Mahtava Masinistikesä 2019 – hyvään tapahtumaan ei tarvita satoja koneita

Vireä veteraanikonevuosi on taas takana ja on aika kerrata mitä kaikkea oli kaivettu nähtäville hallien ja latojen kätköistä. Mitään merkittäviä löytöjä ei vastaan tullut, mutta jotain kuitenkin. Sää suosi jokaista tapahtumaa, kahvi oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
Deering 10-20 Riihimäellä ja Farmall F-14 (kts. seuraava kuva) Keuruulla kuuluivat kesätapahtumissa aina vain vähälukuisemmaksi käyvien rautapyöräisten joukkoon. Deering ja Fordson olivat 1920-luvun puolivälin jälkeen ainoita meillä myytyjä pyörätraktoreita, ja niistä Deering oli noin 50 % kalliimpi vaihtoehto (kts. myös seuraava kuva).
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Riviviljelymallinen Farmall F-14 oli puolestaan 30-luvun lopun traktoreista pienin ja halvin. Sekä Deering että Farmall olivat International Harvesterin tuotteita, mutta lähes kaikissa vientimaissa ne markkinoitiin eri kanavien kautta. Meillä Deeringit möi 50-luvun alkuun asti Hankkija, Farmallit kuuluivat SMK:n tarjontaan (kts. myös edellinen kuva).
Riviviljelymallinen Farmall F-14 oli puolestaan 30-luvun lopun traktoreista pienin ja halvin. Sekä Deering että Farmall olivat International Harvesterin tuotteita, mutta lähes kaikissa vientimaissa ne markkinoitiin eri kanavien kautta. Meillä Deeringit möi 50-luvun alkuun asti Hankkija, Farmallit kuuluivat SMK:n tarjontaan (kts. myös edellinen kuva). Kuva: Kimmo Kotta
Mörkö-Majuri, ristimänimeltään Fordson Major E27N, oli 40-luvulla ylivoimaisesti eniten myyty traktorimerkki. Vuosina 1945–50 ostetuista 8 786:sta traktorista 5 139, eli 58,5 % oli Fordson Majoreita. Englannin Dagenhamin tehtaan massatuotanto ja edullinen puntakurssi mahdollistivat edullisen hinnan. Kysyntää kasvattivat myös merkin pitkä Suomi-historia, järeä yksinkertainen rakenne ja muita parempi saatavuus. Alavus (kts. myös seuraava kuva).
Mörkö-Majuri, ristimänimeltään Fordson Major E27N, oli 40-luvulla ylivoimaisesti eniten myyty traktorimerkki. Vuosina 1945–50 ostetuista 8 786:sta traktorista 5 139, eli 58,5 % oli Fordson Majoreita. Englannin Dagenhamin tehtaan massatuotanto ja edullinen puntakurssi mahdollistivat edullisen hinnan. Kysyntää kasvattivat myös merkin pitkä Suomi-historia, järeä yksinkertainen rakenne ja muita parempi saatavuus. Alavus (kts. myös seuraava kuva). Kuva: Kimmo Kotta
Vuodesta -48 lähtien petrooli-Majurin vaihtoehdoksi tuli puolta tehokkaampi (45 hv) ja tuplasti kalliimpi Perkinsin P6 -dieselillä varustettu malli. Petrooli-Mörköjä on tuotu Suomeen 6 474 kpl, dieseleitä 134. Alavus (kts. myös edellinen kuva).
Vuodesta -48 lähtien petrooli-Majurin vaihtoehdoksi tuli puolta tehokkaampi (45 hv) ja tuplasti kalliimpi Perkinsin P6 -dieselillä varustettu malli. Petrooli-Mörköjä on tuotu Suomeen 6 474 kpl, dieseleitä 134. Alavus (kts. myös edellinen kuva). Kuva: Kimmo Kotta
Hankkija oli 1930-luvulla myynniltään toiseksi suurin traktoriliike, mutta sotien jälkeen tuontimäärät romahtivat, koska amerikkalaisen Deeringin ja Oliverin saanti kävi valuuttahankaluuksien takia lähes mahdottomaksi. Kuvan suurinta meille tuotua Oliver-mallia 77 tuli vain 27 kappaleen erä vuonna 1952, mikä ei ollut varsinainen menetys, koska monet eurooppalaiset traktorit soveltuivat meille monta kertaa paremmin. Somero
Hankkija oli 1930-luvulla myynniltään toiseksi suurin traktoriliike, mutta sotien jälkeen tuontimäärät romahtivat, koska amerikkalaisen Deeringin ja Oliverin saanti kävi valuuttahankaluuksien takia lähes mahdottomaksi. Kuvan suurinta meille tuotua Oliver-mallia 77 tuli vain 27 kappaleen erä vuonna 1952, mikä ei ollut varsinainen menetys, koska monet eurooppalaiset traktorit soveltuivat meille monta kertaa paremmin. Somero Kuva: Kimmo Kotta
Tampereella vuosina 1951–54 tehtyyn Takraan sovellettiin viimeisenä vuotena Perkins-dieseliä, mutta kokeilu jäi yhteen kappaleeseen. Tämä diesel-Takra on jälkituotantoa, mutta niin taitavasti tehty, että se voisi aivan hyvin olla teollinen tuote. Moottori on 1,76-litrainen Mersun 34 hv:n 4-sylinterinen OM636, jota käytettiin muun muassa Fahr MDL -puimureissa ja D177 S -traktorissa. Oulainen
Tampereella vuosina 1951–54 tehtyyn Takraan sovellettiin viimeisenä vuotena Perkins-dieseliä, mutta kokeilu jäi yhteen kappaleeseen. Tämä diesel-Takra on jälkituotantoa, mutta niin taitavasti tehty, että se voisi aivan hyvin olla teollinen tuote. Moottori on 1,76-litrainen Mersun 34 hv:n 4-sylinterinen OM636, jota käytettiin muun muassa Fahr MDL -puimureissa ja D177 S -traktorissa. Oulainen Kuva: Kimmo Kotta
Valmetista tuli vuonna 1955 pienen teholisäyksen ja vankemman etuakselin myötä Valmet 20. Ensimmäisessä mallissa oli pelkästään käsikäyttöinen nostolaite, mutta uuteen versioon sai lisähintaan hydrauliikan. Työkoneiden kiinnitys oli sen verran omaperäinen, että kaikki välineet piti tehdä nimenomaan Valmetia varten. Maalahti (kts. myös seuraava kuva).
Valmetista tuli vuonna 1955 pienen teholisäyksen ja vankemman etuakselin myötä Valmet 20. Ensimmäisessä mallissa oli pelkästään käsikäyttöinen nostolaite, mutta uuteen versioon sai lisähintaan hydrauliikan. Työkoneiden kiinnitys oli sen verran omaperäinen, että kaikki välineet piti tehdä nimenomaan Valmetia varten. Maalahti (kts. myös seuraava kuva). Kuva: Kimmo Kotta
Sivuniittokone oli IH:n teräpalkkia lukuun ottamatta Valmetin omaa tuotantoa. Monet pikkupajat tekivät vanhoista kuorma-autojen pyöristä käteviä levikkeitä, jotka olivat 1950-luvun märillä pelloilla tarpeen näinkin keveissä traktoreissa. Maalahti.
Sivuniittokone oli IH:n teräpalkkia lukuun ottamatta Valmetin omaa tuotantoa. Monet pikkupajat tekivät vanhoista kuorma-autojen pyöristä käteviä levikkeitä, jotka olivat 1950-luvun märillä pelloilla tarpeen näinkin keveissä traktoreissa. Maalahti. Kuva: Kimmo Kotta
Amerikkalaisia B.F.Avery-traktoreita ei ole koskaan tuotu Suomeen, tämä yksilö on tullut Ruotsista joskus 50-luvulla. Se pohjautuu Cletracin ensimmäiseen ja ainoaan pyörätraktorimalliin General GG, jonka valmistusoikeudet siirtyivät B.F.Avery-auratehtaalle vuonna 1942. Traktoritehtailu osoittautui kuitenkin täysin kannattamattomaksi, joten tuotanto myytiin 9 vuotta myöhemmin Minneapolis-Molinelle. Somero
Amerikkalaisia B.F.Avery-traktoreita ei ole koskaan tuotu Suomeen, tämä yksilö on tullut Ruotsista joskus 50-luvulla. Se pohjautuu Cletracin ensimmäiseen ja ainoaan pyörätraktorimalliin General GG, jonka valmistusoikeudet siirtyivät B.F.Avery-auratehtaalle vuonna 1942. Traktoritehtailu osoittautui kuitenkin täysin kannattamattomaksi, joten tuotanto myytiin 9 vuotta myöhemmin Minneapolis-Molinelle. Somero Kuva: Kimmo Kotta
KoneDiesel mainosti norjalaista Bröyt 2X (Brødrene Søyland A/S) -kaivinkonetta verrattoman nerokkaaksi laitteeksi, koska siitä puuttuivat kalliit ja helposti hajoavat voimansiirto-osat. Työmaalla sitä liikuteltiin kauhan avulla, pitemmät siirrot tehtiin kuorma-auton hinauksessa. Bröytillä oli myös voimansiirrolla varustettuja malleja ja merkki oli Norjassa niin suosittu, että kaikkia kaivinkoneita sanottiin siellä Bröyteiksi. Tuotanto kuitenkin loppui jo 1980-luvulla. Sastamala
KoneDiesel mainosti norjalaista Bröyt 2X (Brødrene Søyland A/S) -kaivinkonetta verrattoman nerokkaaksi laitteeksi, koska siitä puuttuivat kalliit ja helposti hajoavat voimansiirto-osat. Työmaalla sitä liikuteltiin kauhan avulla, pitemmät siirrot tehtiin kuorma-auton hinauksessa. Bröytillä oli myös voimansiirrolla varustettuja malleja ja merkki oli Norjassa niin suosittu, että kaikkia kaivinkoneita sanottiin siellä Bröyteiksi. Tuotanto kuitenkin loppui jo 1980-luvulla. Sastamala Kuva: Kimmo Kotta
Suoperäisiä metsiä alettiin ojittaa 1950-luvulla vinssivetoisilla oja-auroilla, mutta ojamaat jäivät turhan lähelle ja siirrot olivat hankalia. Työtä alettiin siirtää traktorikaivureille, kun kunnollista kalustoa tuli saataville. Ruotsalainen Östbergin konepaja, eli ÖSA varusteli Volvojen ohella Fiatin telamallia 411C Bamse-telastolla, joka soveltui perinteisiä teloja paremmin metsään. Kun Työväline Oy asensi Bamse-Fiatin perään Hymas 4 -kaivurin, oli aikansa maastokelpoisin metsäojituskone valmis. Alavus
Suoperäisiä metsiä alettiin ojittaa 1950-luvulla vinssivetoisilla oja-auroilla, mutta ojamaat jäivät turhan lähelle ja siirrot olivat hankalia. Työtä alettiin siirtää traktorikaivureille, kun kunnollista kalustoa tuli saataville. Ruotsalainen Östbergin konepaja, eli ÖSA varusteli Volvojen ohella Fiatin telamallia 411C Bamse-telastolla, joka soveltui perinteisiä teloja paremmin metsään. Kun Työväline Oy asensi Bamse-Fiatin perään Hymas 4 -kaivurin, oli aikansa maastokelpoisin metsäojituskone valmis. Alavus Kuva: Kimmo Kotta
Pohjoismaiden ensimmäinen pyöräalustainen kaivinkone oli Auran Rautateollisuus Oy:n tekemä ARA AK31. Moottorit ostettiin Valmetilta, ensin 3-sylinterinen, myöhemmin 80 hv:n nelonen. Alkuaikoina Valmetilta tuli myös 2-vetoisten voimansiirto, joka oli tiettävästi sama kuin 500-Valmetissa. Sittemmin saataville tulivat telamallit AK32 ja 42. ARA on tyylikäs kone, mutta sen takuuasioita aikanaan Hankkijalla hoitaneet huoltopäälliköt eivät muistele sitä kovin suurella lämmöllä. Sastamala
Pohjoismaiden ensimmäinen pyöräalustainen kaivinkone oli Auran Rautateollisuus Oy:n tekemä ARA AK31. Moottorit ostettiin Valmetilta, ensin 3-sylinterinen, myöhemmin 80 hv:n nelonen. Alkuaikoina Valmetilta tuli myös 2-vetoisten voimansiirto, joka oli tiettävästi sama kuin 500-Valmetissa. Sittemmin saataville tulivat telamallit AK32 ja 42. ARA on tyylikäs kone, mutta sen takuuasioita aikanaan Hankkijalla hoitaneet huoltopäälliköt eivät muistele sitä kovin suurella lämmöllä. Sastamala Kuva: Kimmo Kotta
Allgaier AP17 oli tuontisäännöstelyajan yleisin saksalainen traktorimalli, vuosina 1950–52 Hankkija toi sitä 353 kpl. Moottori on 2-sylinterinen, ilmajäähdytetty etukammiodiesel, teholtaan 18 hv. Ferdinand Porschen 1930-luvulla suunnittelemaan Volksschlepperiin perustuneen Allgaierin lohko sekä voimansiirto- ja akselikotelot ovat alumiinia, normaalin levykytkimen lisäksi sen vauhtipyörällä on Voith-turbiinikytkin. Valmistaja vaihtui vuonna 1956, jolloin merkiksi tuli Porsche. Riihimäki
