Kuuma Masinistikesä 2018 – Aurinkoa, hikeä ja hienoja koneita

Jatkuvasti lisääntyviä perinnekonetapahtumia saatiin menneenä kesänä järjestää ja katsella ennätyslämpimässä säässä. Koneväki pääsi tapaamaan tuttujaan ja näkemään tutuiksi käyneitä koneita. Uusia harrastajia koneineen kaivattaisiin mukaan ja ennen kaikkea tuoreita ideoita.
Koko kesän toiminnallisimmat tuokiot nähtiin Mäkilän traktorimuseon Ol Hollil -tapahtumassa, rautapyörätraktoreiden kyntökisassa oli ääntä ja petroolinkäryä. Kilpailu käytiin museon omilla traktoreilla ja auroilla, toki mukaan olisi otettu ulkopuolisiakin, mutta kukaan ei ilmoittautunut jaloon koitokseen. Tässä kyntönäytettä antaa Arto Haapakorpi vuoden 1938 Fordson N Standardilla ja 2-siipisillä Oliver 9 -auroilla. (Somero)
Koko kesän toiminnallisimmat tuokiot nähtiin Mäkilän traktorimuseon Ol Hollil -tapahtumassa, rautapyörätraktoreiden kyntökisassa oli ääntä ja petroolinkäryä. Kilpailu käytiin museon omilla traktoreilla ja auroilla, toki mukaan olisi otettu ulkopuolisiakin, mutta kukaan ei ilmoittautunut jaloon koitokseen. Tässä kyntönäytettä antaa Arto Haapakorpi vuoden 1938 Fordson N Standardilla ja 2-siipisillä Oliver 9 -auroilla. (Somero) Kuva: Kimmo Kotta
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Pekka Mäkilän ohjustama Fordson Major E27N vm.1946 olisi varmaan vetänyt onnistuneesti 3-siipistäkin auraa, mutta nyt kyntötyötä haittasi turhan kevyeksi osoittautunut John Deere 4A -aura. Homma alkoi käydä, kun Matti Lehto otti hoitaakseen auranpainon vastuullisen viran. Auran osuessa kiveen tai muuhun esteeseen antaa vetoaisan laukaisulaite periksi ja aura irtoaa traktorin perästä. (Somero)
Pekka Mäkilän ohjustama Fordson Major E27N vm.1946 olisi varmaan vetänyt onnistuneesti 3-siipistäkin auraa, mutta nyt kyntötyötä haittasi turhan kevyeksi osoittautunut John Deere 4A -aura. Homma alkoi käydä, kun Matti Lehto otti hoitaakseen auranpainon vastuullisen viran. Auran osuessa kiveen tai muuhun esteeseen antaa vetoaisan laukaisulaite periksi ja aura irtoaa traktorin perästä. (Somero) Kuva: Kimmo Kotta
Kun vaot oli arvosteltu, oli vuorossa McCormick T6 -telatraktorilla ja 1,4-metrisellä Traktori-Hankmo PÄM 44:llä tehty äestys. Hankmon tyyppi tulee sanoista Pietarsaari moottorivetäjä äes, numerot tarkoittavat yksittäisten terien lukumäärää. 37-hevosvoimaisen ja päälle 3-tonnisen McCormick T6:n valmistus alkoi vuonna 1940, ja armeija osti niitä satamäärin heti tuoreeltaan. (Somero)
Kun vaot oli arvosteltu, oli vuorossa McCormick T6 -telatraktorilla ja 1,4-metrisellä Traktori-Hankmo PÄM 44:llä tehty äestys. Hankmon tyyppi tulee sanoista Pietarsaari moottorivetäjä äes, numerot tarkoittavat yksittäisten terien lukumäärää. 37-hevosvoimaisen ja päälle 3-tonnisen McCormick T6:n valmistus alkoi vuonna 1940, ja armeija osti niitä satamäärin heti tuoreeltaan. (Somero) Kuva: Kimmo Kotta
Fiskarsin traktoriauratuotanto alkoi sotien jälkeen, eikä ensimmäisiä hinattavia malleja pidetty kovin onnistuneina. Mäkilässä Fiskarsit toimivat verrattoman hyvin, tekniikka pelasi, eikä jäljessäkään ollut huomautettavaa. Heikki Mäkilän kuskaama Farmall F20 vuosimallia 1938 veti tomerasti, eikä meinannutkaan keittää, vaikka sää oli helteinen. Farmall:issa kun ei ole vesipumppua, vaan nesteitä kierrätetään luonnollisella "thermosifooni"-menetelmällä. (Somero)
Fiskarsin traktoriauratuotanto alkoi sotien jälkeen, eikä ensimmäisiä hinattavia malleja pidetty kovin onnistuneina. Mäkilässä Fiskarsit toimivat verrattoman hyvin, tekniikka pelasi, eikä jäljessäkään ollut huomautettavaa. Heikki Mäkilän kuskaama Farmall F20 vuosimallia 1938 veti tomerasti, eikä meinannutkaan keittää, vaikka sää oli helteinen. Farmall:issa kun ei ole vesipumppua, vaan nesteitä kierrätetään luonnollisella "thermosifooni"-menetelmällä. (Somero) Kuva: Kimmo Kotta
Ennen sotia tuoduista traktoreista ylellisin oli Hankkijan Oliver 70 Standard. 6-sylinterinen 27 hv:n moottori startattiin sähköllä, kääntymistä pystyi tehostamaan ohjausjarruilla ja kuljettaja istui pehmustetulla penkillä. Luksus ei maksanut ylimääräistä, rautapyöräinen perus-Oliver oli teholuokkansa toiseksi halvin traktori, huokein oli Fordson. Tilauksesta Oliverin sai 6-vaihteisena ja kumipyöräisenä liikennemallina, joka kulki ennätykselliset 21 km/h. (Ruotsinkylä)
Ennen sotia tuoduista traktoreista ylellisin oli Hankkijan Oliver 70 Standard. 6-sylinterinen 27 hv:n moottori startattiin sähköllä, kääntymistä pystyi tehostamaan ohjausjarruilla ja kuljettaja istui pehmustetulla penkillä. Luksus ei maksanut ylimääräistä, rautapyöräinen perus-Oliver oli teholuokkansa toiseksi halvin traktori, huokein oli Fordson. Tilauksesta Oliverin sai 6-vaihteisena ja kumipyöräisenä liikennemallina, joka kulki ennätykselliset 21 km/h. (Ruotsinkylä) Kuva: Kimmo Kotta
Tiukan rautapyöräkisan tuomarointi oli parhaissa mahdollisissa käsissä – traktorikynnön moninkertainen maailmanmestari Paavo Tuominen seurasi tarkkana kilpailun jokaista käännettä. Ennätyksiäkin syntyi, vaikka niihin ei tässä lajissa pyritä. Kokenut mestarikyntäjä totesi, ettei hän ole kuunaan nähnyt yhtä vauhdikasta kilpakyntöä. Lopulta kaikki osallistujat noteerattiin jaetun ykkössijan arvoiseksi, eikä tuloksesta tiettävästi reklamoitu. Traktorivanhusten moitteeton toiminta kesän kuumimpana päivänä oli melkoinen ihme. (Somero)
Tiukan rautapyöräkisan tuomarointi oli parhaissa mahdollisissa käsissä – traktorikynnön moninkertainen maailmanmestari Paavo Tuominen seurasi tarkkana kilpailun jokaista käännettä. Ennätyksiäkin syntyi, vaikka niihin ei tässä lajissa pyritä. Kokenut mestarikyntäjä totesi, ettei hän ole kuunaan nähnyt yhtä vauhdikasta kilpakyntöä. Lopulta kaikki osallistujat noteerattiin jaetun ykkössijan arvoiseksi, eikä tuloksesta tiettävästi reklamoitu. Traktorivanhusten moitteeton toiminta kesän kuumimpana päivänä oli melkoinen ihme. (Somero) Kuva: Kimmo Kotta
McCormick-Deering 10-20 tuli useamman keskusliikkeen myyntiin vuodesta -24 alkaen, mutta siirtyi pian Hankkijalle vuoteen -39 saakka. Ainoa Deeringille välillä 1923–39 tehty isompi muutos oli vaihdos harmaasta punaiseksi 3 vuotta ennen valmistuksen päättymistä. 24 hv:n tehoinen ja parin tonnin painoinen Deering oli 20-luvulla toiseksi yleisin traktorimerkkimme päälle 300:kappaleella, ykkösmerkki Fordsonia oli yli kolminkertainen määrä. (Somero)
McCormick-Deering 10-20 tuli useamman keskusliikkeen myyntiin vuodesta -24 alkaen, mutta siirtyi pian Hankkijalle vuoteen -39 saakka. Ainoa Deeringille välillä 1923–39 tehty isompi muutos oli vaihdos harmaasta punaiseksi 3 vuotta ennen valmistuksen päättymistä. 24 hv:n tehoinen ja parin tonnin painoinen Deering oli 20-luvulla toiseksi yleisin traktorimerkkimme päälle 300:kappaleella, ykkösmerkki Fordsonia oli yli kolminkertainen määrä. (Somero) Kuva: Kimmo Kotta
Massey-Harris Pacemaker on 30-luvun lopun traktoreistamme harvinaisimpia, koska sitä edustaneen Konekauppa Pellervon reviiri rajoittui Varsinais-Suomeen ja sen lähialueisiin. Pacemakerin tekniikka perustui vuoden 1929 Wallis 12-20:en, merkki oli siirtynyt M-H:lle 3 vuotta aiemmin. Erona oli vain myrkynvihreä väri, joka vuonna 1937 vaihtui kirkkaan punaiseksi. 29 hv:n Pacemaker oli keskihintainen traktori, mutta hevosvoimahinnaltaan aikansa kolmanneksi halvin. (Somero)
Massey-Harris Pacemaker on 30-luvun lopun traktoreistamme harvinaisimpia, koska sitä edustaneen Konekauppa Pellervon reviiri rajoittui Varsinais-Suomeen ja sen lähialueisiin. Pacemakerin tekniikka perustui vuoden 1929 Wallis 12-20:en, merkki oli siirtynyt M-H:lle 3 vuotta aiemmin. Erona oli vain myrkynvihreä väri, joka vuonna 1937 vaihtui kirkkaan punaiseksi. 29 hv:n Pacemaker oli keskihintainen traktori, mutta hevosvoimahinnaltaan aikansa kolmanneksi halvin. (Somero) Kuva: Kimmo Kotta
Traktorirenkaiden nykyinen kuviointi yleistyi 1950-luvun puolivälin jälkeen, kun erilliset rivat saatiin parempien kumiseosten ja kehittyneemmän tekniikan ansiosta kestämään. Yhtenäinen kuvio toimi tieajossa ja heinäpellolla, mutta muokkaustöissä vähänkään märemmällä kelillä pyörästä tuli liukas savinen möhkäle. NämNämä Takran ja Mörkö-Majurin hyvin säilyneet alkuperäisrenkaat ovat harvinaisia. (Loppi)
Traktorirenkaiden nykyinen kuviointi yleistyi 1950-luvun puolivälin jälkeen, kun erilliset rivat saatiin parempien kumiseosten ja kehittyneemmän tekniikan ansiosta kestämään. Yhtenäinen kuvio toimi tieajossa ja heinäpellolla, mutta muokkaustöissä vähänkään märemmällä kelillä pyörästä tuli liukas savinen möhkäle. NämNämä Takran ja Mörkö-Majurin hyvin säilyneet alkuperäisrenkaat ovat harvinaisia. (Loppi) Kuva: Kimmo Kotta
Nämä Takran ja Mörkö-Majurin hyvin säilyneet alkuperäisrenkaat ovat harvinaisia. Vanhoissa renkaissa on yleensä pintaa hyvinkin runsaasti, mutta rungot ovat murtuneet tyhjiltään seisottamisen takia. (Loppi)
Nämä Takran ja Mörkö-Majurin hyvin säilyneet alkuperäisrenkaat ovat harvinaisia. Vanhoissa renkaissa on yleensä pintaa hyvinkin runsaasti, mutta rungot ovat murtuneet tyhjiltään seisottamisen takia. (Loppi) Kuva: Kimmo Kotta
Kuulapäätraktorit eivät olleet meillä yhtä suosittuja kuin Keski-Euroopassa tai Ruotsissa. Tuontikin alkoi vasta sota-aikaan, jolloin SMK joutui vaihtamaan amerikkalaisen Farmall:in edustuksen saksalaiseen Lanz Bulldogiin. 1940-luvun lopulla alkoi SMK:n toimesta ruotsalaisen Bolinder-Munktell:in markkinointi, mutta menekki jäi vähäiseksi. Lanzin kokonaistuontimäärä oli alle 300 kappaletta, B-M:n 127. Kuvassa rautapyöräinen 1-sylinterinen Lanz Bulldog D3500 (25 hv, 4 767 cm³) vuodelta 1942 ja samantehoinen 2-sylinterinen Bolinder-Munktell BM-10 jostain 50-luvun alusta. (Ruotsinkylä)
Kuulapäätraktorit eivät olleet meillä yhtä suosittuja kuin Keski-Euroopassa tai Ruotsissa. Tuontikin alkoi vasta sota-aikaan, jolloin SMK joutui vaihtamaan amerikkalaisen Farmall:in edustuksen saksalaiseen Lanz Bulldogiin. 1940-luvun lopulla alkoi SMK:n toimesta ruotsalaisen Bolinder-Munktell:in markkinointi, mutta menekki jäi vähäiseksi. Lanzin kokonaistuontimäärä oli alle 300 kappaletta, B-M:n 127. Kuvassa rautapyöräinen 1-sylinterinen Lanz Bulldog D3500 (25 hv, 4 767 cm³) vuodelta 1942 ja samantehoinen 2-sylinterinen Bolinder-Munktell BM-10 jostain 50-luvun alusta. (Ruotsinkylä) Kuva: Kimmo Kotta
John Deeren ja Lanzin yhdistyessä kummankin merkin mallistot uusittiin. 2-sylinteristen Amerikan Deere -traktoreiden tilalle tuli uusi 10-sarja, Lanzit korvattiin John Deere-Lanz -mallistolla, joissa oli amerikkalaisista kaasutinmoottoreista muunnellut dieselit ja saksalainen vaihteisto. 10-sarja onnistui hyvin, mutta Saksan malleissa oli ensi alkuun runsaasti hankaluuksia. 28-hevosvoimainen John Deere-Lanz 300 oli vuonna 1960 esitellyn malliston ensimmäisiä traktoreita, samaan aikaan julkistettu JD-L 500 oli pientä tehoeroa lukuun ottamatta suurin piirtein samanlainen. (Loppi)
John Deeren ja Lanzin yhdistyessä kummankin merkin mallistot uusittiin. 2-sylinteristen Amerikan Deere -traktoreiden tilalle tuli uusi 10-sarja, Lanzit korvattiin John Deere-Lanz -mallistolla, joissa oli amerikkalaisista kaasutinmoottoreista muunnellut dieselit ja saksalainen vaihteisto. 10-sarja onnistui hyvin, mutta Saksan malleissa oli ensi alkuun runsaasti hankaluuksia. 28-hevosvoimainen John Deere-Lanz 300 oli vuonna 1960 esitellyn malliston ensimmäisiä traktoreita, samaan aikaan julkistettu JD-L 500 oli pientä tehoeroa lukuun ottamatta suurin piirtein samanlainen. (Loppi) Kuva: Kimmo Kotta
Pienikokoiset John Deeren L- ja LA-mallit olisivat varmasti kiinnostaneet suomalaisiakin, mutta niiden tuotantokausi 1938–46 osui hankalaan aikaan. Ennen sotia tällaisille 10–15 hv:n ja alle tonnin painoisille traktoreille ei ollut kysyntää, sotavuosina ja sen jälkeen niiden tuonti oli mahdotonta. Tämä L-malli on tuotu myöhemmin. L ja LA olivat Deeren ensimmäisiä pystysylinterisiä malleja, seuraava versio oli M, jota saatiin tännekin 32 traktorin verran. (Ruotsinkylä)
Pienikokoiset John Deeren L- ja LA-mallit olisivat varmasti kiinnostaneet suomalaisiakin, mutta niiden tuotantokausi 1938–46 osui hankalaan aikaan. Ennen sotia tällaisille 10–15 hv:n ja alle tonnin painoisille traktoreille ei ollut kysyntää, sotavuosina ja sen jälkeen niiden tuonti oli mahdotonta. Tämä L-malli on tuotu myöhemmin. L ja LA olivat Deeren ensimmäisiä pystysylinterisiä malleja, seuraava versio oli M, jota saatiin tännekin 32 traktorin verran. (Ruotsinkylä) Kuva: Kimmo Kotta
