MB-Tracin taustaa ja historiaa

MB-tracissa on samantyyppinen runko kuin kuorma-autoissa. Moottori, ajo- ja jakovaihteisto sekä taka-akseli on kiinnitetty runkoon, etuakseli on jousitettu.  Kuva: Valmistaja

Moottorin jatkeena on voimaoton vaihteisto, josta lähtee voimansiirtoakseli takana olevalle ulosotolle sekä lisävarusteena toimitettavalle etuvoimanotolle. Kuva: Valmistaja

Mercedes-Benz OE -traktori jäi Mercedeksen ainoaksi traktorimalliksi, joka oli Fordsonin tapaan varustettu itsekantavalla moottorilla ja voimansiirrolla. Kaikissa sen jälkeen valmistuneissa Mersun traktoreissa oli kuorma-autotyyppinen runko.

Traktoreiden kysyntä oli elintarvikkeiden niukkuuden ja ajoittaisen pulan vuoksi niin kova, että silloisessa Länsi-Saksassa laskettiin olevan yhteensä 70 traktorinvalmistajaa.

Unimog oli ensimmäinen kokonaan uusi traktorimalli, joka kehitettiin Saksassa sodan jälkeen. Unimog poikkesi erillisen runkonsa ja portaaliakseleidensa ansiosta merkittävästi muista traktoreista. Sillä sai 50 km/h huippunopeuden ansiosta ajaa jopa moottoritiellä. Mersu hankki Unimogin valmistusoikeudet 1950-luvun alussa.

Unimogin suosio väheni 1960-luvulla, koska traktorin merkitys kuljetuksissa väheni. Unimog tulkittiin useimmilla vientimarkkinoilla kuorma-autoksi, vaikka DLG oli myöntänyt sille monipuolisten maatalouskäyttömahdollisuuksien vuoksi hopeamitalin. Markkinoille oli myös tullut runsaasti muita nelivetoisia, tehokkaampia ja rengaskooltaan Unimogia suurempia traktoreita. Unimogin myynti Saksan maatalouteen oli 1960-luvulla n. 1 000 kpl/v, mikä oli 30–40 000 traktorin kokonaismarkkinoihin nähden vaatimatonta.

Unimog oli kuitenkin vakiinnuttanut asemansa kunnallistekniikan käytössä, palolaitoksissa ja eri maissa armeijan työkaluna.

Maatalouteen paremmin sopivan traktorityypin kehitys alkoi 1960-luvun lopulla. Tavoitteena oli rakentaa traktori, jossa on neljä aikaisempaa isompaa pyörää, kuljettaja istuu traktorin keskellä ja taka-akseli on jäykkä. Traktorin osista tulisi n. 2/3 olla samoja kuin Unimogissa tai kuorma-autoissa. Mallisarja tulisi olla kolme, teholuokat 60, 90 ja 120 hv.

Traktorin kehittäminen ei ollut silloisen Daimler Benz AG:lle itsestäänselvyys. Koko Trac-projekti aiottiin jopa perua, mutta huhut Deutzin vallankumouksellisesta Intrac-traktorista pistivät projektiin vauhtia. MB-trac 65/70 esiteltiin yleisölle DLG-näyttelyssä v. 1972. Tapahtumassa saatiin saman tien 160 tilausta, vaikka asiakkaille ei voitu kertoa tarkkaa toimitusaikaa.

MB-tracia käytettiin maatalouden lisäksi myös kunnallistekniikassa ja metsäkäytössä. 65/70-malli korvautui v. esitellyillä 700- ja 800-malleilla. Myynti ratsasti monikäyttöisyydellä, sillä etunostolaite ja etuvoimanotto olivat lisävarusteita. Tracin ohjaamon takana olevaan tilaan voidaan asentaa ruiskun tai lannoitteen levittimen säiliö. Amazone ja muut työkonevalmistajat kehittivät Tracin ohjaamon taakse sopivia säiliöitä ja työkoneita.

Isompien MB-tracien ja Unimogien kehittäminen kulki käsi kädessä, koska molemmissa käyettiin samoja osia, eikä kummankaan koneen kaavailtu valmistusmäärä olisi riittänyt kattamaan tarvittavien uusien komponenttien kehitystyötä.

Ensimmäinen pitemmällä rungolla varustettu, 6-sylinterinen iso MB-trac 1100 esiteltiin vuonna 1976. Mallisto laajeni sen jälkeen nopeasti.

Korjausprojektissa esitelty 1500 oli 150 hv:n tehollaan vuosien 1980–1987 aikana valmistettu suurin Trac. Kuutoskoneiden erikoisuus oli lisävarusteena tarjottava kääntyvä ohjaamo, joka oli tarkoitettu lähinnä metsäkäyttöön sekä kilpailemaan ajettavien ajosilppureiden kanssa.

Kuutoskoneiden mallisto päivittyi vuonna 1987, kun markkinoille tuli 1300-mallin turboversio sekä uudet 1400- ja 1600-mallit. Tehokkain ”aito” MB-trac oli 1800-malli, jota valmistettiin vain vuosina 1990–1991. Sen moottoriteho oli tyyppinumeron mukaisesti 180 hv/132 kW.

MB-tracin valmistus loppui vuonna 1991. Syitä oli monia, joista yksi oli Deutzin ja Mersun yhteistyösuunnitelmat, jotka tosin kariutuivat. Unimogien valmistusmäärät putosivat, kun Neuvotoliiton romahtaminen vähensi armeijoiden budjetteja.

MB-tracin tekniikkaa olisi pitänyt kehittää edelleen. Moottoriteho ja sen myötä rengaskoko sekä hydrauliikka olivat jääneet pieniksi. Toisaalta lisääntyvä maantiekäyttö olisi ollut Tracin vahvuus, minkä vuoksi Unimogin mallistoa ja varustusta kehitettiin jälleen paremmin maatalouteen sopivaksi.

Kolmannes MB-traceista myytiin vientimarkkinoille. MB-tracien valmistusmäärä jäi melko pieneksi, niitä tehtiin reilut 41 000 kappaletta 19 vuoden aikana, mikä selittää suosion ja kiinnostuksen Saksassa, jossa riittää keulalle sijoitetun johtotähden arvostajia.

Suosituin malli oli MB-trac 800, jota valmistettiin 11 542 kappaletta. ”Tonniviissatasen” valmistusmäärä on 2 855 kpl.

MB-tracin valmistusoikeudet myytiin, mutta mm. Doppstadt-nimellä kaupattujen seuraajien määrä jäi vähäiseksi. Fendt tavoitteli keskiohjaamollisten traktoreiden markkinoita Xylon-mallistollaan, mutta sen valmistusmäärät jäivät vähäisiksi.

JCB:n Fastrac ja tietysti Mercedes Benz Unimog jatkavat hyvin myös maantiekäyttöön suunniteltujen traktoreiden perinteitä.

Veho kauppasi MB-traceja maatalouteen, urakointiin ja puolustusvoimille. Tracin voimanotto oli suokäytössä kovilla, mutta Suomessakin Trac oli haluttu kone erilaisiin kuljetustöihin. Suomen rekisterissä on tällä hetkellä 184 MB-tracia, joista 1500 on yleisin.

Lähteet: Valmistajan arkistot ja esitteet sekä kirja Traktoren der Daimler AG (Werner Schmeing ja Hans Jürgen Wischhof, DLG-Verlag GmbH 2015)