Allgaier AP17 oli tuontisäännöstelyajan yleisin saksalainen traktorimalli, vuosina 1950–52 Hankkija toi sitä 353 kpl. Moottori on 2-sylinterinen, ilmajäähdytetty etukammiodiesel, teholtaan 18 hv. Ferdinand Porschen 1930-luvulla suunnittelemaan Volksschlepperiin perustuneen Allgaierin lohko sekä voimansiirto- ja akselikotelot ovat alumiinia, normaalin levykytkimen lisäksi sen vauhtipyörällä on Voith-turbiinikytkin. Valmistaja vaihtui vuonna 1956, jolloin merkiksi tuli Porsche. Riihimäki Kuva: Kimmo Kotta
Koko kesän etevimmällä omatekoisella ajoneuvolla pöristeltiin pitkin Kalettoman aseman ympäristöä. Virrolla vaikuttaneen seppämestarin luomuksessa on BMW-moottoripyörän moottori ja vaihteisto, runko on omaa tuotantoa. Nykyinen omistaja on lisännyt istuimeen jousituksen, koska keskitiellä kulkeva ainoa takapyörä löytää kivet turhan helposti. BMW-traktoria ei ole alun perin tehty leluksi, vaan sitä on käytetty muun muassa perunanviljelyyn. Huippunopeus on kuulema vähintään riittävä. Keuruu
Koko kesän etevimmällä omatekoisella ajoneuvolla pöristeltiin pitkin Kalettoman aseman ympäristöä. Virrolla vaikuttaneen seppämestarin luomuksessa on BMW-moottoripyörän moottori ja vaihteisto, runko on omaa tuotantoa. Nykyinen omistaja on lisännyt istuimeen jousituksen, koska keskitiellä kulkeva ainoa takapyörä löytää kivet turhan helposti. BMW-traktoria ei ole alun perin tehty leluksi, vaan sitä on käytetty muun muassa perunanviljelyyn. Huippunopeus on kuulema vähintään riittävä. Keuruu Kuva: Kimmo Kotta
Kaivureiden peruskoneina käytettiin pitkään tavallisia maataloustraktoreita, tai niiden riisuttuja ja joistakin paikoista vahvistettuja teollisuusmalleja, mutta 1970-luvulla kaivurivalmistajat alkoivat siirtyä komponenteista koottuihin koneisiin. Tässä Lännen 8CM -kaivurikuormaimessa, jostain 1980-luvun alusta, on Valmet 912:n moottori ja voimansiirto. Runko, johon on liitetty Carraron vetävä etuakseli, on Lännen Sokerin Konepajan tekemä, sekä tietysti kaivuri ja kuormaaja. Jämsä
Kaivureiden peruskoneina käytettiin pitkään tavallisia maataloustraktoreita, tai niiden riisuttuja ja joistakin paikoista vahvistettuja teollisuusmalleja, mutta 1970-luvulla kaivurivalmistajat alkoivat siirtyä komponenteista koottuihin koneisiin. Tässä Lännen 8CM -kaivurikuormaimessa, jostain 1980-luvun alusta, on Valmet 912:n moottori ja voimansiirto. Runko, johon on liitetty Carraron vetävä etuakseli, on Lännen Sokerin Konepajan tekemä, sekä tietysti kaivuri ja kuormaaja. Jämsä Kuva: Kimmo Kotta
Ruotsalaisen Skandiawerkenin lisenssillä Valmetin Linnavuoren tehtaalla tehdyt 16-litraiset 440D-moottorit oli tarkoitettu sotakorvaustuotteisiin kuuluneisiin kapearaidevetureihin. Venäläiset tarkastusviranomaiset hylkäsivät 76 veturista 10, jotka myytiin sitten suomalaisille asiakkaille. Samalla niiden moottorit muunnettiin puukaasukäyttöisistä takaisin dieseleiksi. Suuresta iskutilavuudesta huolimatta näissä jykevissä nelosissa ei ole kuin 100 hv. Jämsä
Ruotsalaisen Skandiawerkenin lisenssillä Valmetin Linnavuoren tehtaalla tehdyt 16-litraiset 440D-moottorit oli tarkoitettu sotakorvaustuotteisiin kuuluneisiin kapearaidevetureihin. Venäläiset tarkastusviranomaiset hylkäsivät 76 veturista 10, jotka myytiin sitten suomalaisille asiakkaille. Samalla niiden moottorit muunnettiin puukaasukäyttöisistä takaisin dieseleiksi. Suuresta iskutilavuudesta huolimatta näissä jykevissä nelosissa ei ole kuin 100 hv. Jämsä Kuva: Kimmo Kotta
John Deere teki jo 1960-luvun alussa suuria pyörätraktoreita, mutta yhtymän telakoneet olivat vuosikymmenen lopullakin vielä minikokoisia. Suurin malli oli kuvan 450, joka painoi puskulevyvarustuksessaan 6,4 tonnia. Moottori on sama 3,3-litrainen nelonen kuin John Deere-Lanz 710 -pyörätraktorissa, vaihteistossa on hydraulinen pikavaihde; 8 eteen ja 4 taakse. John Deere 450 on maksanut näillä varusteilla 51 000 mk vuonna 1966. Maalahti
John Deere teki jo 1960-luvun alussa suuria pyörätraktoreita, mutta yhtymän telakoneet olivat vuosikymmenen lopullakin vielä minikokoisia. Suurin malli oli kuvan 450, joka painoi puskulevyvarustuksessaan 6,4 tonnia. Moottori on sama 3,3-litrainen nelonen kuin John Deere-Lanz 710 -pyörätraktorissa, vaihteistossa on hydraulinen pikavaihde; 8 eteen ja 4 taakse. John Deere 450 on maksanut näillä varusteilla 51 000 mk vuonna 1966. Maalahti Kuva: Kimmo Kotta
Valmetin ensimmäinen 4-sylinterinen traktoridiesel 411 A on 4,18-litrainen ja 80-hevosvoimainen. Sitä käytettiin malleissa 864, 700 MK2, 900 ja turbotettuna 1100-Valmetissa. Lisäksi se oli armeijan Terra-maastoajoneuvon, sekä Terra 865- ja 870CK-metsätraktoreiden nokalla. Tätä moottorityyppiä tehtiin vuosina 1964–72, seuraava 411B oli jokseenkin samanlainen. Noihin aikoihin kaikki moottorit käytettiin kotimaassa, vientimarkkinoille oli vielä pitkä matka. Riihimäki
Valmetin ensimmäinen 4-sylinterinen traktoridiesel 411 A on 4,18-litrainen ja 80-hevosvoimainen. Sitä käytettiin malleissa 864, 700 MK2, 900 ja turbotettuna 1100-Valmetissa. Lisäksi se oli armeijan Terra-maastoajoneuvon, sekä Terra 865- ja 870CK-metsätraktoreiden nokalla. Tätä moottorityyppiä tehtiin vuosina 1964–72, seuraava 411B oli jokseenkin samanlainen. Noihin aikoihin kaikki moottorit käytettiin kotimaassa, vientimarkkinoille oli vielä pitkä matka. Riihimäki Kuva: Kimmo Kotta
Super Majorista tehty runko-ohjattava metsätraktori on varmasti ollut kiintoisa projekti, mutta parempiakin peruskoneita olisi varmaan löytynyt. Maavaraa on melko rajallisesti, kanto tökkää viimeistään vaihteiston ja perän liitokseen. Suuret 18.4 x 30-takapyörät auttavat asiaa jonkun verran, samoin tasauspyörästön lukko. Pahasta paikasta voi päästä irti myös runko-ohjausta edestakaisin hetkuttamalla. Alavus
Super Majorista tehty runko-ohjattava metsätraktori on varmasti ollut kiintoisa projekti, mutta parempiakin peruskoneita olisi varmaan löytynyt. Maavaraa on melko rajallisesti, kanto tökkää viimeistään vaihteiston ja perän liitokseen. Suuret 18.4 x 30-takapyörät auttavat asiaa jonkun verran, samoin tasauspyörästön lukko. Pahasta paikasta voi päästä irti myös runko-ohjausta edestakaisin hetkuttamalla. Alavus Kuva: Kimmo Kotta
Massey-Harris siirtyi 1940-luvun päättyessä Hankkijalle turkulaiselta Konekauppa Pellervolta. Valikoimaan kuului Ranskassa tehty, mutta alkuaan kanadalainen Pony, sekä amerikkalaisperäinen 744, joka koottiin Skotlannissa. Molemmissa oli Eurooppalaiset moottorit, Ponyssa 15 hv:n bensa-Simca, 744:ssä Perkinsin P6-diesel (42 hv). Kooltaan ja hinnaltaan ne edustivat tuon ajan traktoreiden ääripäitä, työpainot olivat 990 ja 2 320 kiloa, hinnat (vuonna 1952) 375 000 ja 800 000 mk. Riihimäki
Massey-Harris siirtyi 1940-luvun päättyessä Hankkijalle turkulaiselta Konekauppa Pellervolta. Valikoimaan kuului Ranskassa tehty, mutta alkuaan kanadalainen Pony, sekä amerikkalaisperäinen 744, joka koottiin Skotlannissa. Molemmissa oli Eurooppalaiset moottorit, Ponyssa 15 hv:n bensa-Simca, 744:ssä Perkinsin P6-diesel (42 hv). Kooltaan ja hinnaltaan ne edustivat tuon ajan traktoreiden ääripäitä, työpainot olivat 990 ja 2 320 kiloa, hinnat (vuonna 1952) 375 000 ja 800 000 mk. Riihimäki Kuva: Kimmo Kotta
Tästä 1-sylinterisestä 12 hv:n hehkukuulakoneesta piti tulla ensimmäisen Valmet-traktorin moottori, mutta suunnitelmasta luovuttiin, koska sitä ei saatu pyörimään sitkeistä yrityksistä huolimatta. Moottorin suunnittelija Douglas Pobjoy oli kuollut massiivisessa lento-onnettomuudessa, ollessaan palaamassa ainoaksi jääneeltä Suomen matkaltaan, joten häneltäkään ei voinut kysyä käynnistysohjeita. Niinpä Valmetin suunnittelijat päätyivät tekemään Farmall Cup -traktorin tyyppistä "Piikkilangankiristäjää".  Riihimäki
Tästä 1-sylinterisestä 12 hv:n hehkukuulakoneesta piti tulla ensimmäisen Valmet-traktorin moottori, mutta suunnitelmasta luovuttiin, koska sitä ei saatu pyörimään sitkeistä yrityksistä huolimatta. Moottorin suunnittelija Douglas Pobjoy oli kuollut massiivisessa lento-onnettomuudessa, ollessaan palaamassa ainoaksi jääneeltä Suomen matkaltaan, joten häneltäkään ei voinut kysyä käynnistysohjeita. Niinpä Valmetin suunnittelijat päätyivät tekemään Farmall Cup -traktorin tyyppistä "Piikkilangankiristäjää". Riihimäki Kuva: Kimmo Kotta
Allis-Chalmersin pientä B-mallia oli saatavana jo ennen sotia, mutta enemmälti niitä alkoi tulla vuoden 1951 jälkeen, tuotannon alkaessa Englannin Essendinessä. Tehokkaampi 4-vaihteinen D270 tuli saataville 3 vuotta myöhemmin ja sen sai myös kuvan mukaisella Perkins P3 -dieselillä varustettuna. Allis-Chalmersin maansiirtokoneita arvostettiin, mutta näitä pieniä pyörätraktoreita ostettiin lähinnä paremman puutteessa, maahantuojana toimi Kesko. Riihimäki
Allis-Chalmersin pientä B-mallia oli saatavana jo ennen sotia, mutta enemmälti niitä alkoi tulla vuoden 1951 jälkeen, tuotannon alkaessa Englannin Essendinessä. Tehokkaampi 4-vaihteinen D270 tuli saataville 3 vuotta myöhemmin ja sen sai myös kuvan mukaisella Perkins P3 -dieselillä varustettuna. Allis-Chalmersin maansiirtokoneita arvostettiin, mutta näitä pieniä pyörätraktoreita ostettiin lähinnä paremman puutteessa, maahantuojana toimi Kesko. Riihimäki Kuva: Kimmo Kotta
HTZ DT-14 on tehty Ukrainassa Harkovan traktoritehtaalla (Harkovskij Traktornyj Zavod). Merkkinä yleisemmin käytetty DT on kokonaisuudessaan Dizelj Traktor, mutta lempinimi Täystuho kuvaa sitä yhtä paljon. Traktorina se oli Suomeen käymätön, mutta tekniikassa ei ollut pahoja heikkouksia. Yllättävän moni n. 400 traktorista on säilynyt ehkä siksi, ettei niitä ole huolittu vaihdossa, kun isäntä on alkanut uneksia Dextasta tai MF35:stä. Maalahti
HTZ DT-14 on tehty Ukrainassa Harkovan traktoritehtaalla (Harkovskij Traktornyj Zavod). Merkkinä yleisemmin käytetty DT on kokonaisuudessaan Dizelj Traktor, mutta lempinimi Täystuho kuvaa sitä yhtä paljon. Traktorina se oli Suomeen käymätön, mutta tekniikassa ei ollut pahoja heikkouksia. Yllättävän moni n. 400 traktorista on säilynyt ehkä siksi, ettei niitä ole huolittu vaihdossa, kun isäntä on alkanut uneksia Dextasta tai MF35:stä. Maalahti Kuva: Kimmo Kotta
Paniken saarella, Raippaluodon pohjoispuolella, on tehty ilmeisen useita kulkuneuvoja saariston vaativiin tarpeisiin. Tässä Paniken Patent-kulkimessa on 10 hv:n ranskalainen Bernard-bensamoottori ilmajäähdytyksellä ja 8+2R-vaihteistolla, joka on ilmeisesti tehty joidenkin henkilöautojen voimansiirtoja yhdistelemällä. Kuvassa on ajoneuvon talvivarustus, kesäkelissä eteen voidaan vaihtaa pyörät. Kuskin lisäksi kyytiin mahtuu yksi matkustaja. Maalahti