Skotlannin Kilmarnockissa alettiin vuodesta 1949 alkaen varustaa amerikkalaisia Massey-Harris 44-malleja Perkinsin P6-dieseleillä, traktorin tyypiksi tuli M-H 744 . Viisi vuotta myöhemmin moottoriksi vaihtui 4-sylinterinen Perkins L4, jonka myötä tehot nousivat 44:stä vajaaseen 50:een. Nyt tyyppinä oli M-H 745. Kumpikaan malli ei ollut Englannissa kovin haluttu, enimmät koneet menivät vientiin. 744:n valmistusmäärä oli 16 606 ja 745:n vuoteen 1958 mennessä 11 177 kappaletta. (Isokyrö)
Skotlannin Kilmarnockissa alettiin vuodesta 1949 alkaen varustaa amerikkalaisia Massey-Harris 44-malleja Perkinsin P6-dieseleillä, traktorin tyypiksi tuli M-H 744 . Viisi vuotta myöhemmin moottoriksi vaihtui 4-sylinterinen Perkins L4, jonka myötä tehot nousivat 44:stä vajaaseen 50:een. Nyt tyyppinä oli M-H 745. Kumpikaan malli ei ollut Englannissa kovin haluttu, enimmät koneet menivät vientiin. 744:n valmistusmäärä oli 16 606 ja 745:n vuoteen 1958 mennessä 11 177 kappaletta. (Isokyrö) Kuva: Kimmo Kotta
Zetorin 2-sylinterisistä malleista K ja etenkin A, (kts. seuraava kuva) näkee monenlaisia tuunattuja versioita, mutta ehdottomasti parhaimman näköisiä ovat tällaiset alkuperäisen kaltaiset koneet. 2-pyttyisten tuontimäärät tiedetään tarkasti vuoteen 1956 asti, johon mennessä tuli 7 987 traktoria, mutta näiden kahden eri mallin lukemista on vain aavistuksia. (Loppi ja Tammela)
Zetorin 2-sylinterisistä malleista K ja etenkin A, (kts. seuraava kuva) näkee monenlaisia tuunattuja versioita, mutta ehdottomasti parhaimman näköisiä ovat tällaiset alkuperäisen kaltaiset koneet. 2-pyttyisten tuontimäärät tiedetään tarkasti vuoteen 1956 asti, johon mennessä tuli 7 987 traktoria, mutta näiden kahden eri mallin lukemista on vain aavistuksia. (Loppi ja Tammela) Kuva: Kimmo Kotta
Zetorin 2-sylinterisistä alkuvuosina johdossa oli K ja loppupuolella nopeampi A. (Loppi ja Tammela)
Zetorin 2-sylinterisistä alkuvuosina johdossa oli K ja loppupuolella nopeampi A. (Loppi ja Tammela) Kuva: Kimmo Kotta
David Brownilla oli 1960-luvun alussa tarjolla vanhemman ja uudemman sarjan traktoreita. Etualalla oleva David Brown 880 oli uudemman malliston pienempi traktori. Moottori oli aluksi 2,7-litrainen nelonen, myöhemmin vajaat parisataa kuutiota pienempi kolmonen, tehoiltaan 43 ja 47 hv. Luksusversiossa oli 12+4R-vaihteisto ja Livedrive-kaksoiskytkin. 880 oli suoraa jatkoa takana olevalle vanhemman sarjan 950-mallille. Moottori oli sama, samoin tehot. (Oulainen)
David Brownilla oli 1960-luvun alussa tarjolla vanhemman ja uudemman sarjan traktoreita. Etualalla oleva David Brown 880 oli uudemman malliston pienempi traktori. Moottori oli aluksi 2,7-litrainen nelonen, myöhemmin vajaat parisataa kuutiota pienempi kolmonen, tehoiltaan 43 ja 47 hv. Luksusversiossa oli 12+4R-vaihteisto ja Livedrive-kaksoiskytkin. 880 oli suoraa jatkoa takana olevalle vanhemman sarjan 950-mallille. Moottori oli sama, samoin tehot. (Oulainen) Kuva: Kimmo Kotta
Uuden jenkkimalliston jykevin ja suurin Suomeen 1960-luvulla tuotu pyörätraktori oli 138 hv:n John Deere 5010. Vuonna 1966 se maksoi 48 100 mk, millä hinnalla sai kevyesti neljä päälle 60-hevosvoimaista brittitraktoria. Tukon Kone Oy toi tiettävästi kolme jätti- Deereä ja ne kaikki ostettiin maansiirtourakointiin. Tämä traktorihistorian ensimmäinen selkeästi yli 100-hevosvoimainen traktori oli tarkoitettu hinattavien työkoneiden vetäjäksi, nostolaitteen sai lisävarusteena hintaan 4 200 mk. (Somero)
Uuden jenkkimalliston jykevin ja suurin Suomeen 1960-luvulla tuotu pyörätraktori oli 138 hv:n John Deere 5010. Vuonna 1966 se maksoi 48 100 mk, millä hinnalla sai kevyesti neljä päälle 60-hevosvoimaista brittitraktoria. Tukon Kone Oy toi tiettävästi kolme jätti- Deereä ja ne kaikki ostettiin maansiirtourakointiin. Tämä traktorihistorian ensimmäinen selkeästi yli 100-hevosvoimainen traktori oli tarkoitettu hinattavien työkoneiden vetäjäksi, nostolaitteen sai lisävarusteena hintaan 4 200 mk. (Somero) Kuva: Kimmo Kotta
Hanomag aloitti hieman ennen 1950-luvun puoliväliä nolosti päättyneen 2-tahtidieselkokeilunsa, jonka on sanottu olleen alkusysäyksenä firman kaatumiselle viitisentoista vuotta myöhemmin. Pienin 2-tahtinen oli 13 hv:n R218, jota myytiin joissakin maissa myös tyyppinä C112. Mekaanisella Roots-ahtimella varustettu puolilitrainen moottori on teholtaan 13 hv, vaihteita 6 ja 2 pakkia, painoa 820 kiloa. Hintaa on 60 vuotta sitten ollut lähes saman verran kuin A-mallin Zetorilla. (Loppi)
Hanomag aloitti hieman ennen 1950-luvun puoliväliä nolosti päättyneen 2-tahtidieselkokeilunsa, jonka on sanottu olleen alkusysäyksenä firman kaatumiselle viitisentoista vuotta myöhemmin. Pienin 2-tahtinen oli 13 hv:n R218, jota myytiin joissakin maissa myös tyyppinä C112. Mekaanisella Roots-ahtimella varustettu puolilitrainen moottori on teholtaan 13 hv, vaihteita 6 ja 2 pakkia, painoa 820 kiloa. Hintaa on 60 vuotta sitten ollut lähes saman verran kuin A-mallin Zetorilla. (Loppi) Kuva: Kimmo Kotta
Zetor oli 1960-luvun alussa halveksituimpia traktorimerkkejä, vaikka vuonna 1962 esitelty uusi mallisto oli ajanmukainen ja todella hyvin varustettu. Aluksi Suomen myynnissä oli pelkästään sininen 3011, jossa oli 3-sylinterinen 38 hv:n moottori ja 10-nopeuksinen laatikko. Myöhemmin Oy Farmer Ab:n listoille otettiin mallit 2011 ja 4011. Vuonna 1966 tuli uusi sarja, jossa mallia 3011 vastasi muuten lähes samanlainen, mutta punainen 3511. (Oulainen)
Zetor oli 1960-luvun alussa halveksituimpia traktorimerkkejä, vaikka vuonna 1962 esitelty uusi mallisto oli ajanmukainen ja todella hyvin varustettu. Aluksi Suomen myynnissä oli pelkästään sininen 3011, jossa oli 3-sylinterinen 38 hv:n moottori ja 10-nopeuksinen laatikko. Myöhemmin Oy Farmer Ab:n listoille otettiin mallit 2011 ja 4011. Vuonna 1966 tuli uusi sarja, jossa mallia 3011 vastasi muuten lähes samanlainen, mutta punainen 3511. (Oulainen) Kuva: Kimmo Kotta
Deutz oli tasokas merkki, eikä 1960-luvun puolella enää paljoakaan brittitraktoreita kalliimpi, mutta vuosikymmenen puoliväliin saakka se pysyi hätäisesti 10 myydyimmän merkin joukossa. Jatkossa menekki jäi muutamaan kymmeneen vuodessa. D50 kuului tuolloin isona pidettyyn 50 hv:n luokkaan, mutta siinä ei ollut samanlaista sitkeyttä kuin vaikka Majoreissa, Massikoissa tai Nuhveissa – Deutz oli kierroskone. Muissa toiminnoissa ei ollut puutteita. (Isokyrö)
Deutz oli tasokas merkki, eikä 1960-luvun puolella enää paljoakaan brittitraktoreita kalliimpi, mutta vuosikymmenen puoliväliin saakka se pysyi hätäisesti 10 myydyimmän merkin joukossa. Jatkossa menekki jäi muutamaan kymmeneen vuodessa. D50 kuului tuolloin isona pidettyyn 50 hv:n luokkaan, mutta siinä ei ollut samanlaista sitkeyttä kuin vaikka Majoreissa, Massikoissa tai Nuhveissa – Deutz oli kierroskone. Muissa toiminnoissa ei ollut puutteita. (Isokyrö) Kuva: Kimmo Kotta
Vuonna 1951 markkinoille tullut F4L 514 oli Deutzin tehokkain pyörätraktori (60–65 hv) 13 vuoden ajan, useimmissa vientimaissa siitä käytettiin helpompaa nimitystä 65PS. Muista Deutz-malleista poiketen se alkoi hyytyä vasta 1 300 kierroksen tuntumassa, 5,3-litraisesta nelosesta löytyi vääntöä. Päälle 3 tonnia painanut iso-Deutz kuului 1960-luvun puolivälissä Suomen kalleimpiin eurooppalaisiin takavetoihin. (Ruotsinkylä)
Vuonna 1951 markkinoille tullut F4L 514 oli Deutzin tehokkain pyörätraktori (60–65 hv) 13 vuoden ajan, useimmissa vientimaissa siitä käytettiin helpompaa nimitystä 65PS. Muista Deutz-malleista poiketen se alkoi hyytyä vasta 1 300 kierroksen tuntumassa, 5,3-litraisesta nelosesta löytyi vääntöä. Päälle 3 tonnia painanut iso-Deutz kuului 1960-luvun puolivälissä Suomen kalleimpiin eurooppalaisiin takavetoihin. (Ruotsinkylä) Kuva: Kimmo Kotta
David Brownin muun muassa lentokonehinureina käytettyjä Taskmastereita on tuotu Suomeen kymmenkunta kappaletta, joten sellaisen näkeminen jossain kesätapahtumassamme ei olisi mikään maankaatoihme. Tämä kone on kuitenkin silmänlumetta – kuhmolainen Antero Kyllönen on rakentanut tavallisesta maatalous-Taavetista aidon näköisen Taskmasterin Kuhmon Mobilistien tapahtumien yleisökuljetuksiin. (Nurmes)
David Brownin muun muassa lentokonehinureina käytettyjä Taskmastereita on tuotu Suomeen kymmenkunta kappaletta, joten sellaisen näkeminen jossain kesätapahtumassamme ei olisi mikään maankaatoihme. Tämä kone on kuitenkin silmänlumetta – kuhmolainen Antero Kyllönen on rakentanut tavallisesta maatalous-Taavetista aidon näköisen Taskmasterin Kuhmon Mobilistien tapahtumien yleisökuljetuksiin. (Nurmes) Kuva: Kimmo Kotta
Harmaa Ferguson ei tunnu oikein vakavasti otettavalle metsäkoneelle, mutta aikalaiskertomukset vahvistavat, että kunnon varusteilla sillä on liikkunut puuta siinä missä isommillakin. Eniten talviliikkumista auttoivat puolitelat, joita alkoi tulla markkinoille heti 1950-luvun alussa. Kanadalainen Bombardier oli varhaisimpia valmistajia, Euroopassa niitä tehtiin lisenssillä Bamfordin, eli JCB:n toimesta, melko pian alkoi kotimainenkin tuotanto. (Loppi)
Harmaa Ferguson ei tunnu oikein vakavasti otettavalle metsäkoneelle, mutta aikalaiskertomukset vahvistavat, että kunnon varusteilla sillä on liikkunut puuta siinä missä isommillakin. Eniten talviliikkumista auttoivat puolitelat, joita alkoi tulla markkinoille heti 1950-luvun alussa. Kanadalainen Bombardier oli varhaisimpia valmistajia, Euroopassa niitä tehtiin lisenssillä Bamfordin, eli JCB:n toimesta, melko pian alkoi kotimainenkin tuotanto. (Loppi) Kuva: Kimmo Kotta
Nuffield 460 oli järeä traktori ja sen huomioivat myös ensimmäiset suomalaiset kaivurivalmistajat. Nuhvi oli varmasti 1960-luvun alkupuolen yleisin kaivurialusta, ja Kesko yksi suurimmista kaivurikauppiaista. Merkkejä olivat Ahma, ARA, Ukko-Mestari, Vammas ja Hymas. Maatalouskäytössä Nuffield ei päässyt lähellekään kärkikolmikon lukemia, mutta pysyi kuitenkin yli 1 000:ssa kappaleessa ja neljännellä tilalla aina vuoteen 1967 asti. (Nurmes)
Nuffield 460 oli järeä traktori ja sen huomioivat myös ensimmäiset suomalaiset kaivurivalmistajat. Nuhvi oli varmasti 1960-luvun alkupuolen yleisin kaivurialusta, ja Kesko yksi suurimmista kaivurikauppiaista. Merkkejä olivat Ahma, ARA, Ukko-Mestari, Vammas ja Hymas. Maatalouskäytössä Nuffield ei päässyt lähellekään kärkikolmikon lukemia, mutta pysyi kuitenkin yli 1 000:ssa kappaleessa ja neljännellä tilalla aina vuoteen 1967 asti. (Nurmes) Kuva: Kimmo Kotta
Harmaa Ferguson oli Ruotsissa suosittu traktori ja kun sen valmistus päättyi, aloitti BM-Volvo sitä korvaamaan tarkoitetun mallin T/B 15 tuotannon. Jo vuoden kuluttua esiteltiin tehokkaammat mallit Krabat/Terrier, jotka puolestaan olivat pohjana v..-60 tulleelle 320 Busterille. Moottori oli sama Perkinsin kolmonen kuin MF35:ssä, vaihteita 5 ja pakki, painoa reilut puolitoista tonnia. Vuonna -64 sen tilalle tuli voimansiirroltaan ja muilta rakenteiltaan huomattavasti järeämpi 400 Buster. (Isokyrö)
Harmaa Ferguson oli Ruotsissa suosittu traktori ja kun sen valmistus päättyi, aloitti BM-Volvo sitä korvaamaan tarkoitetun mallin T/B 15 tuotannon. Jo vuoden kuluttua esiteltiin tehokkaammat mallit Krabat/Terrier, jotka puolestaan olivat pohjana v..-60 tulleelle 320 Busterille. Moottori oli sama Perkinsin kolmonen kuin MF35:ssä, vaihteita 5 ja pakki, painoa reilut puolitoista tonnia. Vuonna -64 sen tilalle tuli voimansiirroltaan ja muilta rakenteiltaan huomattavasti järeämpi 400 Buster. (Isokyrö) Kuva: Kimmo Kotta
Massey-Ferguson 35 oli 60-luvun alun suosituimpia traktorimalleja, moni viljelijä pitää sitä edelleen kaikkien aikojen parhaana traktorina. Nyt se kuuluu mökkitraktoreiden kärkeen. Siitä oli olemassa kolmea dieselversiota, joista viimeisen 35X:n kaksoiskytkimellä varustettuun "de Luxe"-malliin sai Multi-Power-pikavaihteen. Perkinsin 3-sylinterisesssä etukammiodieselissä on 45 hv, painoa noin 1,5 tonnia. (Oulainen)
Massey-Ferguson 35 oli 60-luvun alun suosituimpia traktorimalleja, moni viljelijä pitää sitä edelleen kaikkien aikojen parhaana traktorina. Nyt se kuuluu mökkitraktoreiden kärkeen. Siitä oli olemassa kolmea dieselversiota, joista viimeisen 35X:n kaksoiskytkimellä varustettuun "de Luxe"-malliin sai Multi-Power-pikavaihteen. Perkinsin 3-sylinterisesssä etukammiodieselissä on 45 hv, painoa noin 1,5 tonnia. (Oulainen) Kuva: Kimmo Kotta
Traktorivalmistajien valikoimissa saattaa olla perusmallejakin kymmeniä kappaleita, joista sitten saadaan muunneltua käsittämätön määrä eri versioita, kaikki variaatiot yhteenlaskettuna jopa miljoonia. 60 vuotta sitten Suomen markkinoita johtaneen Fordsonin mallistoon kuului kaksi traktoria, isommille tiloille ja urakoitsijoille kohdistettu 51 hv:n Power Major ja pienempien talouksien 32 hv:n Dexta. (Kitee ja Tammela)
