Masinistikesä 2016 - Hienoja koneita huonossa säässä

”Huono sää haittasi monia veteraanikonetapahtumia” voisi näköjään olla vakioaloitus näille raporteille. Heikoista keleistä huolimatta kaikki näyttelyt saatiin kunnialla läpi, mutta yleisöennätykset jäivät monelta saavuttamatta.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Rautapyörätraktoriin sai erilaisia liukuesteitä, Internationaliin jopa yhdeksää sorttia. N-Fordsoniin oli tarjolla joko piikit tai hakut. Savessa toimi paremmin piikki, hiekkamaassa puolestaan hakku. Niinpä meillä suurin osa N-Fordsoneista olikin piikkipyöräisiä, mutta Virossa, mistä kuvan Ännä on tuotu, suosittiin enemmän hakkuja. (Kärkölä)
Rautapyörätraktoriin sai erilaisia liukuesteitä, Internationaliin jopa yhdeksää sorttia. N-Fordsoniin oli tarjolla joko piikit tai hakut. Savessa toimi paremmin piikki, hiekkamaassa puolestaan hakku. Niinpä meillä suurin osa N-Fordsoneista olikin piikkipyöräisiä, mutta Virossa, mistä kuvan Ännä on tuotu, suosittiin enemmän hakkuja. (Kärkölä)
GAZ-69 on 60-luvun autoksi hyvin vanhanaikainen – se ei ole mikään silmänilo, se pitää pahaa ääntä ja on kamala ajettava, mutta jokainen tapaamani GAZin omistaja on vaikuttanut suorastaan ylityytyväiselle. 2,1-litrainen nelosmoottori on sama kuin Pobedassa, teholtaan 55 hv/3 600 rpm. GAZin pitäisi kulkea kiivaimmillaan 90 km/h, mutta läheskään kaikilla kuskeilla ei riitä uskallusta ennätysyrityksiin. Maastossa GAZ on omimmillaan, etu- ja takaylitykset ovat olemattomia, maavaraa 21 cm ja joustovaraa riittävästi. 69-GAZia, tai oikeammin UAZia, tehtiin vuosina 1953–72 yhteensä 634 256 kappaletta. (Kuhmo)
GAZ-69 on 60-luvun autoksi hyvin vanhanaikainen – se ei ole mikään silmänilo, se pitää pahaa ääntä ja on kamala ajettava, mutta jokainen tapaamani GAZin omistaja on vaikuttanut suorastaan ylityytyväiselle. 2,1-litrainen nelosmoottori on sama kuin Pobedassa, teholtaan 55 hv/3 600 rpm. GAZin pitäisi kulkea kiivaimmillaan 90 km/h, mutta läheskään kaikilla kuskeilla ei riitä uskallusta ennätysyrityksiin. Maastossa GAZ on omimmillaan, etu- ja takaylitykset ovat olemattomia, maavaraa 21 cm ja joustovaraa riittävästi. 69-GAZia, tai oikeammin UAZia, tehtiin vuosina 1953–72 yhteensä 634 256 kappaletta. (Kuhmo)
ZIL-157 tuli vahvistamaan Suomen puolustuskykyä 86 auton voimalla vuonna 1962. Moottori on rivikuutonen sivuventtiileillä, tilavuutta 5 555 cm³, tehoa 109 hv, satasella palaa bensaa 42 litraa. ZIL vetää kaikilla pyörillään ja renkaiden paineita voidaan säätää vauhdissa rajoissa 0,5–3,5 bar. Huippunopeus on vaatimattomat 65 km/h. (Kuhmo)
ZIL-157 tuli vahvistamaan Suomen puolustuskykyä 86 auton voimalla vuonna 1962. Moottori on rivikuutonen sivuventtiileillä, tilavuutta 5 555 cm³, tehoa 109 hv, satasella palaa bensaa 42 litraa. ZIL vetää kaikilla pyörillään ja renkaiden paineita voidaan säätää vauhdissa rajoissa 0,5–3,5 bar. Huippunopeus on vaatimattomat 65 km/h. (Kuhmo)
Kansan syvissä riveissä on tehty monenmoisia kulkuneuvokeksintöjä, tämä moottoripotkukelkka on kehitetty Ilmajoella 1930-luvulla. Voimanlähde on ilmeisesti polkupyörän apumoottori. Sen vasemmalla puolella on keskipakokytkin, jolta on hihnayhteys vetopyörälle. Hihnapyörä on tehty kätevästi pienestä pyöränvanteesta. Moottori on tuettu edestä potkurin runkoon kannen pultteja hyväksi käyttäen. Moottoripotkukelkkailijan ei ole tarvinnut päristellä sokkona pitkin Ilimajoen jäisiä teitä, sillä dynamo on antanut valoa pimeälle taipaleelle. (Riihimäki)
Kansan syvissä riveissä on tehty monenmoisia kulkuneuvokeksintöjä, tämä moottoripotkukelkka on kehitetty Ilmajoella 1930-luvulla. Voimanlähde on ilmeisesti polkupyörän apumoottori. Sen vasemmalla puolella on keskipakokytkin, jolta on hihnayhteys vetopyörälle. Hihnapyörä on tehty kätevästi pienestä pyöränvanteesta. Moottori on tuettu edestä potkurin runkoon kannen pultteja hyväksi käyttäen. Moottoripotkukelkkailijan ei ole tarvinnut päristellä sokkona pitkin Ilimajoen jäisiä teitä, sillä dynamo on antanut valoa pimeälle taipaleelle. (Riihimäki)
Ennen vanhaan kenttäsirkkeleiden pöytää liikuteltiin kammesta vääntämällä, portaattomalla nopeudensäädöllä ja suunnanvaihdolla varustettu kitkapyöräsysteemi oli myöhempien aikojen keksintö. Sirkkeleiden rakenteissa ei juurikaan huomioitu niiden helppoa siirrettävyyttä, mutta aika moni laitteisto oli siitä huolimatta jatkuvasti reissun päällä. Kiivain kenttäsirkkelikausi oli sotien jälkeen. (Rautajärvi)
Ennen vanhaan kenttäsirkkeleiden pöytää liikuteltiin kammesta vääntämällä, portaattomalla nopeudensäädöllä ja suunnanvaihdolla varustettu kitkapyöräsysteemi oli myöhempien aikojen keksintö. Sirkkeleiden rakenteissa ei juurikaan huomioitu niiden helppoa siirrettävyyttä, mutta aika moni laitteisto oli siitä huolimatta jatkuvasti reissun päällä. Kiivain kenttäsirkkelikausi oli sotien jälkeen. (Rautajärvi)
Uuden MB-Trac 1500:n ostajalla piti olla reilusti rahaa tai hyvät vakuudet. 335 000 markan hintaisena (vuonna 1985) se oli markkinoidemme kolmanneksi kallein traktori. Suomessa sen isoimmat vaihteet oli lukittu, mutta näppärä mies selvisi ongelmasta ja MB-Trac alkoi liikkua 60 km/h. Joutuisampiakin yksilöitä on ilmeisesti ollut olemassa, joillakin on siitä kai oikein paperinen todistus. 5,7-litrainen turbokuutonen kehittää 150 hv, ohjauspulpetti on käännettävissä, traktori painaa 6,2 tonnia. (Oulainen)
Uuden MB-Trac 1500:n ostajalla piti olla reilusti rahaa tai hyvät vakuudet. 335 000 markan hintaisena (vuonna 1985) se oli markkinoidemme kolmanneksi kallein traktori. Suomessa sen isoimmat vaihteet oli lukittu, mutta näppärä mies selvisi ongelmasta ja MB-Trac alkoi liikkua 60 km/h. Joutuisampiakin yksilöitä on ilmeisesti ollut olemassa, joillakin on siitä kai oikein paperinen todistus. 5,7-litrainen turbokuutonen kehittää 150 hv, ohjauspulpetti on käännettävissä, traktori painaa 6,2 tonnia. (Oulainen)
Kourakuormaimia alettiin käyttää 60-luvulla, mutta tukkiautoihin niitä ei ensi alkuun asennettu, vaan mieluummin käytettiin erillisiä kuormainajoneuvoja. Kuorma-autoalustalle asennettua ”hiijoppia” oli helppo ja nopea siirtää seuraavaan kohteeseen, mutta nelivetotraktori oli maastokelpoisempi. Laanit olivat matalia ja laajoja, puskulevyllä puut sai lähemmä lastauspaikkaa. County oli siihen tarkoitukseen paras mahdollinen valinta. (Iisalmi)
Kourakuormaimia alettiin käyttää 60-luvulla, mutta tukkiautoihin niitä ei ensi alkuun asennettu, vaan mieluummin käytettiin erillisiä kuormainajoneuvoja. Kuorma-autoalustalle asennettua ”hiijoppia” oli helppo ja nopea siirtää seuraavaan kohteeseen, mutta nelivetotraktori oli maastokelpoisempi. Laanit olivat matalia ja laajoja, puskulevyllä puut sai lähemmä lastauspaikkaa. County oli siihen tarkoitukseen paras mahdollinen valinta. (Iisalmi)
Pohjalaiset traktorimiehet kävivät savotoilla Lapissa asti ja pitkille keikoille piti olla kunnon varusteet. Moottorin sivupellit ja hytin läpi menevä pakoputki pitivät kuljettajan sulana. Satojen kilometrien maantietaipaleilla reen jalakset olisivat kuluneet turhan nopeasti, mutta vaivasta päästiin yksinkertaisilla kuljetuspyörillä. Isoon puulaatikkoon pakattiin varaosat, vaihtokamppeet ja eväät, saattoipa kuormassa olla kokonainen sianruhokin. (Oulainen)
Pohjalaiset traktorimiehet kävivät savotoilla Lapissa asti ja pitkille keikoille piti olla kunnon varusteet. Moottorin sivupellit ja hytin läpi menevä pakoputki pitivät kuljettajan sulana. Satojen kilometrien maantietaipaleilla reen jalakset olisivat kuluneet turhan nopeasti, mutta vaivasta päästiin yksinkertaisilla kuljetuspyörillä. Isoon puulaatikkoon pakattiin varaosat, vaihtokamppeet ja eväät, saattoipa kuormassa olla kokonainen sianruhokin. (Oulainen)
Hymas oli alkuaan norjalainen merkki, mutta vuodesta 1959 lähtien kaivureita alettiin tehdä Ruotsissa tuolloin perustetun AB Svenska Hymasin toimesta. Meillä Hymasin koneita möivät ainakin Työväline ja Kesko. Hymas 4 Super kuului 60-luvun lopun mallistoon ja Keskon myymissä koneissa alustana oli tietysti Nuffield. Nykyään Hymas-kaivurin maineikasta uraa jatkaa Huddig. (Riihimäki)
Hymas oli alkuaan norjalainen merkki, mutta vuodesta 1959 lähtien kaivureita alettiin tehdä Ruotsissa tuolloin perustetun AB Svenska Hymasin toimesta. Meillä Hymasin koneita möivät ainakin Työväline ja Kesko. Hymas 4 Super kuului 60-luvun lopun mallistoon ja Keskon myymissä koneissa alustana oli tietysti Nuffield. Nykyään Hymas-kaivurin maineikasta uraa jatkaa Huddig. (Riihimäki)
Naantalilainen Myllykone Oy teki erilaisten myllykoneikkojen ja viljankäsittelylaitteiden ohella myös Ahma-kaivureita 70-luvun alkuun asti. Viimeisessä mallistossa oli tarjolla kevyempi pikakiinnitteinen 475 h ja kuvan huomattavasti järeämpi Ahma 535S. Ison Ahman ulottuvuus on 5,4 metriä ja irrotusvoima 4850 kg, eli se kuulunut samaan sarjaan kuin Ukko-Mestari 3TL. (Kuopio)
Naantalilainen Myllykone Oy teki erilaisten myllykoneikkojen ja viljankäsittelylaitteiden ohella myös Ahma-kaivureita 70-luvun alkuun asti. Viimeisessä mallistossa oli tarjolla kevyempi pikakiinnitteinen 475 h ja kuvan huomattavasti järeämpi Ahma 535S. Ison Ahman ulottuvuus on 5,4 metriä ja irrotusvoima 4850 kg, eli se kuulunut samaan sarjaan kuin Ukko-Mestari 3TL. (Kuopio)
