Jouni Kolehmainen sai ensikosketuksen salaojitukseen jo 13-vuotiaana – nyt mies urakoi salaojatyömailla jo kolmannessa sukupolvessa

Kuva: Arto Turpeinen

• Ikä: 39
• Savon Salaoja Oy
• Salaojayrittäjä jo kolmannessa sukupolvessa.
• Työmaat ympäri Suomea.
• Harrastukset: jääkiekko, metsästys ja perheen parissa touhuaminen.

Jouni Kolehmainen sai ensikosketuksensa käytännön salaojitukseen kolmetoistavuotiaana, vaikka olikin ollut työmailla mukana jo aivan pienestä pitäen, kun koneita siirrettiin työmaalta toiselle. Siksi olikin melko selvää, miltä aikuisuuden työura tulisi näyttämään.

”Vanhemmat eivät pakottaneet tälle uralle, vaan kehottivat myös opiskelemaan. Kiinnostus koneisiin tuli luonnostaan, sillä nyt urakoidaan jo kolmannessa sukupolvessa.”

Aivan perinteisesti ei Jounin työura kuitenkaan edennyt, sillä mies ehti suorittaa kansainvälisen markkinoinnin BBA-tutkinnon ja työskentelemään myös Kiinassa. Tämäkin urapolku johtui salaojituksesta, sillä Kolehmainen toimi tulkkina isänsä ja hollantilaisen oja-auroja valmistavan Interdrainin välillä, jonka myötä aukeni mahdollisuus työskennellä hetkisen Aasiassa.

”Meillä oli kotona paljon vaihto-oppilaita, joiden myötä tuli ajatus, että olisi mukava asua edes osa elämästä ulkomailla ja tehdä kansainvälistä kauppaa. Pohjimmainen ajatus oli kuitenkin palata kotiin jatkamaan kotiin, sillä meillä on hyvä yritys, jota olisi mukava jatkaa.”

Isän paha liikenneonnettomuus vuonna 2007 joudutti suunnitelmia – Suomeen oli palattava etuajassa.

Kolehmainen seuraa maatalouden tilannetta huolestuneena, vaikka työtilanteeseen vaikeat ajat eivät olekaan vaikuttaneet. Kun pienemmät tilat luopuvat viljelyksistään, niin ne usein siirtyvän osaksi suurempaa kokonaisuutta.

”Salaojitus on arvokas investointi, jota ei tehdä, ellei tilalle ole jatkajaa. Jos pienemmät tilat eivät ole nähneet järkeväksi salaojittaa, niin suuremmat muuttavat esimerkiksi sarkaojat salaojiksi. Voi olla, että tulevaisuudessa meidän työmäärämme jopa lisääntyy.”

Savon Salaoja toimii pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta maanlajuisesti. Useiden vuosikymmenten maineen perusteella asiakkaita riittää – lisämarkkinointia tehdään sosiaalisessa mediassa ja alan messuilla. Pohjimmiltaan toiminta kuitenkin perustuu liikkuvaan kalustoon.

”Vanhemmilla oli jo aikoinaan ajatus liikkuvasta kalustosta. Muut urakoitsijat toimivat paikallisesti, mutta me reissaamme ristiin ja rastiin. Koko kalusto liikkuu kahdella lavetilla paikasta toiseen”, Kolehmainen kertoo.

Yrityksen toiminta on alusta alkaen perustunut myös monipuolisuuteen, eikä ojituksia tehdä pelkästään yhden tuotantosuunnan tiloille. Asiakkaisiin kuuluu niin mansikantuottajia kuin nurmialueiden viljelijöitäkin.

Työn liikkuvan luonteen vuoksi kesät täyttyvät reissuhommista, joihin Kolehmaisen mukaan kuitenkin tottuu. Työntekijät ovat usein yrityksessä pitkään työsuhteessa. Jotkut jopa 1970-luvulta lähtien.

”Työntekijöiden saaminen on hankala yhtälö, sillä meillä on isot vaatimukset. Täytyy olla rekkakortti ja ammattipätevyys. Lisäksi pitäisi osata huoltaa koneita. Tärkeintä kuitenkin on oppimishalukkuus ja luotettavuus. Mielellään pidetään kiinni, jos joku haluaa olla mukana.”