Traktorivalmistajien valikoimissa saattaa olla perusmallejakin kymmeniä kappaleita, joista sitten saadaan muunneltua käsittämätön määrä eri versioita, kaikki variaatiot yhteenlaskettuna jopa miljoonia. 60 vuotta sitten Suomen markkinoita johtaneen Fordsonin mallistoon kuului kaksi traktoria, isommille tiloille ja urakoitsijoille kohdistettu 51 hv:n Power Major ja pienempien talouksien 32 hv:n Dexta. (Kitee ja Tammela) Kuva: Kimmo Kotta
Ensimmäisissä Dextoissa oli oranssit maskin verkot, mutta Majoreiden "naamat" olivat aluksi sinisiä, Powerissa ja Superissa harmaita. (Kitee ja Tammela)
Ensimmäisissä Dextoissa oli oranssit maskin verkot, mutta Majoreiden "naamat" olivat aluksi sinisiä, Powerissa ja Superissa harmaita. (Kitee ja Tammela) Kuva: Kimmo Kotta
Ennen v. 1956 markkinoille tulleita Manuel-nelivetoja englantilainen Roadless Traction Ltd. petrasi takavetotraktoreiden maasto-ominaisuuksia DG4-puoliteloilla. Niillä tavallisesta traktorista tuli lähes telatraktorin veroinen menijä, mutta ei kovin halvalla – kuvan Fordson Major E27N P6:n hintaan tuli sen myötä vähintään 40 % korotus. Tavallisen petrooli-Majurin hinta tuplaantui. (Isokyrö)
Ennen v. 1956 markkinoille tulleita Manuel-nelivetoja englantilainen Roadless Traction Ltd. petrasi takavetotraktoreiden maasto-ominaisuuksia DG4-puoliteloilla. Niillä tavallisesta traktorista tuli lähes telatraktorin veroinen menijä, mutta ei kovin halvalla – kuvan Fordson Major E27N P6:n hintaan tuli sen myötä vähintään 40 % korotus. Tavallisen petrooli-Majurin hinta tuplaantui. (Isokyrö) Kuva: Kimmo Kotta
Itävaltalainen Steyr 180 kuului ensimmäisiin sotien jälkeen Suomeen tuotuihin keskieurooppalaisiin merkkeihin. Alussa maahantuojana toimi Oy Exaco Ab, mutta lisenssihankaluuksien takia tuonnit siirtyivät heti 1950-luvun alussa Työväline Oy:lle. Yleensä Steyrit olivat tummanpunaisia, mutta joskus joukkoon osui kotimarkkinoille tarkoitettu vihreä traktori, kuten tämä vuoden 1950 malli. (Isokyrö)
Itävaltalainen Steyr 180 kuului ensimmäisiin sotien jälkeen Suomeen tuotuihin keskieurooppalaisiin merkkeihin. Alussa maahantuojana toimi Oy Exaco Ab, mutta lisenssihankaluuksien takia tuonnit siirtyivät heti 1950-luvun alussa Työväline Oy:lle. Yleensä Steyrit olivat tummanpunaisia, mutta joskus joukkoon osui kotimarkkinoille tarkoitettu vihreä traktori, kuten tämä vuoden 1950 malli. (Isokyrö) Kuva: Kimmo Kotta
Amerikkalaiset suurtraktorit tulivat Suomeen 60-luvulla, niinpä Hankkijakin tuotti tänne muutamia 110-hevosvoimaisia 1100-MF:iä vuonna -67. Se oli ergonomialtaan eräs tuon ajan parhaimmista, tasainen lattia, lähes kaikki toiminnot hydraulisia, yksistään istuimen korkeudensäätökin, mutta ison Massikan loistava komentosilta pilattiin suomalaisella ohjaamolla. Tämä yksilö on ollut viimeiset vuotensa puutavaran ajossa, kuten kourakuormaajan murjomasta konepellistä voi päätellä. (Ruotsinkylä)
Amerikkalaiset suurtraktorit tulivat Suomeen 60-luvulla, niinpä Hankkijakin tuotti tänne muutamia 110-hevosvoimaisia 1100-MF:iä vuonna -67. Se oli ergonomialtaan eräs tuon ajan parhaimmista, tasainen lattia, lähes kaikki toiminnot hydraulisia, yksistään istuimen korkeudensäätökin, mutta ison Massikan loistava komentosilta pilattiin suomalaisella ohjaamolla. Tämä yksilö on ollut viimeiset vuotensa puutavaran ajossa, kuten kourakuormaajan murjomasta konepellistä voi päätellä. (Ruotsinkylä) Kuva: Kimmo Kotta
Massey-Ferguson 175 oli vuonna 1964 lanseeratun 100-sarjan suurin traktori kolmen vuoden ajan. Se oli myös malliston ainoa kokonaan uusi traktori, MF130, 135 ja 165 kun pohjautuivat paljolti aiempiin malleihin. Alussa Multi-Power-vaihteisto oli vakiona, S-kirjain ilmestyi 175-logon taustalle vuonna 1968, jolloin tehtiin muutoksia polttoainelinjaan. Mallin valmistus Englannin Coventryssä päättyi vuonna 1971, USA:ssa 4 vuotta aiemmin. (Kitee)
Massey-Ferguson 175 oli vuonna 1964 lanseeratun 100-sarjan suurin traktori kolmen vuoden ajan. Se oli myös malliston ainoa kokonaan uusi traktori, MF130, 135 ja 165 kun pohjautuivat paljolti aiempiin malleihin. Alussa Multi-Power-vaihteisto oli vakiona, S-kirjain ilmestyi 175-logon taustalle vuonna 1968, jolloin tehtiin muutoksia polttoainelinjaan. Mallin valmistus Englannin Coventryssä päättyi vuonna 1971, USA:ssa 4 vuotta aiemmin. (Kitee) Kuva: Kimmo Kotta
MF175 ja 178 korvattiin 1970-luvun alussa 83-hevosvoimaisella MF185:llä ja sen pitkärunkoisemmalla luksusversiolla MF188 (kts. seuraava kuva). Vaihteiston ja peräkotelon väliin lisätyn 15-senttisen jatkopalan ansiosta MF188:n ohjaamoon saatiin yhtä paljon leveämmät ovet.  (Ruotsinkylä ja Tammela)
MF175 ja 178 korvattiin 1970-luvun alussa 83-hevosvoimaisella MF185:llä ja sen pitkärunkoisemmalla luksusversiolla MF188 (kts. seuraava kuva). Vaihteiston ja peräkotelon väliin lisätyn 15-senttisen jatkopalan ansiosta MF188:n ohjaamoon saatiin yhtä paljon leveämmät ovet. (Ruotsinkylä ja Tammela) Kuva: Kimmo Kotta
MF 185:ssä oli kaksoiskytkin, mutta 188:ssa sen jatkona oli vielä hydraulinen kytkin. Kumpaakin mallia tehtiin Ranskassa vuoteen 1976, Englannissa valmistus päättyi vuonna 1979. (Ruotsinkylä ja Tammela)
MF 185:ssä oli kaksoiskytkin, mutta 188:ssa sen jatkona oli vielä hydraulinen kytkin. Kumpaakin mallia tehtiin Ranskassa vuoteen 1976, Englannissa valmistus päättyi vuonna 1979. (Ruotsinkylä ja Tammela) Kuva: Kimmo Kotta
Tulevaisuuden traktoriksi nimetty Valmet 1502 ei koskaan edennyt varsinaiseen sarjatuotantoon. Viidessä vuodessa valmistui muutamia kymmeniä koneita, hanke pantiin lopullisesti hyllylle vuonna 1980. Koneita ostettiin turvesoille, lavetin vetoon ja muuhun urakointiin, mutta hyvin harva maatilakäyttöön. Moottori on Valmetin ensimmäinen 6-sylinterinen, 136 hv, painoa reilut 7 tonnia. Viimeiset koneet olivat 6-pyörävetoisia. (Somero)
Tulevaisuuden traktoriksi nimetty Valmet 1502 ei koskaan edennyt varsinaiseen sarjatuotantoon. Viidessä vuodessa valmistui muutamia kymmeniä koneita, hanke pantiin lopullisesti hyllylle vuonna 1980. Koneita ostettiin turvesoille, lavetin vetoon ja muuhun urakointiin, mutta hyvin harva maatilakäyttöön. Moottori on Valmetin ensimmäinen 6-sylinterinen, 136 hv, painoa reilut 7 tonnia. Viimeiset koneet olivat 6-pyörävetoisia. (Somero) Kuva: Kimmo Kotta
Tehdasasennetuilla ja kiristyneitä määräyksiä vastanneilla ohjaamoilla varustettu Massey-Fergusonin 500-sarja valmistui vuonna 1976. Pienin MF 550 jätettiin pois Hankkijan tuontiohjelmasta, meillä malliston alapäässä oli MF168:n perinteitä jatkanut MF565, mikä oli eräänlaista johdattelua keskitehojen kasvattamiseen. Tekniikka oli pitkälti entistä, ohjaamoon oli saatu lisätilaa siirtämällä polttoainetankki hytin alle ja akut nokalle. (Isokyrö)
Tehdasasennetuilla ja kiristyneitä määräyksiä vastanneilla ohjaamoilla varustettu Massey-Fergusonin 500-sarja valmistui vuonna 1976. Pienin MF 550 jätettiin pois Hankkijan tuontiohjelmasta, meillä malliston alapäässä oli MF168:n perinteitä jatkanut MF565, mikä oli eräänlaista johdattelua keskitehojen kasvattamiseen. Tekniikka oli pitkälti entistä, ohjaamoon oli saatu lisätilaa siirtämällä polttoainetankki hytin alle ja akut nokalle. (Isokyrö) Kuva: Kimmo Kotta
Valkovenäläisen Minskin tehtaan Belarus MTZ50 -mallin lisäksi Konela aloitti vuonna 1968 venäläisellä Lipetskin tehtaalla tuotettujen ilmajäähdytteisten LTZ40-traktoreiden markkinoinnin. Mainoksissa LTZ:n pukilla istui itse Johannes Virolainen, joka oli saanut ensimmäisen kappaleen liikelahjana. Pikku-Belarusta myytiin huomattavasti vähemmän, isompaa mallia ostivat lähinnä urakoitsijat, mutta paljon heiveröisempi LTZ ei heitä vakuuttanut. Neliveto oli saatavana alusta saakka. (Riihimäki)
Valkovenäläisen Minskin tehtaan Belarus MTZ50 -mallin lisäksi Konela aloitti vuonna 1968 venäläisellä Lipetskin tehtaalla tuotettujen ilmajäähdytteisten LTZ40-traktoreiden markkinoinnin. Mainoksissa LTZ:n pukilla istui itse Johannes Virolainen, joka oli saanut ensimmäisen kappaleen liikelahjana. Pikku-Belarusta myytiin huomattavasti vähemmän, isompaa mallia ostivat lähinnä urakoitsijat, mutta paljon heiveröisempi LTZ ei heitä vakuuttanut. Neliveto oli saatavana alusta saakka. (Riihimäki) Kuva: Kimmo Kotta
Fordin uudet mallit saatiin valmiiksi vuoden 1964 lopulla. Takana näkyvä 3-sylinterinen 4000 Major oli eniten myyty malli useammassa maassa, urakoitsijan valinta oli huomattavan järeärakenteinen Ford 5000 Super Major. Uuden sarjan mainonnassa keskityttiin alkuaikoina puoliautomaattiseen Select-o-Speed-vaihteistoon, mutta se oli vielä liian hieno systeemi suomalaisille viljelijöille ja huoltomiehille. Ford 5000 oli kätevä ja kestävä traktori, mutta alkuaikoina hieman alitehoinen, mihin vaivaan tuli korjaus vuonna 1968. (Oulainen)
Fordin uudet mallit saatiin valmiiksi vuoden 1964 lopulla. Takana näkyvä 3-sylinterinen 4000 Major oli eniten myyty malli useammassa maassa, urakoitsijan valinta oli huomattavan järeärakenteinen Ford 5000 Super Major. Uuden sarjan mainonnassa keskityttiin alkuaikoina puoliautomaattiseen Select-o-Speed-vaihteistoon, mutta se oli vielä liian hieno systeemi suomalaisille viljelijöille ja huoltomiehille. Ford 5000 oli kätevä ja kestävä traktori, mutta alkuaikoina hieman alitehoinen, mihin vaivaan tuli korjaus vuonna 1968. (Oulainen) Kuva: Kimmo Kotta
Harvempi uusi merkki, ja varsinkaan Itä-Blokissa tehty, on onnistunut rantautumaan Suomeen yhtä hyvin kuin Ursus. Vuonna 1976 tänne tulleen "Urkin" paras myyntivaltti oli halpa neliveto, Zetor Crystalin kanssa lähes identtisestä traktorista kiinnostuivat varsinkin turve- ja kalkitusurakoitsijat. Parhaimmillaan Ursusta myytiin 1980-luvun alussa vajaat 500 kappaletta vuodessa, eli lähes yhtä paljon kuin Fiatia tai Casea, ja paljon enemmän kuin John Deereä. (Oulainen)
Harvempi uusi merkki, ja varsinkaan Itä-Blokissa tehty, on onnistunut rantautumaan Suomeen yhtä hyvin kuin Ursus. Vuonna 1976 tänne tulleen "Urkin" paras myyntivaltti oli halpa neliveto, Zetor Crystalin kanssa lähes identtisestä traktorista kiinnostuivat varsinkin turve- ja kalkitusurakoitsijat. Parhaimmillaan Ursusta myytiin 1980-luvun alussa vajaat 500 kappaletta vuodessa, eli lähes yhtä paljon kuin Fiatia tai Casea, ja paljon enemmän kuin John Deereä. (Oulainen) Kuva: Kimmo Kotta
Valtaosa Suomen pelloista äestettiin vielä 50-luvun alussa hevosella ja lapiorullaäkeellä. Tällaisella metrisen äkeen, vahvan hevosen ja nopsajalkaisen ohjastajan yhdistelmällä saatiin tunnissa äestettyä 12–18 aaria ja kun muokkauskertoja tarvittiin vähintään kaksi, useimmiten kolme, tuli pitkänä päivänä valmista kylvöalustaa parhaimmillaankin korkeintaan hehtaari. Kahdella äestyskerralla tuli hehtaaria kohti miehelle ja hevoselle kävelyä 20 kilometriä. Niinpä huonompikin traktori tuntui taivaan lahjalle. (Jämsä)
Valtaosa Suomen pelloista äestettiin vielä 50-luvun alussa hevosella ja lapiorullaäkeellä. Tällaisella metrisen äkeen, vahvan hevosen ja nopsajalkaisen ohjastajan yhdistelmällä saatiin tunnissa äestettyä 12–18 aaria ja kun muokkauskertoja tarvittiin vähintään kaksi, useimmiten kolme, tuli pitkänä päivänä valmista kylvöalustaa parhaimmillaankin korkeintaan hehtaari. Kahdella äestyskerralla tuli hehtaaria kohti miehelle ja hevoselle kävelyä 20 kilometriä. Niinpä huonompikin traktori tuntui taivaan lahjalle. (Jämsä) Kuva: Kimmo Kotta
Suurin osa vuosina 1968–71 tehdyistä 500-Valmeteista oli ohjaamollisia, koska sitä sai ohjaamottomana vain vajaan puolentoista vuoden ajan. Erona edelliseen 565-malliin olivat hitaammat vähennyspyörästöt, levyjarrut, leveät lokasuojat ja monenlaisia kommentteja herättänyt väri. Seuraava malli 502 oli aikansa ergonomisimpia, mutta 500-Valmetilla ei ollut sen sanan kanssa mitään tekemistä. Pakollisiin varusteisiin heinäkuun alusta 1969 lähtien kuulunut Junkkari-ohjaamo kun oli verrattoman ahdas ja äänekäs. (Tammela)
Suurin osa vuosina 1968–71 tehdyistä 500-Valmeteista oli ohjaamollisia, koska sitä sai ohjaamottomana vain vajaan puolentoista vuoden ajan. Erona edelliseen 565-malliin olivat hitaammat vähennyspyörästöt, levyjarrut, leveät lokasuojat ja monenlaisia kommentteja herättänyt väri. Seuraava malli 502 oli aikansa ergonomisimpia, mutta 500-Valmetilla ei ollut sen sanan kanssa mitään tekemistä. Pakollisiin varusteisiin heinäkuun alusta 1969 lähtien kuulunut Junkkari-ohjaamo kun oli verrattoman ahdas ja äänekäs. (Tammela) Kuva: Kimmo Kotta
Valmetin varhaisen ergonomiakauden ensimmäinen edustaja oli kevään ja kesän 1967 mittaan laajasti esitelty 900-malli, sen kevennetty versio 700 tuli saataville vuotta myöhemmin. Ohjaamomukavuus oli omaa luokkaansa – jos nyt ei ihan henkilöautoluokkaa, niin vertailu tuon ajan kuorma-autoihin oli kohdallaan. Tekniikkaan ei oltu aina tyytyväisiä, moottori kun ei ollutkaan niin 75-hevosvoimainen, mitä esitteissä luvattiin. Voimansiirto-ongelmiakin ilmeni luvattoman paljon. (Tammela)