Auran Rautateollisuus Oy eli ARA oli aikanaan mainittava kaivuri- ja kuormaintehdas. Kuormainvalikoima kattoi lähes kaiken keveistä etukuormaimista pyöräkoneisiin. Kuormaimille annettiin miesten nimiä: etukuormain oli Pekka, pyöräkuormaimia olivat Matti, Mikko ja järein malli Rymy-Risto. Tämä County-pohjainen kone on ARA-Mikko vuodelta 1963. (Riihimäki)
Auran Rautateollisuus Oy eli ARA oli aikanaan mainittava kaivuri- ja kuormaintehdas. Kuormainvalikoima kattoi lähes kaiken keveistä etukuormaimista pyöräkoneisiin. Kuormaimille annettiin miesten nimiä: etukuormain oli Pekka, pyöräkuormaimia olivat Matti, Mikko ja järein malli Rymy-Risto. Tämä County-pohjainen kone on ARA-Mikko vuodelta 1963. (Riihimäki)
Puolustusvoimien Santahaminan tehdas teki salaojakoneiden ohella myös Hydro-merkkisiä kaivureita vuodesta 1954 lähtien. Niitä valmistui 112 koneen erä vuoden 1957 tapahtuneeseen tehdaspaloon mennessä, jonka jälkeen valmistus siirtyi Vammaskosken tehtaalle. Jatkossa Hydro-kaivuri tunnettiin Riuku-Vammaksena. Tämä kaivuri numero 4 on aito santahaminalainen. Uutena se on maksanut reilun miljoonan ilman traktoria, yleisin alustakone oli Majuri. Kauhoja on ollut 100- ja 250-litraisina, minuutissa on ehtinyt ruopaista 3 kauhallista. (Riihimäki)
Puolustusvoimien Santahaminan tehdas teki salaojakoneiden ohella myös Hydro-merkkisiä kaivureita vuodesta 1954 lähtien. Niitä valmistui 112 koneen erä vuoden 1957 tapahtuneeseen tehdaspaloon mennessä, jonka jälkeen valmistus siirtyi Vammaskosken tehtaalle. Jatkossa Hydro-kaivuri tunnettiin Riuku-Vammaksena. Tämä kaivuri numero 4 on aito santahaminalainen. Uutena se on maksanut reilun miljoonan ilman traktoria, yleisin alustakone oli Majuri. Kauhoja on ollut 100- ja 250-litraisina, minuutissa on ehtinyt ruopaista 3 kauhallista. (Riihimäki)
Temmeksen Haurun kylässä asunut Hannes Pehkonen teki 50-luvun alussa lankuista ja laudoista köysivetoisen kaivurin prototyypin ja möi keksintönsä valmistusoikeudet Raahe Oy:lle. Temmes-kaivurin sarjavalmistus alkoi vuosikymmenen puolivälissä, alustakoneina voitiin käyttää muun muassa Fordson Majoria, Zetoria, Fergusonia, Nuffieldia ja McCormickia. Ensimmäiset Temmekset maksoivat 450 000 mk, 100-litraisella kauhalla saatiin 2 metriä syvä monttu, nostoteho oli noin 800 kg. (Oulainen)
Temmeksen Haurun kylässä asunut Hannes Pehkonen teki 50-luvun alussa lankuista ja laudoista köysivetoisen kaivurin prototyypin ja möi keksintönsä valmistusoikeudet Raahe Oy:lle. Temmes-kaivurin sarjavalmistus alkoi vuosikymmenen puolivälissä, alustakoneina voitiin käyttää muun muassa Fordson Majoria, Zetoria, Fergusonia, Nuffieldia ja McCormickia. Ensimmäiset Temmekset maksoivat 450 000 mk, 100-litraisella kauhalla saatiin 2 metriä syvä monttu, nostoteho oli noin 800 kg. (Oulainen)
Raivausvaunu oli joskus tehokkain laite taistelussa kiviä vastaan. Puskukoneilla meni suuria määriä ruokamultaakin pellon laidalle, mutta raivausvaunu toimi siistimmin. Kiviin porattuihin reikiin kiilattiin nostolenkit, joista vinssi sitten nosti pulterit kyytiin. Kuorman kippaukseen käytettiin samaa vinssiä. (Isokyrö)
Raivausvaunu oli joskus tehokkain laite taistelussa kiviä vastaan. Puskukoneilla meni suuria määriä ruokamultaakin pellon laidalle, mutta raivausvaunu toimi siistimmin. Kiviin porattuihin reikiin kiilattiin nostolenkit, joista vinssi sitten nosti pulterit kyytiin. Kuorman kippaukseen käytettiin samaa vinssiä. (Isokyrö)
Ruotsalainen AVA-Herkules DM oli tarkoitettu puoliammattimaiseen salaojitukseen. Traktoriin kytkentä ei vaatinut erikoisvirityksiä, vetokoukku ja voimanottoakseli riittivät. Ryömintävaihteisto olisi ollut suotava, mutta hitaita nopeuksia saatiin sen varusteisiin kuuluneella vinssivedollakin. Yleensä koneet ovat kallistuneet ainakin inflaation verran, mutta Herkuleksen hinnalle ei tapahtunut mitään: 60-luvun lopussa se oli jopa halvempi kuin 10 vuotta aiemmin. Kaikkiaan Labor toi Suomeen 100 Herkulesta. (Isokyrö)
Ruotsalainen AVA-Herkules DM oli tarkoitettu puoliammattimaiseen salaojitukseen. Traktoriin kytkentä ei vaatinut erikoisvirityksiä, vetokoukku ja voimanottoakseli riittivät. Ryömintävaihteisto olisi ollut suotava, mutta hitaita nopeuksia saatiin sen varusteisiin kuuluneella vinssivedollakin. Yleensä koneet ovat kallistuneet ainakin inflaation verran, mutta Herkuleksen hinnalle ei tapahtunut mitään: 60-luvun lopussa se oli jopa halvempi kuin 10 vuotta aiemmin. Kaikkiaan Labor toi Suomeen 100 Herkulesta. (Isokyrö)
Englannin itärannikolla, Sunderlandissa, Steel´s Engineering Products Ltd -niminen paja teki Fergusoniin M-UE-20-etukuormaajia, jotka tunnettiin ympäri maailmaa banaanikuormaimina. Toki sillä pystyi kuormaamaan muutakin, nimensä se sai aisojen muodosta. Taka-akseliin tuettu kuormain pystyi nostamaan 450 kilon lastin 3,3 metriin, muilla 50-luvun alun etukuormaimilla suurin lastauskorkeus oli luokkaa 2,5 metriä. Hydraulinen kauhan hallintakin oli silloin harvinainen varuste. (Riihimäki)
Englannin itärannikolla, Sunderlandissa, Steel´s Engineering Products Ltd -niminen paja teki Fergusoniin M-UE-20-etukuormaajia, jotka tunnettiin ympäri maailmaa banaanikuormaimina. Toki sillä pystyi kuormaamaan muutakin, nimensä se sai aisojen muodosta. Taka-akseliin tuettu kuormain pystyi nostamaan 450 kilon lastin 3,3 metriin, muilla 50-luvun alun etukuormaimilla suurin lastauskorkeus oli luokkaa 2,5 metriä. Hydraulinen kauhan hallintakin oli silloin harvinainen varuste. (Riihimäki)
Vielä 60-luvulla hydraulikippien vaihtoehtona olivat kokonaan mekaaniset konekipit. Vaihteistosta otettiin kardaanilla voima matopyörälle, joka puolestaan pyöritti kahta ratasta, jotka olivat kosketuksessa kahteen hammastettuun palkkiin. Nämä ”tikapuuraudat” vastasivat tässä systeemissä hydraulisylintereitä. Suunnanvaihtajan avulla rattaat saatiin pyörimään molempiin suuntiin, jolloin kippi nousi tai laski. Ruuvivälityksen ansiosta vapaa pudotus ei ollut mahdollinen. (Nakkila)
Vielä 60-luvulla hydraulikippien vaihtoehtona olivat kokonaan mekaaniset konekipit. Vaihteistosta otettiin kardaanilla voima matopyörälle, joka puolestaan pyöritti kahta ratasta, jotka olivat kosketuksessa kahteen hammastettuun palkkiin. Nämä ”tikapuuraudat” vastasivat tässä systeemissä hydraulisylintereitä. Suunnanvaihtajan avulla rattaat saatiin pyörimään molempiin suuntiin, jolloin kippi nousi tai laski. Ruuvivälityksen ansiosta vapaa pudotus ei ollut mahdollinen. (Nakkila)
Bray kuului Matbron ohella ensimmäisiin englantilaisiin hydraulisten kuormaajien valmistajiin. Yritykset fuusioituivat vuonna 1973, mutta vanhat tuotemerkit pidettiin erillään vielä jonkin aikaa.  Bray alkoi jo 1950-luvulla erikoistua nelivetoihin, napavälitteiset akselit olivat omasta pajasta ja osaksi myös voimansiirrot. Moottorit toimitti Ford, Perkins tai Leyland. Tämä kone on luultavasti mallia 570 jostain 1970-luvulta. Moottori on 6-sylinterinen Leyland Power Plus, työpainoa lienee toistakymmentä tonnia. (Ruotsinpyhtää)
Bray kuului Matbron ohella ensimmäisiin englantilaisiin hydraulisten kuormaajien valmistajiin. Yritykset fuusioituivat vuonna 1973, mutta vanhat tuotemerkit pidettiin erillään vielä jonkin aikaa. Bray alkoi jo 1950-luvulla erikoistua nelivetoihin, napavälitteiset akselit olivat omasta pajasta ja osaksi myös voimansiirrot. Moottorit toimitti Ford, Perkins tai Leyland. Tämä kone on luultavasti mallia 570 jostain 1970-luvulta. Moottori on 6-sylinterinen Leyland Power Plus, työpainoa lienee toistakymmentä tonnia. (Ruotsinpyhtää)
Työnäytökset elävöittävät veteraanikonetapahtumia, mutta harvassa paikassa on intoa niiden järjestämiseen. Jossain urheilukentällä, puistossa tai parkkialueella maan tonkiminen on mahdotonta, mutta aika monessa paikassa olisi mahdollisuuksia jonkunlaiseen möyrimiseen. Jokelan museon pihalle oli ajettu sorakasa, jossa voitiin näppärästi esitellä Nelos-Pillarin voimia. (Ruotsinpyhtää)
Työnäytökset elävöittävät veteraanikonetapahtumia, mutta harvassa paikassa on intoa niiden järjestämiseen. Jossain urheilukentällä, puistossa tai parkkialueella maan tonkiminen on mahdotonta, mutta aika monessa paikassa olisi mahdollisuuksia jonkunlaiseen möyrimiseen. Jokelan museon pihalle oli ajettu sorakasa, jossa voitiin näppärästi esitellä Nelos-Pillarin voimia. (Ruotsinpyhtää)
Vapo Oy osti 60-luvun lopulta lähtien melkoisesti neuvostokalustoa, kuten kuvan DT-75-telatraktoreita, joita tehtiin Volgogradin ja  Pavlodarskin traktoritehtaissa pitkälti yli 2,5 miljoonaa kappaletta ja tehdään kaiketi vieläkin. Vapon traktoriostot sopivat hyvin sen ajan clearing-kauppasysteemiin, mutta työsuojelumääräysten, ergonomisten puutteiden ja vaihtelevan laadun takia neuvostokoneista  alettiin luopua jo 10 vuoden kuluttua. (Runni)
Vapo Oy osti 60-luvun lopulta lähtien melkoisesti neuvostokalustoa, kuten kuvan DT-75-telatraktoreita, joita tehtiin Volgogradin ja Pavlodarskin traktoritehtaissa pitkälti yli 2,5 miljoonaa kappaletta ja tehdään kaiketi vieläkin. Vapon traktoriostot sopivat hyvin sen ajan clearing-kauppasysteemiin, mutta työsuojelumääräysten, ergonomisten puutteiden ja vaihtelevan laadun takia neuvostokoneista alettiin luopua jo 10 vuoden kuluttua. (Runni)
