
Kekseliäisyys palkitsee – ideoinnilla ja omatoimisuudella säästöjä



Kapealla niemellä olevan tilan peltojen etäisyys talouskeskuksesta on melkoinen. Rehun ja viljan ajossa aikaa tuppasi tuhraantumaan liiaksi tien päällä. Pienehkön tilan pienet peltolohkot eivät mahdollistaneet isompien koneiden ja kärryjen hankintaa. Niinpä Huhtalat rakensivat kippikärryihin kipillä toimivan vetokoukun, jolloin perässä tulee kahden kärryn yhdistelmä.
Nokkela koukku kipin avulla
Kärryn lavan alle, keskilinjalle, hitsattiin jämerä teräsputki kahden takimmaisen poikittaisjäykisteen välille. Tämän putken sisään työnnettiin rautatievaunun tapin pyöreästä erikoisteräksestä tehty, reilun metrin mittainen aisa. Aisan toiseen päähän, kärryn alle, tehtiin lukitus. Toiseen päähän asennettiin vetokoukku ohjurilevyillä.
Kun traktorissa olevan kärryn kippi nostetaan ylös, perässä oleva koukku laskeutuu alas, ja kuski näkee koukata lavan ja kärryn rungon välistä toisen kärryn perään. Kun kippi lasketaan, kärry jää koukkuun. Kiinni pysymisen varmistamiseksi koukun yläpuolelle työnnetään lukittava tappi. Koukkuaisa pääsee vapaasti kallistelemaan kärryyn hitsatun 100-millisen runkoputken sisällä. Tämä helpottaa kärryn koukkuun ottamista ja vähentää rasitusta kuoppaisella alustalla, kun kärryt ovat eri suuntaan kallellaan. Kipattaessa koukku täytyy kuitenkin ottaa pois, jotta se ei ottaisi maahan. Koukun irrottaminen ja takaisin kiinnittäminen hoituu Huhtalan miesten mukaan alle minuutissa.
Huhtalat kertovat ajaneensa ”junallaan” tuorerehua, viljaa ja olkipaaleja ongelmitta. Jos pelto on liian pehmeä kahden kärryn vetämiseen, voidaan keruu tehdä yhdellä ja yhdistää kärryt toisiinsa vasta kovemmalla alustalla. Eritoten tuorerehun teossa kahdella kahden kärryn yhdistelmällä on päästy mukavaan ajansäästöön. Traktorin perässä oleva kärry on tosin kuormattava ensin. Kun se on täynnä, voidaan ottaa toinen kärry taakse.
Mahdollisuuksia löytyy
Konehallia rakentaessaan Huhtalat tekivät itse muutamista romuputkista ja vaijeritaljasta kipsilevyn nostimen. Isomman putken sisälle menevän nostinputken alaosaan on tehty viilto, jonka kautta teräsvaijeri kulkee ja nostaa putkea, kun taljaa kiristetään. Levyn kattoon nostavaa pöytää voi pyöritellä ja kallistella portaattomasti. Näin vinokin katto on helppo levyttää.
Teräksiset viljasiilotkin ovat Huhtalan miesten omaa käsialaa. Pieksämäellä toimiva konepaja oli tilannut 1,5-millistä muovipäällystettyä levyä tarpeisiinsa. Varsin pian pajalla huomattiin, ettei muovipintainen levy soveltunut käyttötarkoitukseensa. Huhtalat ostivat 1 000 x 2 000 -milliset levyt siilotarpeiksi. Pulttien reiät porattiin nipuissa, joissa oli yhden siilon kierroksen levyt. Reiät tehtiin 10,5 millin poralla ja liittämisessä käytettiin 10-millisiä pultteja. Levyjen saumat tiivistettiin sikafleksillä ennen levyjen kiinnipulttaamista.
Siilojen pohjavalussa on noin metrin verran kartiota keskikohtaan päin. Valuun työnneltiin teräksiä pystyyn. Niihin kiinnitettyyn lattarautaan pultattiin lopuksi siilon alin kierros. Työ eteni tekemällä ensin katto. Tämän jälkeen autonosturi nosti sitä sen verran, että metrin korkuinen kierros saatiin kiinni. Kerros kerrokselta siiloa nostettiin, kunnes kuusi metriä korkea ja 95 kuution vetoinen siilo oli valmis. Siilon seinäpellit olivat sen verran taipuisia, ettei niitä tarvinnut mitenkään taivuttaa ennen asennusta.