Valmetin varhaisen ergonomiakauden ensimmäinen edustaja oli kevään ja kesän 1967 mittaan laajasti esitelty 900-malli, sen kevennetty versio 700 tuli saataville vuotta myöhemmin. Ohjaamomukavuus oli omaa luokkaansa – jos nyt ei ihan henkilöautoluokkaa, niin vertailu tuon ajan kuorma-autoihin oli kohdallaan. Tekniikkaan ei oltu aina tyytyväisiä, moottori kun ei ollutkaan niin 75-hevosvoimainen, mitä esitteissä luvattiin. Voimansiirto-ongelmiakin ilmeni luvattoman paljon. (Tammela) Kuva: Kimmo Kotta
Sadesyksyt 1972 ja -74 olivat parhaita neliveto-Fiatien menekinedistäjiä. Halutuin malli maatalouteen ja vähäisempään urakointiin oli 71 hv:n Fiat 640DT³, joka 2,9 tonnin painoisena vei hyvin 3-siipistä auraa märässäkin maassa. Huomattavasti takavetoja kalliimpia nelivetoja ostettiin monessa tapauksessa juuri sen parempien vesikeliominaisuuksien takia, vaikka pahimmat liejukot olisi pitänyt jättää rauhaan, rypemiset kostautuivat myöhemmin. (Oulainen)
Sadesyksyt 1972 ja -74 olivat parhaita neliveto-Fiatien menekinedistäjiä. Halutuin malli maatalouteen ja vähäisempään urakointiin oli 71 hv:n Fiat 640DT³, joka 2,9 tonnin painoisena vei hyvin 3-siipistä auraa märässäkin maassa. Huomattavasti takavetoja kalliimpia nelivetoja ostettiin monessa tapauksessa juuri sen parempien vesikeliominaisuuksien takia, vaikka pahimmat liejukot olisi pitänyt jättää rauhaan, rypemiset kostautuivat myöhemmin. (Oulainen) Kuva: Kimmo Kotta
Leylandia ei juuri näkynyt myyntitilastojen kärkipaikoilla, paitsi 6-sylinterisissä malleissa, joissa se oli Suomen markkinajohtaja. Kuutos-Leylandia oli kahta sorttia, 100-hevosvoimainen 2100 ja kuvan 85-hevosvoimainen 285. Molemmissa oli sama 5,65-litrainen moottori, 10-nopeuksinen voimansiirto ja samat ulkoiset mitat, pientä tehoeroa lukuun ottamatta ne olivat jokseenkin samanlaisia traktoreita. Countyn varustamat nelivedot olivat tyyppiä 485 ja 4100. (Riihimäki)
Leylandia ei juuri näkynyt myyntitilastojen kärkipaikoilla, paitsi 6-sylinterisissä malleissa, joissa se oli Suomen markkinajohtaja. Kuutos-Leylandia oli kahta sorttia, 100-hevosvoimainen 2100 ja kuvan 85-hevosvoimainen 285. Molemmissa oli sama 5,65-litrainen moottori, 10-nopeuksinen voimansiirto ja samat ulkoiset mitat, pientä tehoeroa lukuun ottamatta ne olivat jokseenkin samanlaisia traktoreita. Countyn varustamat nelivedot olivat tyyppiä 485 ja 4100. (Riihimäki) Kuva: Kimmo Kotta
Monien vastoinkäymisien koettelema valtiollinen Leylandin traktoriteollisuus yksityistettiin vuonna 1981, toiminnot lunasti telakoneisiin erikoistuneen Track-Marshall Ltd:n omistaja Charles Nickerson. Tuotanto siirrettiin Gainsboroughiin, missä valmistusta jatkettiin Marshall-merkillä. Vuonna 1984 alettiin Leyland-pohjaisten mallien ohella tuottaa Leylandin kuutosella ja ZF:n vaihteistolla varustettuja Marshall 100- ja 115-traktoreita, jotka olivat hyvinkin ajanmukaisia, mutta valmistus päättyi vuosikymmenen lopulla. Marshall-traktoreita ei ole tuotu Suomeen, tämä yksilö on tullut yksityisesti. (Riihimäki)
Monien vastoinkäymisien koettelema valtiollinen Leylandin traktoriteollisuus yksityistettiin vuonna 1981, toiminnot lunasti telakoneisiin erikoistuneen Track-Marshall Ltd:n omistaja Charles Nickerson. Tuotanto siirrettiin Gainsboroughiin, missä valmistusta jatkettiin Marshall-merkillä. Vuonna 1984 alettiin Leyland-pohjaisten mallien ohella tuottaa Leylandin kuutosella ja ZF:n vaihteistolla varustettuja Marshall 100- ja 115-traktoreita, jotka olivat hyvinkin ajanmukaisia, mutta valmistus päättyi vuosikymmenen lopulla. Marshall-traktoreita ei ole tuotu Suomeen, tämä yksilö on tullut yksityisesti. (Riihimäki) Kuva: Kimmo Kotta
6-sylinteriset TW-Fordit vaihtuivat 30-sarjan malleiksi 1980-luvun lopulla, ne tehtiin Belgian Antwerpenissa. Moottorit ja tehot olivat entisellään, uutta oli sähköisesti hallittu 18+9R power-shift-vaihteisto. Ford 8630 vastasi entistä TW15-mallia, moottori on 6,6-litrainen turbokuutonen, teholtaan 132 hv, hydrauliikassa riittää puhtia 6,7 tonnin taakkaan, traktori painaa saman verran. (Oulainen)
6-sylinteriset TW-Fordit vaihtuivat 30-sarjan malleiksi 1980-luvun lopulla, ne tehtiin Belgian Antwerpenissa. Moottorit ja tehot olivat entisellään, uutta oli sähköisesti hallittu 18+9R power-shift-vaihteisto. Ford 8630 vastasi entistä TW15-mallia, moottori on 6,6-litrainen turbokuutonen, teholtaan 132 hv, hydrauliikassa riittää puhtia 6,7 tonnin taakkaan, traktori painaa saman verran. (Oulainen) Kuva: Kimmo Kotta
3-siipisiä auroja käytettiin jo 1950-luvulla, mutta ei vielä kovin yleisesti, useammalle siivelle ei löytynyt edes vetäjiä. 4-siipinen oli jokaisen koneliikkeen valikoimissa vasta 1960-luvun puolivälin jälkeen. Runkolaukaisin toimi vielä 3-siipisissä, mutta neljälle siivelle tarvittiin jo ojaskohtaiset laukaisimet. Sampo oli Fiskarsin ohella toinen kotimainen auramerkki, mutta Rosenlew lopetti muokkauskoneiden tekemisen 1970-luvun alussa. Sampo 4x26 S oli suurin Porissa tehty auramalli. (Isokyrö)
3-siipisiä auroja käytettiin jo 1950-luvulla, mutta ei vielä kovin yleisesti, useammalle siivelle ei löytynyt edes vetäjiä. 4-siipinen oli jokaisen koneliikkeen valikoimissa vasta 1960-luvun puolivälin jälkeen. Runkolaukaisin toimi vielä 3-siipisissä, mutta neljälle siivelle tarvittiin jo ojaskohtaiset laukaisimet. Sampo oli Fiskarsin ohella toinen kotimainen auramerkki, mutta Rosenlew lopetti muokkauskoneiden tekemisen 1970-luvun alussa. Sampo 4x26 S oli suurin Porissa tehty auramalli. (Isokyrö) Kuva: Kimmo Kotta
Lautasauraa suositeltiin 1950-luvulla olkien ja lannan multaukseen, sekä laitumien muokkaukseen. Se ei maksanut paljoakaan tavallista auraa enempää, mutta työjälkeä ei pidetty sen ajan vaatimuksia vastaavana. Lopputulokseen ei voinut vaikuttaa säätöjä muuttamalla, koska työntövartta ja vetokarttua lukuun ottamatta säädettävät kohteet puuttuivat. Ainoa hieman yleisempi lautasauramerkki oli Ferguson. (Loppi)
Lautasauraa suositeltiin 1950-luvulla olkien ja lannan multaukseen, sekä laitumien muokkaukseen. Se ei maksanut paljoakaan tavallista auraa enempää, mutta työjälkeä ei pidetty sen ajan vaatimuksia vastaavana. Lopputulokseen ei voinut vaikuttaa säätöjä muuttamalla, koska työntövartta ja vetokarttua lukuun ottamatta säädettävät kohteet puuttuivat. Ainoa hieman yleisempi lautasauramerkki oli Ferguson. (Loppi) Kuva: Kimmo Kotta
David Brownin Melthamin tehdas sulki ovensa vuonna 1988, sitä oli edeltänyt merkin vaihtuminen Caseksi 5 vuotta aiemmin ja Case-IH:ksi vuosikymmenen puolivälissä, mikä tiesi toiminnan päättymistä. Toiseksi viimeisen malliston suurin traktori, 6-sylinterinen 1690, oli eräässä vaiheessa Suomen eniten myyty yli 100-hevosvoimainen. Viimeiseksi jäänyttä sarjaa ennen Case-IH-kautta edustaa etualalla oleva, niin ikään 6-sylinterinen Case 1594. (Riihimäki)
David Brownin Melthamin tehdas sulki ovensa vuonna 1988, sitä oli edeltänyt merkin vaihtuminen Caseksi 5 vuotta aiemmin ja Case-IH:ksi vuosikymmenen puolivälissä, mikä tiesi toiminnan päättymistä. Toiseksi viimeisen malliston suurin traktori, 6-sylinterinen 1690, oli eräässä vaiheessa Suomen eniten myyty yli 100-hevosvoimainen. Viimeiseksi jäänyttä sarjaa ennen Case-IH-kautta edustaa etualalla oleva, niin ikään 6-sylinterinen Case 1594. (Riihimäki) Kuva: Kimmo Kotta
Saksalaiset traktorituristit alkavat olla jokakesäinen ilmiö. Periaatteessa traktorilla voisi pienen lisälenkin heittämällä tehdä koko reissun, mutta varmaan kaikki ovat tähän mennessä ottaneet laivakyytiäkin. Ol Hollil -tapahtumassa nähtiin 5-henkinen harrastajaporukka, joka oli matkannut Somerolle 1950-luvun alun F1L-Deutzilla, R28-Hanomagilla, vajaat 20 vuotta nuoremmalla Hanomag Brillant 600:lla ja 1970-luvun lopun nelivetoisella 1055 Internationalilla. (Somero)
Saksalaiset traktorituristit alkavat olla jokakesäinen ilmiö. Periaatteessa traktorilla voisi pienen lisälenkin heittämällä tehdä koko reissun, mutta varmaan kaikki ovat tähän mennessä ottaneet laivakyytiäkin. Ol Hollil -tapahtumassa nähtiin 5-henkinen harrastajaporukka, joka oli matkannut Somerolle 1950-luvun alun F1L-Deutzilla, R28-Hanomagilla, vajaat 20 vuotta nuoremmalla Hanomag Brillant 600:lla ja 1970-luvun lopun nelivetoisella 1055 Internationalilla. (Somero) Kuva: Kimmo Kotta
Hankmo-äes kehitettiin ylihärmäläisen Jaakko Wassin äestä parantelemalla. Ensimmäisen version tekivät Uudessakaarlepyyssä asuneet Karl Lundqvist ja Karl Björnvik, lopullisen muotonsa se sai Mustasaaren Vesterhankmon kylässä, missä Johannes Sand ja Anders Forsberg lisäsivät siihen akselikulman säädön. Lopputulos on tuttu kaikille maatalouteen perehtyneille. (Isokyrö)
Hankmo-äes kehitettiin ylihärmäläisen Jaakko Wassin äestä parantelemalla. Ensimmäisen version tekivät Uudessakaarlepyyssä asuneet Karl Lundqvist ja Karl Björnvik, lopullisen muotonsa se sai Mustasaaren Vesterhankmon kylässä, missä Johannes Sand ja Anders Forsberg lisäsivät siihen akselikulman säädön. Lopputulos on tuttu kaikille maatalouteen perehtyneille. (Isokyrö) Kuva: Kimmo Kotta
Hankmolla oli myös kilpailija. Purmolainen seppä Gustaf Westerlund patentoi vuonna 1906 kehittämänsä kuokkarullaäkeen, jota alettiin valmistaa teollisesti isokyröläisessä Orisbergin Konepajassa. Ensimmäisissä versioissa oli vielä runsaasti puuosia, tuotantomallit olivat rautaa. Pelkästään turvemaille soveltuneita Mullistaja-äkeitä tehtiin sotavuosiin asti. (Isokyrö)
Hankmolla oli myös kilpailija. Purmolainen seppä Gustaf Westerlund patentoi vuonna 1906 kehittämänsä kuokkarullaäkeen, jota alettiin valmistaa teollisesti isokyröläisessä Orisbergin Konepajassa. Ensimmäisissä versioissa oli vielä runsaasti puuosia, tuotantomallit olivat rautaa. Pelkästään turvemaille soveltuneita Mullistaja-äkeitä tehtiin sotavuosiin asti. (Isokyrö) Kuva: Kimmo Kotta
1-siipinen 18 tai 20 tuuman Oliver 134 XX -traktoriaura suunniteltiin alun perin maissipeltojen syväkyntöön, jonka tarkoituksena oli torjua maissikoisa-nimisen tuholaisen leviämistä, mutta se todettiin myös päteväksi lannan multauksessa. Meillä sitä käytettiin lähinnä vanhojen laidunmaiden kyntämiseen, mutta uudiskyntöön se ei oikein soveltunut, koska kivet ja juurakot laukaisivat suojalaitteen turhan herkästi. (Ruotsinkylä)
1-siipinen 18 tai 20 tuuman Oliver 134 XX -traktoriaura suunniteltiin alun perin maissipeltojen syväkyntöön, jonka tarkoituksena oli torjua maissikoisa-nimisen tuholaisen leviämistä, mutta se todettiin myös päteväksi lannan multauksessa. Meillä sitä käytettiin lähinnä vanhojen laidunmaiden kyntämiseen, mutta uudiskyntöön se ei oikein soveltunut, koska kivet ja juurakot laukaisivat suojalaitteen turhan herkästi. (Ruotsinkylä) Kuva: Kimmo Kotta
Multapohtimet olivat tärkeitä traktorityövälineitä. Niillä hajotettiin lantapattereita, kuorittiin pellon pinnasta mutaa ja siirrettiin savisempiin kohtiin, sekä päinvastoin. Systeemi on sama kuin maansiirtoon käytetyissä kaavinvaunuissa. Multapohtimella voitiin myös kuormata, mutta siihen tarvittiin vankat, keskeltä avoimet ajosillat, joilta lasti pudotettiin alla olevaan perävaunuun. (Loppi)
Multapohtimet olivat tärkeitä traktorityövälineitä. Niillä hajotettiin lantapattereita, kuorittiin pellon pinnasta mutaa ja siirrettiin savisempiin kohtiin, sekä päinvastoin. Systeemi on sama kuin maansiirtoon käytetyissä kaavinvaunuissa. Multapohtimella voitiin myös kuormata, mutta siihen tarvittiin vankat, keskeltä avoimet ajosillat, joilta lasti pudotettiin alla olevaan perävaunuun. (Loppi) Kuva: Kimmo Kotta
Pikku-Valmetissa oli sananmukaisesti nostolaite, työkoneet pultattiin takapyörien edessä olleeseen vetolaitteeseen ja nostettiin ylös käsi- tai hydraulikäyttöiseen nostorautaan kiinnitetyn ketjun välityksellä. Koska yksikään markkinoilla ollut työkone ei sopinut Valmetin perään siltään, teetettiin ne mittatilaustyönä. 1,6-metrisen Sampo-lapiorullaäkeen toimitti Rosenlew, 150-senttisen, 7-piikkisen kultivaattorin Muko ja kuvan 1-siipisen 14 tuuman auran Fiskars. (Jämsä)
Pikku-Valmetissa oli sananmukaisesti nostolaite, työkoneet pultattiin takapyörien edessä olleeseen vetolaitteeseen ja nostettiin ylös käsi- tai hydraulikäyttöiseen nostorautaan kiinnitetyn ketjun välityksellä. Koska yksikään markkinoilla ollut työkone ei sopinut Valmetin perään siltään, teetettiin ne mittatilaustyönä. 1,6-metrisen Sampo-lapiorullaäkeen toimitti Rosenlew, 150-senttisen, 7-piikkisen kultivaattorin Muko ja kuvan 1-siipisen 14 tuuman auran Fiskars. (Jämsä)
Lähikuva Valmetin nostolaiteesta.