Fordson Major-pohjaista County-telatraktoria tehtiin maatalous- ja maansiirtomallisena, jolloin siinä oli vahvistetut taka-akselit, paremmin suojatut telat ja panssaroitu maski. Maatalousmalliin sai valinnaisvarusteena nostolaitteen ja voimanottoakselin, eli samat sälyt kuin perus-Majoriinkin. Ilman mainittuja lisukkeita tela-Majuri on vuonna 1954 maksanut 920 000 mk, eli yli 2 kertaa enemmän kuin normaali diesel-Major. Vuoteen 1955 mennessä Countyja tuotiin 52 kappaletta, millä määrällä se oli Suomen neljänneksi yleisin telatraktorimerkki. (Ruotsinpyhtää)
Fordson Major-pohjaista County-telatraktoria tehtiin maatalous- ja maansiirtomallisena, jolloin siinä oli vahvistetut taka-akselit, paremmin suojatut telat ja panssaroitu maski. Maatalousmalliin sai valinnaisvarusteena nostolaitteen ja voimanottoakselin, eli samat sälyt kuin perus-Majoriinkin. Ilman mainittuja lisukkeita tela-Majuri on vuonna 1954 maksanut 920 000 mk, eli yli 2 kertaa enemmän kuin normaali diesel-Major. Vuoteen 1955 mennessä Countyja tuotiin 52 kappaletta, millä määrällä se oli Suomen neljänneksi yleisin telatraktorimerkki. (Ruotsinpyhtää)
12 jalan Claas Matador Gigant oli 1960-luvun puolivälissä Euroopan tehokkaimpia puimureita. Puintikela on 125-senttinen, kohlinpinta-ala on 4,5 m² ja seulojakin löytyy vajaan kolmen neliön edestä. Perkinsin 6.354 kehittää parhaimmillaan 106 hv. 32 575 markan hintaisena se oli vuonna 1966 Suomen toiseksi kallein puimuri. Matador Gigant on ollut ilmeisen onnistunut puimuri, koska hyvin monet ovat vielä täydessä iskussa, vaikka ikää on jo yli 50 vuotta. (Riihimäki)
12 jalan Claas Matador Gigant oli 1960-luvun puolivälissä Euroopan tehokkaimpia puimureita. Puintikela on 125-senttinen, kohlinpinta-ala on 4,5 m² ja seulojakin löytyy vajaan kolmen neliön edestä. Perkinsin 6.354 kehittää parhaimmillaan 106 hv. 32 575 markan hintaisena se oli vuonna 1966 Suomen toiseksi kallein puimuri. Matador Gigant on ollut ilmeisen onnistunut puimuri, koska hyvin monet ovat vielä täydessä iskussa, vaikka ikää on jo yli 50 vuotta. (Riihimäki)
Sampo 792 LPS tuli vuoden 1961 puinneille. 92-senttistä puintikelaa ja 7 jalan työleveyttä pidettiin niin mahtavina, että sitä mainostettiin suurtehopuimurina: lempinimeksi annettiin Ukko-Sampo. Moottorina oli sama Perkinsin nelonen kuin MF 25- ja 30-traktoreissa, mutta puimurikäytössä siitä otettiin 39 hv. Vuonna 1964 malliksi vaihtui 892, jossa mainittavin muutos oli 30 cm suurempi työleveys. Pitkänlinjan puimurimiehet eivät muistele Ukko-Sampoa kovin hyvällä. (Isokyrö)
Sampo 792 LPS tuli vuoden 1961 puinneille. 92-senttistä puintikelaa ja 7 jalan työleveyttä pidettiin niin mahtavina, että sitä mainostettiin suurtehopuimurina: lempinimeksi annettiin Ukko-Sampo. Moottorina oli sama Perkinsin nelonen kuin MF 25- ja 30-traktoreissa, mutta puimurikäytössä siitä otettiin 39 hv. Vuonna 1964 malliksi vaihtui 892, jossa mainittavin muutos oli 30 cm suurempi työleveys. Pitkänlinjan puimurimiehet eivät muistele Ukko-Sampoa kovin hyvällä. (Isokyrö)
Teräs-Sampo oli Rosenlewin viimeisiä puimakonemalleja. Siitä oli olemassa neljää versiota, joissa oli vaihtoehtoina 47- tai 57-senttinen puintikela, alla jalakset tai kuljetuspyörät. Kuvan Teräs-Sampo 470 on maksanut vuonna 1960 rahteineen 179 000 mk. Halvimmat hinattavat puimurit ovat olleet 3 kertaa kalliimpia, pienet ajopuimurit ovat maksaneet 6 kertaa enemmän. Rosenlew lopetti puimakoneiden teon heti 1960-luvun alussa, mutta viimeisiä myytiin vielä vuosikymmenen lopulla. (Isokyrö)
Teräs-Sampo oli Rosenlewin viimeisiä puimakonemalleja. Siitä oli olemassa neljää versiota, joissa oli vaihtoehtoina 47- tai 57-senttinen puintikela, alla jalakset tai kuljetuspyörät. Kuvan Teräs-Sampo 470 on maksanut vuonna 1960 rahteineen 179 000 mk. Halvimmat hinattavat puimurit ovat olleet 3 kertaa kalliimpia, pienet ajopuimurit ovat maksaneet 6 kertaa enemmän. Rosenlew lopetti puimakoneiden teon heti 1960-luvun alussa, mutta viimeisiä myytiin vielä vuosikymmenen lopulla. (Isokyrö)
Hankkijalla oli oma konetehdas, jonka nimi kaikessa yksinkertaisuudessaan oli Maanviljelyskonetehdas Oy, myöhemmin MKT-tehdas. Sen tunnetuimpia tuotteita olivat Esa-puimakoneet ja 1960-luvulta lähtien tilatankit. Esa 45 kuului keskisuuriin puimakoneisiin, joiden normaali teho oli 10–13 hl rukiita tai 20–28 hl kauroja tunnissa. 45-senttinen puintikoneisto otti voimaa vähintään 5 hv, pahnalietso saattoi tuplata tehontarpeen. (Rautajärvi)
Hankkijalla oli oma konetehdas, jonka nimi kaikessa yksinkertaisuudessaan oli Maanviljelyskonetehdas Oy, myöhemmin MKT-tehdas. Sen tunnetuimpia tuotteita olivat Esa-puimakoneet ja 1960-luvulta lähtien tilatankit. Esa 45 kuului keskisuuriin puimakoneisiin, joiden normaali teho oli 10–13 hl rukiita tai 20–28 hl kauroja tunnissa. 45-senttinen puintikoneisto otti voimaa vähintään 5 hv, pahnalietso saattoi tuplata tehontarpeen. (Rautajärvi)
Keskiniittokoneelle otettiin voima kiilahihnojen ja kardaanin välityksellä voimanottoakselilta, vaikka hihnapyörä olisi ollut paljon lähempänä. Traktoriin voitiin kyllä kytkeä perävaunu niittokonetta irrottamatta, mutta nostolaitetyökoneiden käyttö edellytti ainakin kiilahihnojen poistamista, koska ne estivät vasemman vetovarren laskeutumisen. Meillä keskiniittokoneiden aika päättyi 50-luvun puolivälissä, mutta Saksassa ne olivat pitkään suosittuja. Kuvan niittoyksikkö koostuu vuoden 1956 Fordson Majorista ja kuuden jalan englantilaisesta Bamford-niittokoneesta. (Ruotsinpyhtää)
Keskiniittokoneelle otettiin voima kiilahihnojen ja kardaanin välityksellä voimanottoakselilta, vaikka hihnapyörä olisi ollut paljon lähempänä. Traktoriin voitiin kyllä kytkeä perävaunu niittokonetta irrottamatta, mutta nostolaitetyökoneiden käyttö edellytti ainakin kiilahihnojen poistamista, koska ne estivät vasemman vetovarren laskeutumisen. Meillä keskiniittokoneiden aika päättyi 50-luvun puolivälissä, mutta Saksassa ne olivat pitkään suosittuja. Kuvan niittoyksikkö koostuu vuoden 1956 Fordson Majorista ja kuuden jalan englantilaisesta Bamford-niittokoneesta. (Ruotsinpyhtää)
Sitova leikkuukone, tai itsesitoja, kuten sitä yleisemmin kutsuttiin, teki monta työvaihetta. Se leikkasi viljan ja kasasi sen sieviksi nipuiksi, jotka se sitten sitoi lyhteiksi. Leveimmillä 8 jalan traktorivetoisilla sitojilla saattoi tulla valmista jopa yli 10 hehtaarin verran päivässä. Sirppimenetelmässä siihen olisi tarvittu koko kylän väki pitkäksi ajaksi. Toimiva kone edellytti osaavaa kuskia, oppikirjoissa itsesitoja julistettiin monimutkaisimmaksi maatalouskoneeksi. Solmija toimi samalla tavoin kuin kovapaalaimessa. Herkules oli ruotsalaisen Arvika-Thermaeniuksen tuotemerkki. (Ruotsinpyhtää)
Sitova leikkuukone, tai itsesitoja, kuten sitä yleisemmin kutsuttiin, teki monta työvaihetta. Se leikkasi viljan ja kasasi sen sieviksi nipuiksi, jotka se sitten sitoi lyhteiksi. Leveimmillä 8 jalan traktorivetoisilla sitojilla saattoi tulla valmista jopa yli 10 hehtaarin verran päivässä. Sirppimenetelmässä siihen olisi tarvittu koko kylän väki pitkäksi ajaksi. Toimiva kone edellytti osaavaa kuskia, oppikirjoissa itsesitoja julistettiin monimutkaisimmaksi maatalouskoneeksi. Solmija toimi samalla tavoin kuin kovapaalaimessa. Herkules oli ruotsalaisen Arvika-Thermaeniuksen tuotemerkki. (Ruotsinpyhtää)
Ensimmäiset hinattavat Traktori-Hankmot valmistuivat 20-luvun puolivälissä ja niitä tehtiin lähes 30 vuoden ajan. Kuvan 1,7-metrinen äes on mallia PÄM-56. Kirjaimet tulevat sanoista Pietarsaari, äes ja moottorivetäjä, numerot tarkoittavat terien määrää. Pienempi malli PÄM-44 oli 1,4-metrinen. Työleveydet eivät nyt tunnu kummoisille, mutta 30- ja 40-lukulaisille traktoreille niissä oli ihan tarpeeksi. (Oripää)
Ensimmäiset hinattavat Traktori-Hankmot valmistuivat 20-luvun puolivälissä ja niitä tehtiin lähes 30 vuoden ajan. Kuvan 1,7-metrinen äes on mallia PÄM-56. Kirjaimet tulevat sanoista Pietarsaari, äes ja moottorivetäjä, numerot tarkoittavat terien määrää. Pienempi malli PÄM-44 oli 1,4-metrinen. Työleveydet eivät nyt tunnu kummoisille, mutta 30- ja 40-lukulaisille traktoreille niissä oli ihan tarpeeksi. (Oripää)
Puolalainen Ventzki´ego-kehysaura on tehty August Ventzkin Grudzadziin vuonna 1882 perustamassa konepajassa. Noin 100 km Gdanskista etelään sijaitsevasta yrityksestä tuli mainittava työkonevalmistaja, jolla oli Suomessakin oma myyntikonttori. 1920-luvulla yrityksen nimeksi vaihtui Unia, joka on vieläkin Puolan tunnetuimpia työkonemerkkejä. (Oripää)
Puolalainen Ventzki´ego-kehysaura on tehty August Ventzkin Grudzadziin vuonna 1882 perustamassa konepajassa. Noin 100 km Gdanskista etelään sijaitsevasta yrityksestä tuli mainittava työkonevalmistaja, jolla oli Suomessakin oma myyntikonttori. 1920-luvulla yrityksen nimeksi vaihtui Unia, joka on vieläkin Puolan tunnetuimpia työkonemerkkejä. (Oripää)
Vuoden 1993 alussa tapahtuneessa Tšekkoslovakian jakaantumisessa Zetorin Martinin tehtaat jäivät Slovakian puolelle, missä Crystalien tekemistä jatkettiin merkillä ZTS. Traktoreille tehtiin pientä parantelua, mutta entisiin Crystal-malleihin verrattuna muutokset olivat melko vähäisiä. Viime vuosina tehdas on keskittynyt osien tuotantoon. (Kuopio)