Paniken saarella, Raippaluodon pohjoispuolella, on tehty ilmeisen useita kulkuneuvoja saariston vaativiin tarpeisiin. Tässä Paniken Patent-kulkimessa on 10 hv:n ranskalainen Bernard-bensamoottori ilmajäähdytyksellä ja 8+2R-vaihteistolla, joka on ilmeisesti tehty joidenkin henkilöautojen voimansiirtoja yhdistelemällä. Kuvassa on ajoneuvon talvivarustus, kesäkelissä eteen voidaan vaihtaa pyörät. Kuskin lisäksi kyytiin mahtuu yksi matkustaja. Maalahti Kuva: Kimmo Kotta
Viimeiset "Pikkuharmaat" valmistuivat lokakuussa 1956, jonka jälkeen Coventryssä keskityttiin Ferguson 35 -malliin. Saatavilla oli myös bensa- ja petroolimoottoreita, mutta 4-sylinterinen Standardin etukammiodiesel oli ylivoimaisesti suosituin. Pronssisävyinen runkomaali tuotti sille lisänimen Kultamaha. Varusteiltaan Ferguson 35 oli aikansa huippua, vain tasauspyörästön lukko puuttui. Se oli myös ensimmäisiä jakajapumpullisia traktoreita. Keuruu
Viimeiset "Pikkuharmaat" valmistuivat lokakuussa 1956, jonka jälkeen Coventryssä keskityttiin Ferguson 35 -malliin. Saatavilla oli myös bensa- ja petroolimoottoreita, mutta 4-sylinterinen Standardin etukammiodiesel oli ylivoimaisesti suosituin. Pronssisävyinen runkomaali tuotti sille lisänimen Kultamaha. Varusteiltaan Ferguson 35 oli aikansa huippua, vain tasauspyörästön lukko puuttui. Se oli myös ensimmäisiä jakajapumpullisia traktoreita. Keuruu Kuva: Kimmo Kotta
Massey-Fergusonin 8-sarja tuli saataville 1970-luvun alussa, "viitoslinjaan" verrattuna siinä oli 15 senttiä pitempi akseliväli. Meillä 168- ja kuvan 188-malleihin istutettiin Palmun uudentyyppiset turvaohjaamot, jotka noteerattiin Koneviestissä näkymiltään parhaiksi. Lasipinta-alaa oli muihin tuon ajan koppeihin verrattuna hyvin runsaasti. Landinin etuakselilla varustettu neliveto tuli kuvioihin myöhemmin. Riihimäki
Massey-Fergusonin 8-sarja tuli saataville 1970-luvun alussa, "viitoslinjaan" verrattuna siinä oli 15 senttiä pitempi akseliväli. Meillä 168- ja kuvan 188-malleihin istutettiin Palmun uudentyyppiset turvaohjaamot, jotka noteerattiin Koneviestissä näkymiltään parhaiksi. Lasipinta-alaa oli muihin tuon ajan koppeihin verrattuna hyvin runsaasti. Landinin etuakselilla varustettu neliveto tuli kuvioihin myöhemmin. Riihimäki Kuva: Kimmo Kotta
Massey-Ferguson 175 oli 72 SAE-hevosvoimallaan eurooppalaisen MF-malliston tehokkain vuoteen 1968 asti, jolloin lippulaivaksi nousi 78 hv:n MF178. Pienempään isoon Ferguun oli tarjolla Multi-Poweria ja takaraidevälin pikasäätöä, mutta 178-mallissa ne olivat vakiona. Suomi oli 1960-luvun lopulla vielä pientilavaltainen, eikä tämän kokoluokan kysyntä ollut vielä kummoista. MF175:n kokonaismäärä on voinut olla yli 1 000 kpl, MF178:n muutamia satoja. Riihimäki
Massey-Ferguson 175 oli 72 SAE-hevosvoimallaan eurooppalaisen MF-malliston tehokkain vuoteen 1968 asti, jolloin lippulaivaksi nousi 78 hv:n MF178. Pienempään isoon Ferguun oli tarjolla Multi-Poweria ja takaraidevälin pikasäätöä, mutta 178-mallissa ne olivat vakiona. Suomi oli 1960-luvun lopulla vielä pientilavaltainen, eikä tämän kokoluokan kysyntä ollut vielä kummoista. MF175:n kokonaismäärä on voinut olla yli 1 000 kpl, MF178:n muutamia satoja. Riihimäki Kuva: Kimmo Kotta
Kuvassa on kaksi kolmasosaa Hankkijan 1960-luvun alun traktorivalikoimasta. Joukosta puuttuu ranskalainen, MF25, jota ei aikalaiskertomusten mukaan olisi pitänyt ottaa ollenkaan maahantuontiohjelmaan. MF65 Mark 2:ssa on 4-sylinterinen suorasuihkutusmoottori (62 hv), MF 35:sä 45 hv:n etukammiokone. Kumpaankin on saanut lisähintaan hydraulisen Multi-Power -pikavaihteen, jolloin vaihteita on ollut 12+4R. Riihimäki
Kuvassa on kaksi kolmasosaa Hankkijan 1960-luvun alun traktorivalikoimasta. Joukosta puuttuu ranskalainen, MF25, jota ei aikalaiskertomusten mukaan olisi pitänyt ottaa ollenkaan maahantuontiohjelmaan. MF65 Mark 2:ssa on 4-sylinterinen suorasuihkutusmoottori (62 hv), MF 35:sä 45 hv:n etukammiokone. Kumpaankin on saanut lisähintaan hydraulisen Multi-Power -pikavaihteen, jolloin vaihteita on ollut 12+4R. Riihimäki Kuva: Kimmo Kotta
Hankkijan Porsche oli ainoa saksalainen merkki, joka pääsi mainittaviin myyntilukemiin säännöstelyajan jälkeen. Yli puolet vuoden 1962 loppuun mennessä rekisteröidyistä saksalaistraktoreista (6 706 kpl) oli Porscheja. Myydyin malli oli Super 2 600:lla kappaleella, seuraavana kuvan 2-sylinterinen Standard, jonka määrä oli 680 traktoria. Edustus oli siirtynyt vuotta aiemmin Massey-Fergusonin tieltä OTK:lle, joka lisäsi Suomen Porsche-kantaa vielä n. 400 traktorilla. Airaksela
Hankkijan Porsche oli ainoa saksalainen merkki, joka pääsi mainittaviin myyntilukemiin säännöstelyajan jälkeen. Yli puolet vuoden 1962 loppuun mennessä rekisteröidyistä saksalaistraktoreista (6 706 kpl) oli Porscheja. Myydyin malli oli Super 2 600:lla kappaleella, seuraavana kuvan 2-sylinterinen Standard, jonka määrä oli 680 traktoria. Edustus oli siirtynyt vuotta aiemmin Massey-Fergusonin tieltä OTK:lle, joka lisäsi Suomen Porsche-kantaa vielä n. 400 traktorilla. Airaksela Kuva: Kimmo Kotta
Viimeiset Massey-Harris Ponyt varustettiin Hanomagin 2-sylinterisillä 2-tahtidieseleillä. Päälle litraisesta moottorista irtosi parikymmentä huonoa hevosvoimaa. Parhaat momentit saatiin huippukierrosten tuntumassa, eli sitkeyttä ei ollut nimeksikään. Kylmäkäynnistykset olivat onnenkauppaa, hehkutulpatkaan eivät paljoa asiaa auttaneet. Tuontimäärä oli noin 200 kappaletta.
Viimeiset Massey-Harris Ponyt varustettiin Hanomagin 2-sylinterisillä 2-tahtidieseleillä. Päälle litraisesta moottorista irtosi parikymmentä huonoa hevosvoimaa. Parhaat momentit saatiin huippukierrosten tuntumassa, eli sitkeyttä ei ollut nimeksikään. Kylmäkäynnistykset olivat onnenkauppaa, hehkutulpatkaan eivät paljoa asiaa auttaneet. Tuontimäärä oli noin 200 kappaletta. Kuva: Kimmo Kotta
Massey-Ferguson pani mallistonsa uuteen uskoon syksyllä 1964. Tuolloin vielä suurempiin malleihin lukeutuneen MF165:n erot MF65-malliin olivat vähäisiä: moottori ja voimansiirto olivat samoja, hydrauliikkaan oli tehty lisäyksiä, kuten toisiopainonsiirto. Uusi konepelti oli näkyvin muutos. Kaksoiskytkin kuului varustukseen, samoin ajovoimanotto. Moottori vaihtui myöhemmin suurempaan, mutta lyhytiskuisempaan; sen erottaa oikeanpuoleisesta pakarista. Oulainen
Massey-Ferguson pani mallistonsa uuteen uskoon syksyllä 1964. Tuolloin vielä suurempiin malleihin lukeutuneen MF165:n erot MF65-malliin olivat vähäisiä: moottori ja voimansiirto olivat samoja, hydrauliikkaan oli tehty lisäyksiä, kuten toisiopainonsiirto. Uusi konepelti oli näkyvin muutos. Kaksoiskytkin kuului varustukseen, samoin ajovoimanotto. Moottori vaihtui myöhemmin suurempaan, mutta lyhytiskuisempaan; sen erottaa oikeanpuoleisesta pakarista. Oulainen Kuva: Kimmo Kotta
Nykytraktoreihin syvemmin perehtynyt pystyy ehkä luettelemaan kaikki Valtran tämän päivän mallit tehoineen ja painoineen. Vuosina 1965 ja 1966 siihen ei olisi tarvittu erityismuistia. 52-hevosvoimainen ja 1 910-kiloinen Valmet 565 oli pienille ja keskikokoisille tiloille tarkoitettu traktori, jolla sujuivat tietyillä rajoituksilla urakkatyötkin. Voimansiirroltaan amerikkalainen, mutta muuten supisuomalainen 80 hv:n Valmet 864 oli tarjolla raskaampiin maansiirto- ja metsätöihin, maatalouteen sitä ei juuri ostettu. Oulainen
Nykytraktoreihin syvemmin perehtynyt pystyy ehkä luettelemaan kaikki Valtran tämän päivän mallit tehoineen ja painoineen. Vuosina 1965 ja 1966 siihen ei olisi tarvittu erityismuistia. 52-hevosvoimainen ja 1 910-kiloinen Valmet 565 oli pienille ja keskikokoisille tiloille tarkoitettu traktori, jolla sujuivat tietyillä rajoituksilla urakkatyötkin. Voimansiirroltaan amerikkalainen, mutta muuten supisuomalainen 80 hv:n Valmet 864 oli tarjolla raskaampiin maansiirto- ja metsätöihin, maatalouteen sitä ei juuri ostettu. Oulainen Kuva: Kimmo Kotta
Valmet 1100-malliin sai nelivedon heti uudekseltaan, mutta sitä seuranneeseen 1102-Valmetiin se tuli kolmen vuoden viiveellä. Saksalaisen NAF (Neunkirchener Achsenfabrik) -akselin luvattiin kestävän 7 tonnin kuormituksen. Saatavilla oli myös suovarustus, johon kuuluivat levikkeet eteen ja taakse, tehokkaampi jäähdytys ja ilmansuodatus, raitisilmatuuletus sekä paineilmalaitteet. Jämsä
Valmet 1100-malliin sai nelivedon heti uudekseltaan, mutta sitä seuranneeseen 1102-Valmetiin se tuli kolmen vuoden viiveellä. Saksalaisen NAF (Neunkirchener Achsenfabrik) -akselin luvattiin kestävän 7 tonnin kuormituksen. Saatavilla oli myös suovarustus, johon kuuluivat levikkeet eteen ja taakse, tehokkaampi jäähdytys ja ilmansuodatus, raitisilmatuuletus sekä paineilmalaitteet. Jämsä Kuva: Kimmo Kotta
Valmetin epämääräisen ruskea värisävy muuttui 1970-luvun lopussa kirkkaammaksi. Samalla vaihdettiin myös nelisylinteriset moottorit pitkäiskuisempiin C-sarjalaisiin, jolloin iskutilavuus kasvoi 4 400 kuutiosenttiin. Suositun 702:n mallimerkintä pysyi ennallaan, mutta se sai rinnakkaisversion 703, jonka tuntuvimpana erona oli Hi-Trac-lisävaihde, jolla saatiin 16 nopeutta eteen ja 4 taakse. Iisalmi
Valmetin epämääräisen ruskea värisävy muuttui 1970-luvun lopussa kirkkaammaksi. Samalla vaihdettiin myös nelisylinteriset moottorit pitkäiskuisempiin C-sarjalaisiin, jolloin iskutilavuus kasvoi 4 400 kuutiosenttiin. Suositun 702:n mallimerkintä pysyi ennallaan, mutta se sai rinnakkaisversion 703, jonka tuntuvimpana erona oli Hi-Trac-lisävaihde, jolla saatiin 16 nopeutta eteen ja 4 taakse. Iisalmi Kuva: Kimmo Kotta
Ford 4000 lisättiin uuteen mallistoon muita myöhemmin, mutta kuitenkin jo suunnitteluvaiheessa. Ennakko-odotuksista poiketen siitä tulikin kysytyin malli. Tässä yksilössä on kaikki mahdolliset lisävarusteet, kuten huonomaineinen Select-o-Speed-vaihteisto, kaksi 2-toimista ulkopuolisen hydrauliikan hallintaventtiiliä sekä jälkiasennettu hydro-ohjaus. Joroinen
Ford 4000 lisättiin uuteen mallistoon muita myöhemmin, mutta kuitenkin jo suunnitteluvaiheessa. Ennakko-odotuksista poiketen siitä tulikin kysytyin malli. Tässä yksilössä on kaikki mahdolliset lisävarusteet, kuten huonomaineinen Select-o-Speed-vaihteisto, kaksi 2-toimista ulkopuolisen hydrauliikan hallintaventtiiliä sekä jälkiasennettu hydro-ohjaus. Joroinen Kuva: Kimmo Kotta
Viimeisissä Super Dextoissa oli voimaa nelisen hevosvoimaa enemmän kuin ensimmäisissä diesel-Majoreissa. Momenteissa 44.5 hv:n Dexta hävisi Majoreille mennen tullen. Kesällä 1963 vaihtuneen uuden värityksen ja viiden lisähevosvoiman ohella tehtiin muutoksia hydrauliikan virtaussäätöön. Maalahti (kts. myös seuraava kuva).