Lähikuva Valmetin nostolaiteesta. Kuva: Kimmo Kotta
Kevyttä 1-rivistä Erppo-äestä tehtiin 1920-luvun lopulla Smedsbyn kylällä Vaasassa ja sen parannettua versiota Pietarsaaren Konepajalla, joka teki myös Hankmo-äkeitä. 90-kiloinen ja metrin levyinen äes liikkui heikollakin hevosella, mutta Pellervo-lehden asiantuntija ei sen keveyttä arvostanut; "Ikävä kyllä on, on äestystyö Pohjanmaalla menossa väärään suuntaan". (Isokyrö)
Kevyttä 1-rivistä Erppo-äestä tehtiin 1920-luvun lopulla Smedsbyn kylällä Vaasassa ja sen parannettua versiota Pietarsaaren Konepajalla, joka teki myös Hankmo-äkeitä. 90-kiloinen ja metrin levyinen äes liikkui heikollakin hevosella, mutta Pellervo-lehden asiantuntija ei sen keveyttä arvostanut; "Ikävä kyllä on, on äestystyö Pohjanmaalla menossa väärään suuntaan". (Isokyrö) Kuva: Kimmo Kotta
Överum-traktoriaurojen maahantuonti alkoi 1930-luvulla, ensimmäinen malli oli Fordin markkinoima Nestor. Sotien jälkeen saataville tulivat huomattavasti järeämmin tehdyt Delfin ja Sesam (kuvassa), joihin sai ojaskohtaiset laukaisimet ja myöhemmin hydraulisen hallinnan. Nostolaitemalleja olivat mainittujen lisäksi Sefyr sekä Vulcan- paluuaura. (Ruotsinkylä)
Överum-traktoriaurojen maahantuonti alkoi 1930-luvulla, ensimmäinen malli oli Fordin markkinoima Nestor. Sotien jälkeen saataville tulivat huomattavasti järeämmin tehdyt Delfin ja Sesam (kuvassa), joihin sai ojaskohtaiset laukaisimet ja myöhemmin hydraulisen hallinnan. Nostolaitemalleja olivat mainittujen lisäksi Sefyr sekä Vulcan- paluuaura. (Ruotsinkylä) Kuva: Kimmo Kotta
Avo-ojakaudella kunnon isännän piertametkin olivat tehokäytössä, suojavyöhykkeitä ei tunnettu. 2-siipisillä auroilla kynnettäessä ojan varteen jäi vähintään puolimetrinen muokkaamaton kaistale. Siitä selvittiin piennarkyntölaitteella, jolla aura saatiin siirrettyä niin paljon sivuun, että ojien reunatkin saatiin nurin. Erityisen runsasta piennarkyntölaitteiden valmistus oli Ylihärmässä. (Isokyrö)
Avo-ojakaudella kunnon isännän piertametkin olivat tehokäytössä, suojavyöhykkeitä ei tunnettu. 2-siipisillä auroilla kynnettäessä ojan varteen jäi vähintään puolimetrinen muokkaamaton kaistale. Siitä selvittiin piennarkyntölaitteella, jolla aura saatiin siirrettyä niin paljon sivuun, että ojien reunatkin saatiin nurin. Erityisen runsasta piennarkyntölaitteiden valmistus oli Ylihärmässä. (Isokyrö) Kuva: Kimmo Kotta
Ilmeisesti punkalaitumelaisen Uuno Koiviston alun perin keksimä seiväskaira oli verraton apu entisajan heinäpellolla. Seipäälle tuli reikä muutamassa sekunnissa kovaankin saveen. Seipäät kulkivat mukana ja toimivat välttämättömänä lisäpainona. Tämä kaira on oletettavasti Elho, jonka kulmavaihdetta pystyi heinäajan ulkopuolella käyttämään lannoitteenlevittimessä. (Tammela)
Ilmeisesti punkalaitumelaisen Uuno Koiviston alun perin keksimä seiväskaira oli verraton apu entisajan heinäpellolla. Seipäälle tuli reikä muutamassa sekunnissa kovaankin saveen. Seipäät kulkivat mukana ja toimivat välttämättömänä lisäpainona. Tämä kaira on oletettavasti Elho, jonka kulmavaihdetta pystyi heinäajan ulkopuolella käyttämään lannoitteenlevittimessä. (Tammela) Kuva: Kimmo Kotta
Silputtu olki meni pienempään tilaan, toimi paremmin kuivikkeena ja oli valmista hevosappeen raaka-ainetta. Tunnetuin silppumylly oli Vammalan Konepajan Nira, joka voitiin lisätä puimakoneen ja lietson väliin, jolloin oljesta tuli valmista jo puintivaiheessa. Kuvan mukainen erillinen käyttökin oli yleistä. Vammalan Konepaja teki silppukoneiden ja monien muiden tuotteiden lisäksi vesipumppuja ja tekee vieläkin. Nira on lyhenne perustaja Niilo Rannin nimestä. (Jämsä)
Silputtu olki meni pienempään tilaan, toimi paremmin kuivikkeena ja oli valmista hevosappeen raaka-ainetta. Tunnetuin silppumylly oli Vammalan Konepajan Nira, joka voitiin lisätä puimakoneen ja lietson väliin, jolloin oljesta tuli valmista jo puintivaiheessa. Kuvan mukainen erillinen käyttökin oli yleistä. Vammalan Konepaja teki silppukoneiden ja monien muiden tuotteiden lisäksi vesipumppuja ja tekee vieläkin. Nira on lyhenne perustaja Niilo Rannin nimestä. (Jämsä) Kuva: Kimmo Kotta
Fergusoniin oli saatavilla kymmeniä työvälineitä, joista läheskään kaikki eivät toimineet Suomessa, mutta perunannosto on joka puolella suunnilleen samanlaista. Niinpä D-HE 20 -heittopyöräkone kaivoi perunaa ylös siinä missä kotimaiset "Pottu-Villetkin". Pyörivään lautaseen kiinnitetyt puikot viskelivät perunat vantaalta vasemmalle sivulle, missä erillinen ropelli järjesti ne siistiin jonoon. Isojen kivien varalta järjestelmässä oli ylikuormakytkin. (Loppi)
Fergusoniin oli saatavilla kymmeniä työvälineitä, joista läheskään kaikki eivät toimineet Suomessa, mutta perunannosto on joka puolella suunnilleen samanlaista. Niinpä D-HE 20 -heittopyöräkone kaivoi perunaa ylös siinä missä kotimaiset "Pottu-Villetkin". Pyörivään lautaseen kiinnitetyt puikot viskelivät perunat vantaalta vasemmalle sivulle, missä erillinen ropelli järjesti ne siistiin jonoon. Isojen kivien varalta järjestelmässä oli ylikuormakytkin. (Loppi) Kuva: Kimmo Kotta
Kiteeläinen Aarne Luukkainen kyllästyi aikanaan kantamaan reppuruiskua, niinpä kotipajassa syntyi etevä myrkytyskone. Laite liikkuu Solifer-moottorin voimalla, riittävän pieniä nopeuksia on saatu tuplavälityksellä. Pumppu saa liikkeensä vetopyörästä entisajan dynamo- systeemillä. Nestesäiliö ja ruiskutuspuomi eivät tässä ole paikallaan. Puomin tilalle on voitu vaihtaa Timo-heinänsiemenenkylvökone, minkä ohella laitetta on käytetty perunan multaamiseen. (Kitee)
Kiteeläinen Aarne Luukkainen kyllästyi aikanaan kantamaan reppuruiskua, niinpä kotipajassa syntyi etevä myrkytyskone. Laite liikkuu Solifer-moottorin voimalla, riittävän pieniä nopeuksia on saatu tuplavälityksellä. Pumppu saa liikkeensä vetopyörästä entisajan dynamo- systeemillä. Nestesäiliö ja ruiskutuspuomi eivät tässä ole paikallaan. Puomin tilalle on voitu vaihtaa Timo-heinänsiemenenkylvökone, minkä ohella laitetta on käytetty perunan multaamiseen. (Kitee) Kuva: Kimmo Kotta
Noukinvaunujen edeltäjä oli perävaunun jälkeen kiinnitettävä heinäkuormaaja, jonka noukinlaitteita ja edestakaisin liikkuvia kuormaushankoja tai elevaattoria pyöritettiin kannatuspyörään yhdistetyllä ketjulla. Oljen ja kuivaheinän lisäksi muutamilla malleilla pystyi lastaamaan tuorettakin ruohoa. Lastauslaite ei 1950-luvulla maksanut juuri niittokonetta enempää, mutta kovin yleisiä ne eivät meillä olleet. Kuvassa karho siirtyy vaunuun englantilaisella McCormickilla. (Somero)
Noukinvaunujen edeltäjä oli perävaunun jälkeen kiinnitettävä heinäkuormaaja, jonka noukinlaitteita ja edestakaisin liikkuvia kuormaushankoja tai elevaattoria pyöritettiin kannatuspyörään yhdistetyllä ketjulla. Oljen ja kuivaheinän lisäksi muutamilla malleilla pystyi lastaamaan tuorettakin ruohoa. Lastauslaite ei 1950-luvulla maksanut juuri niittokonetta enempää, mutta kovin yleisiä ne eivät meillä olleet. Kuvassa karho siirtyy vaunuun englantilaisella McCormickilla. (Somero) Kuva: Kimmo Kotta
Puimakone löytyi ennen sotia jo jokaisesta kylästä, jossa harjoitettiin vähänkään tehokkaampaa viljelyä. Isot tilat ostivat omia koneita, pienviljelijät perustivat puimaosuuskuntia, joihin saattoi kuulua hyvinkin monia talouksia. Konetta ja maamoottoria kierrätettiin talosta taloon, kunnes viimeinenkin erä oli laarissa. Kuvassa Rosenlewin pienviljelyskone Sampo 40, jonka tuntitehoksi kauralla luvattiin 15–20 hl, (Jämsä)
Puimakone löytyi ennen sotia jo jokaisesta kylästä, jossa harjoitettiin vähänkään tehokkaampaa viljelyä. Isot tilat ostivat omia koneita, pienviljelijät perustivat puimaosuuskuntia, joihin saattoi kuulua hyvinkin monia talouksia. Konetta ja maamoottoria kierrätettiin talosta taloon, kunnes viimeinenkin erä oli laarissa. Kuvassa Rosenlewin pienviljelyskone Sampo 40, jonka tuntitehoksi kauralla luvattiin 15–20 hl, (Jämsä) Kuva: Kimmo Kotta
Olkien siirtelyssä oli oma touhunsa, mutta jos moottorissa oli ylimääräistä puhtia, niin lietsolla pahnat sai puhallettua hangolla koskematta kymmenien metrien päähän. Kuvassa Sampo 550, joka sai tunnissa pussiin jopa 30 hehtoa. (Ruotsinkylä)
Olkien siirtelyssä oli oma touhunsa, mutta jos moottorissa oli ylimääräistä puhtia, niin lietsolla pahnat sai puhallettua hangolla koskematta kymmenien metrien päähän. Kuvassa Sampo 550, joka sai tunnissa pussiin jopa 30 hehtoa. (Ruotsinkylä) Kuva: Kimmo Kotta
Taittuvarunkoiset "Perhos-Sampot" tulivat myyntiin 1950-luvun alussa 2,3-, 2,7- ja 3-metrisinä malleina. Peltoteillä oli kapeita, juuri ja juuri traktorin mentäviä veräjiä, joista jäykkärunkoinen äes ei olisi mahtunut pujottelemallakaan, mutta Sampo meni siitä mistä traktorikin. Näitä Sampoja tehtiin 1970- luvulle asti, mutta Rosenlewin äestuotannon ostanut Wärtsilä ei sen tekemistä jatkanut. (Jämsä)
Taittuvarunkoiset "Perhos-Sampot" tulivat myyntiin 1950-luvun alussa 2,3-, 2,7- ja 3-metrisinä malleina. Peltoteillä oli kapeita, juuri ja juuri traktorin mentäviä veräjiä, joista jäykkärunkoinen äes ei olisi mahtunut pujottelemallakaan, mutta Sampo meni siitä mistä traktorikin. Näitä Sampoja tehtiin 1970- luvulle asti, mutta Rosenlewin äestuotannon ostanut Wärtsilä ei sen tekemistä jatkanut. (Jämsä) Kuva: Kimmo Kotta
Lannanlevitys oli entisajan peltotöistä työläimpiä. Hevosvetoisia levittimiä oli saatavilla jo 1920-luvulla, mutta toimivampia laitteita piti odottaa vielä vuosikymmeniä. Sotien jälkeen yleistyneet traktorilevittimet ottivat voimansa perävaunun toisesta pyörästä, millä systeemillä levitysmäärä pysyi samana ajonopeudesta riippumatta, mutta tiukka lasti sai pyörän luistamaan. Myöhemmissä nivelakselikäyttöisissä vaunuissa toiminta oli varmempaa, määrä saatiin pysymään vakiona ajovoimanotolla, joka kehitettiin nimenomaan siihen tarkoitukseen. Tämä englantilainen McCormick B200 on vielä pyörävetoinen. (Ruotsinkylä)
Lannanlevitys oli entisajan peltotöistä työläimpiä. Hevosvetoisia levittimiä oli saatavilla jo 1920-luvulla, mutta toimivampia laitteita piti odottaa vielä vuosikymmeniä. Sotien jälkeen yleistyneet traktorilevittimet ottivat voimansa perävaunun toisesta pyörästä, millä systeemillä levitysmäärä pysyi samana ajonopeudesta riippumatta, mutta tiukka lasti sai pyörän luistamaan. Myöhemmissä nivelakselikäyttöisissä vaunuissa toiminta oli varmempaa, määrä saatiin pysymään vakiona ajovoimanotolla, joka kehitettiin nimenomaan siihen tarkoitukseen. Tämä englantilainen McCormick B200 on vielä pyörävetoinen. (Ruotsinkylä) Kuva: Kimmo Kotta
Ajopuimureiden myynti meni vetopuimureiden ohi jo vuonna 1951, jolloin tänne tulivat ensimmäiset Massey-Harrikset. Hinattavillakin oli menekkiä lähes 20 vuoden ajan, mutta lopussa melko heikosti. Yleisin ja monien mielestä paras vetopuimuri oli ruotsalaisen Westeråsmaskiner Ab:n 5-jalkainen Aros, jota myytiin parhaimmillaan sadan koneen vuosivauhdilla. Malli pysyi koko tuotantokauden 1947–69 samana, viimeiset Arokset Hankkija möi vuonna 1971. (Somero)
Ajopuimureiden myynti meni vetopuimureiden ohi jo vuonna 1951, jolloin tänne tulivat ensimmäiset Massey-Harrikset. Hinattavillakin oli menekkiä lähes 20 vuoden ajan, mutta lopussa melko heikosti. Yleisin ja monien mielestä paras vetopuimuri oli ruotsalaisen Westeråsmaskiner Ab:n 5-jalkainen Aros, jota myytiin parhaimmillaan sadan koneen vuosivauhdilla. Malli pysyi koko tuotantokauden 1947–69 samana, viimeiset Arokset Hankkija möi vuonna 1971. (Somero) Kuva: Kimmo Kotta
Traktorivetoisia kylvökoneita oli saatavilla jo ennen sotia, mutta enemmälti niistä alettiin kiinnostua vasta 1960-luvun puolella, jolloin tarjolla oli jo laaja valikoima nostolaitekoneita. Kotimaisia merkkejä olivat Hankkijan Juko sekä Wärtsilän tekemä ja Keskon markkinoima Nasta. SMK möi McCormickia, Labor AVA-Herkulesta, Tivea ja Fionaa. Tässä 2-metrisessä Nastassa on 15 kiekkovannasta, säiliöön on mahtunut 2 hehtoa, eli reilun puolen hehtaarin annos. Myöhemmin tuotemerkiksi vaihtui Pomo. (Tammela)
Traktorivetoisia kylvökoneita oli saatavilla jo ennen sotia, mutta enemmälti niistä alettiin kiinnostua vasta 1960-luvun puolella, jolloin tarjolla oli jo laaja valikoima nostolaitekoneita. Kotimaisia merkkejä olivat Hankkijan Juko sekä Wärtsilän tekemä ja Keskon markkinoima Nasta. SMK möi McCormickia, Labor AVA-Herkulesta, Tivea ja Fionaa. Tässä 2-metrisessä Nastassa on 15 kiekkovannasta, säiliöön on mahtunut 2 hehtoa, eli reilun puolen hehtaarin annos. Myöhemmin tuotemerkiksi vaihtui Pomo. (Tammela) Kuva: Kimmo Kotta