Vuoden 1993 alussa tapahtuneessa Tšekkoslovakian jakaantumisessa Zetorin Martinin tehtaat jäivät Slovakian puolelle, missä Crystalien tekemistä jatkettiin merkillä ZTS. Traktoreille tehtiin pientä parantelua, mutta entisiin Crystal-malleihin verrattuna muutokset olivat melko vähäisiä. Viime vuosina tehdas on keskittynyt osien tuotantoon. (Kuopio)
Massey-Fergusonin suurilla linkkutraktoreilla ei ole koskaan ollut virallista maahantuontia, 80-luvun loppupuolelta lähtien niitä on tullut tänne käytettyinä. Eniten tuotiin englantilaista 1200-mallia, huomattavasti tehokkaammat jenkkimallit jäivät harvinaisemmiksi. MF 1505:ttä tehtiin vuosina 1975–77, moottori on Caterpillarin V8, teholtaan 180 hv. Vaihteita 12 eteen ja 4 taakse, traktori painaa 7,5 tonnia. (Oripää)
Massey-Fergusonin suurilla linkkutraktoreilla ei ole koskaan ollut virallista maahantuontia, 80-luvun loppupuolelta lähtien niitä on tullut tänne käytettyinä. Eniten tuotiin englantilaista 1200-mallia, huomattavasti tehokkaammat jenkkimallit jäivät harvinaisemmiksi. MF 1505:ttä tehtiin vuosina 1975–77, moottori on Caterpillarin V8, teholtaan 180 hv. Vaihteita 12 eteen ja 4 taakse, traktori painaa 7,5 tonnia. (Oripää)
70-luvun lopun lähestyessä David Brownin myynti tippui parina vuotena jo 500:n nolommalle puolelle, mutta sitten lukemat nousivat 200–300 traktorin verran. Vuoden 1980 uusi mallisto ei liene ollut ainoa syy menekin kasvuun, muutoksia kun tehtiin lähinnä vain ohjaamoon ja ulkonäköön. David Brown ja Case kuuluivat samaan Tenneco-konserniin, mikä näkyi 1970-luvun alusta lähtien pienenä Case-tarrana Taavettien pelleissä, mutta 10 vuotta myöhemmin merkki vaihtui kokonaan Caseksi. (Isokyrö)
70-luvun lopun lähestyessä David Brownin myynti tippui parina vuotena jo 500:n nolommalle puolelle, mutta sitten lukemat nousivat 200–300 traktorin verran. Vuoden 1980 uusi mallisto ei liene ollut ainoa syy menekin kasvuun, muutoksia kun tehtiin lähinnä vain ohjaamoon ja ulkonäköön. David Brown ja Case kuuluivat samaan Tenneco-konserniin, mikä näkyi 1970-luvun alusta lähtien pienenä Case-tarrana Taavettien pelleissä, mutta 10 vuotta myöhemmin merkki vaihtui kokonaan Caseksi. (Isokyrö)
Äkkiä vilkaistuna suosikki-Massikoissa 35 ja 135 ei näyttäisi olevan muuta eroa kuin konepelti, mutta ihan niin vähällä vaivalla ei 60-luvun puolenvälin malliuudistuksesta selvitty. Kummassakin on Perkinsin 2,5-litrainen 3.152-moottori, mutta 35 on etukammiokone ja 135 suorasuihkutteinen. 135 on jyväsäkin verran painavampi ja sen hydrauliikassa on toisiopainonsiirto, eli paineensäätöjärjestelmä. (Oulainen)
Äkkiä vilkaistuna suosikki-Massikoissa 35 ja 135 ei näyttäisi olevan muuta eroa kuin konepelti, mutta ihan niin vähällä vaivalla ei 60-luvun puolenvälin malliuudistuksesta selvitty. Kummassakin on Perkinsin 2,5-litrainen 3.152-moottori, mutta 35 on etukammiokone ja 135 suorasuihkutteinen. 135 on jyväsäkin verran painavampi ja sen hydrauliikassa on toisiopainonsiirto, eli paineensäätöjärjestelmä. (Oulainen)
Suomi oli pitkään Fordin parhaita asiakkaita, niinpä uuden 700-sarjan Euroopan ensiesittely pidettiinkin Espoon Dipolissa elokuussa 1976. Malliston pienimmät traktorit 6700 ja 7700 olivat tekniikaltaan suunnilleen samoja kuin edellisenä vuotena tulleet Ford 6600 ja 7600. Erona oli ergonomialtaan ja hallintalaitteiltaan parempi tasalattiainen ohjaamo ja jenkkityylinen muotoilu. (Riihimäki)
Suomi oli pitkään Fordin parhaita asiakkaita, niinpä uuden 700-sarjan Euroopan ensiesittely pidettiinkin Espoon Dipolissa elokuussa 1976. Malliston pienimmät traktorit 6700 ja 7700 olivat tekniikaltaan suunnilleen samoja kuin edellisenä vuotena tulleet Ford 6600 ja 7600. Erona oli ergonomialtaan ja hallintalaitteiltaan parempi tasalattiainen ohjaamo ja jenkkityylinen muotoilu. (Riihimäki)
Ford 8600 on alkuaan amerikkalainen, mutta Euroopan markkinoita varten sitä alettiin tehdä vuonna 1975 myös Antwerpenissa. Sekä Amerikasta tuotuihin että Belgiassa tehtyihin isoihin Fordeihin asennettiin ruotsalaiset Hara-ohjaamot. 118-hevosvoimainen ja 5,8 tonnia painanut 8600 maksoi 84 700 mk vuonna 1976, mikä vastaisi nyt noin 60 500 euroa. (Oulainen)
Ford 8600 on alkuaan amerikkalainen, mutta Euroopan markkinoita varten sitä alettiin tehdä vuonna 1975 myös Antwerpenissa. Sekä Amerikasta tuotuihin että Belgiassa tehtyihin isoihin Fordeihin asennettiin ruotsalaiset Hara-ohjaamot. 118-hevosvoimainen ja 5,8 tonnia painanut 8600 maksoi 84 700 mk vuonna 1976, mikä vastaisi nyt noin 60 500 euroa. (Oulainen)
Vuonna 1971 esitelty Ford 7000 oli ensimmäinen englantilainen tehdasturbo. County, Roadless ja Northrop olivat turbottaneet 5000-Fordeja jo 4 vuotta aiemmin, mutta ne olivat kaikki jälkiasennuksia ja niitä tehtiin aika vähän. ”Viistonniseen” tehtiin joitakin vahvistuksia ja parannuksia, ennen kuin se muuttui Ford 7000:ksi, mutta mitään tykkänään eri traktoria siitä ei tullut. Ford 7000:n SAE-teho on 101 hv, mutta suurin vääntömomentti on vain 2 kpm isompi kuin 5000:ssa, vaikka hevosvoimia on 18 enemmän. (Runni)
Vuonna 1971 esitelty Ford 7000 oli ensimmäinen englantilainen tehdasturbo. County, Roadless ja Northrop olivat turbottaneet 5000-Fordeja jo 4 vuotta aiemmin, mutta ne olivat kaikki jälkiasennuksia ja niitä tehtiin aika vähän. ”Viistonniseen” tehtiin joitakin vahvistuksia ja parannuksia, ennen kuin se muuttui Ford 7000:ksi, mutta mitään tykkänään eri traktoria siitä ei tullut. Ford 7000:n SAE-teho on 101 hv, mutta suurin vääntömomentti on vain 2 kpm isompi kuin 5000:ssa, vaikka hevosvoimia on 18 enemmän. (Runni)
On sanottu, että Valmet 1502 oli niin paljon aikaansa edellä, että sen aika ei ole vieläkään tullut. Valmetin viimeisessä malliuudistuksessa vuonna 1979 se sai uuden värin lisäksi vetävän etuakselin, mutta kysyntä ei siitä lisääntynyt ja valmistuskin päättyi seuraavana vuotena. Tuohon aikaan 1502 maksoi 187 000 mk, millä hinnalla se oli taulukkojen kolmanneksi kallein traktori. (Oulainen)
On sanottu, että Valmet 1502 oli niin paljon aikaansa edellä, että sen aika ei ole vieläkään tullut. Valmetin viimeisessä malliuudistuksessa vuonna 1979 se sai uuden värin lisäksi vetävän etuakselin, mutta kysyntä ei siitä lisääntynyt ja valmistuskin päättyi seuraavana vuotena. Tuohon aikaan 1502 maksoi 187 000 mk, millä hinnalla se oli taulukkojen kolmanneksi kallein traktori. (Oulainen)
Valmetin 02-sarjaan tuli 1102:n rinnalle toinen turbomalli 702S vuoden 1975 alussa. Käytännössä se oli vain viritetty Valmet 702, josta oli turbolla saatu ulos 102 SAE-hevosvoimaa. Sitkeyttä oli sen ajan turbokoneeksi aika hyvin, kovimmat 31,5 kpm:n väännöt irtosivat 1 500 kierroksella. (Kärkölä)
Valmetin 02-sarjaan tuli 1102:n rinnalle toinen turbomalli 702S vuoden 1975 alussa. Käytännössä se oli vain viritetty Valmet 702, josta oli turbolla saatu ulos 102 SAE-hevosvoimaa. Sitkeyttä oli sen ajan turbokoneeksi aika hyvin, kovimmat 31,5 kpm:n väännöt irtosivat 1 500 kierroksella. (Kärkölä)
Fiat 750 DT Special ja Fiat 600 kuuluivat samaan ”Nastro d´oro” (kultanauha) -mallistoon, mutta sillä erolla, että tämä 85-hevosvoimainen neliveto oli oikealta merkiltään OM. Tekniikkakin poikkesi Fiatista: ei ollut synkronointia, ei ajovoimanottoa, mutta sitkeyttä löytyi enemmän. Vuonna 1974 takavetoinen 750S maksoi 44 500, mikä oli keskimääräistä länsitasoa. Nelivetoinen 750 DT S oli 20 tonnia kalliimpi. (Oulainen)
Fiat 750 DT Special ja Fiat 600 kuuluivat samaan ”Nastro d´oro” (kultanauha) -mallistoon, mutta sillä erolla, että tämä 85-hevosvoimainen neliveto oli oikealta merkiltään OM. Tekniikkakin poikkesi Fiatista: ei ollut synkronointia, ei ajovoimanottoa, mutta sitkeyttä löytyi enemmän. Vuonna 1974 takavetoinen 750S maksoi 44 500, mikä oli keskimääräistä länsitasoa. Nelivetoinen 750 DT S oli 20 tonnia kalliimpi. (Oulainen)
Fiat 600 tuo mieleen pompannapiksi kutsutun pikkuauton, mutta traktorimiehet muistavat sen 70-luvun alun ehkä tunnetuimpana nelivetona. Ei ollut sitä maatalousnäyttelyä, missä Fiat 600DT ei olisi möyrinyt syvässä montussa tai kavunnut tolppia myöten ylös. Työnäytöksissä 64-hevosvoimainen ja 2,9-tonninen 600DT pystyi uskomattomiin suorituksiin, eivätkä Työväline Oy:n esittelijät kertoneet kaikkia käyttämiään keinoja. (Riihimäki)
Fiat 600 tuo mieleen pompannapiksi kutsutun pikkuauton, mutta traktorimiehet muistavat sen 70-luvun alun ehkä tunnetuimpana nelivetona. Ei ollut sitä maatalousnäyttelyä, missä Fiat 600DT ei olisi möyrinyt syvässä montussa tai kavunnut tolppia myöten ylös. Työnäytöksissä 64-hevosvoimainen ja 2,9-tonninen 600DT pystyi uskomattomiin suorituksiin, eivätkä Työväline Oy:n esittelijät kertoneet kaikkia käyttämiään keinoja. (Riihimäki)
Joskus sarvitraktoreiden uskoteltiin olevan riittävän tehokkaita pikkutilojen tarpeisiin, mutta harva taisi mennä siihen helppoon. Moto-Standard MC7 on länsisaksalainen, 2-tahtinen ja 250-kuutioinen. Tehoa on 7 hv, vaihteita 4 eteen ja pakki. Voimanottoakseli pyörii samaan tahtiin vetopyörien kanssa, joten siihen voisi sovitella vaikka vetävän perävaunun. Työkonevalikoimaan sellainen on kaiketi kuulunut. (Nakkila)
