Nokalle päätyi kilpailijan valmistama kone - Dextan ja Perkins P3 -dieselmoottorin historiaa

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Tuskinpa Fordson Dextaan voisi muunlaista moottoria kuvitellakaan kuin tämä Perkinsin kolmonen. Peruskehitelmillä oli ikää lähes parikymmentä vuotta, kun se vuonna 1957 tuli Fordin uuden pikkutraktorin voimakoneeksi. Moottori ei ollut huono valinta – kuvassa oleva 1962-mallin yksilökin ehti palvella kaikkiaan kolmea eri omistajaa 45 vuotta ja 7500 käyttötuntia. Kytkin oli kerran vaihdettu, mutta moottori avattiin ensimmäisen kerran vasta keväällä 2011!
Tuskinpa Fordson Dextaan voisi muunlaista moottoria kuvitellakaan kuin tämä Perkinsin kolmonen. Peruskehitelmillä oli ikää lähes parikymmentä vuotta, kun se vuonna 1957 tuli Fordin uuden pikkutraktorin voimakoneeksi. Moottori ei ollut huono valinta – kuvassa oleva 1962-mallin yksilökin ehti palvella kaikkiaan kolmea eri omistajaa 45 vuotta ja 7500 käyttötuntia. Kytkin oli kerran vaihdettu, mutta moottori avattiin ensimmäisen kerran vasta keväällä 2011!
Jälkidieselöity pikkuharmaa Perkins P3TA-moottorilla. Koneessa on ketjuvetoinen jakopyörästö ja paljon ulkopuolisia putkistoja.
Jälkidieselöity pikkuharmaa Perkins P3TA-moottorilla. Koneessa on ketjuvetoinen jakopyörästö ja paljon ulkopuolisia putkistoja.

Pekka Havukainen

Perkins-dieselin päätyminen Dextan moottoriksi ei ollut mikään itsestäänselvyys, sillä tarjokkaita oli useita. Kilpailu moottoritehtaiden kesken oli kovaa, ja toisen maailmansodan jälkeen tällä nopeasti kehittyvällä alalla nähtiin sekä huimia menestystarinoita että katkeria tappioita ja konkursseja.

Perkins-tehtaat Peterboroughissa sai kehitettyä nopeakäyntiset P-sarjan dieselit juuri toisen maailmansodan alla. Sodanaikainen tuotanto palveli brittiarmeijaa, mutta jo 1950-luvulla tehdas tarjosi lukuisia dieselmoottorivaihtoehtoja kevyisiin ja raskaampiinkin ajoneuvoihin.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Sodan jälkeen Euroopassakin nopeasti elpyvä maatalous kaipasi niin ikään vetokaluston uusimista. Perkins-diesel oli silloin luonnollinen valinta monelle traktorivalmistajalle varsinkin, kun omassa tuotannossa sopivaa voimakonetta ei silloin vielä ollut. Niinpä esim. Fordson E27N-traktoriin Perkinsin P6-dieselkonetta asennettiin jo 1940-luvun lopulla. Perkins-dieseleitä tarjottiin myös jälkiasennuspaketteina moniin alkuaan kaasutinmoottorilla varustettuihin englantilaistraktoreihin.

Pikkuharmaan dieselöinti

Harry Ferguson oli vastahakoinen ottamaan lainkaan dieselmoottoria ”pikkuharmaaseen”, mutta lopulta myyntiosasto jyräsi Harryn yli. Mies piti kuitenkin päänsä siinä, ettei suostunut valitsemaan kolmos-Perkinsiä voimakoneeksi, vaikka Frank Perkins Ltd:llä oli siihenkin jo dieselkonversio valmiina. Sen sijaan Ferguson antoi dieselmoottorin kehittämisen liikekumppaninsa Standard-tehtaan insinööreille. Ja vaikka siitä ei kovin hääppöstä peliä tullutkaan, tätä Standard-Ricardo konetta istutettiin harmaan lisäksi vielä FE35- ja alkutuotannon MF35-malleihin.

Massey–Ferguson osti Perkinsin

Kun Massey–Ferguson sitten osti Perkins-tehtaat vuonna 1959, Standard menetti ison asiakkaan. Se oli katkera paikka, vaikka harmiin yritettiin hakea apua mm. asentamalla samaa dieseliä tehtaan omaan tuotteeseen, Standard Vanguard -henkilöautoon.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Pientä kiilaa tehdas yritti siinäkin, kun sai kaapatuksi Perkins-asiakkaana olleen Allis–Chalmersin brittitraktorin uuden mallin ED-40 (1960–1968) moottoritoimitukset itselleen. Allishan oli jo ollut Perkins-asiakas ainakin D270-ja D272-traktorien osalta.

Kerrotaan, että Allis-tehdas sai Standard-koneet silloin ihan pilkkahinnalla, mutta silti uusitun Allis Chalmers-mallin menestys oli heikonpuoleinen. Kokonaisvalmistus jäi vain noin neljään tuhanteen traktoriin. Lähimmät kilpailijat, Massey Ferguson 35 ja Fordson Dexta-versiot, olivat jo silloin A-C- tehtaan mallia huomattavasti kehittyneempiä.

Jälkeenpäin on arvioitu, että tappiolliset moottoritoimitukset saattoivat kyllä osaltaan jouduttaa Standard Motorsin joutumista rahoitusongelmien takia Leyland Motors Ltd:lle 1960-luvun taitteessa ja edelleen osaksi BMC-yhtymää vuonna 1968.

Perkins-diesel Dextaan

Englannin Ford-tehdas ehti solmia asiakkuuden Perkinsin kanssa muutamia vuosia ennen yrityksen siirtymistä pahimmalle kilpailijalle, Massey–Fergusonille. Sopimus oli asiakirja jota silti kunnioitettiin: Perkinsin P3-moottorista tehtyä versiota F3 alettiin asentaa uutena traktorimallina markkinoille tulleeseen Dextaan elokuussa 1957. Kone oli yhteisessä Ford/Perkins-tuotannossa aina vuoteen 1964. Valut tehtiin Fordin Dagenhamin valimolla, mutta työstöt ja kokoaminen tapahtui Perkins-tehtaalla. Syksystä 1962 perus-Dextan rinnalle tulleet Super Dextat mukaan laskien valmistusmääräksi tuli pitkälti yli 200 000 moottoria. n

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Avaa artikkelin PDF