Viimeisissä Super Dextoissa oli voimaa nelisen hevosvoimaa enemmän kuin ensimmäisissä diesel-Majoreissa. Momenteissa 44.5 hv:n Dexta hävisi Majoreille mennen tullen. Kesällä 1963 vaihtuneen uuden värityksen ja viiden lisähevosvoiman ohella tehtiin muutoksia hydrauliikan virtaussäätöön. Maalahti (kts. myös seuraava kuva). Kuva: Kimmo Kotta
Super Dextoissa ajomukavuutta parannettiin Rest-o-Ride -istuimella (lepää - aja), jonka jousitusta voitiin säätää kuljettajan työpainoa vastaavaksi. Dextat ovat suosittuja mökki- ja pihatraktoreita, mutta niitä on vielä runsaita määriä ansiotyössäkin muun muassa marjanviljelytiloilla. Maalahti
Super Dextoissa ajomukavuutta parannettiin Rest-o-Ride -istuimella (lepää - aja), jonka jousitusta voitiin säätää kuljettajan työpainoa vastaavaksi. Dextat ovat suosittuja mökki- ja pihatraktoreita, mutta niitä on vielä runsaita määriä ansiotyössäkin muun muassa marjanviljelytiloilla. Maalahti Kuva: Kimmo Kotta
Syksyllä 1964 esitellyn uuden Ford-malliston pienin traktori Dexta 2000 varustettiin muita köyhemmin. Vaihteisto oli 6-nopeuksinen, tasauspyörästön lukkokin kuului ensi alkuun valinnaisvarusteisiin. Muita ostettavia lisukkeita olivat kaksoiskytkin, jousitettu istuin, Select-o-Speed-vaihteisto ja erillinen käsijarru. Huokeasta hinnasta huolimatta 34 hv:n 2000-Ford oli meillä heikoiten myynyt malli. Oulainen
Syksyllä 1964 esitellyn uuden Ford-malliston pienin traktori Dexta 2000 varustettiin muita köyhemmin. Vaihteisto oli 6-nopeuksinen, tasauspyörästön lukkokin kuului ensi alkuun valinnaisvarusteisiin. Muita ostettavia lisukkeita olivat kaksoiskytkin, jousitettu istuin, Select-o-Speed-vaihteisto ja erillinen käsijarru. Huokeasta hinnasta huolimatta 34 hv:n 2000-Ford oli meillä heikoiten myynyt malli. Oulainen Kuva: Kimmo Kotta
Ford 5000:n tekniikkaan perustunut, mutta runsaasti vahvistettu 101 hv:n turbomalli 7000 tuli Suomeen keväällä 1972. Voimansiirrosta tunnustelunsa ottava Load-Monitor-painonsiirtojärjestelmä kuului vakiovarusteisiin, samoin ruotsalainen Hara-ohjaamo. Lisävarusteena sai myöhemmin alentavan Dual Power -pikavaihteen, jolla nopeuksia saatiin 16 eteen ja 4 taakse. Riihimäki
Ford 5000:n tekniikkaan perustunut, mutta runsaasti vahvistettu 101 hv:n turbomalli 7000 tuli Suomeen keväällä 1972. Voimansiirrosta tunnustelunsa ottava Load-Monitor-painonsiirtojärjestelmä kuului vakiovarusteisiin, samoin ruotsalainen Hara-ohjaamo. Lisävarusteena sai myöhemmin alentavan Dual Power -pikavaihteen, jolla nopeuksia saatiin 16 eteen ja 4 taakse. Riihimäki Kuva: Kimmo Kotta
Fordin 700-sarjan kaksi pienempää mallia 6700 ja 7700 oli tarkoitettu perusmallien 6600 ja 7600-luksusversioiksi, joissa oli tasalattiainen ohjaamo ja kuljettajaystävällisempi hallintalaitteiden sijoittelu. Mukavuudesta ei kuitenkaan oltu valmiita maksamaan 6–8 % lisähintaa, ei meillä, eikä muuallakaan. 7700-mallia myytiin meillä nelivetonakin, mutta kuvan 6700-Fordia pelkästään takavetona. Oulainen
Fordin 700-sarjan kaksi pienempää mallia 6700 ja 7700 oli tarkoitettu perusmallien 6600 ja 7600-luksusversioiksi, joissa oli tasalattiainen ohjaamo ja kuljettajaystävällisempi hallintalaitteiden sijoittelu. Mukavuudesta ei kuitenkaan oltu valmiita maksamaan 6–8 % lisähintaa, ei meillä, eikä muuallakaan. 7700-mallia myytiin meillä nelivetonakin, mutta kuvan 6700-Fordia pelkästään takavetona. Oulainen Kuva: Kimmo Kotta
Fiatin Timantti-sarja lanseerattiin 1960-luvun puolivälissä, mallisto käsitti 5 traktoria teholuokissa 20–79 hv. Pienin 2-sylinterinen 215R perustui vajaat 10 vuotta aiemmin esitellyn Piccola-Fiatin tekniikkaan, eivätkä muidenkaan mallien muutokset olleet suuria. Kovin uutuus oli Pininfarinan suunnittelutoimiston luoma muotoilu. Suomalaiset eivät Timantti-Fiateista kiinnostuneet; alussa myynti käväisi vajaassa 500:ssa, mutta puolittui seuravana vuotena, pohjalukema 96 tuli huonona traktorivuotena 1968. Sastamala
Fiatin Timantti-sarja lanseerattiin 1960-luvun puolivälissä, mallisto käsitti 5 traktoria teholuokissa 20–79 hv. Pienin 2-sylinterinen 215R perustui vajaat 10 vuotta aiemmin esitellyn Piccola-Fiatin tekniikkaan, eivätkä muidenkaan mallien muutokset olleet suuria. Kovin uutuus oli Pininfarinan suunnittelutoimiston luoma muotoilu. Suomalaiset eivät Timantti-Fiateista kiinnostuneet; alussa myynti käväisi vajaassa 500:ssa, mutta puolittui seuravana vuotena, pohjalukema 96 tuli huonona traktorivuotena 1968. Sastamala Kuva: Kimmo Kotta
Työväline Oy toi ensimmäiset neliveto-Fiatit vuoden 1962 aikana, meillä ainoana mallina oli 41-hevosvoimainen 441R. Se olisi sopinut erinomaisen hyvin tuon ajan suomalaiseen maatalouteen, eikä hintakaan ollut kuin kolmanneksen takavetoa kalliimpi, mutta neliveto alkoi kunnolla kiinnostaa vasta reilut 10 vuotta myöhemmin. Oulainen
Työväline Oy toi ensimmäiset neliveto-Fiatit vuoden 1962 aikana, meillä ainoana mallina oli 41-hevosvoimainen 441R. Se olisi sopinut erinomaisen hyvin tuon ajan suomalaiseen maatalouteen, eikä hintakaan ollut kuin kolmanneksen takavetoa kalliimpi, mutta neliveto alkoi kunnolla kiinnostaa vasta reilut 10 vuotta myöhemmin. Oulainen Kuva: Kimmo Kotta
Meillä 112-hevosvoimaisena myyty Fiat 1000 ja sen nelivetoversio 1000 DT rantautuivat Suomeen kesällä 1972. Ensimmäisissä isoissa Fiateissa oli kotimainen Terä-ohjaamo, joka vaihtui sittemmin tanskalaiseen Sekuraan. Viimeisessä 124 hv:n 1000 Superissa oli jo Fiatin oma hytti. Suurtraktorisarjassa Fiatilla oli 1970-luvulla jo monta kilpailijaa, mutta harvemmalla oli tarjota yhtä toimivaa nelivetoa. Varmimpia asiakkaita olivat turveurakoitsijat. Iisalmi
Meillä 112-hevosvoimaisena myyty Fiat 1000 ja sen nelivetoversio 1000 DT rantautuivat Suomeen kesällä 1972. Ensimmäisissä isoissa Fiateissa oli kotimainen Terä-ohjaamo, joka vaihtui sittemmin tanskalaiseen Sekuraan. Viimeisessä 124 hv:n 1000 Superissa oli jo Fiatin oma hytti. Suurtraktorisarjassa Fiatilla oli 1970-luvulla jo monta kilpailijaa, mutta harvemmalla oli tarjota yhtä toimivaa nelivetoa. Varmimpia asiakkaita olivat turveurakoitsijat. Iisalmi Kuva: Kimmo Kotta
Kulmikkaasti muotoiltu Fiatin 80-sarja valmistui 1970-luvun lopulla, ensimmäiset mallit 780 ja 880 oli esitelty jo aiemmin. Ulkonäkö oli nyt yhtenäinen pienimmästä 58 hv:n 3-sylinterisestä 580-mallista suurimpaan 180-hevosvoimaiseen 1880-Fiatiin, jonka kuutosturbomoottorissa oli tilavuutta 8,1 litraa. Ohjaamon muodot olivat Pininfarinan suunnittelijoiden käsialaa. Noihin aikoihin meillä myydyistä Fiateista noin 80 % oli jo 4-vetoja ja vuosimyynnit olivat nousseet yli 500 kappaleeseen, hieman myöhemmin oltiin jo tuhannen traktorin tuntumassa. Viljakkala
Kulmikkaasti muotoiltu Fiatin 80-sarja valmistui 1970-luvun lopulla, ensimmäiset mallit 780 ja 880 oli esitelty jo aiemmin. Ulkonäkö oli nyt yhtenäinen pienimmästä 58 hv:n 3-sylinterisestä 580-mallista suurimpaan 180-hevosvoimaiseen 1880-Fiatiin, jonka kuutosturbomoottorissa oli tilavuutta 8,1 litraa. Ohjaamon muodot olivat Pininfarinan suunnittelijoiden käsialaa. Noihin aikoihin meillä myydyistä Fiateista noin 80 % oli jo 4-vetoja ja vuosimyynnit olivat nousseet yli 500 kappaleeseen, hieman myöhemmin oltiin jo tuhannen traktorin tuntumassa. Viljakkala Kuva: Kimmo Kotta
Majorin ja Nuffieldin keskinäinen paremmuus oli puheenaiheena 60 vuotta sitten, eikä siihen ole saatu selvyyttä vieläkään. Kummassakin oli enemmän hyviä kuin huonoja puolia, metsä- ja maansiirtourakoitsijat päätyivät harvemmin muuhun merkkiin. Kuvan Nuffield 4DM Universal Four kuului Keskon traktoritarjontaan 1954–61, Super Major puolestaan viimeiseen 1963–64 markkinoituun Fordson-mallistoon. Iisalmi
Majorin ja Nuffieldin keskinäinen paremmuus oli puheenaiheena 60 vuotta sitten, eikä siihen ole saatu selvyyttä vieläkään. Kummassakin oli enemmän hyviä kuin huonoja puolia, metsä- ja maansiirtourakoitsijat päätyivät harvemmin muuhun merkkiin. Kuvan Nuffield 4DM Universal Four kuului Keskon traktoritarjontaan 1954–61, Super Major puolestaan viimeiseen 1963–64 markkinoituun Fordson-mallistoon. Iisalmi Kuva: Kimmo Kotta
Deutzin ja BTG:n (Bayerische Transportfahrzeuge Company GmbH) yhteistyönä 50-luvun lopulla tekemä BTG-Deutz HZ D40 kuului ensimmäisiin kunnollisiin nelivetoihin. Molemmilla akseleilla on tasauspyörästön lukot ja rumpujarrut, maavaraa löytyy yli puoli metriä. Ilmajäähdytteisellä 39 hv:n 3-sylinterisellä Deutz-dieselillä varustettu traktori painaa vajaat 2 000 kg. Suomen Koneliike toi vain puolenkymmentä BTG:tä, koska monen kiinnostus kaatui korkeaan hintaan. Oulainen
Deutzin ja BTG:n (Bayerische Transportfahrzeuge Company GmbH) yhteistyönä 50-luvun lopulla tekemä BTG-Deutz HZ D40 kuului ensimmäisiin kunnollisiin nelivetoihin. Molemmilla akseleilla on tasauspyörästön lukot ja rumpujarrut, maavaraa löytyy yli puoli metriä. Ilmajäähdytteisellä 39 hv:n 3-sylinterisellä Deutz-dieselillä varustettu traktori painaa vajaat 2 000 kg. Suomen Koneliike toi vain puolenkymmentä BTG:tä, koska monen kiinnostus kaatui korkeaan hintaan. Oulainen Kuva: Kimmo Kotta
Deutz oli tasokas traktori, eikä 1960-luvulla enää muita kalliimpikaan, mutta jostain syystä se ei koskaan ollut suosittu merkki. D8005 kuului aikansa mahtitraktoreihin, 87-hevosvoimaisessa kuutosessa on tilavuutta 5,1 litraa, painoa 3,75 tonnia ja hydrauliikan nostoteho 3 400 kg, joka oli ylittämätön lukema vuosien ajan. Pienemmistä malleista poiketen D8005 oli huomattavan tyyris, vuonna 1966 peräti toiseksi kallein eurooppalainen takavetotraktori (25 000 mk). Oulainen
Deutz oli tasokas traktori, eikä 1960-luvulla enää muita kalliimpikaan, mutta jostain syystä se ei koskaan ollut suosittu merkki. D8005 kuului aikansa mahtitraktoreihin, 87-hevosvoimaisessa kuutosessa on tilavuutta 5,1 litraa, painoa 3,75 tonnia ja hydrauliikan nostoteho 3 400 kg, joka oli ylittämätön lukema vuosien ajan. Pienemmistä malleista poiketen D8005 oli huomattavan tyyris, vuonna 1966 peräti toiseksi kallein eurooppalainen takavetotraktori (25 000 mk). Oulainen Kuva: Kimmo Kotta
Valmetin menestys traktorimarkkinoilla alkoi vuoden 1960 lopulla esitellystä 361-mallista. Aiemmat dieselit 33 ja 359 olivat olleet lähinnä prototyyppejä, joita testautettiin niitä ostaneilla viljelijöillä. 46-hevosvoimainen 361 oli jo valmis tuote, jolle uskallettiin antaa 12 kuukauden takuukin. Reilun vuoden kuluttua varusteisiin lisättiin tuolloin runsasta keskustelua aiheuttanut tasauspyörästön lukko, joka oli jo lähes kaikissa muissa merkeissä. Maalahti
Valmetin menestys traktorimarkkinoilla alkoi vuoden 1960 lopulla esitellystä 361-mallista. Aiemmat dieselit 33 ja 359 olivat olleet lähinnä prototyyppejä, joita testautettiin niitä ostaneilla viljelijöillä. 46-hevosvoimainen 361 oli jo valmis tuote, jolle uskallettiin antaa 12 kuukauden takuukin. Reilun vuoden kuluttua varusteisiin lisättiin tuolloin runsasta keskustelua aiheuttanut tasauspyörästön lukko, joka oli jo lähes kaikissa muissa merkeissä. Maalahti Kuva: Kimmo Kotta
