kauhankääntö ja tukijalat oli toteutettu 35 mm varsilla.

Osa käännön voimattomuudesta tulee syliterin kiinnityspisteiden geometriasta. Keskitettynä kääntösylinteri työntää korvaketta suorassa kulmassa, mutta äärilaidassa kulma on puolet, jolloin voima pienenee.

Kolmas syy käännön pieniin voimiin on, että käännölle on asennettu tehtaalta kaksitoimiset sylinterit huohottimilla. Monessa traktorikaivurissa kääntösylinterien vastakkaiset paine- ja paluupuolen öljytilat on yhdistetty, jolloin saadaan lisää voimaa. Tämä ratkaisu voisi olla käyttökelpoinen ratkaisu myös Kellfrin kaivurin sivuvoimien lisäämiseksi.

Puomin liikkeissä ei ole rajoitinventtiileitä, minkä vuoksi liikkeet ovat ronskeja varsinkin reilummilla pumpun kierroksilla. Erityisesti puomin lasku kaipaisi rajoitusta, sillä reilummalla vivun liikkeellä puomi putoaa lähes vapaasti. Kauhan kallistus toimii verkkaisesti, puomin taitto on puolestaan täysillä vivun liikkeillä hyvin nopea. Taitettaessa kaivupuomia ulospäin jyrkemmästä kulmasta, on käytössä todella vähän voimaa – selkeästi vähemmän kuin sisäänpäin taitossa.

Kellfri LW09 on omiaan pienissä projekteissa, oli sitten kyse lyhyestä kaapelin vedosta tai kevyestä maanrakennuksesta pihapiirissä. Myös perinteisen kuopan kaivaminen vaikka puun istutusta varten onnistuu varmasti hyvin. Kannot ja isot kivet suosittelemme jättämään rauhaan, sillä kivien paino ja sitkeät juuret aiheuttavat ongelmia tämän kokoluokan kaivurille. Hydrauliikan teho on mitoitettu runkorakenteen kestävyyttä ajatellen sopivaksi.

Kaivurin tekninen toteutus ja sen seuraukset, kuten liikkeiden kulmikkuus ja tehollisen kaivuualueen rajallisuus vaativat koneen käyttäjältä tottumista ja taitoa, mutta eivät ole este työskentelylle. Testin aikana tehdyt työt, kuten vesijohdon hautaaminen noin metrin syvyyteen sekä maan kuorinta ja lastaus kärryille, sujuivat hyvin.

Kuvan kivi olisi ollut melko hankala siirtää ilman konevoimaa. Kuva: Tapio Vesterinen

Kellfrissä on hintaisekseen hyvin paljon kaivinkonetta, jos sellaista ei vielä tilalla ole. Käyttöön soveltuva pienempi traktori löytyy monesta pihasta samoin kuin pientä kaivutyötäkin. Ulkoilmassa oleva istuin vaatii toki luonnetta kuljettajalta, mutta onneksi tämän kokoluokan urakoissa voidaan usein toimia säävarauksella.

Kuva: Jukka-Pekka Lindbäck

+ Oma hydrauliikka

+ Kohtuullisen kokoinen traktori riittää

+ Ergonomia

– Liikenopeudet

– Työntövarren korvake

– Puomin käännön voima

Testiryhmä;: Tapio Vesterinen, Julius Pietarinen ja Mikael Torvinen