Kolumnit

Orastuvuus ja täsmäviljely

Kylvökoneen kanssa tarvittavaan peruslaskuoppiin kuuluu kaava, jolla tuhannen jyvän painosta, kylvötiheydestä ja itävyysprosentista saadaan laskettua kylvösiemenmäärä (kg/ha). Tuhannen jyvän paino selviää punnitsemalla näyte, tavoiteltu kylvötiheys löytyy viljelykasvin käyttöohjeesta ja itävyysprosentti selviää joko pussin kyljestä tai tilan omaa siementä käytettäessä omien itävyyskokeiden tuloksista.

Itävyysprosentti itsessään kuvaa sitä todennäköisyyttä, että syntyykö siemenestä satoa tuottava kasvi – mikäli olosuhteet ovat parhaat mahdolliset. Idätyskokeessa saatu todennäköisyys toimii jakajana siemenmäärän laskukaavassa ja lisää kylvösiemenmäärää, jotta tuloksena olisi tavoiteltu itäneiden kasvien määrä neliömetrille.

Pellolla olosuhteet eivät ole kaikkialla parhaat mahdolliset. Erityisesti maalaji ja kylvökone vaikuttavat siihen, kuinka otolliset olosuhteet siemenellä ovat orastumiseen – jos sateen ja kosteuden vaikutukset jätetään huomioimatta. Kylvökoneen tyypin ja mallin vaikutuksen todennäköisyyden voi itse havainnoida laskemalla eri paikoista yhden neliömetrin alueella orastuneet kasvit. Muun muassa suorakylvöön liittyen on olemassa suosituksia lisätä siemenmäärää, koska tiedetään, että kylvömenetelmä alentaa käytännön todennäköisyyttä.

Itävyys pellolla riippuu myös maalajista. Jos kylvön onnistumista pystyy seuraamaan vuosikymmeniä (ja saa eliminoitua sään vaihtelun), pystyy havainnoimaan, missä kohtaa peltoa kasvusto jää aina harvemmaksi - näin toimivat kokeneet maanviljelijät. Yleisesti tiedetään, että savisemmissa kohdissa peltoa oras jää harvemmaksi. Myös rinteet ja töyräät alentavat orastuvuutta. Jos koko pelto on keskimääräistä huonommin orastuva, on syytä kompensoida tätä lisäämällä kylvösiemenmäärää.

Täsmäviljely, jolla tarkoitan paikkakohtaista viljelyä, on etenemässä Suomessa. Erityisesti ISOBUS-teknologian vakiintumisen ansiosta paikkakohtaiseen viljelyyn tarvittavia koneita ja ohjelmistoja on saatavilla Suomessa jo varsin yleisesti. Mikäli kylvökoneessa sattuu olemaan kyvykkyys hallita kylvösiemenen syöttömäärää elektronisesti sekä GPS:n avulla, on viimeinen pulma enää suunnitella kylvösiemenmäärälle sopiva annostelukartta.

Lannoitteen paikkakohtainen säätö on selvästi siemenmäärää yleisempää laitteissa ja ohjelmistoissa, esimerkiksi satelliittikuvien tai satokarttojen avulla. Kylvösiemenen paikkakohtaisen kartan avustettuun tekemiseen on vielä vain vähän dataan perustuvaa automaattista laskentaa. Mikäli olet päässyt täsmäviljelyssä jo siihen pisteeseen, että osaat piirrellä kotimaisilla ohjelmistoilla annostelukarttoja, olet varmaan törmännyt myös siihen, että sormi menee suuhun, kun pitäisi saada merkittyä, montako jyvää laitetaan mihinkin kohtaan peltoa.

Annostelukartan käsin laatimisessa pääsee hyvin alkuun hyödyntämällä yllä kerrottua. Aina hyvin orastuville pellon alueille riittää peruslaskuopin avulla saatu kylvösiemenmäärä. Kun tiedät, missä kohtaa peltoa kasvusto jää yleensä keskimääräistä harvemmaksi, kannattaa niihin kohtiin laittaa siemeniä reilustikin enemmän. Savisempien alueiden ja töyräiden kohdalle voi laittaa esimerkiksi parikymmentä prosenttia isomman siemenmäärän, jotta itävien kasvien määrä olisi joka puolella peltoa tavoiteltu. Jotta omassa uteliaan täsmäviljelyn koetoiminnassa orastumisvaiheessa pystyy näkemään eron, kannattaa kokeilla reilusti suurempaa määrää. Kymmenen prosentin muutostakaan ei välttämättä vielä silmällä erota.

Kirjoittaja toimii maatalouskoneautomaation professorina Münchenin teknillisessä yliopistossa.

Lue lisää