Royal Show -näyttelyssä vuonna 1961 ensiesittelyn saanut McCormick B-414 oli jatkoa malleille B-250 ja B-275. Erona B-275 "Kormiikkiin" oli poraukseltaan 3,2 milliä tilavampi moottori (40 hv), Vary-Touch -painonsiirtojärjestelmä, vahvempi etuakseli, tuumaa leveämmät takarenkaat ja uusi maski. McCormickilla oli takanaan vahva SMK:n myyntiverkosto, mutta 60-luvun alkupuolella se ei päässyt rekisteröinneissä kuudetta sijaa ylemmä. Maalahti
Royal Show -näyttelyssä vuonna 1961 ensiesittelyn saanut McCormick B-414 oli jatkoa malleille B-250 ja B-275. Erona B-275 "Kormiikkiin" oli poraukseltaan 3,2 milliä tilavampi moottori (40 hv), Vary-Touch -painonsiirtojärjestelmä, vahvempi etuakseli, tuumaa leveämmät takarenkaat ja uusi maski. McCormickilla oli takanaan vahva SMK:n myyntiverkosto, mutta 60-luvun alkupuolella se ei päässyt rekisteröinneissä kuudetta sijaa ylemmä. Maalahti
1960-luvun puolivälissä tulleet uudet länsisaksalaiset IH-mallit olivat tekniikaltaan aikansa huippua. Suorasuihkutusmoottoreiden jakajapumpuissa oli hydrauliset säätäjät. 8-nopeuksisen synkrovaihteiston tilalle sai pikavaihteellisen Agriomatic S -suunnanvaihtajalaatikon, ajovoimanottokin kuului varustuksiin. Hienouksilla oli hintansa, kuvan 61 hv:n McCormick 624 maksoi noin 35 % enemmän kuin saman tehoinen MF165. Riihimäki
1960-luvun puolivälissä tulleet uudet länsisaksalaiset IH-mallit olivat tekniikaltaan aikansa huippua. Suorasuihkutusmoottoreiden jakajapumpuissa oli hydrauliset säätäjät. 8-nopeuksisen synkrovaihteiston tilalle sai pikavaihteellisen Agriomatic S -suunnanvaihtajalaatikon, ajovoimanottokin kuului varustuksiin. Hienouksilla oli hintansa, kuvan 61 hv:n McCormick 624 maksoi noin 35 % enemmän kuin saman tehoinen MF165. Riihimäki Kuva: Kimmo Kotta
Internationalin Doncasterin tehtaan mallisto pantiin uusiksi vuonna 1970. Moottorit tulivat Länsi-Saksasta, voimanotossa oli hydraulinen kytkin. Märät monilevyjarrut takasivat pysähtymisen lähes 40 km/h nopeudesta. Synkrovaihteiston vivut olivat vasemmalla, mikä oli englantilaiselle luontevaa. Tilavat ja valoisat ohjaamot vaihtuivat meillä ahtaisiin kotimaisiin, mutta myöhemmin parempiin Sekuroihin. Suosituin malli oli edessä oleva 67 hv:n 574, takana oleva 475 kuuluu samaan sarjaan, mutta siinä on MF165:stä tuttu 60 hv:n Perkins. Oulainen
Internationalin Doncasterin tehtaan mallisto pantiin uusiksi vuonna 1970. Moottorit tulivat Länsi-Saksasta, voimanotossa oli hydraulinen kytkin. Märät monilevyjarrut takasivat pysähtymisen lähes 40 km/h nopeudesta. Synkrovaihteiston vivut olivat vasemmalla, mikä oli englantilaiselle luontevaa. Tilavat ja valoisat ohjaamot vaihtuivat meillä ahtaisiin kotimaisiin, mutta myöhemmin parempiin Sekuroihin. Suosituin malli oli edessä oleva 67 hv:n 574, takana oleva 475 kuuluu samaan sarjaan, mutta siinä on MF165:stä tuttu 60 hv:n Perkins. Oulainen Kuva: Kimmo Kotta
Peltojen tiivistymisestä alettiin puhua vakavammassa sävyssä 1970-luvulla. Paripyöriä oli siihen saakka käytetty vain uppoamisen pelossa tai pidon parantamiseksi. Keski-Euroopassa yleisiä ripalevikkeitä tarjottiin vaihtoehdoksi paripyörille, pikakiinnitysjärjestelmän ansiosta asentaminen ja irrotus hoitui muutamassa minuutissa ja onnistui vaikka pellolla. Merkkejä olivat muun muassa englantilainen Molfit ja kotimainen Pirinen. Maalahti
Peltojen tiivistymisestä alettiin puhua vakavammassa sävyssä 1970-luvulla. Paripyöriä oli siihen saakka käytetty vain uppoamisen pelossa tai pidon parantamiseksi. Keski-Euroopassa yleisiä ripalevikkeitä tarjottiin vaihtoehdoksi paripyörille, pikakiinnitysjärjestelmän ansiosta asentaminen ja irrotus hoitui muutamassa minuutissa ja onnistui vaikka pellolla. Merkkejä olivat muun muassa englantilainen Molfit ja kotimainen Pirinen. Maalahti Kuva: Kimmo Kotta
David Brown Taskmaster (tehtävämestari, piiskuri) oli teollisuuskäyttöön tarkoitettu hinuri, viralliselta tyypiltään VID (vehicle industrial diesel). Tehtaiden tavarakuljetusten lisäksi niitä käytettiin lentokentillä, Suomeenkin tuli ainakin 9 kappaletta. Alustana on maataloustraktori, tässä tapauksessa 30 hv:n David Brown 30D. Lisävarusteita olivat muun muassa hihnapyörä, vinssi ja momentinmuunninvaihteisto. Viljakkala
David Brown Taskmaster (tehtävämestari, piiskuri) oli teollisuuskäyttöön tarkoitettu hinuri, viralliselta tyypiltään VID (vehicle industrial diesel). Tehtaiden tavarakuljetusten lisäksi niitä käytettiin lentokentillä, Suomeenkin tuli ainakin 9 kappaletta. Alustana on maataloustraktori, tässä tapauksessa 30 hv:n David Brown 30D. Lisävarusteita olivat muun muassa hihnapyörä, vinssi ja momentinmuunninvaihteisto. Viljakkala Kuva: Kimmo Kotta
1960-luvun alun suurin David Brown Malli 990 AS Implematic oli moderni traktori. 58 hv:n teho riitti kaikkiin töihin, vaihteita oli 12 eteen ja 4 taakse. Kaksoiskytkin kuului varustuksiin, samoin 1000 kierroksen voimanotto. Lisähintaan sai traktoreissa harvinaisen pakokaasujarrun. Punaiset David Brownit olivat vuodesta riippuen myyntitilastoissa neljännellä tai viidennellä sijalla. Oulainen
1960-luvun alun suurin David Brown Malli 990 AS Implematic oli moderni traktori. 58 hv:n teho riitti kaikkiin töihin, vaihteita oli 12 eteen ja 4 taakse. Kaksoiskytkin kuului varustuksiin, samoin 1000 kierroksen voimanotto. Lisähintaan sai traktoreissa harvinaisen pakokaasujarrun. Punaiset David Brownit olivat vuodesta riippuen myyntitilastoissa neljännellä tai viidennellä sijalla. Oulainen Kuva: Kimmo Kotta
Alkuaikojen turvaohjaamoja moitittiin ahtaiksi, mutta saksalaisen International 844:n suomalaisessa hytissä mahtui heilumaan isokin kuski. Tämän mallin tullessa Suomen markkinoille vuonna 1974 IH:n myynti oli noussut yli 1 200 kappaleeseen. KoneSokoksen onnistuneella markkinoinnilla oli roolinsa, mutta myös Englannin metalliteollisuuden lakot vaikuttivat kysyntään, saksalaisia traktoreita kun ei tarvinnut jonottaa. Maalahti
Alkuaikojen turvaohjaamoja moitittiin ahtaiksi, mutta saksalaisen International 844:n suomalaisessa hytissä mahtui heilumaan isokin kuski. Tämän mallin tullessa Suomen markkinoille vuonna 1974 IH:n myynti oli noussut yli 1 200 kappaleeseen. KoneSokoksen onnistuneella markkinoinnilla oli roolinsa, mutta myös Englannin metalliteollisuuden lakot vaikuttivat kysyntään, saksalaisia traktoreita kun ei tarvinnut jonottaa. Maalahti Kuva: Kimmo Kotta
John Deeren 30-sarjan amerikkalaisten suurtraktoreiden ensiesittely oli Länsi-Saksan Saarbrückenissa elokuussa 1972. Tekniikka oli enimmiltä osin tuttua aiemmasta 20-sarjasta, mutta ulkonäkö ja etenkin huippuhiljainen kaareva Sound Gard -ohjaamo olivat uusinta uutta. Suomeen tuotiin malleja 4230 ja kuvan 145-hevosvoimaista 4430:tä, kysyntä oli niin vähäistä, että useana vuotena ne hinnoiteltiin tapauskohtaisesti. Riihimäki
John Deeren 30-sarjan amerikkalaisten suurtraktoreiden ensiesittely oli Länsi-Saksan Saarbrückenissa elokuussa 1972. Tekniikka oli enimmiltä osin tuttua aiemmasta 20-sarjasta, mutta ulkonäkö ja etenkin huippuhiljainen kaareva Sound Gard -ohjaamo olivat uusinta uutta. Suomeen tuotiin malleja 4230 ja kuvan 145-hevosvoimaista 4430:tä, kysyntä oli niin vähäistä, että useana vuotena ne hinnoiteltiin tapauskohtaisesti. Riihimäki Kuva: Kimmo Kotta
TLK:n, Munakunnan, Valion ja Hankkijan 1970-luvun lopulla perustama Agroma Oy hoiti Konela-Belaruksen "suomettamien" Belaruksien markkinoinnin. Parhaimmillaan vuosimyynnit lähentelivät 500 kappaletta, mikä oli hyvä lukema monien vieroksumalle neuvostomerkille. Belarusta varusteltiin siinä määrin, että yli puolet sen hinnasta jäi Suomeen. MTZ-800 kuului Agroman ohjelmaan 1980–83, taustalla näkyvä MTZ-825 Progress oli myynnissä seuraavat 7 vuotta. Perustekniikka on molemmissa sama, suurimmat erot ovat ohjaamoissa ja ulkonäössä. Oulainen
TLK:n, Munakunnan, Valion ja Hankkijan 1970-luvun lopulla perustama Agroma Oy hoiti Konela-Belaruksen "suomettamien" Belaruksien markkinoinnin. Parhaimmillaan vuosimyynnit lähentelivät 500 kappaletta, mikä oli hyvä lukema monien vieroksumalle neuvostomerkille. Belarusta varusteltiin siinä määrin, että yli puolet sen hinnasta jäi Suomeen. MTZ-800 kuului Agroman ohjelmaan 1980–83, taustalla näkyvä MTZ-825 Progress oli myynnissä seuraavat 7 vuotta. Perustekniikka on molemmissa sama, suurimmat erot ovat ohjaamoissa ja ulkonäössä. Oulainen Kuva: Kimmo Kotta
Zetorin 1960-luvun UR1-mallistossa oli etevää tekniikkaa, mutta rasitteena oli sen edellisellä vuosikymmenellä saama maine, joten myyntimäärät pysyivät 200 traktorin tuntumassa. Ennakkoluuloihin oli syytäkin, ominaisuuksissa ei ollut vikaa, mutta laatu ja kokoonpanon huolellisuus eivät olleet lähelläkään länsitasoa. Zetor 4511 oli Brnon tehtaan tuotannossa vuosina 1967–72, viimeiset vuodet hieman toisen näköisenä. Nelosmoottori on teholtaan 48 DIN-hv, paino 2150 kg, vaihteita 10+2R. Maalahti
Zetorin 1960-luvun UR1-mallistossa oli etevää tekniikkaa, mutta rasitteena oli sen edellisellä vuosikymmenellä saama maine, joten myyntimäärät pysyivät 200 traktorin tuntumassa. Ennakkoluuloihin oli syytäkin, ominaisuuksissa ei ollut vikaa, mutta laatu ja kokoonpanon huolellisuus eivät olleet lähelläkään länsitasoa. Zetor 4511 oli Brnon tehtaan tuotannossa vuosina 1967–72, viimeiset vuodet hieman toisen näköisenä. Nelosmoottori on teholtaan 48 DIN-hv, paino 2150 kg, vaihteita 10+2R. Maalahti Kuva: Kimmo Kotta
Volvo-BM 2654 oli viimeinen perus-ruotsalainen traktori, valmistus päättyi vuonna 1983. Pari vuotta myöhemmin valmistui vielä 1 000 traktorin erä Volvo BM Valmet-sarjaan, mutta niissä oli erilaiset pellit, eivätkä muutamat tekniset muutokset olleet kovin onnistuneita. Volvo-BM 2654 oli painava ja vanhanaikainen traktori, mutta sillä oli omat Volvo-henkiset asiakkaansa, vaikka saman tehoisen (140 hv) Fordin, Fiatin tai jopa John Deeren sai 26 000–40 000 markkaa halvemmalla. Airaksela
Volvo-BM 2654 oli viimeinen perus-ruotsalainen traktori, valmistus päättyi vuonna 1983. Pari vuotta myöhemmin valmistui vielä 1 000 traktorin erä Volvo BM Valmet-sarjaan, mutta niissä oli erilaiset pellit, eivätkä muutamat tekniset muutokset olleet kovin onnistuneita. Volvo-BM 2654 oli painava ja vanhanaikainen traktori, mutta sillä oli omat Volvo-henkiset asiakkaansa, vaikka saman tehoisen (140 hv) Fordin, Fiatin tai jopa John Deeren sai 26 000–40 000 markkaa halvemmalla. Airaksela Kuva: Kimmo Kotta
Vehon maahantuomalta MB-Tracilta odotettiin paljon, mutta huomattavan korkean hinnan takia niitä ostivat lähinnä voimayhtiöt, harvemmin maatilat. Ensimmäiset 1970-luvulla tuodut MB-Tracit olivat oheista mallia 60–75. Nelosmoottori on 3,8-litrainen ja teholtaan 70 hv. Vaihteita on 16 eteen ja taakse, huippunopeus maatalousmallisena 25 km/h. 2-nopeuksisen voimanoton, tasauspyörästön lukkojen ja nelivedon kytkentä tehdään paineilmalla. Oulainen