Upein puimuririvistö löytyi Keuruun Kalettomasta. Samanlaista joukkoa Pikku-Massikoita ei liene nähty sitten 1960-luvun isojen yhteisluovutusten. Rivin ensimmäinen ohjusalustapuimuri oli tekstien mukaan peräti maaseudun puolustaja. Jööti oli koko Massikan mittainen, joten sen puolesta ainakin Kalettoman kylän luulisi olevan uhkilta turvassa. (Keuruu)
Upein puimuririvistö löytyi Keuruun Kalettomasta. Samanlaista joukkoa Pikku-Massikoita ei liene nähty sitten 1960-luvun isojen yhteisluovutusten. Rivin ensimmäinen ohjusalustapuimuri oli tekstien mukaan peräti maaseudun puolustaja. Jööti oli koko Massikan mittainen, joten sen puolesta ainakin Kalettoman kylän luulisi olevan uhkilta turvassa. (Keuruu) Kuva: Kimmo Kotta
Fahr pani 1960-luvun puolivälissä koko mallistonsa uusiksi – Gottmadingenin tehtaalla oli tarjota mallit M44, M66 ja M88, leikkuuleveyksiltään 192 cm, 255 cm ja 300 cm. Kahdessa suurimmassa oli 4-sylinteriset Deutz-dieselit, kuvan pienimmässä M44:ssä Mersun 1,7-litrainen nelonen. Suomessa myytiin noihin aikoihin yli 2 000 puimuria vuodessa ja isommassa osassa oli vielä säkityslaitteet. Säiliö-Fahreissakin oli säkitystaso, jos joku halusi puida säkkeihin, niin jakaja kiinnitettiin tyhjennysputken liitokseen ja annettiin kierukan pyöriä koko ajan. (Isokyrö)
Fahr pani 1960-luvun puolivälissä koko mallistonsa uusiksi – Gottmadingenin tehtaalla oli tarjota mallit M44, M66 ja M88, leikkuuleveyksiltään 192 cm, 255 cm ja 300 cm. Kahdessa suurimmassa oli 4-sylinteriset Deutz-dieselit, kuvan pienimmässä M44:ssä Mersun 1,7-litrainen nelonen. Suomessa myytiin noihin aikoihin yli 2 000 puimuria vuodessa ja isommassa osassa oli vielä säkityslaitteet. Säiliö-Fahreissakin oli säkitystaso, jos joku halusi puida säkkeihin, niin jakaja kiinnitettiin tyhjennysputken liitokseen ja annettiin kierukan pyöriä koko ajan. (Isokyrö) Kuva: Kimmo Kotta
Rosenlewin puimurimallistoon kuului 1960-luvun alussa 6 jalan pöydällä ja Volkkarin moottorilla varustettu Sampo 657, sekä 7 jalan suurtehopuimuri 782, jonka voimanlähteenä oli 39 hv:n Pikku-Perkins 4.99. Alussa Sampoa möivät SMK, Kesko ja Hankkija, mutta jatkossa pelkästään SMK. Vuoteen 1967 mennessä Pikku-Sampoja valmistui  2 572 kappaletta, Ukko-Sampoja 1 811. (Isokyrö)
Rosenlewin puimurimallistoon kuului 1960-luvun alussa 6 jalan pöydällä ja Volkkarin moottorilla varustettu Sampo 657, sekä 7 jalan suurtehopuimuri 782, jonka voimanlähteenä oli 39 hv:n Pikku-Perkins 4.99. Alussa Sampoa möivät SMK, Kesko ja Hankkija, mutta jatkossa pelkästään SMK. Vuoteen 1967 mennessä Pikku-Sampoja valmistui 2 572 kappaletta, Ukko-Sampoja 1 811. (Isokyrö) Kuva: Kimmo Kotta
Fahr MD3 ajopuimurin maahantuonti oli Keskon suunnitelmissa heti 1950-luvun alussa, mutta se jäi pariin koneeseen. Vakolassa Fahriin rakennettiin jäähdytysnesteellä ja pakosarjalla lämmennyt kuivurikin, mutta testi ei antanut aihetta jatkoon. Vuosikymmenen lopulla Kesko aloitti uuden Fahr MDL:n tuonnin, josta tuli heti kolmanneksi yleisin merkki, menekkiä oli 300 puimurin verran vuodessa. 7-jalkaisena ja päälle 2-tonnisena se sopi meille hyvin, eikä tekniikassakaan ollut vikaa. MDL:ää on tuotu ehkä 1 500 kappaletta. (Riihimäki)
Fahr MD3 ajopuimurin maahantuonti oli Keskon suunnitelmissa heti 1950-luvun alussa, mutta se jäi pariin koneeseen. Vakolassa Fahriin rakennettiin jäähdytysnesteellä ja pakosarjalla lämmennyt kuivurikin, mutta testi ei antanut aihetta jatkoon. Vuosikymmenen lopulla Kesko aloitti uuden Fahr MDL:n tuonnin, josta tuli heti kolmanneksi yleisin merkki, menekkiä oli 300 puimurin verran vuodessa. 7-jalkaisena ja päälle 2-tonnisena se sopi meille hyvin, eikä tekniikassakaan ollut vikaa. MDL:ää on tuotu ehkä 1 500 kappaletta. (Riihimäki) Kuva: Kimmo Kotta
Ruotsalaisen Thermaeniuksen puimurituotanto alkoi heti sotien jälkeen. Aluksi ohjelmassa olivat 4- ja 6-jalkaiset vetopuimurit, vuodesta 1953 lähtien myös isomman hinattavan tekniikkaan perustunut ajopuimuri. Vuonna 1957 Thermaenius esitteli pienen 6 jalan ajopuimurin ST256, jolle ilmeni heti runsasta kysyntää, kuuluihan se samaan pikkupuimureiden sarjaan kuin huippusuosittu Massey-Harris 630. Vuonna 1960 Arvika-Thermaenius ja BM-Volvo fuusioituivat, jonka jälkeen sen tuotanto jatkui Volvo ST257 -merkkisenä. Vuoteen 1967 mennessä valmistui 10 817 kappaletta, eli enemmän kuin mitään muuta ruotsalaista puimurimallia. (Isokyrö)
Ruotsalaisen Thermaeniuksen puimurituotanto alkoi heti sotien jälkeen. Aluksi ohjelmassa olivat 4- ja 6-jalkaiset vetopuimurit, vuodesta 1953 lähtien myös isomman hinattavan tekniikkaan perustunut ajopuimuri. Vuonna 1957 Thermaenius esitteli pienen 6 jalan ajopuimurin ST256, jolle ilmeni heti runsasta kysyntää, kuuluihan se samaan pikkupuimureiden sarjaan kuin huippusuosittu Massey-Harris 630. Vuonna 1960 Arvika-Thermaenius ja BM-Volvo fuusioituivat, jonka jälkeen sen tuotanto jatkui Volvo ST257 -merkkisenä. Vuoteen 1967 mennessä valmistui 10 817 kappaletta, eli enemmän kuin mitään muuta ruotsalaista puimurimallia. (Isokyrö) Kuva: Kimmo Kotta
Claas suunnitteli 1950-luvun lopulla itsekulkevan Huckepack-puimurin, jonka alustaa pystyi käyttämään työkonekantajatraktorina, mutta projekti kaatui muutamaan huonoon ominaisuuteen ja kysynnän puutteeseen. Vuonna 1958 Huckepackin tilalle esiteltiin oikeat ajopuimurit Europa ja Columbus. 7 jalan Europaa tehtiin vuoteen 1968, 6-jalkaista kuvan Columbusta pari vuotta pitempään. (Riihimäki)
Claas suunnitteli 1950-luvun lopulla itsekulkevan Huckepack-puimurin, jonka alustaa pystyi käyttämään työkonekantajatraktorina, mutta projekti kaatui muutamaan huonoon ominaisuuteen ja kysynnän puutteeseen. Vuonna 1958 Huckepackin tilalle esiteltiin oikeat ajopuimurit Europa ja Columbus. 7 jalan Europaa tehtiin vuoteen 1968, 6-jalkaista kuvan Columbusta pari vuotta pitempään. (Riihimäki) Kuva: Kimmo Kotta
Claasin kaikissa puimureissa oli alkuaikoina hieman outoja rakenteita. Columbuksen erikoisuus on sen moottorin kiinnitys. Ihan kuin suunnittelija olisi vasta loppumetreillä muistanut, että puimurissahan on oltava moottorikin, mutta sille ei tullut piirrettyä tilaa. (Riihimäki)
Claasin kaikissa puimureissa oli alkuaikoina hieman outoja rakenteita. Columbuksen erikoisuus on sen moottorin kiinnitys. Ihan kuin suunnittelija olisi vasta loppumetreillä muistanut, että puimurissahan on oltava moottorikin, mutta sille ei tullut piirrettyä tilaa. (Riihimäki) Kuva: Kimmo Kotta
Irtoviljan myötä päästiin raskaasta säkkisavotasta, mutta kippaaminen ei onnistunut joka paikassa. Koneviestissäkin julkaistiin amerikkalaistyylisten kierukkavaunujen teko-ohjeita. Nivelakselilla pyöritettävällä pohjaruuvilla lastin pystyi purkamaan matalaankin varastoon, ja kierroslukua muuttamalla syötön sai passattua yksiin ketjun jatkona mahdollisesti olleen kierukkakuljettimen kanssa. (Isokyrö)
Irtoviljan myötä päästiin raskaasta säkkisavotasta, mutta kippaaminen ei onnistunut joka paikassa. Koneviestissäkin julkaistiin amerikkalaistyylisten kierukkavaunujen teko-ohjeita. Nivelakselilla pyöritettävällä pohjaruuvilla lastin pystyi purkamaan matalaankin varastoon, ja kierroslukua muuttamalla syötön sai passattua yksiin ketjun jatkona mahdollisesti olleen kierukkakuljettimen kanssa. (Isokyrö) Kuva: Kimmo Kotta
Kurikkalaisen Velsa Oy:n Valtti-kuivuri on samanlainen kompakti paketti kuin nykyiset vaunukuivurit, systeemikin on suunnilleen sama. Valtin sisuksiin on mahtunut kerralla 2 kuutiota viljaa, joka on kuivunut tunnissa, jos kosteutta on pitänyt poistaa 4 %. Metrisiä halkoja on siinä ajassa palanut 30–50 kilon verran. (Isäkyrö)
Kurikkalaisen Velsa Oy:n Valtti-kuivuri on samanlainen kompakti paketti kuin nykyiset vaunukuivurit, systeemikin on suunnilleen sama. Valtin sisuksiin on mahtunut kerralla 2 kuutiota viljaa, joka on kuivunut tunnissa, jos kosteutta on pitänyt poistaa 4 %. Metrisiä halkoja on siinä ajassa palanut 30–50 kilon verran. (Isäkyrö) Kuva: Kimmo Kotta
Lämmin ilma on siirretty lietson imulla uunista viljakerrokseen, mikä on ollut paloturvallisuuden kannalta hieman epäilyttävä ratkaisu, samoin uunin sijoittaminen puurakenteisen kennoston alle. (Isokyrö)
Lämmin ilma on siirretty lietson imulla uunista viljakerrokseen, mikä on ollut paloturvallisuuden kannalta hieman epäilyttävä ratkaisu, samoin uunin sijoittaminen puurakenteisen kennoston alle. (Isokyrö) Kuva: Kimmo Kotta
Järvikylän kartanoon muutama vuosi sitten Englannista ostettu Robey-lokomobiili on ollut aktiivivuotensa Chilessä, missä sillä on jauhettu guanoa, eli lintujen ja lepakoiden kivettynyttä lantaa. Väkilannoitteiden lisäksi guanoa käytettiin räjähteissä. Järvikylän alkuperäisellä Robeylla on pyöritetty puimakoneiden, sirkkeleiden, myllyjen ja muiden tavallisempien koneiden lisäksi kartanomeijerin separaattoria. (Nurmes)
Järvikylän kartanoon muutama vuosi sitten Englannista ostettu Robey-lokomobiili on ollut aktiivivuotensa Chilessä, missä sillä on jauhettu guanoa, eli lintujen ja lepakoiden kivettynyttä lantaa. Väkilannoitteiden lisäksi guanoa käytettiin räjähteissä. Järvikylän alkuperäisellä Robeylla on pyöritetty puimakoneiden, sirkkeleiden, myllyjen ja muiden tavallisempien koneiden lisäksi kartanomeijerin separaattoria. (Nurmes) Kuva: Kimmo Kotta
Romutetuista kuorma-autoista tehtiin takavuosina monessa kyläpajassa vetäviä perävaunuja. Ajovoimanottoja ei ollut kuin muutamassa traktorimerkissä, mutta yleensä pari perävaunun vaihteiston numeroa passasi yksiin jonkun traktorin vaihteen kanssa. Hydrauliikan öljytilavuudetkin olivat vaatimattomia, yleensä alle 10 litraa, mutta siitäkään ei ollut haittaa, jos vaunussa oli mekaaninen, ulosotolla pyöritettävä kippi. (Oulainen)
Romutetuista kuorma-autoista tehtiin takavuosina monessa kyläpajassa vetäviä perävaunuja. Ajovoimanottoja ei ollut kuin muutamassa traktorimerkissä, mutta yleensä pari perävaunun vaihteiston numeroa passasi yksiin jonkun traktorin vaihteen kanssa. Hydrauliikan öljytilavuudetkin olivat vaatimattomia, yleensä alle 10 litraa, mutta siitäkään ei ollut haittaa, jos vaunussa oli mekaaninen, ulosotolla pyöritettävä kippi. (Oulainen) Kuva: Kimmo Kotta
Kenttäsahuri oli jokakeväinen ilmestys varmaan useammassa Suomen maalaiskylässä. Monet muistelevat olleensa kaasumiehenä, jos sirkkeliä pyöritettiin Zetorilla. Raskas vauhtipyörä kiihtyi hitaasti ja säätäjä oli laiska. Sahatessa loppui puhti, mutta pöytää takaisin vedettäessä kierroksia oli turhan paljon. Kaasumies ennakoi tilannetta ja lisäsi jynyä, kun terä lähestyi tukkia, ja löysäsi, kun puu oli halkaistu. (Oulainen)
Kenttäsahuri oli jokakeväinen ilmestys varmaan useammassa Suomen maalaiskylässä. Monet muistelevat olleensa kaasumiehenä, jos sirkkeliä pyöritettiin Zetorilla. Raskas vauhtipyörä kiihtyi hitaasti ja säätäjä oli laiska. Sahatessa loppui puhti, mutta pöytää takaisin vedettäessä kierroksia oli turhan paljon. Kaasumies ennakoi tilannetta ja lisäsi jynyä, kun terä lähestyi tukkia, ja löysäsi, kun puu oli halkaistu. (Oulainen) Kuva: Kimmo Kotta
Tunnetuin suomalainen trukkivalmistaja oli haminalainen Orasvuon Konepaja, joka teki noin 400 Fordson- ja Ford-pohjaista sekä parisataa komponenteista koottua trukkia. Pienempiä toimijoita olivat Wimo-merkillä Hämeenlinnassa Valmet- ja Leyland-pohjaisia trukkeja tehnyt Widingin Moottoripaja, sekä Mellilän konepaja, jonka tuotemerkki oli Melnos. Alustana käytettiin yleensä Super Majoria, mutta myös kuvan David Brown 950:ttä. (Riihimäki)
Tunnetuin suomalainen trukkivalmistaja oli haminalainen Orasvuon Konepaja, joka teki noin 400 Fordson- ja Ford-pohjaista sekä parisataa komponenteista koottua trukkia. Pienempiä toimijoita olivat Wimo-merkillä Hämeenlinnassa Valmet- ja Leyland-pohjaisia trukkeja tehnyt Widingin Moottoripaja, sekä Mellilän konepaja, jonka tuotemerkki oli Melnos. Alustana käytettiin yleensä Super Majoria, mutta myös kuvan David Brown 950:ttä. (Riihimäki) Kuva: Kimmo Kotta