Joskus sarvitraktoreiden uskoteltiin olevan riittävän tehokkaita pikkutilojen tarpeisiin, mutta harva taisi mennä siihen helppoon. Moto-Standard MC7 on länsisaksalainen, 2-tahtinen ja 250-kuutioinen. Tehoa on 7 hv, vaihteita 4 eteen ja pakki. Voimanottoakseli pyörii samaan tahtiin vetopyörien kanssa, joten siihen voisi sovitella vaikka vetävän perävaunun. Työkonevalikoimaan sellainen on kaiketi kuulunut. (Nakkila)
Kolhoosien ja sovhoosien traktorikuskit tekivät yksityistalouksien peltotöitä pimeinä urakoina, niinpä palstaviljelmille suunniteltiin oma työkone. Ensimmäinen Belarus MTZ-05 valmistui vuonna 1978 ja siihen sai jokseenkin kaikki vaatimattomassa viljelyssä tarvittavat työkoneet. 250-kuutioisessa 4-tahtisessa bensakoneessa on 5 hv, vaihteita 4+2R. Jarrullinen kärry kestää 500 kilon lastin, joten kyydittävät voisivat olla paljon raskaampiakin. (Kuopio)
Kolhoosien ja sovhoosien traktorikuskit tekivät yksityistalouksien peltotöitä pimeinä urakoina, niinpä palstaviljelmille suunniteltiin oma työkone. Ensimmäinen Belarus MTZ-05 valmistui vuonna 1978 ja siihen sai jokseenkin kaikki vaatimattomassa viljelyssä tarvittavat työkoneet. 250-kuutioisessa 4-tahtisessa bensakoneessa on 5 hv, vaihteita 4+2R. Jarrullinen kärry kestää 500 kilon lastin, joten kyydittävät voisivat olla paljon raskaampiakin. (Kuopio)
Kaksi samanlaista, mutta erilaista traktoria. Vuosina 1965–67 MF165:ssä oli 3,335 litran Perkins 4.203-moottori (62 hv), myöhemmin 3 hv tehokkaampi ja lyhytiskuisempi Perkins 4.212 (3 474 cm³). Moottorit erottaa jo kaukaa eri puolella olevista pakoputkista, mistä saa hyvän muistisäännön ”vanhemmassa vasemmalla”. (Kärkölä)
Kaksi samanlaista, mutta erilaista traktoria. Vuosina 1965–67 MF165:ssä oli 3,335 litran Perkins 4.203-moottori (62 hv), myöhemmin 3 hv tehokkaampi ja lyhytiskuisempi Perkins 4.212 (3 474 cm³). Moottorit erottaa jo kaukaa eri puolella olevista pakoputkista, mistä saa hyvän muistisäännön ”vanhemmassa vasemmalla”. (Kärkölä)
Ranskalainen Massey-Ferguson 25 otettiin Hankkijan MF-valikoiman jatkeeksi kohta sen jälkeen, kun liike oli saanut merkin edustuksen. Sitä mainostettiin vuoden 1962 toivetraktorina, mutta eiväthän toiveet aina täyty. Tekniikka oli kovinkin modernia osittaisine synkrovaihteistoineen, planeettavähennyspyörästöineen ja kiilajarruineen, mutta kestävyys ja laatu huomattiin paljon heikommaksi kuin brittimalleissa. (Nakkila)
Ranskalainen Massey-Ferguson 25 otettiin Hankkijan MF-valikoiman jatkeeksi kohta sen jälkeen, kun liike oli saanut merkin edustuksen. Sitä mainostettiin vuoden 1962 toivetraktorina, mutta eiväthän toiveet aina täyty. Tekniikka oli kovinkin modernia osittaisine synkrovaihteistoineen, planeettavähennyspyörästöineen ja kiilajarruineen, mutta kestävyys ja laatu huomattiin paljon heikommaksi kuin brittimalleissa. (Nakkila)
David Brown kuului aikanaan nykyaikaisimpiin brittitraktoreihin, mutta meillä se ei päässyt myyntimäärissä lähellekään Fordsonin tai MF:n lukemia. Kysynnän puolesta Taavetti kuului samaan sarjaan McCormickin ja Nuffieldin kanssa, eli tuhannen traktorin tuntumaan per vuosi. 880 oli 60-luvun alun Suomi-malliston pienempi vaihtoehto. Aluksi moottorina oli 2,7-litrainen 42 hv:n nelonen (kuvassa), vuodesta 1964 lähtien parisataa kuutiosenttiä pienempi kolmonen (47 hv). (Nakkila)
David Brown kuului aikanaan nykyaikaisimpiin brittitraktoreihin, mutta meillä se ei päässyt myyntimäärissä lähellekään Fordsonin tai MF:n lukemia. Kysynnän puolesta Taavetti kuului samaan sarjaan McCormickin ja Nuffieldin kanssa, eli tuhannen traktorin tuntumaan per vuosi. 880 oli 60-luvun alun Suomi-malliston pienempi vaihtoehto. Aluksi moottorina oli 2,7-litrainen 42 hv:n nelonen (kuvassa), vuodesta 1964 lähtien parisataa kuutiosenttiä pienempi kolmonen (47 hv). (Nakkila)
M.A.N lienee ollut 60-luvun alussa eniten maatalouskäyttöön ostettu neliveto. Maahantuonnissa oli lyhyt katkos, kunnes vuosikymmenen vaihteessa OTK alkoi edustaa maatalous- ja Laakerikeskus Oy teollisuusmalleja. Kovin mahtaviin lukemiin ei OTK päässyt, mutta paljon parempiin kuin aiemmin: vuonna 1961 tehtiin kaupat peräti 95 traktorista, joista suurin osa oli nelivetoja. M.A.N 4P1 kuului viimeiseen mallistoon, tätä 3-sylinteristä 35 hv:n nelivetoa tehtiin 2 385 kpl vuosina 1960–63. (Iisalmi)
M.A.N lienee ollut 60-luvun alussa eniten maatalouskäyttöön ostettu neliveto. Maahantuonnissa oli lyhyt katkos, kunnes vuosikymmenen vaihteessa OTK alkoi edustaa maatalous- ja Laakerikeskus Oy teollisuusmalleja. Kovin mahtaviin lukemiin ei OTK päässyt, mutta paljon parempiin kuin aiemmin: vuonna 1961 tehtiin kaupat peräti 95 traktorista, joista suurin osa oli nelivetoja. M.A.N 4P1 kuului viimeiseen mallistoon, tätä 3-sylinteristä 35 hv:n nelivetoa tehtiin 2 385 kpl vuosina 1960–63. (Iisalmi)
Piccola-Fiatin uraa jatkaneita pieniä 2-sylinterisiä malleja tehtiin aina 70-luvun loppupuolelle asti. Tämä Timantti-sarjaan kuulunut Fiat 215 kuului valmistusohjelmaan vuosina 1964–68. Saatavilla oli myös nelivetoja kahtena versiona, eli tavanomaisena tai jokapyöräohjauksella. Kuvan Fiatin neliveto on omaa tuotantoa ja huomattavasti alkuperäistä siistimmin toteutettuna. (Oulainen)
Piccola-Fiatin uraa jatkaneita pieniä 2-sylinterisiä malleja tehtiin aina 70-luvun loppupuolelle asti. Tämä Timantti-sarjaan kuulunut Fiat 215 kuului valmistusohjelmaan vuosina 1964–68. Saatavilla oli myös nelivetoja kahtena versiona, eli tavanomaisena tai jokapyöräohjauksella. Kuvan Fiatin neliveto on omaa tuotantoa ja huomattavasti alkuperäistä siistimmin toteutettuna. (Oulainen)
Fiat 100 kuului 50 vuotta sitten vielä harvalukuiseen yli 80-hevosvoimaisten luokkaan. Suomeen tuli tiettävästi vain neljä jätti-Fiatia ja ilmeisesti ne kaikki ovat vielä jollakin tapaa tallella. Tähän Sataseen on vaihdettu Leylandin turbotettu kuutonen ja ohjaamokin lokareineen on jälkituotantoa. Fiat 100, tai virallisesti R80, muunneltiin alun perin telatraktorista, sitä tehtiin vuosina 1961–70. (Nakkila)
Fiat 100 kuului 50 vuotta sitten vielä harvalukuiseen yli 80-hevosvoimaisten luokkaan. Suomeen tuli tiettävästi vain neljä jätti-Fiatia ja ilmeisesti ne kaikki ovat vielä jollakin tapaa tallella. Tähän Sataseen on vaihdettu Leylandin turbotettu kuutonen ja ohjaamokin lokareineen on jälkituotantoa. Fiat 100, tai virallisesti R80, muunneltiin alun perin telatraktorista, sitä tehtiin vuosina 1961–70. (Nakkila)
Taustalla näkyvät Holder B10- ja B12-mallit eivät ole Suomessa kovin harvinaisia, mutta edessä oleva runko-ohjattu neliveto A12 on. Saksassa ja muissa alppivaltioissa se on tavallinen ajoneuvo, heinänteko jyrkiltä rinteiltä ei muunlaisella koneella onnistuisikaan. Holder Cultitrac A12 painaa noin 700 kiloa, moottori on ilmajäähdytteinen 1-sylinterinen Sachs 2-tahtidiesel, teholtaan 12 hv. (Oulainen)
Taustalla näkyvät Holder B10- ja B12-mallit eivät ole Suomessa kovin harvinaisia, mutta edessä oleva runko-ohjattu neliveto A12 on. Saksassa ja muissa alppivaltioissa se on tavallinen ajoneuvo, heinänteko jyrkiltä rinteiltä ei muunlaisella koneella onnistuisikaan. Holder Cultitrac A12 painaa noin 700 kiloa, moottori on ilmajäähdytteinen 1-sylinterinen Sachs 2-tahtidiesel, teholtaan 12 hv. (Oulainen)
Traktoriin kiinteästi asennettavista työkoneista tärkein 50-luvun uutuus oli etukuormaaja. Suomalaisia valmistajia oli vähintään puolenkymmentä, Ruotsissa ainakin 23. Tämä Fahr D177S:n nokalla oleva etulasturi, kuten sitä alkuaikoina sanottiin, on länsisaksalainen Baas. Mersun 34 hv:n moottorilla varustettu D177S kuului viimeiseen Fahr-mallistoon, traktorituotanto päättyi maaliskuussa 1961. (Nakkila)
Traktoriin kiinteästi asennettavista työkoneista tärkein 50-luvun uutuus oli etukuormaaja. Suomalaisia valmistajia oli vähintään puolenkymmentä, Ruotsissa ainakin 23. Tämä Fahr D177S:n nokalla oleva etulasturi, kuten sitä alkuaikoina sanottiin, on länsisaksalainen Baas. Mersun 34 hv:n moottorilla varustettu D177S kuului viimeiseen Fahr-mallistoon, traktorituotanto päättyi maaliskuussa 1961. (Nakkila)
Super Major-pohjaisessa Countyssa riitti pito, mutta voimaa olisi saanut olla enemmän. Asia korjattiin 6-sylinterisellä 590E-moottorilla, josta saatiin 2 000:lla kierroksella 95 hv. Yli 40hv:n lisätehon takia voimansiirtoon tehtiin vahvistuksia, taka-akselistossa käytettiin samoja komponentteja kuin Countyn CD50-telatraktorissa. Super 6 oli noin 40 % nelisylinteristä perus-Countya kalliimpi. (Ruotsinpyhtää)
Super Major-pohjaisessa Countyssa riitti pito, mutta voimaa olisi saanut olla enemmän. Asia korjattiin 6-sylinterisellä 590E-moottorilla, josta saatiin 2 000:lla kierroksella 95 hv. Yli 40hv:n lisätehon takia voimansiirtoon tehtiin vahvistuksia, taka-akselistossa käytettiin samoja komponentteja kuin Countyn CD50-telatraktorissa. Super 6 oli noin 40 % nelisylinteristä perus-Countya kalliimpi. (Ruotsinpyhtää)
Fiatin malliskaala oli 60-luvun alussa eräs kattavimmista, se käsitti 4 traktoria 20-hevosvoimaisesta 211R Piccolasta 68 hv:n Ukko-Fiatiin, jonka virallinen tyyppi oli OM 513R. Vain Deutzin ostoa suunnitteleva pystyi tekemään valintansa laajemmasta mallistosta. Piccolan kaltaisten kevyttraktoreiden aika alkoi tuolloin olla ohi, mutta suuriksi luettavien yli 60 hv:n traktoreiden kysyntä oli kasvussa varsinkin urakoitsijoiden keskuudessa. (Oulainen)