Vehon maahantuomalta MB-Tracilta odotettiin paljon, mutta huomattavan korkean hinnan takia niitä ostivat lähinnä voimayhtiöt, harvemmin maatilat. Ensimmäiset 1970-luvulla tuodut MB-Tracit olivat oheista mallia 60–75. Nelosmoottori on 3,8-litrainen ja teholtaan 70 hv. Vaihteita on 16 eteen ja taakse, huippunopeus maatalousmallisena 25 km/h. 2-nopeuksisen voimanoton, tasauspyörästön lukkojen ja nelivedon kytkentä tehdään paineilmalla. Oulainen Kuva: Kimmo Kotta
Wheel Horse oli ensimmäisiä Suomessa aktiivisesti markkinoituja pientraktoreita, 1960-luvun alussa sen mainoksia oli lähes jokaisessa Pellervossa. Tunnetuin myyjä oli muun muassa Renault-traktoreita ja McCulloch-moottorisahoja edustanut Nortek. Tämä 5,5-hevosvoimaisella 200 kuution Tecumseh-moottorilla varustettu Wheel Horse Suburban (esikaupunki) 551 on saatu Suomeen jälkituontina. Alavus
Wheel Horse oli ensimmäisiä Suomessa aktiivisesti markkinoituja pientraktoreita, 1960-luvun alussa sen mainoksia oli lähes jokaisessa Pellervossa. Tunnetuin myyjä oli muun muassa Renault-traktoreita ja McCulloch-moottorisahoja edustanut Nortek. Tämä 5,5-hevosvoimaisella 200 kuution Tecumseh-moottorilla varustettu Wheel Horse Suburban (esikaupunki) 551 on saatu Suomeen jälkituontina. Alavus Kuva: Kimmo Kotta
Agria 4800 kuului 1960- ja 70-luvuilla Hankkijan pienkonevalikoimaan, mutta hintaa sillä on ollut lähes oikean traktorin verran; vuonna 1968 kokonaista 7 868 mk. Moottori on ilmajäähdytteinen 12 hv:n Hatz-diesel, vaihteita 6 eteen ja taakse, nopeudet 1,2–16,5 km/h. Pyörät edessä 4 x 12 ja takana 6 x 16, painoa on noin 600 kilon edestä. Agria Werke tuottaa vieläkin puutarhakoneita, mutta 4-pyöräisten tuotanto päättyi jo 1990-luvulla. Alavus
Agria 4800 kuului 1960- ja 70-luvuilla Hankkijan pienkonevalikoimaan, mutta hintaa sillä on ollut lähes oikean traktorin verran; vuonna 1968 kokonaista 7 868 mk. Moottori on ilmajäähdytteinen 12 hv:n Hatz-diesel, vaihteita 6 eteen ja taakse, nopeudet 1,2–16,5 km/h. Pyörät edessä 4 x 12 ja takana 6 x 16, painoa on noin 600 kilon edestä. Agria Werke tuottaa vieläkin puutarhakoneita, mutta 4-pyöräisten tuotanto päättyi jo 1990-luvulla. Alavus Kuva: Kimmo Kotta
Leylandin viimeinen mallisto oli Keskon myynnissä vain lyhyen aikaa, yhteistyö päättyi merkin vaihtuessa Marshalliksi vuonna 1982. Keltaiset Leylandit olivat ajanmukaisia traktoreita, mutta jotain ratkaisevaa olisi pitänyt tapahtua jo 10 vuotta aiemmin. Turboahdettu 82 hv:n 802 ja nelivetoinen 804 olivat tehokkaimpia malleja, synkrovaihteistossa oli nopeuksia 9+3R, voimanotto kytkettiin hydraulisesti ja reilun kolmenkympin huippunopeutta hillittiin märillä levyjarruilla. Maalahti
Leylandin viimeinen mallisto oli Keskon myynnissä vain lyhyen aikaa, yhteistyö päättyi merkin vaihtuessa Marshalliksi vuonna 1982. Keltaiset Leylandit olivat ajanmukaisia traktoreita, mutta jotain ratkaisevaa olisi pitänyt tapahtua jo 10 vuotta aiemmin. Turboahdettu 82 hv:n 802 ja nelivetoinen 804 olivat tehokkaimpia malleja, synkrovaihteistossa oli nopeuksia 9+3R, voimanotto kytkettiin hydraulisesti ja reilun kolmenkympin huippunopeutta hillittiin märillä levyjarruilla. Maalahti Kuva: Kimmo Kotta
Mitsubishi-henkilöautot tulivat Suomeen vuoden 1976 aikana, mutta mikään uusi merkki se ei täällä ollut. Kesko toi maahan yhtymän 1-akselisia puutarhatraktoreita jo 1960-luvun lopulla. Kuvan Mitsubishi Major CT 331 oli kahdesta mallista suurempi. Moottori on 6 hv:n 4-tahtinen Meiki G4L, remmivedolla saadaan 6 nopeutta eteen ja 3 taakse, 6-volttinen 25 watin ajovalo mahdollistaa pimeätkin työt. Alavus
Mitsubishi-henkilöautot tulivat Suomeen vuoden 1976 aikana, mutta mikään uusi merkki se ei täällä ollut. Kesko toi maahan yhtymän 1-akselisia puutarhatraktoreita jo 1960-luvun lopulla. Kuvan Mitsubishi Major CT 331 oli kahdesta mallista suurempi. Moottori on 6 hv:n 4-tahtinen Meiki G4L, remmivedolla saadaan 6 nopeutta eteen ja 3 taakse, 6-volttinen 25 watin ajovalo mahdollistaa pimeätkin työt. Alavus Kuva: Kimmo Kotta
Alkuaikojen kotimaisista kylvökonevalmistajista merkittävin oli mynämäkeläinen Junnilan Konepaja, jonka Juko-koneiden yksinmyynti oli Hankkijalla. Syöttö oli toteutettu nastapyörillä, joille saatiin 3-ryhmäisellä vaihteistolla 24 eri nopeutta. Lisävarusteisiin kuuluivat heinänsiemenen kylvölaite, jyräpyörät, rivimerkitsimet, eli sitkaimet ja pinta-alamittari. Kuvan Jukossa on 21 laahavannasta ja työleveyttä 2,5 metriä. Joroinen
Alkuaikojen kotimaisista kylvökonevalmistajista merkittävin oli mynämäkeläinen Junnilan Konepaja, jonka Juko-koneiden yksinmyynti oli Hankkijalla. Syöttö oli toteutettu nastapyörillä, joille saatiin 3-ryhmäisellä vaihteistolla 24 eri nopeutta. Lisävarusteisiin kuuluivat heinänsiemenen kylvölaite, jyräpyörät, rivimerkitsimet, eli sitkaimet ja pinta-alamittari. Kuvan Jukossa on 21 laahavannasta ja työleveyttä 2,5 metriä. Joroinen Kuva: Kimmo Kotta
Seiväslaikka nopeutti aitatolppien ja heinäseipäiden tekemistä moninkertaisesti verrattuna kuorimaraudalla ja kirveellä vuolemiseen, mutta aina löytyi isäntiä, jotka luottivat pelkästään käsityöhön, etenkin jos sen tekivät muut. Tässä tapauksessa koko kone on pyhitetty pelkästään vuolemiseen, mutta useimmiten laikka vaihdettiin sirkkelin terän tilalle. Vuolujätteestä sai erinomaisia pesänsyttyjä. Keuruu.
Seiväslaikka nopeutti aitatolppien ja heinäseipäiden tekemistä moninkertaisesti verrattuna kuorimaraudalla ja kirveellä vuolemiseen, mutta aina löytyi isäntiä, jotka luottivat pelkästään käsityöhön, etenkin jos sen tekivät muut. Tässä tapauksessa koko kone on pyhitetty pelkästään vuolemiseen, mutta useimmiten laikka vaihdettiin sirkkelin terän tilalle. Vuolujätteestä sai erinomaisia pesänsyttyjä. Keuruu. Kuva: Kimmo Kotta
Traktorikylvökoneet pysyivät pitkään isompien tilojen erikoiskalustona, vähäisemmät viljelijät kylvivät hevoskoneilla, keskipakolevittimillä ja monta kertaa myös käsipelissä. Lautasvantainen 2,3 metrin Ferguson oli 50-luvun koneista toimivimpia. Sitä sai pelkästään hinattavana, vantaat (13 kpl) nousivat hydrauliikalla. Lisähintaan tarjottiin lannoitusyksikköä, joka sijoitti lannoitteen samaan riviin siemenen kanssa. Siemenlaatikkoon mahtui 2,1 hehtoa eli noin 75 aarin annos. Riihimäki
Traktorikylvökoneet pysyivät pitkään isompien tilojen erikoiskalustona, vähäisemmät viljelijät kylvivät hevoskoneilla, keskipakolevittimillä ja monta kertaa myös käsipelissä. Lautasvantainen 2,3 metrin Ferguson oli 50-luvun koneista toimivimpia. Sitä sai pelkästään hinattavana, vantaat (13 kpl) nousivat hydrauliikalla. Lisähintaan tarjottiin lannoitusyksikköä, joka sijoitti lannoitteen samaan riviin siemenen kanssa. Siemenlaatikkoon mahtui 2,1 hehtoa eli noin 75 aarin annos. Riihimäki Kuva: Kimmo Kotta
Sorminiittokoneen teräpalkkiin kiinnitetyllä luokolaitteella vilja saatiin jo niittovaiheessa valmiille karholle, josta se oli kätevä nostella seipäille tai kärryyn ja viedä suoraan puitavaksi. Suoraan niitokselta puintiin ei uskottu ennen sotia, asiantuntijoiden mielestä jälkikypsytys kuhilaalla tai seipäällä oli välttämätöntä kunnollisen leipäviljan takaamiseksi. Niittovaiheessa tapahtuva karhotus oli välttämätöntä, erillinen haravakoneella tai jollain pöyhimellä käsittely olisi aiheuttanut karisemistappioita. Mäntyharju (kts. myös seuraava kuva).
Sorminiittokoneen teräpalkkiin kiinnitetyllä luokolaitteella vilja saatiin jo niittovaiheessa valmiille karholle, josta se oli kätevä nostella seipäille tai kärryyn ja viedä suoraan puitavaksi. Suoraan niitokselta puintiin ei uskottu ennen sotia, asiantuntijoiden mielestä jälkikypsytys kuhilaalla tai seipäällä oli välttämätöntä kunnollisen leipäviljan takaamiseksi. Niittovaiheessa tapahtuva karhotus oli välttämätöntä, erillinen haravakoneella tai jollain pöyhimellä käsittely olisi aiheuttanut karisemistappioita. Mäntyharju (kts. myös seuraava kuva). Kuva: Kimmo Kotta
Suoraan niitokselta puintiin ei uskottu ennen sotia, asiantuntijoiden mielestä jälkikypsytys kuhilaalla tai seipäällä oli välttämätöntä kunnollisen leipäviljan takaamiseksi. Niittovaiheessa tapahtuva karhotus oli välttämätöntä, erillinen haravakoneella tai jollain pöyhimellä käsittely olisi aiheuttanut karisemistappioita. Mäntyharju.
Suoraan niitokselta puintiin ei uskottu ennen sotia, asiantuntijoiden mielestä jälkikypsytys kuhilaalla tai seipäällä oli välttämätöntä kunnollisen leipäviljan takaamiseksi. Niittovaiheessa tapahtuva karhotus oli välttämätöntä, erillinen haravakoneella tai jollain pöyhimellä käsittely olisi aiheuttanut karisemistappioita. Mäntyharju. Kuva: Kimmo Kotta
Höyrykoneilla ja myöhemmin maamoottoreilla pyöritettävät itsepuhdistavat puimakoneet olivat aluksi kartanoiden erikoisuuksia. 1920-luvulla niitä alettiin ostaa talonpoikaistaloihinkin ja pienempien viljelijöiden perustamille puimaosuuskunnille. Ensimmäiset koneet tulivat Ruotsista, Englannista ja Saksasta, mutta melko pian Suomeen kehittyi omaa teollisuutta, merkittävimpiä toimijoita olivat MKT, Teijon tehtaat ja Rosenlew.  Kuvan kone ovat Teijo, joka kuvattiin Iisalmessa (kts. myös seuraava kuva).
Höyrykoneilla ja myöhemmin maamoottoreilla pyöritettävät itsepuhdistavat puimakoneet olivat aluksi kartanoiden erikoisuuksia. 1920-luvulla niitä alettiin ostaa talonpoikaistaloihinkin ja pienempien viljelijöiden perustamille puimaosuuskunnille. Ensimmäiset koneet tulivat Ruotsista, Englannista ja Saksasta, mutta melko pian Suomeen kehittyi omaa teollisuutta, merkittävimpiä toimijoita olivat MKT, Teijon tehtaat ja Rosenlew. Kuvan kone ovat Teijo, joka kuvattiin Iisalmessa (kts. myös seuraava kuva). Kuva: Kimmo Kotta
Syöttäjä oli työryhmän tärkein jäsen, tasainen viljan sisäänmeno takasi hyvän tuloksen. Se oli myös vaarallisin virka, kela saattoi murskata käden ja silmään lentäneet jyvät aiheuttivat elinikäisiä vammoja. Kirkkaankeltainen Sampo-puimakone tavattiin itseteosta Keuruulla.
Syöttäjä oli työryhmän tärkein jäsen, tasainen viljan sisäänmeno takasi hyvän tuloksen. Se oli myös vaarallisin virka, kela saattoi murskata käden ja silmään lentäneet jyvät aiheuttivat elinikäisiä vammoja. Kirkkaankeltainen Sampo-puimakone tavattiin itseteosta Keuruulla. Kuva: Kimmo Kotta
Sitovat, eli valmiita lyhteitä tekevät leikkuukoneet tulivat Suomeen 1920-luvulla, mutta meillä ne eivät yleistyneet yhtä laajasti kuin muualla Euroopassa. Labor möi JF-sitojia vielä 1960-luvun lopulla joko hinattavina tai traktorin eteen kiinnitettävinä. Tarjolla oli 5 tai 6 jalan työleveyksiä, lisähintaan sai pyörivän korrenjakajan, lyhteenerottimen ja epäkeskokuljettimen. Joroinen (kts. myös seuraava kuva).
Sitovat, eli valmiita lyhteitä tekevät leikkuukoneet tulivat Suomeen 1920-luvulla, mutta meillä ne eivät yleistyneet yhtä laajasti kuin muualla Euroopassa. Labor möi JF-sitojia vielä 1960-luvun lopulla joko hinattavina tai traktorin eteen kiinnitettävinä. Tarjolla oli 5 tai 6 jalan työleveyksiä, lisähintaan sai pyörivän korrenjakajan, lyhteenerottimen ja epäkeskokuljettimen. Joroinen (kts. myös seuraava kuva). Kuva: Kimmo Kotta
JF-sitojan toimintaa ohjataan jakopyörästöllä, jonka asetuksia ei parane mennä sotkemaan. Etusitoja oli hinattavaa kätevämpi, koska siinä ei tarvittu erillistä koneenkäyttäjää. Joroinen.