Takakuormaimien yleistyminen alkoi 1960-luvun alussa, kysyntää riitti liki 30 vuoden ajan. Nelivetoaikana niille ei ole ollut enää välttämätöntä tarvetta. Mellilän Konepajan Renki oli takakuormaimista kehittyneimpiä. Kauhassa oli hydraulinen hallinta, irrotusvoimaa kilpailijoihin verrattuna huomattavan runsaasti ja tukirulla, joka mahdollisti ajamisen, vaikka traktorin nokka keikkui ilmassa. (Loppi)
Takakuormaimien yleistyminen alkoi 1960-luvun alussa, kysyntää riitti liki 30 vuoden ajan. Nelivetoaikana niille ei ole ollut enää välttämätöntä tarvetta. Mellilän Konepajan Renki oli takakuormaimista kehittyneimpiä. Kauhassa oli hydraulinen hallinta, irrotusvoimaa kilpailijoihin verrattuna huomattavan runsaasti ja tukirulla, joka mahdollisti ajamisen, vaikka traktorin nokka keikkui ilmassa. (Loppi) Kuva: Kimmo Kotta
Amerikkalaisessa David Bradley -sahassa laipalle on kaksi kiinnitysmahdollisuutta, ulommalla saatiin superlyhyt kanto, sisemmällä saha oli kuitenkin paremmassa tasapainossa. Mikäs esti käyttämästä kahta laippaa yhtaikaa, jos oli tarvista 10-senttisille pätkille. Moottorisahojen ohella David Bradley teki muun muassa sarvitraktoreita. (Ruotsinkylä)
Amerikkalaisessa David Bradley -sahassa laipalle on kaksi kiinnitysmahdollisuutta, ulommalla saatiin superlyhyt kanto, sisemmällä saha oli kuitenkin paremmassa tasapainossa. Mikäs esti käyttämästä kahta laippaa yhtaikaa, jos oli tarvista 10-senttisille pätkille. Moottorisahojen ohella David Bradley teki muun muassa sarvitraktoreita. (Ruotsinkylä) Kuva: Kimmo Kotta
Verkkosiilokuivureita tehtiin Pohjanmaalla useassa pajassa, tämän Kruunu-merkkisen on valmistanut ylihärmäläinen Keskikunnan Kone. Tässä kuivurityypissä vilja on kahden verkkolieriön välissä, kuumaa ilmaa puhalletaan sisemmän lieriön keskelle, mistä se tulee paineella sitä ympäröivän viljakerroksen läpi ulos. Täyttöön, kierrätykseen ja tyhjennykseen käytetään lietson kehittämää ilmavirtaa. (Isokyrö)
Verkkosiilokuivureita tehtiin Pohjanmaalla useassa pajassa, tämän Kruunu-merkkisen on valmistanut ylihärmäläinen Keskikunnan Kone. Tässä kuivurityypissä vilja on kahden verkkolieriön välissä, kuumaa ilmaa puhalletaan sisemmän lieriön keskelle, mistä se tulee paineella sitä ympäröivän viljakerroksen läpi ulos. Täyttöön, kierrätykseen ja tyhjennykseen käytetään lietson kehittämää ilmavirtaa. (Isokyrö) Kuva: Kimmo Kotta
Vaijerikäyttöisten "hullujussien" tilalle alkoi 1960-luvun puolella tulla hydraulisia koneita, englantilainen Priestman Beaver (majava) oli ensimmäisiä. Päälle 10-tonnisen koneen ajovoimansiirto on vielä mekaaninen, moottori 53 hv:n Ford. Ensimmäinen Priestman-kaivinkone tuli Suomeen jo vuonna 1890, maahantuojana toimi seuraavat 83 vuotta Axel von Knorringin Teknillinen Toimisto. (Riihimäki)
Vaijerikäyttöisten "hullujussien" tilalle alkoi 1960-luvun puolella tulla hydraulisia koneita, englantilainen Priestman Beaver (majava) oli ensimmäisiä. Päälle 10-tonnisen koneen ajovoimansiirto on vielä mekaaninen, moottori 53 hv:n Ford. Ensimmäinen Priestman-kaivinkone tuli Suomeen jo vuonna 1890, maahantuojana toimi seuraavat 83 vuotta Axel von Knorringin Teknillinen Toimisto. (Riihimäki) Kuva: Kimmo Kotta
Perävaunualustalle sovitetut traktorikäyttöiset Temmekset ja Pikku-Jussit eivät olleet lajinsa viimeisiä. Vielä 1980-luvulla tehtiin parillakin eri merkillä hinattavia hydraulisia koneita, nyt samanlaisia, mutta pienempiä kaupitellaan mönkijöihin. Puolalainen Cyklop oli aikanaan KoneSokoksen myynnissä. Alun perin siihen on kuulunut kevytrakenteinen ohjaamokin. Samanlaista Cyklopia myydään Puolassa vieläkin. (Oulainen)
Perävaunualustalle sovitetut traktorikäyttöiset Temmekset ja Pikku-Jussit eivät olleet lajinsa viimeisiä. Vielä 1980-luvulla tehtiin parillakin eri merkillä hinattavia hydraulisia koneita, nyt samanlaisia, mutta pienempiä kaupitellaan mönkijöihin. Puolalainen Cyklop oli aikanaan KoneSokoksen myynnissä. Alun perin siihen on kuulunut kevytrakenteinen ohjaamokin. Samanlaista Cyklopia myydään Puolassa vieläkin. (Oulainen) Kuva: Kimmo Kotta
Ruotsalainen veturinkuljettaja John Sonerud perusti veljiensä ja muutaman norjalaissijoittajan kanssa vuonna 1959 Svenska Hymas Ab:n, jonka tekemiä Hymas 4-kaivureita markkinoivat meillä ainakin Työväline ja Kesko. Kuvassa Hymas 4 Super asennettuna Nuffield 460 -traktoriin. Muutamat tuontikaivurit eivät toimineet täällä kunnolla, muun muassa routa ja kivet aiheuttivat ongelmia, mutta Hymas pelasi kaikissa olosuhteissa. Nykyinen merkki on Huddig. (Keuruu)
Ruotsalainen veturinkuljettaja John Sonerud perusti veljiensä ja muutaman norjalaissijoittajan kanssa vuonna 1959 Svenska Hymas Ab:n, jonka tekemiä Hymas 4-kaivureita markkinoivat meillä ainakin Työväline ja Kesko. Kuvassa Hymas 4 Super asennettuna Nuffield 460 -traktoriin. Muutamat tuontikaivurit eivät toimineet täällä kunnolla, muun muassa routa ja kivet aiheuttivat ongelmia, mutta Hymas pelasi kaikissa olosuhteissa. Nykyinen merkki on Huddig. (Keuruu) Kuva: Kimmo Kotta
Caterpillar D6D:n valmistus alkoi USA:ssa, Japanissa ja Brasiliassa vuonna 1977 ja seuraavana vuotena Skotlannissa, missä useimmat Eurooppaan myydyt koneet tehtiin. Vajaassa 20 vuodessa kolmessa tehtaassa valmistui 48 876 konetta. D6D painaa varusteineen noin 14 tonnia, 10,5-litraisen turbokuutosen teho on 140 hv. (Oulainen)
Caterpillar D6D:n valmistus alkoi USA:ssa, Japanissa ja Brasiliassa vuonna 1977 ja seuraavana vuotena Skotlannissa, missä useimmat Eurooppaan myydyt koneet tehtiin. Vajaassa 20 vuodessa kolmessa tehtaassa valmistui 48 876 konetta. D6D painaa varusteineen noin 14 tonnia, 10,5-litraisen turbokuutosen teho on 140 hv. (Oulainen) Kuva: Kimmo Kotta
Omatekoisia metsäkoneita on värkätty monessa maatilapajassa, mutta harvemmin on onnistuttu yhtä hyvin kuin tässä runko-ohjatussa MF 165 -pohjaisessa kuormatraktorissa. Pohja on hyvin suojattu, kaikki yksityiskohdat ovat kokemuksen sanelemia. Pienellä viilailulla tätä epäilisi teolliseksi tuotteeksi. (Keuruu)
Omatekoisia metsäkoneita on värkätty monessa maatilapajassa, mutta harvemmin on onnistuttu yhtä hyvin kuin tässä runko-ohjatussa MF 165 -pohjaisessa kuormatraktorissa. Pohja on hyvin suojattu, kaikki yksityiskohdat ovat kokemuksen sanelemia. Pienellä viilailulla tätä epäilisi teolliseksi tuotteeksi. (Keuruu) Kuva: Kimmo Kotta
Traktoripohjaisten kuormaimien tuotanto alkoi Englannissa ja Ruotsissa 1950-luvun alussa, britit käyttivät alustakoneena lähes yksinomaan Majoria, ruotsalaiset Bolinder-Munktell BM36/36:tta. Systeemistä kiinnostuttiin meilläkin, tuotteliaimpia kuormaimien varustelijoita olivat Porkkalan Konepaja ja Auran Rautateollisuus Oy, jonka tekemä on kuvan Ara-Mikko. Takavetotraktoreita käytettäessä ilmeni pito-ongelmia, mutta County-pohjainen Mikko oli oikean pyöräkuormaajan veroinen menijä. (Ruotsinkylä)
Traktoripohjaisten kuormaimien tuotanto alkoi Englannissa ja Ruotsissa 1950-luvun alussa, britit käyttivät alustakoneena lähes yksinomaan Majoria, ruotsalaiset Bolinder-Munktell BM36/36:tta. Systeemistä kiinnostuttiin meilläkin, tuotteliaimpia kuormaimien varustelijoita olivat Porkkalan Konepaja ja Auran Rautateollisuus Oy, jonka tekemä on kuvan Ara-Mikko. Takavetotraktoreita käytettäessä ilmeni pito-ongelmia, mutta County-pohjainen Mikko oli oikean pyöräkuormaajan veroinen menijä. (Ruotsinkylä) Kuva: Kimmo Kotta
Elimäkeläisen Kaivinyhtymä P.Tuomisen Dinosaurus oli metsäojituksiin suunniteltu, komponenteista koottu kaivuri. Ensimmäiset 1960-luvulla valmistuneet koneet tulivat yrityksen omaan käyttöön, mutta niitä tehtiin myyntiinkin, yhteismäärä 1980-luvun alkuun mennessä oli 20 konetta. Moottorina oli yleensä 71 hv:n Ford, veto Sisu-nestemoottoreilla, maavara 59 cm ja työpaino 6,3 tonnia. Suunnittelussa huomioitiin myös ylläpitoremontit, letkujen vaihto on mahdollisimman helppoa, hitsausgeneraattori kuuluu vakiovarusteisiin jne. (Ruotsinkylä)
Elimäkeläisen Kaivinyhtymä P.Tuomisen Dinosaurus oli metsäojituksiin suunniteltu, komponenteista koottu kaivuri. Ensimmäiset 1960-luvulla valmistuneet koneet tulivat yrityksen omaan käyttöön, mutta niitä tehtiin myyntiinkin, yhteismäärä 1980-luvun alkuun mennessä oli 20 konetta. Moottorina oli yleensä 71 hv:n Ford, veto Sisu-nestemoottoreilla, maavara 59 cm ja työpaino 6,3 tonnia. Suunnittelussa huomioitiin myös ylläpitoremontit, letkujen vaihto on mahdollisimman helppoa, hitsausgeneraattori kuuluu vakiovarusteisiin jne. (Ruotsinkylä) Kuva: Kimmo Kotta
1970-luvun järeimpiin traktorikaivureihin kuulunutta Vammas Kersanttia sai Fiatiin, Leylandiin, Fordiin tai Volvoon asennettuna, tässä alustana on Leyland 272. Kaikilla kaivurimalleilla oli joku sotilasarvo, olihan valmistajana Puolustuslaitoksen Vammaskosken Tehdas. Kersantti oli ensimmäisiä 2-vipuohjattuja kaivureita ja siinä käytettiin kilpailijoihin verrattuna hyvin matalaa työpainetta 110 kg/cm²; "matalapaineinen, hyvämaineinen" kerrottiin mainoksissa. (Riihimäki)
1970-luvun järeimpiin traktorikaivureihin kuulunutta Vammas Kersanttia sai Fiatiin, Leylandiin, Fordiin tai Volvoon asennettuna, tässä alustana on Leyland 272. Kaikilla kaivurimalleilla oli joku sotilasarvo, olihan valmistajana Puolustuslaitoksen Vammaskosken Tehdas. Kersantti oli ensimmäisiä 2-vipuohjattuja kaivureita ja siinä käytettiin kilpailijoihin verrattuna hyvin matalaa työpainetta 110 kg/cm²; "matalapaineinen, hyvämaineinen" kerrottiin mainoksissa. (Riihimäki) Kuva: Kimmo Kotta
Alkuaan Helsingissä toimineen Työstö-Valu Oy:n ja myöhemmin Lännen Sokerin Säkylän konepajan tekemä Hydro-Master oli Riuku-Vammaksen ohella ensimmäisiä kotimaisia traktorikaivureita. Vuoteen 1971 mennessä valmistui päälle 1 000 kaivuria. (Oulainen)
Alkuaan Helsingissä toimineen Työstö-Valu Oy:n ja myöhemmin Lännen Sokerin Säkylän konepajan tekemä Hydro-Master oli Riuku-Vammaksen ohella ensimmäisiä kotimaisia traktorikaivureita. Vuoteen 1971 mennessä valmistui päälle 1 000 kaivuria. (Oulainen) Kuva: Kimmo Kotta
Kaivurin pikakiinnitystä pidettiin alkuaikoina tärkeänä ominaisuutena, mutta pian huomattiin, että kevytkin kaivuri tarvitsee vankan kiinnitysrungon ja traktori on viisaampaa pyhittää kokonaan kaivurialustaksi. (Oululainen)
Kaivurin pikakiinnitystä pidettiin alkuaikoina tärkeänä ominaisuutena, mutta pian huomattiin, että kevytkin kaivuri tarvitsee vankan kiinnitysrungon ja traktori on viisaampaa pyhittää kokonaan kaivurialustaksi. (Oululainen) Kuva: Kimmo Kotta
Tukon Kone Oy toi 1970-luvulle asti John Deeren pienikokoisia telatraktoreita, mutta menekki jäi melko vähäiseksi. alle 7-tonnisista koneista ei ollut raskaisiin töihin ja keveämmissä urakoissa nelivetoiset Countyt olivat kätevämpiä. John Deere 450/6410 on 65-hevosvoimainen, puskulevyineen 7-tonninen ja 8-vaihteinen. Työkonevalikoimaan on kuulunut kuormaaja, kaivuri ja vinssi. (Oulainen)
Tukon Kone Oy toi 1970-luvulle asti John Deeren pienikokoisia telatraktoreita, mutta menekki jäi melko vähäiseksi. alle 7-tonnisista koneista ei ollut raskaisiin töihin ja keveämmissä urakoissa nelivetoiset Countyt olivat kätevämpiä. John Deere 450/6410 on 65-hevosvoimainen, puskulevyineen 7-tonninen ja 8-vaihteinen. Työkonevalikoimaan on kuulunut kuormaaja, kaivuri ja vinssi. (Oulainen) Kuva: Kimmo Kotta
Lähinnä Volvon osista ja jakeluauton takalaitanostimesta koottu 4-vetoinen Pepator 253 -kuormaaja on omistajan mukaan jokatalvisessa hyötykäytössä. Lumi siirtyy varmasti, ja liian syvän hangen yllättäessä tilanteesta selvitään nokalla olevalla sähkövinssillä. (Keuruu)
Lähinnä Volvon osista ja jakeluauton takalaitanostimesta koottu 4-vetoinen Pepator 253 -kuormaaja on omistajan mukaan jokatalvisessa hyötykäytössä. Lumi siirtyy varmasti, ja liian syvän hangen yllättäessä tilanteesta selvitään nokalla olevalla sähkövinssillä. (Keuruu) Kuva: Kimmo Kotta
Seinäjokelainen veturimies Juho Röyskö rakensi 1920-luvulla T-Fordista niin pätevän traktorin, että se noteerattiin oikein Suomen Moottorilehdessä. Myöhemmin moottori oli sahattu 2-sylinteriseksi ja muunneltu koko kone sarvitraktoriksi. Kone päätyi 1980-luvulla ilmajokelaisen seppämestari Juho Mahlamäen käsiin, joka lisäsi siihen kääntyvillä pyörillä varustetun taka-akselin, jonka jälkeen se oli taas 4-pyörätraktori. Alkuperäisestä versiosta löytyy kuva Koneviestin Suomi 100 vuotta -sarjan artikkelista Pula-ajan peltovetäjiä (9/2017). (Keuruu)