Fiatin malliskaala oli 60-luvun alussa eräs kattavimmista, se käsitti 4 traktoria 20-hevosvoimaisesta 211R Piccolasta 68 hv:n Ukko-Fiatiin, jonka virallinen tyyppi oli OM 513R. Vain Deutzin ostoa suunnitteleva pystyi tekemään valintansa laajemmasta mallistosta. Piccolan kaltaisten kevyttraktoreiden aika alkoi tuolloin olla ohi, mutta suuriksi luettavien yli 60 hv:n traktoreiden kysyntä oli kasvussa varsinkin urakoitsijoiden keskuudessa. (Oulainen)
Viimeiset Renaultit tuotiin 60-luvun puolivälissä. Kuvassa vasemmalla 35 hv:n N71 ja oikealla 10 hv tehokkaampi Renault N71 Suomi, jota maahantuoja mainosti tänne suunniteltuna mallina. Luultavasti Renaultin insinöörit eivät ole edes tienneet kehittävänsä erityistä Suomi-mallia, oikeasti se oli seuraavaan mallistoon kuuluva Super 7, jota myytiin samanlaisena suunnilleen kaikissa vientimaissa. (Oulainen)
Viimeiset Renaultit tuotiin 60-luvun puolivälissä. Kuvassa vasemmalla 35 hv:n N71 ja oikealla 10 hv tehokkaampi Renault N71 Suomi, jota maahantuoja mainosti tänne suunniteltuna mallina. Luultavasti Renaultin insinöörit eivät ole edes tienneet kehittävänsä erityistä Suomi-mallia, oikeasti se oli seuraavaan mallistoon kuuluva Super 7, jota myytiin samanlaisena suunnilleen kaikissa vientimaissa. (Oulainen)
Kun tämä Fordson Super Major Manuel kiilteli uutuuttaan, Suomessa oli tarjolla 51 traktorimallia, joista nelivetoisia kuusi. Nelivetoon ei päädytty ihan hetken mielijohteesta – perusmallinen Super Major maksoi 9 420 mk vuonna 1964, Manuel 16 500 mk. Pelkkään maatalousajoon Manuel ostettiin harvemmin, lähes kaikki olivat urakointikäytössä. Suomi oli Manuelit varustaneen Roadlessin parhaita asiakkaita, suurin kertatilaus oli 130 traktoria, jotka toimitettiin tammi- ja helmikuussa 1960. (Kärkölä)
Kun tämä Fordson Super Major Manuel kiilteli uutuuttaan, Suomessa oli tarjolla 51 traktorimallia, joista nelivetoisia kuusi. Nelivetoon ei päädytty ihan hetken mielijohteesta – perusmallinen Super Major maksoi 9 420 mk vuonna 1964, Manuel 16 500 mk. Pelkkään maatalousajoon Manuel ostettiin harvemmin, lähes kaikki olivat urakointikäytössä. Suomi oli Manuelit varustaneen Roadlessin parhaita asiakkaita, suurin kertatilaus oli 130 traktoria, jotka toimitettiin tammi- ja helmikuussa 1960. (Kärkölä)
Saksalainen Deutz D15 ja ukrainalainen HTZ DT14 ovat 1-sylinterisiä dieseleitä ja ne kuuluvat samaan 15 hv:n teholuokkaan, mutta muuta yhteistä niistä on hankala löytää. Deutz on ilmajäähdytteinen, 850-kuutioinen ja painaa noin tonnin. ”Täystuhon” bensalla käynnistettävässä, nestejäähdytteisessä moottorissa on tilavuutta 1,53 litran verran ja se painaa kaikkine erikoisuuksineen reilut puolitoista tonnia. Deutzilla on ollut hintaa noin 30 % enemmän, myyntimäärät ovat olleet suunnilleen samoja. (Isokyrö)
Saksalainen Deutz D15 ja ukrainalainen HTZ DT14 ovat 1-sylinterisiä dieseleitä ja ne kuuluvat samaan 15 hv:n teholuokkaan, mutta muuta yhteistä niistä on hankala löytää. Deutz on ilmajäähdytteinen, 850-kuutioinen ja painaa noin tonnin. ”Täystuhon” bensalla käynnistettävässä, nestejäähdytteisessä moottorissa on tilavuutta 1,53 litran verran ja se painaa kaikkine erikoisuuksineen reilut puolitoista tonnia. Deutzilla on ollut hintaa noin 30 % enemmän, myyntimäärät ovat olleet suunnilleen samoja. (Isokyrö)
Länsisaksalainen Hanomag ei 60-luvun alussa ollut yhtään kalliimpi tai huonompi kuin lukuisat kilpailijansa, mutta kauppa ei vain käynyt. Vuonna 1963, kun kuvan 442 Brillant (jalokivi) oli tuliterä, Suomessa tehtiin traktoreiden myyntiennätys 15 887 kpl, mutta Hanomagin valitsi vain 13 asiakasta. Brillantin moottori on 4-sylinterinen, 42-hevosvoimainen, vaihteita 5 + R, painoa 2 175 kg. (Oulainen)
Länsisaksalainen Hanomag ei 60-luvun alussa ollut yhtään kalliimpi tai huonompi kuin lukuisat kilpailijansa, mutta kauppa ei vain käynyt. Vuonna 1963, kun kuvan 442 Brillant (jalokivi) oli tuliterä, Suomessa tehtiin traktoreiden myyntiennätys 15 887 kpl, mutta Hanomagin valitsi vain 13 asiakasta. Brillantin moottori on 4-sylinterinen, 42-hevosvoimainen, vaihteita 5 + R, painoa 2 175 kg. (Oulainen)
Mommilan Nuffieldit vaihtuivat keväällä 1965 Allis-Chalmers D-21-suurtraktoreihin. Kolme jenkkijättiä samassa talossa oli melkoinen ihme, varsinkin kun ne olivat ainoita koko Euroopassa. Työkoneetkin olivat roimia, jokaisen Alliksen mukana tulivat 7-siipiset aurat, 9-metrinen lautasäes ja 3-piikkinen syvämuokkausjankkuri. Kaikki sittemmin 140-hevosvoimaisiksi muuttuneet Allikset ovat edelleen lähes uuden veroisia. (Kärkölä)
Mommilan Nuffieldit vaihtuivat keväällä 1965 Allis-Chalmers D-21-suurtraktoreihin. Kolme jenkkijättiä samassa talossa oli melkoinen ihme, varsinkin kun ne olivat ainoita koko Euroopassa. Työkoneetkin olivat roimia, jokaisen Alliksen mukana tulivat 7-siipiset aurat, 9-metrinen lautasäes ja 3-piikkinen syvämuokkausjankkuri. Kaikki sittemmin 140-hevosvoimaisiksi muuttuneet Allikset ovat edelleen lähes uuden veroisia. (Kärkölä)
Mommilan Nuffield-rivistö oli esillä monessa Keskon mainoksessa. Yhdeksän traktoria saattoi tuntua ylimitoitetulle konearsenaalille, mutta niilläpä hoidettiin 450 hehtaarin viljelykset, joten Mommila olikin peräti alikoneellistettu – 50-luvun lopussa kun Suomessa oli peltoa noin 35 ha traktoria kohti. Tämä erittäin hyvässä alkuperäiskunnossa säilynyt Mommila-Nuhvi on palannut juurilleen. (Kärkölä)
Mommilan Nuffield-rivistö oli esillä monessa Keskon mainoksessa. Yhdeksän traktoria saattoi tuntua ylimitoitetulle konearsenaalille, mutta niilläpä hoidettiin 450 hehtaarin viljelykset, joten Mommila olikin peräti alikoneellistettu – 50-luvun lopussa kun Suomessa oli peltoa noin 35 ha traktoria kohti. Tämä erittäin hyvässä alkuperäiskunnossa säilynyt Mommila-Nuhvi on palannut juurilleen. (Kärkölä)
Vanhanajan pikkutraktori on kätevä lumikone, se on ketterä, mahtuu ahtaastakin välistä ja kaasutinmoottori käynnistyy kelillä kuin kelillä. Puskulevyn hallinta voi olla hankalaa, jos traktorista puuttuu hydrauliikka, mutta siihenkin on keinonsa. Tässä Allis-Chalmers B:ssä asia on ratkaistu sähköhydraulisesti, eli pieni sähkömoottori pyörittää pientä hydraulipumppua. (Oripää)
Vanhanajan pikkutraktori on kätevä lumikone, se on ketterä, mahtuu ahtaastakin välistä ja kaasutinmoottori käynnistyy kelillä kuin kelillä. Puskulevyn hallinta voi olla hankalaa, jos traktorista puuttuu hydrauliikka, mutta siihenkin on keinonsa. Tässä Allis-Chalmers B:ssä asia on ratkaistu sähköhydraulisesti, eli pieni sähkömoottori pyörittää pientä hydraulipumppua. (Oripää)
Deutz F3L514 oli aikanaan enemmänkin taulukkokoriste, kuin oikeasti tarjolla oleva traktorimalli. Maahantuojana 50-luvun alussa toiminut Labor ei edes hinnoitellut tätä 3-sylinteristä, 42 hv:n traktoria, mutta oletettavasti sen omistajaksi on päässyt noin 850 000 markalla, nostolaitteesta on pitänyt maksaa vielä ekstraa. Samalla rahalla on teoriassa saanut kaksi diesel-Majoria, mutta käytännössä sen yhdenkin saaminen on ollut onnenpotku. Traktorina Deutz oli hyvin korkealuokkainen. (Kuopio)
Deutz F3L514 oli aikanaan enemmänkin taulukkokoriste, kuin oikeasti tarjolla oleva traktorimalli. Maahantuojana 50-luvun alussa toiminut Labor ei edes hinnoitellut tätä 3-sylinteristä, 42 hv:n traktoria, mutta oletettavasti sen omistajaksi on päässyt noin 850 000 markalla, nostolaitteesta on pitänyt maksaa vielä ekstraa. Samalla rahalla on teoriassa saanut kaksi diesel-Majoria, mutta käytännössä sen yhdenkin saaminen on ollut onnenpotku. Traktorina Deutz oli hyvin korkealuokkainen. (Kuopio)
Allgaierin uudet mallit tulivat saataville vuosina 1952 ja -53, mutta meille ne tulivat neljän vuoden viiveellä ja silloinkin ainoa malli oli 3-sylinterinen A133. Kuvan A111 oli Allgaier-sarjan pienin traktori. 1-pyttyinen 822 kuution moottori on 12-hevosvoimainen, vaihteita 4 eteen ja taakse, painoa vajaat 900 kiloa. Vuonna 1956 merkiksi vaihtui Porsche ja tämän mallin tyypiksi Junior. (Kuopio)
Allgaierin uudet mallit tulivat saataville vuosina 1952 ja -53, mutta meille ne tulivat neljän vuoden viiveellä ja silloinkin ainoa malli oli 3-sylinterinen A133. Kuvan A111 oli Allgaier-sarjan pienin traktori. 1-pyttyinen 822 kuution moottori on 12-hevosvoimainen, vaihteita 4 eteen ja taakse, painoa vajaat 900 kiloa. Vuonna 1956 merkiksi vaihtui Porsche ja tämän mallin tyypiksi Junior. (Kuopio)
Deutz ja Lanz olivat 50-luvun ensimmäisellä puoliskolla Länsi- Saksan myydyimpiä merkkejä, mutta meillä niistä tehtiin kauppoja harvemmin. Menekkiä olisi saattanut olla, mutta lisenssiviranomaiset suosivat halvempia brittimerkkejä. Kuvan traktorit ovat 1-sylinterisiä: Deutz F1L514 on 4-tahtinen 15 hv ja 2416 Lanz Bulldog 2-tahtinen 24 hv. Deutzia on tuotu 23 kpl, Lanzia ehkä muutamaa enemmän. (Ruotsinpyhtää)