JF-sitojan toimintaa ohjataan jakopyörästöllä, jonka asetuksia ei parane mennä sotkemaan. Etusitoja oli hinattavaa kätevämpi, koska siinä ei tarvittu erillistä koneenkäyttäjää. Joroinen. Kuva: Kimmo Kotta
Kotimaisen puimuriteollisuuden aloittaminen otti lujille, mutta Sampo 657 LP onnistui nousemaan toiseksi myydyimmäksi merkiksi jo toisena tuotantovuotenaan 1958. Volkkarin moottori, 6 jalan leikkuupöytä ja 57-senttinen kela ei nyt kuulosta kovin uskottavalle yhdistelmälle, mutta aina se tehossa seivästyksen ja koneella puinnin päihitti. Väri muuttui harmaasta keltaiseksi 1960-luvun vaihteessa, 3 vuotta myöhemmin saataville tuli säiliövarustus. Mäntyharju
Kotimaisen puimuriteollisuuden aloittaminen otti lujille, mutta Sampo 657 LP onnistui nousemaan toiseksi myydyimmäksi merkiksi jo toisena tuotantovuotenaan 1958. Volkkarin moottori, 6 jalan leikkuupöytä ja 57-senttinen kela ei nyt kuulosta kovin uskottavalle yhdistelmälle, mutta aina se tehossa seivästyksen ja koneella puinnin päihitti. Väri muuttui harmaasta keltaiseksi 1960-luvun vaihteessa, 3 vuotta myöhemmin saataville tuli säiliövarustus. Mäntyharju Kuva: Kimmo Kotta
Entisajan puimurit olivat maantiellä melko hitaita ja pellot märkiä, mikä pani suunnittelemaan muutamia parannuksia. Monet Pikku-Massikan, eli Massey-Harris tai myöhemmin Massey-Ferguson 630 S:n omistajat tekivät kaukaisempia puintikeikkoja varten vetoaisan, jonka avulla puimurin takapään sai ylös, mikä mahdollisti traktorivedon. 25 tai 30 km/h joudutti matkaa eri tavalla, kuin 15 km/h. Keuruu (kts. myös seuraava kuva).
Entisajan puimurit olivat maantiellä melko hitaita ja pellot märkiä, mikä pani suunnittelemaan muutamia parannuksia. Monet Pikku-Massikan, eli Massey-Harris tai myöhemmin Massey-Ferguson 630 S:n omistajat tekivät kaukaisempia puintikeikkoja varten vetoaisan, jonka avulla puimurin takapään sai ylös, mikä mahdollisti traktorivedon. 25 tai 30 km/h joudutti matkaa eri tavalla, kuin 15 km/h. Keuruu (kts. myös seuraava kuva). Kuva: Kimmo Kotta
Kapeat 8 x 24-etupyörät upposivat helposti, vaikka painoa ei ollut kuin 1,5 tonnia. Vaatimattomatkin levikepyörät auttoivat monen pahan paikan yli. Keuruu
Kapeat 8 x 24-etupyörät upposivat helposti, vaikka painoa ei ollut kuin 1,5 tonnia. Vaatimattomatkin levikepyörät auttoivat monen pahan paikan yli. Keuruu Kuva: Kimmo Kotta
Teollisesti valmistetut lämminilmakuivurit yleistyivät samaan tahtiin puimureiden kanssa. Puimakonekaudella seiväskuivatus riitti hyvänä syksynä rehuviljalle, mutta puimureilla päästiin harvemmin korjaamaan viljaa suoraan laariin. Velsa Oy:n Valtti-kuivuria pystyi siirtelemään talosta toiseen tai kuivaamaan jopa pellolla, jos sille tehtiin siirtoalusta. Sähköjä ei tarvittu, puhallinta ja elevaattoria voitiin pyörittää maamoottorilla tai traktorilla. Tuntiteho oli 4 % kosteudenpoistolla n. 1 000 kg, eräkoko oli rajoissa 4–20 hl. Mäntyharju
Teollisesti valmistetut lämminilmakuivurit yleistyivät samaan tahtiin puimureiden kanssa. Puimakonekaudella seiväskuivatus riitti hyvänä syksynä rehuviljalle, mutta puimureilla päästiin harvemmin korjaamaan viljaa suoraan laariin. Velsa Oy:n Valtti-kuivuria pystyi siirtelemään talosta toiseen tai kuivaamaan jopa pellolla, jos sille tehtiin siirtoalusta. Sähköjä ei tarvittu, puhallinta ja elevaattoria voitiin pyörittää maamoottorilla tai traktorilla. Tuntiteho oli 4 % kosteudenpoistolla n. 1 000 kg, eräkoko oli rajoissa 4–20 hl. Mäntyharju Kuva: Kimmo Kotta
Traktoreiden keskikoko on kasvanut, mutta kehitystä on ollut puimuripuolellakin. 2,2-metrisellä pöydällä ja 54 hv:n moottorilla varustettu vajaat 3 tonnia painava Sampo 20 edustaa tyypillistä 1970-luvun alun keskikokoista puimuria. Vieressä oleva Claas Dominator 88 SL Maxi on sitä tänä päivänä. Pöytä on enemmän kuin kaksi kertaa leveämpi, moottorissa on hyvinkin kolminkertaiset tehot, painoa löytyy samassa suhteessa. Työtehossa puhutaan vieläkin kovemmista eroista. Mäntyharju
Traktoreiden keskikoko on kasvanut, mutta kehitystä on ollut puimuripuolellakin. 2,2-metrisellä pöydällä ja 54 hv:n moottorilla varustettu vajaat 3 tonnia painava Sampo 20 edustaa tyypillistä 1970-luvun alun keskikokoista puimuria. Vieressä oleva Claas Dominator 88 SL Maxi on sitä tänä päivänä. Pöytä on enemmän kuin kaksi kertaa leveämpi, moottorissa on hyvinkin kolminkertaiset tehot, painoa löytyy samassa suhteessa. Työtehossa puhutaan vieläkin kovemmista eroista. Mäntyharju Kuva: Kimmo Kotta
Puhdistuselevaattorilla varustettuja hevosvetoisia perunannostokoneita oli saatavilla jo 1920-luvulla, mutta halvempi heittopyöräversio on pysynyt yleisempänä. Elevaattorikoneiden kysyntä alkoi lisääntyä 1960-luvun puolella ja siihen oli osansa Junnilan Konepajan Jukolla. Se oli melko kallis, joten niitä ostettiin vähintään puoliammattimaiseen käyttöön. Yksi kone riitti hyvin koko kylän kotitarveperunamaille. Suuret perunapuimurit toimivat samalla systeemillä, mutta niissä oli runsaammin jatkokäsittelyä. Riihimäki
Puhdistuselevaattorilla varustettuja hevosvetoisia perunannostokoneita oli saatavilla jo 1920-luvulla, mutta halvempi heittopyöräversio on pysynyt yleisempänä. Elevaattorikoneiden kysyntä alkoi lisääntyä 1960-luvun puolella ja siihen oli osansa Junnilan Konepajan Jukolla. Se oli melko kallis, joten niitä ostettiin vähintään puoliammattimaiseen käyttöön. Yksi kone riitti hyvin koko kylän kotitarveperunamaille. Suuret perunapuimurit toimivat samalla systeemillä, mutta niissä oli runsaammin jatkokäsittelyä. Riihimäki Kuva: Kimmo Kotta
Valmetin ensimmäiset kuormaakantavat metsäkoneet koottiin 900-Valmetin 80 hv:n moottoreista, 565:n voimansiirto-osista ja Marttiinin tai Kuljetuskone Oy:n tekemästä kuormaosasta. Ongelmia ilmeni niin runsaasti, että urakoitsijat harkitsivat oikeustoimia, joita ei kuitenkaan tarvittu, koska valmistaja korjasi viat sikäli kuin pystyi. Alimitoitetusta voimansiirrosta johtuneet rikkoontumiset pystyttiin hoitamaan helposti, mutta todella heikkoihin maasto-ominaisuuksiin ei löytynyt pikaista apua. Sastamala.
Valmetin ensimmäiset kuormaakantavat metsäkoneet koottiin 900-Valmetin 80 hv:n moottoreista, 565:n voimansiirto-osista ja Marttiinin tai Kuljetuskone Oy:n tekemästä kuormaosasta. Ongelmia ilmeni niin runsaasti, että urakoitsijat harkitsivat oikeustoimia, joita ei kuitenkaan tarvittu, koska valmistaja korjasi viat sikäli kuin pystyi. Alimitoitetusta voimansiirrosta johtuneet rikkoontumiset pystyttiin hoitamaan helposti, mutta todella heikkoihin maasto-ominaisuuksiin ei löytynyt pikaista apua. Sastamala. Kuva: Kimmo Kotta
Teräsmies oli Lokomon tuotemerkki, oma vaijerikaivinkonetuotanto alkoi 1950, hydrauliikan paneuduttiin vasta 15 vuotta myöhemmin. 23-tonninen Teräsmies JT23 tuli markkinoille 1960-luvun alkupuolella, toimintoja ohjattiin jo kevyesti paineilmalla. Tavallisen kaivukoneen ohella siitä oli saatavilla ristikkopuominen laahakauhaversio, joita käytettiin muun muassa ruoppauksissa. Kokenut kaivaja sai heilautettua heittokauhan oikeaan kohtaan lähes 10 sentin tarkkuudella. Keuruu
Teräsmies oli Lokomon tuotemerkki, oma vaijerikaivinkonetuotanto alkoi 1950, hydrauliikan paneuduttiin vasta 15 vuotta myöhemmin. 23-tonninen Teräsmies JT23 tuli markkinoille 1960-luvun alkupuolella, toimintoja ohjattiin jo kevyesti paineilmalla. Tavallisen kaivukoneen ohella siitä oli saatavilla ristikkopuominen laahakauhaversio, joita käytettiin muun muassa ruoppauksissa. Kokenut kaivaja sai heilautettua heittokauhan oikeaan kohtaan lähes 10 sentin tarkkuudella. Keuruu Kuva: Kimmo Kotta
Tuuli- ja vesimyllyt pyörivät luonnonvoimilla, mutta ne vaativat mittavia rakenteita, eikä jauhattaminen ollut kiireiselle sopivaa puuhaa. Kokkolalainen konepaja Veljekset Friis teki noin 100 vuotta sitten konevoimaista "rapiidimyllyä", jolla päästiin jopa 3,5 hehtolitran tuntitehoon. Mylly on lähes kokonaan puurakenteinen, avorattaiden hampaatkin ovat koivunsukuista valkopyökkiä. Kivien halkaisija on ollut 90 tai 120 senttiä, eri hintaan on saanut ranskalaiset kivet. Keuruu
Tuuli- ja vesimyllyt pyörivät luonnonvoimilla, mutta ne vaativat mittavia rakenteita, eikä jauhattaminen ollut kiireiselle sopivaa puuhaa. Kokkolalainen konepaja Veljekset Friis teki noin 100 vuotta sitten konevoimaista "rapiidimyllyä", jolla päästiin jopa 3,5 hehtolitran tuntitehoon. Mylly on lähes kokonaan puurakenteinen, avorattaiden hampaatkin ovat koivunsukuista valkopyökkiä. Kivien halkaisija on ollut 90 tai 120 senttiä, eri hintaan on saanut ranskalaiset kivet. Keuruu Kuva: Kimmo Kotta
Sahurit aloittivat laajat kierroksensa kevättalvella ja toukotöihin mennessä oli pitäjän tai ainakin muutaman kylän rakennuspuut sahattu. Maamoottoriaikaan kaluston siirtely oli hankalaa, mutta traktorilla sahalaitos vaihtoi paikkaa nopeasti, eikä voimasta ollut puutetta, jos hihnaa pyöritti Majuri, Nuhvi tai muu tuhdimpi kone. Tapahtumien työnäytöksissä näkee monenlaista sirkkelöintiä, joskus hyvinkin vaarallista toimintaa, mutta nämä sahurit olivat halkaisseet puuta ennenkin. Alavus
Sahurit aloittivat laajat kierroksensa kevättalvella ja toukotöihin mennessä oli pitäjän tai ainakin muutaman kylän rakennuspuut sahattu. Maamoottoriaikaan kaluston siirtely oli hankalaa, mutta traktorilla sahalaitos vaihtoi paikkaa nopeasti, eikä voimasta ollut puutetta, jos hihnaa pyöritti Majuri, Nuhvi tai muu tuhdimpi kone. Tapahtumien työnäytöksissä näkee monenlaista sirkkelöintiä, joskus hyvinkin vaarallista toimintaa, mutta nämä sahurit olivat halkaisseet puuta ennenkin. Alavus Kuva: Kimmo Kotta
Hankkija pysyi yli 20 vuoden ajan johtavana puimurikauppana, KoneSokos meni Sampollaan ohi vasta 1970-luvulla. Saksalainen MF 86 oli edellisen vuosikymmenen myydyimpiä puimurimalleja. Se sopi hyvin sen ajan pinta-aloille ja satotasoille, eikä 3,1 tonnin työpainokaan ollut liikaa puisille viemärirumMuille. Leikkuupöytä on 2,4-metrinen, moottori on sama 60-hevosvoimainen kuin vanhemman mallin 165-Ferguissa. Riihimäki
Hankkija pysyi yli 20 vuoden ajan johtavana puimurikauppana, KoneSokos meni Sampollaan ohi vasta 1970-luvulla. Saksalainen MF 86 oli edellisen vuosikymmenen myydyimpiä puimurimalleja. Se sopi hyvin sen ajan pinta-aloille ja satotasoille, eikä 3,1 tonnin työpainokaan ollut liikaa puisille viemärirumMuille. Leikkuupöytä on 2,4-metrinen, moottori on sama 60-hevosvoimainen kuin vanhemman mallin 165-Ferguissa. Riihimäki Kuva: Kimmo Kotta
Urakoitsijat huomasivat nelivedon edut kuormaajakäytössä jo varhain, mutta ongelmatonta ei kuormaaminen ollut. Ainoita raskaampaan ajoon soveltuneita nelikkoja olivat Manuel Majorit ja paljon harvinaisemmat Cantatore-Nuffieldit, eivätkä niihin asennetut sota-Kempsujen etuakselit kestäneet kovin raskasta kuormitusta. Kevytrakenteisemman Horn-Draulicin 700 kilon nostoteho oli vielä turvallinen lukema, mutta 1 000 kiloa nostava pitkäaisainen Skopolift hajotti monta Manuelin kuulaniveltä, jos sillä teki kiverän käännöksen täydellä lastilla. Maalahti
Urakoitsijat huomasivat nelivedon edut kuormaajakäytössä jo varhain, mutta ongelmatonta ei kuormaaminen ollut. Ainoita raskaampaan ajoon soveltuneita nelikkoja olivat Manuel Majorit ja paljon harvinaisemmat Cantatore-Nuffieldit, eivätkä niihin asennetut sota-Kempsujen etuakselit kestäneet kovin raskasta kuormitusta. Kevytrakenteisemman Horn-Draulicin 700 kilon nostoteho oli vielä turvallinen lukema, mutta 1 000 kiloa nostava pitkäaisainen Skopolift hajotti monta Manuelin kuulaniveltä, jos sillä teki kiverän käännöksen täydellä lastilla. Maalahti Kuva: Kimmo Kotta
Sorakuormat tehtiin ennen sotia ja vielä pitkään sen jälkeenkin käsipelissä, rivakoista lapiomiehistä kun ei ollut puutetta. Ensimmäinen koneellinen apu ennen etukuormaaja-aikaa oli traktorikäyttöinen vaijerikone Pikku-Jussi, mutta niitä oli vain isommilla työmailla, kuten tievaltion montuilla. Pikku-Jussit tehtiin ruotsalaisen Åkermanin lisenssillä Eklöfin Porvoon konepajalla, vuosina 1950–62 niitä valmistui n. 500 kpl. Keuruu (kts. myös seuraava kuva).
