Weteraani
Entisajan yksinkertaista tekniikkaa

Koneellisen nurmikon hoidon historia — ruohonleikkuri korvasi ruohonsyöjät

Ruohonleikkuri kuuluu eniten myytyihin moottorikäyttöisiin työvälineisiin, ja sellainen löytyy lähes jokaisesta omakotitalosta, jossa on vähänkään nurmea. Ennen sotia ruohonleikkuri oli vielä harvinainen suurten puistojen ja pallokenttien erikoiskone, mutta aikojen saatossa siitä on tullut välttämätön varuste, ja nurmikon leikkuusta vähintään viikoittainen rutiini.
Kimmo Kotta
Ensimmäisen koneellisen ruohonleikkurin patentoi englantilainen Edwin B. Budding vuonna 1830. Koekappaleet myytiin Oxfordin yliopistolle ja Regent-puiston eläintarhalle (London Zoo). Pari vuotta myöhemmin Ransomes aloitti leikkurin lisenssituotannon. Budding keksi toimintaperiaatteen villakankaiden viimeistelyyn käytetystä välineestä ja sama varma systeemi toimii vielä nykyisissäkin työnnettävissä kelaleikureissa.

Nurmikoita on ollut yhtä kauan kuin pysyviä asuinsijoja. Alussa ne ovat muodostuneet itsestään, sittemmin tarkoituksella. Maalaistalojen pienet ja herraskartanoiden sekä kaupunkipuistojen laajat nurmikot hoidettiin luomumenetelmillä. Jos heinää ei korjattu talteen, niin lammas- tai vuohikatraat, hevoset ja lehmät pitivät nurmen sopivan lyhyenä. Monilla kaupunkilaisilla oli vielä 1800-luvulla karjaa ja etenkin hevosia, niinpä useimmat puistot ovat alun perin olleet yhteislaitumina.

Haluatko lukea koko jutun?
Tilaa Koneviesti Digi edulliseen tarjoushintaan.
Tilaa Koneviesti Digi 8,90 €/kk Kirjaudu sisään
Jos olet jo tilaaja, pääset lukemaan jutun kirjautumalla sisään.
Haluatko lukea koko jutun?
Olet kirjautunut palveluun tunnuksella, jolla ei ole käyttöoikeutta tähän sisältöön. Jos haluat jatkaa tilaajille tarkoitettujen juttujen lukemista, voit tehdä uuden tilauksen.
Tilaa Koneviesti Digi 8,90 €/kk
Aiheeseen liittyvät artikkelit