Deutz ja Lanz olivat 50-luvun ensimmäisellä puoliskolla Länsi- Saksan myydyimpiä merkkejä, mutta meillä niistä tehtiin kauppoja harvemmin. Menekkiä olisi saattanut olla, mutta lisenssiviranomaiset suosivat halvempia brittimerkkejä. Kuvan traktorit ovat 1-sylinterisiä: Deutz F1L514 on 4-tahtinen 15 hv ja 2416 Lanz Bulldog 2-tahtinen 24 hv. Deutzia on tuotu 23 kpl, Lanzia ehkä muutamaa enemmän. (Ruotsinpyhtää)
Nuhvi muutettiin nelivedoksi Suomessa Keskon Tapanilan korjaamolla, osat toimitti italialainen Cantatore. Majorin ja Nuhvin keskinäisestä paremmuudesta on intetty 65 vuoden ajan, mutta nelivetoisen Major Manuelin ja Cantatore-Nuffieldin akseleista ei saa aikaiseksi kovin kovaa väittelyä, molemmat kun on otettu Sota-Kempsusta. (Oulainen)
Nuhvi muutettiin nelivedoksi Suomessa Keskon Tapanilan korjaamolla, osat toimitti italialainen Cantatore. Majorin ja Nuhvin keskinäisestä paremmuudesta on intetty 65 vuoden ajan, mutta nelivetoisen Major Manuelin ja Cantatore-Nuffieldin akseleista ei saa aikaiseksi kovin kovaa väittelyä, molemmat kun on otettu Sota-Kempsusta. (Oulainen)
Aika moni 50-luvun uutuusmerkki olisi saanut jäädä tuomatta, mutta oli joukossa Nuffieldin kaltaisia helmiäkin. Kirjanoppineet kyllä ennustivat, että niin suurta traktoria ei Suomessa kuunaan tarvittaisi, mutta onneksi Kesko kuitenkin sai edes rajallisesti valuuttoja. Laajempaan kaupankäyntiin päästiin vasta tuontisäännöstelyn jälkeen. Tässä Nuhvissa on vielä Perkinsin nelonen, jota käytettiin maaliskuuhun 1954 asti, jolloin moottoriksi vaihtui suorasuihkutteinen BMC. Suomeen P4-Nuffieldia on tuotu alle 200 kpl. (Nakkila)
Aika moni 50-luvun uutuusmerkki olisi saanut jäädä tuomatta, mutta oli joukossa Nuffieldin kaltaisia helmiäkin. Kirjanoppineet kyllä ennustivat, että niin suurta traktoria ei Suomessa kuunaan tarvittaisi, mutta onneksi Kesko kuitenkin sai edes rajallisesti valuuttoja. Laajempaan kaupankäyntiin päästiin vasta tuontisäännöstelyn jälkeen. Tässä Nuhvissa on vielä Perkinsin nelonen, jota käytettiin maaliskuuhun 1954 asti, jolloin moottoriksi vaihtui suorasuihkutteinen BMC. Suomeen P4-Nuffieldia on tuotu alle 200 kpl. (Nakkila)
Zetorin A-malli oli korkeapyöräistä K-mallia nopeampi. Se lienee 50-luvun traktoreista ainoa, jonka on saanut ilman ruuvimeisselitemppuja kulkemaan selkeästi yli kolmeakymppiä. Eräässä tapahtumassa kuuluttaja oli tietävinään, että Zetor olisi alun perin tarkoitettu tykinvetäjäksi Varsovan liitolle! No siinäpähän olisi ollut varsinainen Kylmän Sodan salainen ase. Huuhaajuttu alusta loppuun, mutta totuushan ei saa pilata hyvää tarinankerrontaa. (Nakkila)
Zetorin A-malli oli korkeapyöräistä K-mallia nopeampi. Se lienee 50-luvun traktoreista ainoa, jonka on saanut ilman ruuvimeisselitemppuja kulkemaan selkeästi yli kolmeakymppiä. Eräässä tapahtumassa kuuluttaja oli tietävinään, että Zetor olisi alun perin tarkoitettu tykinvetäjäksi Varsovan liitolle! No siinäpähän olisi ollut varsinainen Kylmän Sodan salainen ase. Huuhaajuttu alusta loppuun, mutta totuushan ei saa pilata hyvää tarinankerrontaa. (Nakkila)
Vuosina 1947–52 tuodut 98 Farmall Cub -traktoria eivät nostaneet maataloutemme tasoa, mutta traktoriteollisuuteen ne vaikuttivat. Valmetin traktorisuunnitelmat saatiin toimiviksi, kun mallikappaleeksi hankittiin Cub. Eikä se ollut pelkästään mallina, ensimmäinen prototyyppi oli koottu enimmäkseen Cubin osista. 10-hevosvoimainen Cub painaa 666 kg. (Kärkölä)
Vuosina 1947–52 tuodut 98 Farmall Cub -traktoria eivät nostaneet maataloutemme tasoa, mutta traktoriteollisuuteen ne vaikuttivat. Valmetin traktorisuunnitelmat saatiin toimiviksi, kun mallikappaleeksi hankittiin Cub. Eikä se ollut pelkästään mallina, ensimmäinen prototyyppi oli koottu enimmäkseen Cubin osista. 10-hevosvoimainen Cub painaa 666 kg. (Kärkölä)
BM-10 oli täällä SMK:n edustaman Bolinder-Munktellin myydyin malli, vuosina 1948–52 sitä tuotiin 117 traktorin verran. Tekniikaltaan se oli yhtä tasokas kuin sisarmallit Volvo T21, T22 ja T23, mutta 2-sylinterinen kuulapäämoottori ei ollut 50-luvulla kovin muodikas. BM-10 sai Ruotsissa nimen Lankku, mikä johtui sen kapeasta (28 cm) konepellistä. Lankussa on hevosvoimia 23, kierroksia 1 200 ja painoa  1 300 kg. (Isokyrö)
BM-10 oli täällä SMK:n edustaman Bolinder-Munktellin myydyin malli, vuosina 1948–52 sitä tuotiin 117 traktorin verran. Tekniikaltaan se oli yhtä tasokas kuin sisarmallit Volvo T21, T22 ja T23, mutta 2-sylinterinen kuulapäämoottori ei ollut 50-luvulla kovin muodikas. BM-10 sai Ruotsissa nimen Lankku, mikä johtui sen kapeasta (28 cm) konepellistä. Lankussa on hevosvoimia 23, kierroksia 1 200 ja painoa 1 300 kg. (Isokyrö)
Oliverille oli hankalaa saada tuontilupaa sotien jälkeen, koska ulkomaanvaluuttoja oli rajallisesti ja dollarin kurssi huomattavan korkea. Eipä Oliver enää siinä vaiheessa ollut kovin sopivakaan Suomen oloihin. Muutamia tänne kuitenkin saatiin, tätä 19-hevosvoimaista Oliver 66 Row-Cropiakin 46 kappaletta. Moottori on petroolikäyttöinen nelonen, tilavuudeltaan 2 359 cm³. Vaihteita 6 + 2R, huippunopeus 18,7 km/h. (Isokyrö)
Oliverille oli hankalaa saada tuontilupaa sotien jälkeen, koska ulkomaanvaluuttoja oli rajallisesti ja dollarin kurssi huomattavan korkea. Eipä Oliver enää siinä vaiheessa ollut kovin sopivakaan Suomen oloihin. Muutamia tänne kuitenkin saatiin, tätä 19-hevosvoimaista Oliver 66 Row-Cropiakin 46 kappaletta. Moottori on petroolikäyttöinen nelonen, tilavuudeltaan 2 359 cm³. Vaihteita 6 + 2R, huippunopeus 18,7 km/h. (Isokyrö)
Okrassa ja Rauta & Petroolissa Ferguson-tiimi Arto Haapakorpi, Jukka Mattila, Juho Haapakorpi ja Lauri Hietanen näyttivät kuinka nopeasti bensa-Fergu saadaan osista ajokuntoiseksi. Ryhmä paransi vauhtiaan päivä päivältä, Okrassa paras tulos oli 10 minuuttia 27 sekuntia, Riihimäellä aika vielä kiristettiin lukemaan 9 min, 57 s. Lavan ympärillä oli väkeä tungokseksi asti paljon ennen esityksien alkamista, mistä voisi päätellä, että tapahtumiin on kaivattu juuri tämän kaltaista show-meininkiä. Ensi kesäksi ryhmälle odotetaan haastajaa, ja jos sellaisia löytyy, niin Seinäjoen Farmarissa sitten kokeillaan, kenen jäljiltä Fergu on nopeimmin starttauskunnossa. (Oripää)
Okrassa ja Rauta & Petroolissa Ferguson-tiimi Arto Haapakorpi, Jukka Mattila, Juho Haapakorpi ja Lauri Hietanen näyttivät kuinka nopeasti bensa-Fergu saadaan osista ajokuntoiseksi. Ryhmä paransi vauhtiaan päivä päivältä, Okrassa paras tulos oli 10 minuuttia 27 sekuntia, Riihimäellä aika vielä kiristettiin lukemaan 9 min, 57 s. Lavan ympärillä oli väkeä tungokseksi asti paljon ennen esityksien alkamista, mistä voisi päätellä, että tapahtumiin on kaivattu juuri tämän kaltaista show-meininkiä. Ensi kesäksi ryhmälle odotetaan haastajaa, ja jos sellaisia löytyy, niin Seinäjoen Farmarissa sitten kokeillaan, kenen jäljiltä Fergu on nopeimmin starttauskunnossa. (Oripää)
Hanomag R45 oli 50-luvun alussa kalleimpia traktoreita, eikä 900 000 markan hintaan kuulunut edes nostolaitetta. 5,7-litrainen nelosdiesel kehittää 1 200 kierroksella 45 hv ja on todella pitkäiskuinen, sylinterin mitat ovat 110 mm x 150 mm. Tarjolla oli kolmenlaista voimansiirtoa; normaalivälityksillä traktori liikkui 17 km/h, rautapyöräisenä 8,5 ja nopeana maantiemallina 25. Painoa Hanokilla on 3 270 kg. (Ruotsinpyhtää)
Hanomag R45 oli 50-luvun alussa kalleimpia traktoreita, eikä 900 000 markan hintaan kuulunut edes nostolaitetta. 5,7-litrainen nelosdiesel kehittää 1 200 kierroksella 45 hv ja on todella pitkäiskuinen, sylinterin mitat ovat 110 mm x 150 mm. Tarjolla oli kolmenlaista voimansiirtoa; normaalivälityksillä traktori liikkui 17 km/h, rautapyöräisenä 8,5 ja nopeana maantiemallina 25. Painoa Hanokilla on 3 270 kg. (Ruotsinpyhtää)
Painonsiirtojärjestelmä suojeli työkonetta kiviltä, mutta Majoreista se systeemi puuttui. Jonkunlaiseksi turvalaitteeksi tarjottiin joustavaa työntövartta. Kuvassa näkyvä kaari kiinnitettiin työntövarren alapuolen hahloon. Kun aura tai muu työkone osui esteeseen, painoi työntövarsi kaarta, joka oli yhdistetty tangoilla kytkinpolkimeen ja traktori pysähtyi. Kytkin pysyi pohjassa, kunnes laite oli viritetty uudelleen. Auroihin asennetut laukaisulaitteet olivat paljon kätevämpiä ja työntövarsilaukaisin hävisi nopeasti lisävarusteluetteloista. (Kuhmo)
Painonsiirtojärjestelmä suojeli työkonetta kiviltä, mutta Majoreista se systeemi puuttui. Jonkunlaiseksi turvalaitteeksi tarjottiin joustavaa työntövartta. Kuvassa näkyvä kaari kiinnitettiin työntövarren alapuolen hahloon. Kun aura tai muu työkone osui esteeseen, painoi työntövarsi kaarta, joka oli yhdistetty tangoilla kytkinpolkimeen ja traktori pysähtyi. Kytkin pysyi pohjassa, kunnes laite oli viritetty uudelleen. Auroihin asennetut laukaisulaitteet olivat paljon kätevämpiä ja työntövarsilaukaisin hävisi nopeasti lisävarusteluetteloista. (Kuhmo)
Tämä AA-Fordista 40-luvun alussa tehty autotraktori on erityisen tasokasta työtä, mutta sepä onkin muunneltu Rosenlewin Porin Konepajalla. Nelosmoottorissa on tilavuutta 3,3 litraa ja tehoa 40 hv/2 200 rpm. Nopeudet on saatu pudotettua traktoriluokkaan lisävälityksellä. (Oripää)
Tämä AA-Fordista 40-luvun alussa tehty autotraktori on erityisen tasokasta työtä, mutta sepä onkin muunneltu Rosenlewin Porin Konepajalla. Nelosmoottorissa on tilavuutta 3,3 litraa ja tehoa 40 hv/2 200 rpm. Nopeudet on saatu pudotettua traktoriluokkaan lisävälityksellä. (Oripää)