Sorakuormat tehtiin ennen sotia ja vielä pitkään sen jälkeenkin käsipelissä, rivakoista lapiomiehistä kun ei ollut puutetta. Ensimmäinen koneellinen apu ennen etukuormaaja-aikaa oli traktorikäyttöinen vaijerikone Pikku-Jussi, mutta niitä oli vain isommilla työmailla, kuten tievaltion montuilla. Pikku-Jussit tehtiin ruotsalaisen Åkermanin lisenssillä Eklöfin Porvoon konepajalla, vuosina 1950–62 niitä valmistui n. 500 kpl. Keuruu (kts. myös seuraava kuva). Kuva: Kimmo Kotta
Jussi-kaivinkone painaa vajaat 5 tonnia, kauha on neljänneskuution vetoinen. Keuruu.
Jussi-kaivinkone painaa vajaat 5 tonnia, kauha on neljänneskuution vetoinen. Keuruu. Kuva: Kimmo Kotta
Konemakuja on monenlaisia, mutta minusta viimeisiään vetelevän moottorin huudattaminen ei tee kunniaa veteraanikoneharrastukselle. Kunnon masinismiin kuuluu ainakin minun mielestäni säilyttäminen ja kunnostaminen, eikä tahallaan särkeminen. Tosi on, että Majureita on Suomi väärällään, siinä mielessä tämän Pikku-Jussia pyörittäneen traktorin moottorin tuleva kilahtaminen ei ole korvaamaton vahinko, mutta pahaa teki kuunnella raudan valitusta. Sastamala
Konemakuja on monenlaisia, mutta minusta viimeisiään vetelevän moottorin huudattaminen ei tee kunniaa veteraanikoneharrastukselle. Kunnon masinismiin kuuluu ainakin minun mielestäni säilyttäminen ja kunnostaminen, eikä tahallaan särkeminen. Tosi on, että Majureita on Suomi väärällään, siinä mielessä tämän Pikku-Jussia pyörittäneen traktorin moottorin tuleva kilahtaminen ei ole korvaamaton vahinko, mutta pahaa teki kuunnella raudan valitusta. Sastamala Kuva: Kimmo Kotta
Ferguson-kuorman on tuettu kokonaan "Harmikin" akseleihin, aisat eteen ja sylinterit taakse. Kovin suuria rasituksia ei etupyörille tule, kuormaaja ilman kauhaa tai talikkoa painaa jotain 115 kiloa, eikä sillä nouse yli 300 kilon lasti. Nostokorkeutta ei ole kuin vajaat 170 senttiä, joten kuorma-autojen lastaaminen on pitänyt jättää isommille. Keuruu.
Ferguson-kuorman on tuettu kokonaan "Harmikin" akseleihin, aisat eteen ja sylinterit taakse. Kovin suuria rasituksia ei etupyörille tule, kuormaaja ilman kauhaa tai talikkoa painaa jotain 115 kiloa, eikä sillä nouse yli 300 kilon lasti. Nostokorkeutta ei ole kuin vajaat 170 senttiä, joten kuorma-autojen lastaaminen on pitänyt jättää isommille. Keuruu. Kuva: Kimmo Kotta
MF735-kuormaimessa puute on ratkaistu pulttaamalla kuormaimen kiinnitysrunko kytkinkopan alle ja taka-akseliin. Putkirungosta on löytynyt myös hyvä kiinnityspaikka ajovaloille. Kuormaaja on saanut 1100 kilon lastin kolmen metrin korkeuteen, sorakauha on vetänyt 300 ja lumikauha 600 litraa. Hintaa sillä on ollut 137 000 mk v. 1960, MF35 on tuolloin maksanut varusteista riippuen 668 000–714 000 mk. Mäntyharju
MF735-kuormaimessa puute on ratkaistu pulttaamalla kuormaimen kiinnitysrunko kytkinkopan alle ja taka-akseliin. Putkirungosta on löytynyt myös hyvä kiinnityspaikka ajovaloille. Kuormaaja on saanut 1100 kilon lastin kolmen metrin korkeuteen, sorakauha on vetänyt 300 ja lumikauha 600 litraa. Hintaa sillä on ollut 137 000 mk v. 1960, MF35 on tuolloin maksanut varusteista riippuen 668 000–714 000 mk. Mäntyharju Kuva: Kimmo Kotta
Massey-Ferguson 35:n tai muiden vastaavien pikkutraktoreiden rungoissa oli harvemmin kiinnityspisteitä minkäänlaisille työkoneille (kts. myös seuraava kuva).Mäntyharju.
Massey-Ferguson 35:n tai muiden vastaavien pikkutraktoreiden rungoissa oli harvemmin kiinnityspisteitä minkäänlaisille työkoneille (kts. myös seuraava kuva).Mäntyharju. Kuva: Kimmo Kotta
Etualalla olevaa International BTD6-telakuormaajaa pystyy sen Drott-kauhavarustuksella käyttämään myös puskukoneena, mutta 6,7 tonnin työpaino ja kuormaamiseen tarkoitetut lähes sileät telat asettavat omia rajoituksiaan. Takana oleva 15-tonninen ”Kuutospillari", eli Caterpillar D6C saa sileäksi isotkin töyssyt kertatyönnöllä. Kuutosmoottorissa on 120 sitkeää hevosvoimaa. Sastamala
Etualalla olevaa International BTD6-telakuormaajaa pystyy sen Drott-kauhavarustuksella käyttämään myös puskukoneena, mutta 6,7 tonnin työpaino ja kuormaamiseen tarkoitetut lähes sileät telat asettavat omia rajoituksiaan. Takana oleva 15-tonninen ”Kuutospillari", eli Caterpillar D6C saa sileäksi isotkin töyssyt kertatyönnöllä. Kuutosmoottorissa on 120 sitkeää hevosvoimaa. Sastamala Kuva: Kimmo Kotta
Ojajyrsimellä voitiin perata vanhaa ojaa lähes kävelyvauhdilla, uutta syntyi hieman hitaammin. Ojamaat levisivät monen metrin alueelle, kivet hyvinkin kauas. Nivelakselin suojakytkimen oli syytä olla kunnossa, sillä isoon kiveen tai kantoon tökännyt jyrsin saattoi katkaista ulosottoakselin. Kuvan Fiskars on maksanut 70-luvun alussa päälle  4 000 mk, eli kolmasosan pienehkön traktorin hinnasta. Jyrsin painaa 570 kg ja se on vaatinut eteensä vähintään 50 hv:n traktorin. Maalahti
Ojajyrsimellä voitiin perata vanhaa ojaa lähes kävelyvauhdilla, uutta syntyi hieman hitaammin. Ojamaat levisivät monen metrin alueelle, kivet hyvinkin kauas. Nivelakselin suojakytkimen oli syytä olla kunnossa, sillä isoon kiveen tai kantoon tökännyt jyrsin saattoi katkaista ulosottoakselin. Kuvan Fiskars on maksanut 70-luvun alussa päälle 4 000 mk, eli kolmasosan pienehkön traktorin hinnasta. Jyrsin painaa 570 kg ja se on vaatinut eteensä vähintään 50 hv:n traktorin. Maalahti Kuva: Kimmo Kotta
Massey-Ferguson oli ensimmäisiä tehdastekoisia kaivurikuormaimia. "Kultamaha-Fergujen" pohjalle koottujen lusikkahaarukoiden tuonnin aloitti Konediesel, vuonna  –61 edustus siirtyi Hankkijalle. Tämä yhdistelmä koostuu teollisuusmallisesta MF65-traktorista, MF702-kuormaajasta ja MF220-kaivurista. Kaivurin vaivana oli tehoton kääntö, mutta kunnan ja tievaltion töissä siitä ei ollut samanlaista vaivaa kuin metsäojilla. Maalahti
Massey-Ferguson oli ensimmäisiä tehdastekoisia kaivurikuormaimia. "Kultamaha-Fergujen" pohjalle koottujen lusikkahaarukoiden tuonnin aloitti Konediesel, vuonna –61 edustus siirtyi Hankkijalle. Tämä yhdistelmä koostuu teollisuusmallisesta MF65-traktorista, MF702-kuormaajasta ja MF220-kaivurista. Kaivurin vaivana oli tehoton kääntö, mutta kunnan ja tievaltion töissä siitä ei ollut samanlaista vaivaa kuin metsäojilla. Maalahti Kuva: Kimmo Kotta
Pyöräkuormaajat alkoivat vallata telakuormaajien työmaita 60-luvun alusta lähtien. Ne olivat paljon nopeampia, eikä siirtoihin tarvittu lavettia, pyörät eivät vaatineet teloihin verrattuna nimeksikään huolenpitoa ja myöhemmin yleistyneen runko-ohjauksen myötä kääntösäteet pienenivät ahtaillekin paikoille sopiviksi. Tämä Caterpillar 950 on otettu käyttöön v.-68, työpaino on reilut 10 tonnia, hevosvoimia 125 ja huippunopeutta 48 km/h. Oulainen
Pyöräkuormaajat alkoivat vallata telakuormaajien työmaita 60-luvun alusta lähtien. Ne olivat paljon nopeampia, eikä siirtoihin tarvittu lavettia, pyörät eivät vaatineet teloihin verrattuna nimeksikään huolenpitoa ja myöhemmin yleistyneen runko-ohjauksen myötä kääntösäteet pienenivät ahtaillekin paikoille sopiviksi. Tämä Caterpillar 950 on otettu käyttöön v.-68, työpaino on reilut 10 tonnia, hevosvoimia 125 ja huippunopeutta 48 km/h. Oulainen Kuva: Kimmo Kotta

Jokainen tapahtumajärjestäjä toivoo yleisön viihtyvän niin hyvin, että vierailu seuraavassa tapahtumassa varmistuu. Miksi ei viihtyisi, jos riittää kiintoisaa nähtävää ja kaikki toimii mutkattomasti. Monet tapahtumat ovat kuihtuneet talkooväen puutteeseen, eripuraan, ympäristön painostukseen tai muuhun inhimilliseen seikkaan, mutta on myös kokoontumisia, jotka ovat vetäneet väkeä yli 20 vuoden ajan. Se kertoo, että yleisön lisäksi myös järjestäjät ovat viihtyneet.

Veteraanikoneharrastus on meillä jonkunlaisessa kurssissa, mutta ei läheskään samalla tasolla kuin Euroopan ja muun maailman kovissa masinistimaissa. Siellä voidaan isonkin tapahtuman tuotto lahjoittaa kokonaisuudessaan hyväntekeväisyyteen, mutta epäilen vahvasti, että ei onnistuisi meillä. Tai ehkä onnistuisikin, mutta jäisikö mitään annettavaa, tapahtuman jälkeen kun on ojossa monta odottavaa kättä.

Menneen kesän riennoista miellyttävin uusi tuttavuus oli Mäntyharjun Toivolan kyläyhdistyksen syyskuussa järjestämä Elonkorjuupäivä. En tuntenut sieltä ketään, eikä kukaan minua, mutta viihdyin erinomaisesti. Tilaisuus oli maksuton, mutta naisväki kartutti kassaa hernekeitto-, kahvi- ja pannukakkutarjoilulla.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Kovin erikoisia koneita ei ollut näytillä, mutta sen korvasi reipas toiminnallisuus. Rämisevä Pikku-Sampo pui jyvät maahan ja oljet tankkiin, kuten asiaan kuuluu, yritti tukkeentuakin pariin kertaan. Valtti-kuivuri piti omaa huminaansa, flanellipaitainen kaveri hikoili käsikäyttöisen puimakoneen kammessa ja uuttera kyläläisryhmä hankosi hevosrattaille uutta puitavaa. Hieman sivummalla keitteli juureva isäntämies sahtivierrettä. Syksyiselle sänkipellolle oli saatu yhteisvoimin koottua mainio pikkutapahtuma.

Seuraavassa on kuvasatoa Airakselan Rompepäiviltä, Haverin Konepäiviltä (Viljakkala), Elävä Maaseutu-messuilta (Joroinen), Suur-Jämsän Perinnepäiviltä, Katteluksen Perinnepäiviltä (Alavus), Kalettoman Konepäiviltä (Keuruu), Sawolaesilta Perinnekonepäewiltä (Iisalmi), Maalahden Veteraanikonepäiviltä, Ol Hollil -tapahtumasta (Somero), Elonkorjuupäiviltä (Mäntyharju), Weteraanikonepäiwiltä (Oulainen), Paukepäiviltä (Sastamala) ja Rauta & Petroolista (Riihimäki).

Runsaat kiitokset kaikille järjestelyihin osallistuneille ja niillekin, joiden tapahtumiin en ennättänyt. Yritetään ensi kesänä uudestaan.

Katso myös lisää kuvamateriaalia  Masinistikesän annista !