Seinäjokelainen veturimies Juho Röyskö rakensi 1920-luvulla T-Fordista niin pätevän traktorin, että se noteerattiin oikein Suomen Moottorilehdessä. Myöhemmin moottori oli sahattu 2-sylinteriseksi ja muunneltu koko kone sarvitraktoriksi. Kone päätyi 1980-luvulla ilmajokelaisen seppämestari Juho Mahlamäen käsiin, joka lisäsi siihen kääntyvillä pyörillä varustetun taka-akselin, jonka jälkeen se oli taas 4-pyörätraktori. Alkuperäisestä versiosta löytyy kuva Koneviestin Suomi 100 vuotta -sarjan artikkelista Pula-ajan peltovetäjiä (9/2017). (Keuruu) Kuva: Kimmo Kotta
Hevoselle etsittiin aikanaan yhtä ketterää korvaajaa, yhdeksi vaihtoehdoksi suunniteltiin järeästä saksalaisesta Agria 2800 -sarvitraktorista muunneltua Drabant-juontokonetta. Tela-alusta on alkuperäinen saksalainen, samoin vinssi, muut varustelut on tehty Norjassa. Moottori on 1-sylinterinen ilmajäähdytetty Berning-diesel, teholtaan 8 hv. Drabant oli hyvin maastokelpoinen, mutta sen käytölle ei nähty tarvetta. Nyt mönkijäaikaan siihen voitaisiin suhtautua suvaitsevammin. (Riihimäki)
Hevoselle etsittiin aikanaan yhtä ketterää korvaajaa, yhdeksi vaihtoehdoksi suunniteltiin järeästä saksalaisesta Agria 2800 -sarvitraktorista muunneltua Drabant-juontokonetta. Tela-alusta on alkuperäinen saksalainen, samoin vinssi, muut varustelut on tehty Norjassa. Moottori on 1-sylinterinen ilmajäähdytetty Berning-diesel, teholtaan 8 hv. Drabant oli hyvin maastokelpoinen, mutta sen käytölle ei nähty tarvetta. Nyt mönkijäaikaan siihen voitaisiin suhtautua suvaitsevammin. (Riihimäki) Kuva: Kimmo Kotta
Kuntopyörän polkeminen on energian tuhlausta pahimmillaan, siinä ei synny kuin hukkaan valutettua hikeä. Taloudellisesti ajatteleva kuntoilija lisää pyöräänsä teräketjun ja katkoo salisessionsa aikana saunapuut. Teurossa esiteltiin tällainen kuntosaha, joka hyydyttää kovankin polkijan, ennen kuin teline on edes puolillaan. (Tammela)
Kuntopyörän polkeminen on energian tuhlausta pahimmillaan, siinä ei synny kuin hukkaan valutettua hikeä. Taloudellisesti ajatteleva kuntoilija lisää pyöräänsä teräketjun ja katkoo salisessionsa aikana saunapuut. Teurossa esiteltiin tällainen kuntosaha, joka hyydyttää kovankin polkijan, ennen kuin teline on edes puolillaan. (Tammela) Kuva: Kimmo Kotta
Ruohonleikkureilla, minikaivureilla ja sähköskoottereilla on tehty monenlaisia reissuennätyksiä, jotka ovat onnistuneet, jos matkavarusteet ovat olleet kunnossa. Tämä ajokki pääsee perille, oli päämäärä mikä tahansa, kaikkeen on varauduttu. Matka ei keskeydy, vaikka kesken keikan ilmensi tarvetta Senior-lypsykoneen lypsimille. (Keuruu)
Ruohonleikkureilla, minikaivureilla ja sähköskoottereilla on tehty monenlaisia reissuennätyksiä, jotka ovat onnistuneet, jos matkavarusteet ovat olleet kunnossa. Tämä ajokki pääsee perille, oli päämäärä mikä tahansa, kaikkeen on varauduttu. Matka ei keskeydy, vaikka kesken keikan ilmensi tarvetta Senior-lypsykoneen lypsimille. (Keuruu) Kuva: Kimmo Kotta
Ennen vanhaan kyläseppä liitti takomalla katkenneet viikatteen terät ja kärryjen akselit, teki naulat, puukot, saranat, pyssyt ja yleensä kaikki metalliesineet. Jos hammassärky yllätti, niin seppä veti reikiintyneen hampaan pois ilman ajanvarausta. Tärkein seppien tehtävä oli hevosten kengitys. Kengät olivat tietysti oman pajan tuotantoa, mittatilaustyönä tehtyjä. Puhoksen tapahtumassa kengitettiin hevonen keskellä paukkuvia ja jyskyttäviä maamoottoreita, eikä Polle ollut niistä moksiskaan. (Kitee)
Ennen vanhaan kyläseppä liitti takomalla katkenneet viikatteen terät ja kärryjen akselit, teki naulat, puukot, saranat, pyssyt ja yleensä kaikki metalliesineet. Jos hammassärky yllätti, niin seppä veti reikiintyneen hampaan pois ilman ajanvarausta. Tärkein seppien tehtävä oli hevosten kengitys. Kengät olivat tietysti oman pajan tuotantoa, mittatilaustyönä tehtyjä. Puhoksen tapahtumassa kengitettiin hevonen keskellä paukkuvia ja jyskyttäviä maamoottoreita, eikä Polle ollut niistä moksiskaan. (Kitee) Kuva: Kimmo Kotta
Tandem- ja varsinkin triple-pyörässä renkaat saattavat olla rajoittava tekijä, jos pyöräilijät ovat vähänkään raskaampaa sorttia. (Tammela)
Tandem- ja varsinkin triple-pyörässä renkaat saattavat olla rajoittava tekijä, jos pyöräilijät ovat vähänkään raskaampaa sorttia. (Tammela) Kuva: Kimmo Kotta
Yhdistämällä kaksi pyörää vierekkäin ja lisäämällä niiden jälkeen vielä kolmas, saadaan viisipyöräinen ja ehdottoman tukeva triple, jossa on kantavuutta saman verran kuin pienessä henkilöautossa. (Tammela)
Yhdistämällä kaksi pyörää vierekkäin ja lisäämällä niiden jälkeen vielä kolmas, saadaan viisipyöräinen ja ehdottoman tukeva triple, jossa on kantavuutta saman verran kuin pienessä henkilöautossa. (Tammela) Kuva: Kimmo Kotta
27-litrainen V12 Rolls-Royce/Rover Meteor on 650-hevosvoimainen, kokonaan alumiininen bensamoottori, jonka jokaisessa sylinterissä on 4 yläpuolisen nokka-akselin ohjaamaa venttiiliä. Vuosina 1943–64 tehtyä moottoria on hyödynnetty panssarivaunuissa ja lentokoneissa, tätä loistokuntoista moottoria käytetään todella rajun äänen tuottamiseen. (Tammela)
27-litrainen V12 Rolls-Royce/Rover Meteor on 650-hevosvoimainen, kokonaan alumiininen bensamoottori, jonka jokaisessa sylinterissä on 4 yläpuolisen nokka-akselin ohjaamaa venttiiliä. Vuosina 1943–64 tehtyä moottoria on hyödynnetty panssarivaunuissa ja lentokoneissa, tätä loistokuntoista moottoria käytetään todella rajun äänen tuottamiseen. (Tammela) Kuva: Kimmo Kotta
Konstikkaan moottorin narukäynnistys syö hermoja, mutta jos kampiakselin päässä on ruuvi, johon saa kiinni akkuporan, niin silloin voidaan käyttää kannettavaa sähköstarttia. Kannattaa kuitenkin varmistua, että sytty on varmasti kohdallaan. Huonolla tuurilla takaisin potkivan moottorin ja vahvan akkukoneen yhdistelmä voi vääntää ranteen ilkeälle mutkalle. (Keuruu)
Konstikkaan moottorin narukäynnistys syö hermoja, mutta jos kampiakselin päässä on ruuvi, johon saa kiinni akkuporan, niin silloin voidaan käyttää kannettavaa sähköstarttia. Kannattaa kuitenkin varmistua, että sytty on varmasti kohdallaan. Huonolla tuurilla takaisin potkivan moottorin ja vahvan akkukoneen yhdistelmä voi vääntää ranteen ilkeälle mutkalle. (Keuruu) Kuva: Kimmo Kotta
Junkkari-pintalevitin oli aikanaan pätevä laite, mutta tuskinpa kukaan viitsii enää käyttää sitä alkuperäiseen tarkoituksensa. Jos romukeräys tuntuu vieraalle ajatukselle, niin pätevä isäntä tekee siitä kädenkäänteessä grillin, josta riittää purtavaa isollekin joukolle. Kaasukäytössä ei haittaa puhki ruostunut pohjakaan. (Keuruu)
Junkkari-pintalevitin oli aikanaan pätevä laite, mutta tuskinpa kukaan viitsii enää käyttää sitä alkuperäiseen tarkoituksensa. Jos romukeräys tuntuu vieraalle ajatukselle, niin pätevä isäntä tekee siitä kädenkäänteessä grillin, josta riittää purtavaa isollekin joukolle. Kaasukäytössä ei haittaa puhki ruostunut pohjakaan. (Keuruu) Kuva: Kimmo Kotta
Tämä "masinistipiispa" on saanut harrastajatovereiltaan kuusikymppislahjaksi ristin, jolla selviää useammasta teknisestä ongelmasta. Koruun kuuluu 17 millin lenkki, 13 millin hylsy, taltta ja jakari, jossakin tilanteessa saattaa vahvasta ketjustakin olla apua. Mainio lahja konemiehelle, jolla on jo kaikkea. (Keuruu)
Tämä "masinistipiispa" on saanut harrastajatovereiltaan kuusikymppislahjaksi ristin, jolla selviää useammasta teknisestä ongelmasta. Koruun kuuluu 17 millin lenkki, 13 millin hylsy, taltta ja jakari, jossakin tilanteessa saattaa vahvasta ketjustakin olla apua. Mainio lahja konemiehelle, jolla on jo kaikkea. (Keuruu) Kuva: Kimmo Kotta
Korjuksen Teuvon hybridiajoneuvossa on poltto- ja sähkömoottori, kuten asiaan kuuluukin, eikä perusrunkoon ole käytetty uusiutumattomia luonnonvaroja. Kulkinetta liikutellaan voimansiirtoa pyörittävän startin avulla, pakkikin löytyy. Veto-maamoottorilla ei liikutella yhtään mitään, mutta siitä huolimatta tämä on hybridiajoneuvo, joka osallistuu vähäisellä panoksellaan ilmastotalkoisiin. (Keuruu)
Korjuksen Teuvon hybridiajoneuvossa on poltto- ja sähkömoottori, kuten asiaan kuuluukin, eikä perusrunkoon ole käytetty uusiutumattomia luonnonvaroja. Kulkinetta liikutellaan voimansiirtoa pyörittävän startin avulla, pakkikin löytyy. Veto-maamoottorilla ei liikutella yhtään mitään, mutta siitä huolimatta tämä on hybridiajoneuvo, joka osallistuu vähäisellä panoksellaan ilmastotalkoisiin. (Keuruu) Kuva: Kimmo Kotta
Matkapyörällä ja matkapyörällä on eroa. Uralilla onnistuu hankalakin extremekeikka. Dektjarev-pikakivääri, eli Emma, tuo uskottavuutta hankalissa neuvottelutilanteissa. Jos hiukajainen yllättää, niin sivuvaunun takaosan päällä olevassa tavara-askissa on kaasugrilli. (Keuruu)
Matkapyörällä ja matkapyörällä on eroa. Uralilla onnistuu hankalakin extremekeikka. Dektjarev-pikakivääri, eli Emma, tuo uskottavuutta hankalissa neuvottelutilanteissa. Jos hiukajainen yllättää, niin sivuvaunun takaosan päällä olevassa tavara-askissa on kaasugrilli. (Keuruu) Kuva: Kimmo Kotta
Hyytyneelle reissukaverille on mukava lepotila perävaunuun sijoitetulla sairasosastolla. (Keuruu)
Hyytyneelle reissukaverille on mukava lepotila perävaunuun sijoitetulla sairasosastolla. (Keuruu) Kuva: Kimmo Kotta

Hyvä tapahtuma on monen tekijän summa. Vaikka esillä olisi valtava rivi uskomattomia harvinaisuuksia, joilla myllerrettäisiin pitkin päivää jos missä työssä, niin hyvät näyttelyfiilikset voidaan pahimmassa tapauksessa pilata jo ennen alueelle tuloa. Herkkähipiäisempi vieras saattaa jättää kiinnostavankin näyttelyn seuraavana kesänä käymättä, jos on joutunut kokemaan tylytystä.

Leppoisa ja joustava pysäköinninohjaaja sekä hyväntuulinen lipunmyyjä ja porttivahti ennakoivat, että päivä jatkuu hyväntuulisena tapahtumana. Onneksi lähes kaikissa masinistikokoontumisissa talkooväki tai rahan edestä hommassa olevat urheiluseuralaiset, kylätoimikuntalaiset sun muut ovat tilanteen tasalla ja osaltaan takaavat vieraille mukavan tapahtuman, mutta pikkutarkennuksiin on vielä aihetta.

Keksittäisiinkö jotain uutta?

Kaikenlaista säpinää on tullut peräänkuulutettua varmaan jokaisessa Masinistikesä-katsauksessa, mutta tapahtumat ovat paremminkin laajoja ulkoilmamuseoita kuin toimintapäiviä. Useammassa paikassa koneet seisovat sievässä rivissä, pari kertaa päivässä on varovainen paraatiajo ja sitten taas takaisin ruotuun. Tylsään menoon voi olla virallisiakin syitä – jos paikallinen pelastusviranomainen on kieltänyt koneiden liikuttelun yleisen turvallisuuden ja yhteiskuntajärjestyksen säilymisen nimissä, niin silloinhan niiden on jökötettävä paikallaan.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Minkäänlainen myrääminenhän ei tietenkään tule kysymykseen, jos ollaan jossain puistossa, urheilukentällä, torilla tai muussa vastaavassa. Silloin on tyytyminen toisenlaisiin näytöksiin. Taannoinen Fergusonin kasausesitys veti hyvin yleisöä, mutta päinvastoin kuin lajin kotimaassa Irlannissa, meillä ei löytynyt ryhmälle haastajaa. Jotain Fergu-näytöksen kaltaista kaivattaisiin jokaiseen tapahtumaan, vauhdikasta ja vaaratonta.

Kesän perinnepäivistä kovin meno oli taas Mäkilän ja Jokelan museoiden tapahtumissa Somerolla ja Ruotsinkylässä. Mäkilässä lisäväriä toi rautapyörätraktoreiden kyntökilpailu, jonka onnistuminen jopa 80-vuotialla koneilla kesän kovimmassa helteessä oli melkoinen ihme. Tosimasinistien traktorit toimivat kelillä kuin kelillä.

Keuruulla Kalettoman vanhalla pysäkillä syyskuun puolivälissä pidetty omatekoisten ajoneuvojen kokoontuminen oli upea päätös kuumalle masinistikesälle. Koneharrastuksessa voi näköjään olla runsaasti huumoriakin seassa, Paukepäivät ovat saaneet haastajan.

Seuraavassa kuvasatoa Isokyröstä (Sirpistä Puimuriin), Ruotsinkylästä (Vanhan Ajan Päivät), Jämsästä (Perinnepäivät), Keuruulta (Kalettoman Konepäivät), Kiteeltä (Puhoksen Perinnepäivät), Lopelta (Traktoritapahtuma), Nurmeksesta (Harrasteajoneuvotapahtuma), Oulaisista (Weteraanikonepäiwät), Riihimäeltä (Rauta & Petrooli), Somerolta (Ol Hollil) ja Tammelasta (Teuron Tekniikkatapahtuma). Runsaat kiitokset taas kerran järjestäjille ja yleisölle, nähdään.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Katso myös Lisämateriaali-osiosta Rauta ja Petrooli -konekavalkaadivideo!

Lue lisää