Case-aurat ja etevä mekaaninen nostolaite on liitetty Fordin perään 50-luvulla. (Oripää)
Case-aurat ja etevä mekaaninen nostolaite on liitetty Fordin perään 50-luvulla. (Oripää)
Oliveria mainostettiin traktoriylimyksenä, mikä ei ollut liioiteltua. Muissa 30-luvun pyörätraktoreissa ei ollut sähköstarttia, kuutosmoottoria, pehmustettua istuinta eikä aina ohjausjarrujakaan. 6-vaihteisen kumipyörämallin sai kulkemaan yli 20 km/h, mikä oli silloin ennenkuulumatonta. Oliver 70-traktoria tuotiin Hankkijan toimesta noin 460 kappaletta. (Oulainen)
Oliveria mainostettiin traktoriylimyksenä, mikä ei ollut liioiteltua. Muissa 30-luvun pyörätraktoreissa ei ollut sähköstarttia, kuutosmoottoria, pehmustettua istuinta eikä aina ohjausjarrujakaan. 6-vaihteisen kumipyörämallin sai kulkemaan yli 20 km/h, mikä oli silloin ennenkuulumatonta. Oliver 70-traktoria tuotiin Hankkijan toimesta noin 460 kappaletta. (Oulainen)
Paraisilla vaikuttanut Erikssonin paja teki Ideal-merkkisiä autotraktoreita lähes teollisessa mitassa. Toiminta alkoi vuonna 1936 ja päättyi 12 vuotta myöhemmin. Enimmäkseen Ford- ja Chevrolet-pohjaisia vetokoneita valmistui 60 kappaletta. Teholtaan ja ominaisuuksiltaan Idealit eivät olleet kummoisia, mutta pääsi niillä traktorin makuun. Kuvan Ideal vuodelta 1939 on koottu 20-luvun A-Fordista, Chevrolet-kuorma-autosta ja Overland Whippetistä. (Riihimäki)
Paraisilla vaikuttanut Erikssonin paja teki Ideal-merkkisiä autotraktoreita lähes teollisessa mitassa. Toiminta alkoi vuonna 1936 ja päättyi 12 vuotta myöhemmin. Enimmäkseen Ford- ja Chevrolet-pohjaisia vetokoneita valmistui 60 kappaletta. Teholtaan ja ominaisuuksiltaan Idealit eivät olleet kummoisia, mutta pääsi niillä traktorin makuun. Kuvan Ideal vuodelta 1939 on koottu 20-luvun A-Fordista, Chevrolet-kuorma-autosta ja Overland Whippetistä. (Riihimäki)
Tämä henkilöautosta muokattu peltojyrsin on ilmeisesti lapinjärveläisen Alfred Lassasin tekemä. Jyrsin saatiin vaihtamalla taka-akseleiden tilalle terillä varustetut lieriöt. Maa muokkautui, kun jyrsinautolla ajeltiin vinhaa vauhtia pitkin peltoa. Tieajossa lieriöiden päihin ruuvattiin pyörät. Lassas teki 30-luvun lopulla useita jyrsimiä ja sai kaiketi keksinnölleen patentinkin, mutta teollinen valmistus jäi haaveeksi. (Riihimäki)
Tämä henkilöautosta muokattu peltojyrsin on ilmeisesti lapinjärveläisen Alfred Lassasin tekemä. Jyrsin saatiin vaihtamalla taka-akseleiden tilalle terillä varustetut lieriöt. Maa muokkautui, kun jyrsinautolla ajeltiin vinhaa vauhtia pitkin peltoa. Tieajossa lieriöiden päihin ruuvattiin pyörät. Lassas teki 30-luvun lopulla useita jyrsimiä ja sai kaiketi keksinnölleen patentinkin, mutta teollinen valmistus jäi haaveeksi. (Riihimäki)
Bensiinin jakelu yksityisautoiluun loppui kokonaan kesällä 1940, jonka jälkeen autoihin oli soviteltava puu- tai hiilikaasuttimet. Häkäpöntön, puhdistimien, jäähdyttäjän ja imurilietson kiinnittäminen autoon oli hankalaa ja virtaviivaisuus kyllä kärsi. Pitkälle matkalle piti varata runsaasti pilkkeitä, mutta ympäri maata oli myös kattava hiili- ja pilkeasemien verkosto. Kaasutin asennettiin noin 25 000 autoon. Kuvassa Plymouth P6 vm.1938, jonka 3,3 litran moottorin 85 hv:sta saatiin puukaasulla käyttöön 2/3. Kaasutin on merkiltään Akmo, jota tekivät Autokorjaamoiden Oy:n jäsenyritykset. (Riihimäki)
Bensiinin jakelu yksityisautoiluun loppui kokonaan kesällä 1940, jonka jälkeen autoihin oli soviteltava puu- tai hiilikaasuttimet. Häkäpöntön, puhdistimien, jäähdyttäjän ja imurilietson kiinnittäminen autoon oli hankalaa ja virtaviivaisuus kyllä kärsi. Pitkälle matkalle piti varata runsaasti pilkkeitä, mutta ympäri maata oli myös kattava hiili- ja pilkeasemien verkosto. Kaasutin asennettiin noin 25 000 autoon. Kuvassa Plymouth P6 vm.1938, jonka 3,3 litran moottorin 85 hv:sta saatiin puukaasulla käyttöön 2/3. Kaasutin on merkiltään Akmo, jota tekivät Autokorjaamoiden Oy:n jäsenyritykset. (Riihimäki)
Puukaasutin oli 75 vuotta sitten kysytyin traktorivaruste. Wärtsilän Hietalahden Sulkutelakan tekemä Otso oli testivoittaja, N-Fordsonin 26 hv:n moottori kehitti puupolttoaineella 21,8 hv, heikoimmalla kaasuttimella vain 15,78. Tarjolla olleista kymmenestä kaasuttimesta Otso oli kallein 21 000 markan hinnallaan, halvin oli 13 100 mk maksanut Raute. Valtio avusti hankintaa 4 000 markalla. Pari vuotta aiemmin uuden Fordsonin hinta oli 33 000 mk. Suomen 6 000:sta traktorista 2/3 oli varustettu häkäpytyllä. (Riihimäki)
Puukaasutin oli 75 vuotta sitten kysytyin traktorivaruste. Wärtsilän Hietalahden Sulkutelakan tekemä Otso oli testivoittaja, N-Fordsonin 26 hv:n moottori kehitti puupolttoaineella 21,8 hv, heikoimmalla kaasuttimella vain 15,78. Tarjolla olleista kymmenestä kaasuttimesta Otso oli kallein 21 000 markan hinnallaan, halvin oli 13 100 mk maksanut Raute. Valtio avusti hankintaa 4 000 markalla. Pari vuotta aiemmin uuden Fordsonin hinta oli 33 000 mk. Suomen 6 000:sta traktorista 2/3 oli varustettu häkäpytyllä. (Riihimäki)
Puukaasutin oli 75 vuotta sitten kysytyin traktorivaruste. Wärtsilän Hietalahden Sulkutelakan tekemä Otso oli testivoittaja, N-Fordsonin 26 hv:n moottori kehitti puupolttoaineella 21,8 hv, heikoimmalla kaasuttimella vain 15,78. Tarjolla olleista kymmenestä kaasuttimesta Otso oli kallein 21 000 markan hinnallaan, halvin oli 13 100 mk maksanut Raute. Valtio avusti hankintaa 4 000 markalla. Pari vuotta aiemmin uuden Fordsonin hinta oli 33 000 mk. Suomen 6 000:sta traktorista 2/3 oli varustettu häkäpytyllä. (Riihimäki)
Puukaasutin oli 75 vuotta sitten kysytyin traktorivaruste. Wärtsilän Hietalahden Sulkutelakan tekemä Otso oli testivoittaja, N-Fordsonin 26 hv:n moottori kehitti puupolttoaineella 21,8 hv, heikoimmalla kaasuttimella vain 15,78. Tarjolla olleista kymmenestä kaasuttimesta Otso oli kallein 21 000 markan hinnallaan, halvin oli 13 100 mk maksanut Raute. Valtio avusti hankintaa 4 000 markalla. Pari vuotta aiemmin uuden Fordsonin hinta oli 33 000 mk. Suomen 6 000:sta traktorista 2/3 oli varustettu häkäpytyllä. (Riihimäki)

Eräs pitkänlinjan veteraanikoneharrastaja kertoi pitävänsä Koneviestin tapahtumakalenteria eräänlaisena Michelin-listana, jossa luetellut tapahtumat eivät koskaan tuota pettymystä. Hän lausui mairittelevan näkemyksensä jo vuosia sitten, mutta valitettavasti en voinut olla samaa mieltä; en silloin, enkä nyt.

Toki tuo nyt kymmenettä kertaa julkaistava luettelo on täynnä hienoja tapahtumia, mutta mikään laadun tae se ei ole, eikä läheskään täydellinen. Moni hieno ja toiminnallinen näyttely on vain paikallisten tiedossa, koska laajempi tiedottaminen on jäänyt tekemättä, tai sitä ei ole nähty tarpeelliseksi. Facebookit ja muut nykyajan tietokanavat ovat tehokkaita, mutta niiden seuraaminen on ainakin vanhemman polven harrastajien keskuudessa vähäisempää.

On sitten sellaisiakin oikein valtakunnallisesti kehuttuja kokoontumisia, joista kannattaisi ilmoitella korkeintaan kylätoimikunnan jäsentiedotteissa. Koneviestin kalenteria ylistänyt harrastaja esittikin samanlaista tähtijärjestelmää kuin Michelin-listassa, sillä saataisiin seulottua jyvät akanoista jo ennakolta, eikä kukaan joutuisi tekemään hukkareissua ehkä pitkänkin matkan takaa mutta se oli leikkipuhetta ja saa sellaiseksi jäädäkin. Ei ole tarvista tyrmätä yhtään tapahtumaa ennakolta, eikä jälkikäteenkään.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Jos tähtijärjestelmä olisi käytössä, niin muutamalta viimekesän tapahtumalta voisi luokitusta pudottaa ihan vain sen takia, että meno hieman virkistyisi. En tarkoita traktoreiden yhteishuudatuksien lisäämistä, enkä ihmisten aikaansaamaa metelöintiä, vaan uusiutumista. Muuan toinen konetuttava käveli vastaan eräässä suuremman luokan tapahtumassa, jossa hän oli viimeksi käynyt vuonna 2008, mutta joutunut tiukan aikataulun takia jättämään kierroksensa kesken. Nyt hän pystyi jatkamaan näyttelyyn tutustumista siitä mihin oli joskus jäänyt. Huumoriahan sekin tietysti oli, mutta oli siinä totuutta toinen puoli.

Enimmät vanhat traktorit ja maamoottorit on meidän tapahtumissamme varmasti nähty, kovin uskomattomia löytöjä ei enää tehdä, mutta voi mielenkiintoa pitää yllä muutenkin. Koneviestin Okraan ja Rauta & Petrooliin järjestämä Fergusonin kasausesitys veti yleisöä tungokseksi asti. Puukaasutraktoreiden, kuulapäiden ja muiden erikoisemmin startattavien koneiden käynnistykset keräävät paljon kiinnostuneita ja hyviä neuvoja riittää. Jos käytettävissä on peltoa, niin sitä etua on ehdottomasti hyödynnettävä. Muinaisten työkoneiden toiminta on monelle nykyihmiselle uutta, joten töihin ne traktorit sieltä rivistä seisomasta, vai likaantuvatko niistä pyörät?

Oheisen kuvakoosteen otoksetovat seuraavista tapahtumista: SM-kynnöt (Kärkölä), Rauta ja Petrooli (Riihimäki), Weteraanikonepäiwät (Oulainen), Okra (Oripää), Harrasteajoneuvotapahtuma (Kuhmo), Vanhan Ajan Päivät (Ruotsinpyhtää), Sirpistä Puimuriin (Isokyrö), Tappuritapahtuma (Nakkila), Hiltulanlahden Perinnepäivät (Kuopio), Sawolaeset Perinnekonepäewät (Iisalmi), Yöttömän Yön Megaromppeet (Runni) ja Vanhan Savotan Puintipäivä (Rautajärvi).